Tervetuloa Tikutin mukaan koiruuksien pariin!
Huomenna on vuoden viimeinen (työ)päivä, joten nyt lienee hyvä hetki tehdä tiliä kesken jääneiden kyjyjen kohtalosta. Valmistumistaan jäi odottamaan neljä aloitusta, joiden kohtaloa olen mietiskellyt töissä käynnin ohessa. Kamera on edelleen kateissa, joten tiedossa kuvaton postaus.
Ensimmäisenä työn alle pääsi slipoveri itsevärjätystä Woolista. Ohje tai oikeammin inspiraatio on vanhasta Novitasta Lucian suunnittelemasta tummasävyisestä liivistä. Koska värjäämäni langat eivät ole ihan teollista tasoa, värien vaihtelu tulee olemaan tasaisen epätasaista koko neuleen ajan. Myös langan riittävyys on huolenaiheena, ja siksi keskeneräinen Kyjy n:o 2, eli koiranulkoilutuspipa itsevärjätystä Woolista sai jäädä odottamaan slipoverin valmistumista. Jos lanka loppuu kesken, pipa menee purkuun ja luovuttaa lankansa tärkeämpään tarkoitukseen.
KeskeneräinenKyJy n:o 3 on jämälankatunika neidille korkeampana tarkoituksena tuhota epämääräinen määrä sekalaista Tennesseen jämäkerästöä. Tähän olisi vasta silmukat luotuna, pitää tarkistaa mitoitus ja ottaa aktiivikäyttöön, tästä tulee hyvä fudiskudin. Kirjoneuleslipoveri nääs etenee hieman liian tuskaisesti Premier League:ta jännätessä.
Viimeisenä oli Purontuhoamisprojekti, aikomuksena virkata pannunalusia. Yhden sain tehtyä, sitten totesin että ihan akuuttia pulaa ei meidän huusholli sittenkään pode tästä artikkelista. Lopuista Puroista taidan pyöräyttää Hugo -kaulurin, pari kerää riittänee siihen mainiosti. (Kuuluisia viimeisiä sanoja, kuinka jouduin lankakierteeseen...)
Huomenna paukuttelemme raketteja naapureiden seurassa. Minulle riittäisi rätinää ihan tähtisädetikuissa, mutta ukkokulta haluaa vaihtaa vuoden hieman järeämmin. Tänä vuonna teimme mielestäni oikein mainion diilin: rakettibudjetti on rajaton, mutta vuodenvaihteen jälkeen ukkokulta ostaa minulle samalla rahamäärällä lankoja :D Tänään hiihtolenkin jälkeen selailin jo käsityölehtiä, mihin neuleisiin rakettirahani sijoittaisinkaan... ja vielä pitäisi valita kumman paikallisen maanmainion lankakaupan valikoimista ottaisinkaan lankani, vai kannatanko molempia??? Tämähän on kuin toinen joulu :-)
sunnuntai 30. joulukuuta 2012
torstai 27. joulukuuta 2012
Jouluhulinaa ja KyJy -tilitystä
Paluu arkeen on taas tapahtunut, vietimme joulun perinteisin menoin lähisuvun parissa. Lapset koristelivat kuusen, löytyy siitä pari oksaa jossa ei killu koristeita :-) Tänään tuhosimme viimeiset jouluruoat, ensimmäisenä loppui lämminsavulohi heti aattona. Puolet fileestä kiepsahti veitsen lappeelta ja tipahti suoraan alla odotelleen koiravanhuksen suuhun. No, eipä lattia likaantunut...
Joulutohinassa katosi kamerakin, taisi jäädä pikkuveljen luo. Siispä joudun nyt turvautumaan kännykän apuun tarinan kuvituksessa.
Kyjyn loppukiri jatkui aatonaattoon asti, ensimmäisenä valmistui Crazy ribs -kuviolliset lapaset.
Näissä langankulutus jäi tosin 44 grammaan, joten tästä ei tullut hyväksyttyä kyjy -työtä. Lankana oli Novitan Polku paprika, puikkoina 2½ pyöröt. Lanka oli väreiltään mukava, mutta välillä aika tuskaista kudottavaa. Matkan varrella työ koki pari evoluutiota, ohje oli kirjoitettu sormikkaille, aloitin tekemään näistä kämmekkäitä koska sormikkaille ei mulla ole käyttöä, mutta lapaset näistä kuitenkin tuli. Tässä vielä lähikuvaa kuviosta:
Loppu polku pääsi "Mother of bride Shawl":iin, jota olin virkkaillut kesällä automatkoilla. Lanka loppui pikkuisen liian aikaisin, ja jouduin hieman säveltelemään viimeistä kerrosta. Huivi tulee lapasten pariksi arkikäyttöön, joten en ajatellut edes pingoittaa tätä. Malli on nätti ja nopea oppia, ja mielestäni lopputulos oli ihan kiva:
Neljä Kyjy -työtä jäi valmistumatta, ja näiden kohtalosta päätän lähipäivinä.
Äitini piti kovasti saamastaan Harunista, veljenpoika 1 v taas viskasi villanuttunsa sohvan alle ;-) Täytynee tädin luovuttaa ja siirtyä koviin paketteihin!
Joulutohinassa katosi kamerakin, taisi jäädä pikkuveljen luo. Siispä joudun nyt turvautumaan kännykän apuun tarinan kuvituksessa.
Kyjyn loppukiri jatkui aatonaattoon asti, ensimmäisenä valmistui Crazy ribs -kuviolliset lapaset.
Näissä langankulutus jäi tosin 44 grammaan, joten tästä ei tullut hyväksyttyä kyjy -työtä. Lankana oli Novitan Polku paprika, puikkoina 2½ pyöröt. Lanka oli väreiltään mukava, mutta välillä aika tuskaista kudottavaa. Matkan varrella työ koki pari evoluutiota, ohje oli kirjoitettu sormikkaille, aloitin tekemään näistä kämmekkäitä koska sormikkaille ei mulla ole käyttöä, mutta lapaset näistä kuitenkin tuli. Tässä vielä lähikuvaa kuviosta:
Loppu polku pääsi "Mother of bride Shawl":iin, jota olin virkkaillut kesällä automatkoilla. Lanka loppui pikkuisen liian aikaisin, ja jouduin hieman säveltelemään viimeistä kerrosta. Huivi tulee lapasten pariksi arkikäyttöön, joten en ajatellut edes pingoittaa tätä. Malli on nätti ja nopea oppia, ja mielestäni lopputulos oli ihan kiva:
Neljä Kyjy -työtä jäi valmistumatta, ja näiden kohtalosta päätän lähipäivinä.
Äitini piti kovasti saamastaan Harunista, veljenpoika 1 v taas viskasi villanuttunsa sohvan alle ;-) Täytynee tädin luovuttaa ja siirtyä koviin paketteihin!
lauantai 15. joulukuuta 2012
Vilkas postiviikko
Tällä viikolla postipoika on kantanut meille muutakin kuin laskuja :-) Voitin Lankahamsterin tunnustukset -blogin arvonnasta Simple Shawlin, tosi herkuissa karkkiväreissä, sävyissä mukana ikilempparini keltainen!
Paketista löytyi myös kortti, jouluisia servettejä ja tummaa mansikkasuklaata, nam! Kiitokset Drucilla ihanasta yllätyksestä.
Jo aikaisemmin viikolla postilaatikosta löytyi paketti Novitalta, olin aikaisemmin reklamoinut huonolaatuisesta Woolista, ostamani kerä oli miltei kokonaan omituisina pätkinä. Sain Novitalta selvityksen huonoon laatuun, ja hyvityksenä tuli kaksi kerää petroolia Woolia. Kerät yrittävät mahtua vielä lankatynnyriini, huonolla menestyksellä...
Nämä joulunalusviikot ovat perinteisesti yhtä hulinaa, kun ohjelmassa on normiharkkojen lisäksi kauden päättäjäisiä, joulujuhlia ja esityksiä. Eilen olin esikoisen seuran kauden päättäjäistilaisuudessa, jossa poika palkittiin yllättäen joukkueensa lupaavana taitopelaajana. Kotiin tuli ikionnellinen junnu, entistä enemmän intoa piukassa. Positiivisella palautteella on merkittävä vaikutus :) Tänään oli neidon syksyn viimeinen uintikerta, ja vanhemmat oli kutsuttu katsomaan polskuttelijoita. Hämmästykseni oli melkoinen, kun vastahakoinen räpiköijä kauhoikin tyylipuhdasta kroolia ja selkäuintia, ja intoutui jopa hyppäämään ensi kertaa korokkeelta. Upea juttu, tytär haluaakin nyt jatkaa myös uintia, joten paikka uimakouluun on varattu myös ensi keväälle.
Kyjy on tällä hetkellä jumissa lapasissa, jotka etenevät Polusta 2,5 mm puikoilla väkerrettyinä aika hitaasti. Perilliset ovat alkaneet huomautella puutteista lapas- ja sukkavarastoissa, joten Kyjyni jämät uhkaavat ufoutua toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi. Neulomossa olisi taas starttaamassa uusi tempaus, UWA, joka olisi taas niiiin houkutteleva... onnistuisinkohan mä joskus saamaan yhdenkin tempauksen valmiiksi asti? Näihin jää vain koukkuun!
Paketista löytyi myös kortti, jouluisia servettejä ja tummaa mansikkasuklaata, nam! Kiitokset Drucilla ihanasta yllätyksestä.
Jo aikaisemmin viikolla postilaatikosta löytyi paketti Novitalta, olin aikaisemmin reklamoinut huonolaatuisesta Woolista, ostamani kerä oli miltei kokonaan omituisina pätkinä. Sain Novitalta selvityksen huonoon laatuun, ja hyvityksenä tuli kaksi kerää petroolia Woolia. Kerät yrittävät mahtua vielä lankatynnyriini, huonolla menestyksellä...
Nämä joulunalusviikot ovat perinteisesti yhtä hulinaa, kun ohjelmassa on normiharkkojen lisäksi kauden päättäjäisiä, joulujuhlia ja esityksiä. Eilen olin esikoisen seuran kauden päättäjäistilaisuudessa, jossa poika palkittiin yllättäen joukkueensa lupaavana taitopelaajana. Kotiin tuli ikionnellinen junnu, entistä enemmän intoa piukassa. Positiivisella palautteella on merkittävä vaikutus :) Tänään oli neidon syksyn viimeinen uintikerta, ja vanhemmat oli kutsuttu katsomaan polskuttelijoita. Hämmästykseni oli melkoinen, kun vastahakoinen räpiköijä kauhoikin tyylipuhdasta kroolia ja selkäuintia, ja intoutui jopa hyppäämään ensi kertaa korokkeelta. Upea juttu, tytär haluaakin nyt jatkaa myös uintia, joten paikka uimakouluun on varattu myös ensi keväälle.
Kyjy on tällä hetkellä jumissa lapasissa, jotka etenevät Polusta 2,5 mm puikoilla väkerrettyinä aika hitaasti. Perilliset ovat alkaneet huomautella puutteista lapas- ja sukkavarastoissa, joten Kyjyni jämät uhkaavat ufoutua toistaiseksi määrittelemättömäksi ajaksi. Neulomossa olisi taas starttaamassa uusi tempaus, UWA, joka olisi taas niiiin houkutteleva... onnistuisinkohan mä joskus saamaan yhdenkin tempauksen valmiiksi asti? Näihin jää vain koukkuun!
maanantai 10. joulukuuta 2012
Baby Bornin uikkarit?
Blogissani odotti jälleen iloinen yllätys, tervetuloa mukaan uusi lukijani! Mukavaa että olet liittynyt joukkoon :-)
Pitkän vapaan viikonlopun käytimme jouluvalmisteluihin, nyt meillä tontut kurkkivat ikkunoiden takaa, kynttilöitä on viriteltynä ympäri huushollia ja ensimmäiset joululeivonnaiset tehty - ja syöty. Tyttären johdolla on tehty jo joulukortitkin, neiti vastasi tänä vuonna itse korttien ideoinnista ja sommittelusta. Tällä kertaa meiltä lähtee tonttuja viemään hyvän joulun toivotuksia ystäville ja sukulaisille. Joulukirje odottaa vielä viimeistelyä, sitten saamme kortit matkaan. Eilen sytytimme jo toisen adventtikynttilän, enää kaksi viikkoa jouluun!
Perjantaina aloitin kissan villapaidan tekemisen kutomisillassa. Kaverit yrittivät arvuutella mallikappaleen käyttötarkoitusta, kahden naisen arvaus oli vauvan/baby bornin uikkarit :D
Pähkäilin pitkään nutun mitoitusta, kokemusta kissoista on yli 20 vuoden takaa, ja kissan pukemisyrityksestä on kulunut pitkälti yli 30 vuotta. Silloin kokeilin klassikkoyhdistelmää kissa ja nukenvaatteet, joka ei osottautunut erityisen toimivaksi. Kissa sukelsi mekosta läpi ponnistaen kynsillään vauhtia vatsastani, joten päättelin nyt jo 35 vuoden pohdinnan jälkeen, että kisut eivät pidä puristavista vaatteista. Laskin mallikappaleesta mitoitusta, ja päädyin tekemään omaan versiooni kauluksen n:o 4 puikoilla 40 s 1o1n, ja vartalo-osan n:o 6 puikoilla 50 s 1o1n. Tuloksena oli susiruma mutta erittäin kuohkea putkilo harmaasta 7veikasta. Tässä vaate kevyen höyrytyksen jälkeen "uikkareina".
Huomenna vien tekeleen piano-opelle, ja odottelen kriittisen käyttäjän kommentteja seuraavalla viikolla. Nykyinen raitamalli kun ei ole ollut kisun mieleen, toivottavasti tämä olisi edes lämmin.
Pitkän vapaan viikonlopun käytimme jouluvalmisteluihin, nyt meillä tontut kurkkivat ikkunoiden takaa, kynttilöitä on viriteltynä ympäri huushollia ja ensimmäiset joululeivonnaiset tehty - ja syöty. Tyttären johdolla on tehty jo joulukortitkin, neiti vastasi tänä vuonna itse korttien ideoinnista ja sommittelusta. Tällä kertaa meiltä lähtee tonttuja viemään hyvän joulun toivotuksia ystäville ja sukulaisille. Joulukirje odottaa vielä viimeistelyä, sitten saamme kortit matkaan. Eilen sytytimme jo toisen adventtikynttilän, enää kaksi viikkoa jouluun!
Perjantaina aloitin kissan villapaidan tekemisen kutomisillassa. Kaverit yrittivät arvuutella mallikappaleen käyttötarkoitusta, kahden naisen arvaus oli vauvan/baby bornin uikkarit :D
Pähkäilin pitkään nutun mitoitusta, kokemusta kissoista on yli 20 vuoden takaa, ja kissan pukemisyrityksestä on kulunut pitkälti yli 30 vuotta. Silloin kokeilin klassikkoyhdistelmää kissa ja nukenvaatteet, joka ei osottautunut erityisen toimivaksi. Kissa sukelsi mekosta läpi ponnistaen kynsillään vauhtia vatsastani, joten päättelin nyt jo 35 vuoden pohdinnan jälkeen, että kisut eivät pidä puristavista vaatteista. Laskin mallikappaleesta mitoitusta, ja päädyin tekemään omaan versiooni kauluksen n:o 4 puikoilla 40 s 1o1n, ja vartalo-osan n:o 6 puikoilla 50 s 1o1n. Tuloksena oli susiruma mutta erittäin kuohkea putkilo harmaasta 7veikasta. Tässä vaate kevyen höyrytyksen jälkeen "uikkareina".
Huomenna vien tekeleen piano-opelle, ja odottelen kriittisen käyttäjän kommentteja seuraavalla viikolla. Nykyinen raitamalli kun ei ole ollut kisun mieleen, toivottavasti tämä olisi edes lämmin.
torstai 6. joulukuuta 2012
Ei vitsi äiti mikä tää on??
Oli ilo huomata että blogini on saanut kaksi uutta lukijaa, olette lämpimästi tervetulleita mukaan!
Viime viikolla arvailtiin Neulomossa erään neulomolaisen marraskuun lankaostosten määrää. Oma arvaukseni meni täysin päin honkia, mutta voitin kaikkien arvanneiden kesken arvotun yllätyspalkinnon. Paketti saapui jo tiistaina, ja sisältö oli erittäin iloinen yllätys!
Paketissa oli valikoima Numin teetä, uusi tuttavuus jonka saatavuus pitää kyllä selvittää täältä sisämaastakin. Paljon parempaa kuin nyt juomamme earl grey, alias lentopetroli :D
Rasiallinen käsintehtyjä suklaakonvehteja, tämä piti nopeasti kätkeä, sillä isokätinen suklaarohmu oli ahmia kerralla koko paketin. Hyviä!
Sokerina pohjalla jotain minulle, sukkaploki jollaista olenkin jo tovin haaveillut! Ploki on täsmälleen minun kokoani, vaikka tytär sitä vertailikin toiveikkaana omaan räpyläänsä. Kiitos Tikutin, sisältö oli todella mieluinen ja nuorempi koirapoika ei ollut saada kuonoaan irti papereista:-) Terkkuja vielä koikkeripojalle meidän sprinkuilta!
Otsikko on suora lainaus pojalta, tällainen huuto kiiri aamulla yläkerrasta. Ihmetyksen aihe oli tämä:
Kyseessä on tyttären piano-open kissan villapaita. Opella on karvaton kissa, jolle hän on etsinyt villapaitaa. Tätä nuttua kissa ei suostu pitämään, koska se on liian lyhyt. Ope kysyi, osaisinko tehdä kissalle uuden pidemmän paidan, ja lupasin yrittää.
Tiistaina tulinkin sitten kotiin mallikappaleen ja lankakerän kanssa, mallikappale on tehty suunnilleen 7veikan paksuisesta keinokuitulangasta, kaulus on väännetty n. 2½-3 puikoilla ja muu osa varmaankin n:o 6 puikoilla. Nuttu on hankittu Venäjältä, ja Suomesta hän ei ole löytänyt vastaavaa. Pitävätköhän kissat enemmän napakasta vai löysästä paidasta? Löysä voisi olla lämpimämpi, mutta kutittaakohan se karvatonta kissaa? Netistä en löytänyt apua, karvattomat (Sfinx?) kissat taitavat olla aika harvinaisia.
Hyvää itsenäisyyspäivää teille kaikille, illalla istutaan sitten mekko päällä ja kutimet käsissä seuraamassa Linnan juhlia ;-)
Viime viikolla arvailtiin Neulomossa erään neulomolaisen marraskuun lankaostosten määrää. Oma arvaukseni meni täysin päin honkia, mutta voitin kaikkien arvanneiden kesken arvotun yllätyspalkinnon. Paketti saapui jo tiistaina, ja sisältö oli erittäin iloinen yllätys!
Paketissa oli valikoima Numin teetä, uusi tuttavuus jonka saatavuus pitää kyllä selvittää täältä sisämaastakin. Paljon parempaa kuin nyt juomamme earl grey, alias lentopetroli :D
Rasiallinen käsintehtyjä suklaakonvehteja, tämä piti nopeasti kätkeä, sillä isokätinen suklaarohmu oli ahmia kerralla koko paketin. Hyviä!
Sokerina pohjalla jotain minulle, sukkaploki jollaista olenkin jo tovin haaveillut! Ploki on täsmälleen minun kokoani, vaikka tytär sitä vertailikin toiveikkaana omaan räpyläänsä. Kiitos Tikutin, sisältö oli todella mieluinen ja nuorempi koirapoika ei ollut saada kuonoaan irti papereista:-) Terkkuja vielä koikkeripojalle meidän sprinkuilta!
Otsikko on suora lainaus pojalta, tällainen huuto kiiri aamulla yläkerrasta. Ihmetyksen aihe oli tämä:
Kyseessä on tyttären piano-open kissan villapaita. Opella on karvaton kissa, jolle hän on etsinyt villapaitaa. Tätä nuttua kissa ei suostu pitämään, koska se on liian lyhyt. Ope kysyi, osaisinko tehdä kissalle uuden pidemmän paidan, ja lupasin yrittää.
Tiistaina tulinkin sitten kotiin mallikappaleen ja lankakerän kanssa, mallikappale on tehty suunnilleen 7veikan paksuisesta keinokuitulangasta, kaulus on väännetty n. 2½-3 puikoilla ja muu osa varmaankin n:o 6 puikoilla. Nuttu on hankittu Venäjältä, ja Suomesta hän ei ole löytänyt vastaavaa. Pitävätköhän kissat enemmän napakasta vai löysästä paidasta? Löysä voisi olla lämpimämpi, mutta kutittaakohan se karvatonta kissaa? Netistä en löytänyt apua, karvattomat (Sfinx?) kissat taitavat olla aika harvinaisia.
Hyvää itsenäisyyspäivää teille kaikille, illalla istutaan sitten mekko päällä ja kutimet käsissä seuraamassa Linnan juhlia ;-)
sunnuntai 2. joulukuuta 2012
Tunnustus Neule-Kirpulta
Ilahduin kovin löytäessäni Neule-Kirpun viestin blogini saamasta tunnustuksesta, kiitokset siitä!
Kyseessä on Liebster Blog - tunnustus, jota jaetaan alle 200 seuraajan blogeille jotta näille saataisiin lisää huomiota. Liebster tarkoittaa rakasta, rakkainta tai suosikkia.
Säännöt ovat
valkeat langat
notton lankavaraston pienennystä
mayneuloo
retuperällään
lankavakka
Perjantainen oma vapaapäiväni oli juuri niin rentouttava kuin pitikin. Olen joutunut opettelemaan oman ajan ottamista, sillä äitien ammattitauti "huono omatunto" on jatkuva seuralainen. Kun roolimalli työntekoon tulee työnarkomaani-isältä ja kodinhoitoon kotiäiti -äidiltä, näiden yhteensovittaminen on käytännössä mission impossible. Tosin lukiessani "valkeat langat" -blogista matkakertomusta Libanonin pakolaisleireiltä, ei "ongelmani" tunnukaan enää kovin kamalalta, vaan täysin itseaiheutetulta painolastilta. Kiitokset Krista pysäyttävistä tarinoista!
Vapaapäivänäni sain toki silitettyä pyykkiä sun muuta, mutta parin tunnin sähkökatko muutti suunnitelmani täysin. Ainoa puuha joka ei tarvinnut sähköä oli metsälenkki koirien kanssa lumisessa luonnossa, ja kutominen :D Mahtavaa ja täydellistä! Sain tyttärelle lovikka -lapaset valmiiksi, jotta sormien ei tarvitse palella rukkasissa (???)
Lapaset lähtivät käyttöön ilman pingotusta, sillä tarve oli kuulemma välitön. Pienemmät tumput saavuttivat omistajansa eilen, ja nuoriherra hyväksyi ne garderobiinsa. Lapaset saivat olla poikkeuksellisesti kädessä, ilmeisesti suora varsi ei kiristä käsivartta, ja pitkä varsi ei päästä rannetta paljaaksi. Hyväksi todistettu malli, siis.
Tänään odotellaan miesväkeä kotiutuvaksi futisturnauksesta Oulusta, tytär on suunnitellut piparileivontaa ja jouluaskartelua taustalla soivan joulumusiikin säestyksellä. Ensimmäinen adventtikynttilä sytytetään ruokailujen ajaksi, ja taloa aletaan vähitellen koristella jouluiseen asuun. Kyllä, olemme ukkokullan diagnoosin mukaan jouluhulluja, äiti ja tytär!
Kyseessä on Liebster Blog - tunnustus, jota jaetaan alle 200 seuraajan blogeille jotta näille saataisiin lisää huomiota. Liebster tarkoittaa rakasta, rakkainta tai suosikkia.
Säännöt ovat
- Kiitä tunnustuksen antajaa ja linkitä bloggaaja
- Valitse viisi bloggaajaa, joilla on alle 200 seuraajaa ja kerro heille jättämällä kommentti heidän blogiinsa.
- Toivo että bloggaajat, joille annoit tunnustuksen, antavat sen eteenpäin.
valkeat langat
notton lankavaraston pienennystä
mayneuloo
retuperällään
lankavakka
Perjantainen oma vapaapäiväni oli juuri niin rentouttava kuin pitikin. Olen joutunut opettelemaan oman ajan ottamista, sillä äitien ammattitauti "huono omatunto" on jatkuva seuralainen. Kun roolimalli työntekoon tulee työnarkomaani-isältä ja kodinhoitoon kotiäiti -äidiltä, näiden yhteensovittaminen on käytännössä mission impossible. Tosin lukiessani "valkeat langat" -blogista matkakertomusta Libanonin pakolaisleireiltä, ei "ongelmani" tunnukaan enää kovin kamalalta, vaan täysin itseaiheutetulta painolastilta. Kiitokset Krista pysäyttävistä tarinoista!
Vapaapäivänäni sain toki silitettyä pyykkiä sun muuta, mutta parin tunnin sähkökatko muutti suunnitelmani täysin. Ainoa puuha joka ei tarvinnut sähköä oli metsälenkki koirien kanssa lumisessa luonnossa, ja kutominen :D Mahtavaa ja täydellistä! Sain tyttärelle lovikka -lapaset valmiiksi, jotta sormien ei tarvitse palella rukkasissa (???)
Lapaset lähtivät käyttöön ilman pingotusta, sillä tarve oli kuulemma välitön. Pienemmät tumput saavuttivat omistajansa eilen, ja nuoriherra hyväksyi ne garderobiinsa. Lapaset saivat olla poikkeuksellisesti kädessä, ilmeisesti suora varsi ei kiristä käsivartta, ja pitkä varsi ei päästä rannetta paljaaksi. Hyväksi todistettu malli, siis.
Tänään odotellaan miesväkeä kotiutuvaksi futisturnauksesta Oulusta, tytär on suunnitellut piparileivontaa ja jouluaskartelua taustalla soivan joulumusiikin säestyksellä. Ensimmäinen adventtikynttilä sytytetään ruokailujen ajaksi, ja taloa aletaan vähitellen koristella jouluiseen asuun. Kyllä, olemme ukkokullan diagnoosin mukaan jouluhulluja, äiti ja tytär!
perjantai 30. marraskuuta 2012
Minun Päiväni
Jäin tänään kotiin ihan yksin viettämään vapaapäivää, lapset lähtivät kouluun, ukkokulta töihin ja minä jäin kotiin koiruuksien kanssa. Arvatkaapas miten aion vapaapäiväni viettää? No, iso syksyn mittaan kasvanut vaatekasa odottaa silittäjää, lakananippu mankelointia, pyykkivuori pesijää jotta poika saa puhtaita vaatteita viikonlopun pelireissulle. Kotihommia on päässyt kerääntymään pitkin syksyä, töissä meneillään olevat muutokset ovat näkyneet kotona väsymyksenä. Olen onneksi vähitellen oppinut priorisoimaan hommia niin kotona kuin töissä, kaikkea ei vaan voi tehdä. Nyt varasinkin itselleni tämän ja ensi viikon perjantain vapaaksi, välipäivät käyn sitten töissä laittamassa kuluvan vuoden pakettiin ja valmistelemassa ensi vuoden askelmerkit kohdilleen. Vapaapäivinäni taas teen kotihommia ja valmistelen vähän joulua, nautin hiljaisuudesta tai hyvästä musiikista. Ja tietenkin käytän hyväkseni valoisan ajan ulkoillen koiruuksien kanssa :D
Kyjy n:o 13 näki päivänvalon keskiviikkona, toinen tumppupari veljenpojalle valmistui ja KyJyn vaatimukset grammamääristä täyttyi. Lankana oli Nalle Marjaretki, puikkoina kolmosen pyöröt ja vaihteeksi kudoin nämä kärjestä aloittaen. Saajan äidin toiveena oli pitkät varret, saaja todennäköisesti olisi mieluiten kokonaan ilman tumppuja ja rukkasia. Edelliset tumput tein perinteisellä 2o2n varsilla, näihin testasin taas kaverini vinkkaamaa mallia, tällaiset olivat kuulemma aikoinaan heidän lastensa ehdottomat suosikit:
Eli ranteessa muutama sentti joustinta, suora varsi ja päässä muutama sentti joustinta. Huomenna pikku testaaja pääsee kertomaan oman lahjomattoman mielipiteensä!
Kyjy n:o 13 näki päivänvalon keskiviikkona, toinen tumppupari veljenpojalle valmistui ja KyJyn vaatimukset grammamääristä täyttyi. Lankana oli Nalle Marjaretki, puikkoina kolmosen pyöröt ja vaihteeksi kudoin nämä kärjestä aloittaen. Saajan äidin toiveena oli pitkät varret, saaja todennäköisesti olisi mieluiten kokonaan ilman tumppuja ja rukkasia. Edelliset tumput tein perinteisellä 2o2n varsilla, näihin testasin taas kaverini vinkkaamaa mallia, tällaiset olivat kuulemma aikoinaan heidän lastensa ehdottomat suosikit:
Eli ranteessa muutama sentti joustinta, suora varsi ja päässä muutama sentti joustinta. Huomenna pikku testaaja pääsee kertomaan oman lahjomattoman mielipiteensä!
sunnuntai 25. marraskuuta 2012
Ensimmäinen Harunini
Tänään näki päivänvalon ihka ensimmäinen kutomani Haruni. Harunin teon ovat mahdollistaneet paikallinen uimaseura ja musiikkiopisto, joiden huomaan olen jättänyt kuopukseni huivin teon ajaksi ;-)
Tein huivin Dropsin Alpacasta, painoa tuli 137 g ja kokoa noin 150 x 80 cm. Huivin ohjeen alussa olleen alustuksen mukaan haruni on Tolkienin keksimää haltijakieltä, ja tarkoittaa isoäitiä. Tämä huivi menee syntymäpäivälahjaksi äidilleni, joka on viisinkertainen mummo, joten eiköhän hän ole jo haruninsa ansainnut. Pingoitus oli yllättävän mutkikasta, käyttämäni pingoitusalusta oli hivenen pieni tälle huiville joten en saanut reunusta ihan täysin mieleisekseni. Ehdin vielä napata kuvan päivänvalossa, lopputulos näyttää tältä:
Kaiken kaikkiaan mukava kudottava, ohje oli jenkkitapaan kirjoitettu todella "for dummies" joten selvisin siitäkin. Kuvassa huivi näyttää tasasivuiselta kolmiolta, koska pitkä sivu on taitettuna kaiteen yli jotta huivi pysyisi paikoillaan kuvauksen ajan.
Lauantaiaamuna uimahallilla väsätessäni viimeistä kerrosta luokseni tuli juttelemaan toinenkin neulootikko, joka odotti jälkikasvuaan uimakoulusta. Hän kuuluu neulojaryhmään "Kerttuset", ja oli hauska vertailla "virkasiskojen" tapaamisia. Kovin samanlaisella kaavalla mennään, molemmilla on tiukat säännöt kodin siivoamattomuudesta ja leipomiskielto. Naisillakin taitaa olla taipumus kilpavarusteluun: jos koti ei näytä Avotakan sivuilta repäistyltä ja kahvipöydässä ei ole klassisesti sen seitsemää sorttia, kotiin ei voi päästää edes kavereita? Jutunaiheet olivat Kerttusilla ja meidän nimettömällä triolla hyvin samansuuntaiset, käsityöt, lapset, arjen pyöritys. Vertaistukea ja rentoutumista hyvässä seurassa, mikäs sen parempi tapa viettää aikaa! Käsityöt eivät todellakaan ole yksinäistä nyhräystä, vaan sosiaalinen harrastus, ja loistava tapa virittää keskustelu tuntemattoman kanssa, aivan kuin koirantaluttajat tutustuvat koirien kautta.
Marraskuun viimeinen viikko pyörähtää käyntiin, kuukausi on vilahtanut ohi ihan huomaamatta. Ensi sunnuntaina on ensimmäinen adventti, ja meillä on ollut tapana leipoa silloin ensimmäiset piparit. Enää kuukausi jouluun - ja KyJyn loppuun!
Tein huivin Dropsin Alpacasta, painoa tuli 137 g ja kokoa noin 150 x 80 cm. Huivin ohjeen alussa olleen alustuksen mukaan haruni on Tolkienin keksimää haltijakieltä, ja tarkoittaa isoäitiä. Tämä huivi menee syntymäpäivälahjaksi äidilleni, joka on viisinkertainen mummo, joten eiköhän hän ole jo haruninsa ansainnut. Pingoitus oli yllättävän mutkikasta, käyttämäni pingoitusalusta oli hivenen pieni tälle huiville joten en saanut reunusta ihan täysin mieleisekseni. Ehdin vielä napata kuvan päivänvalossa, lopputulos näyttää tältä:
Kaiken kaikkiaan mukava kudottava, ohje oli jenkkitapaan kirjoitettu todella "for dummies" joten selvisin siitäkin. Kuvassa huivi näyttää tasasivuiselta kolmiolta, koska pitkä sivu on taitettuna kaiteen yli jotta huivi pysyisi paikoillaan kuvauksen ajan.
Lauantaiaamuna uimahallilla väsätessäni viimeistä kerrosta luokseni tuli juttelemaan toinenkin neulootikko, joka odotti jälkikasvuaan uimakoulusta. Hän kuuluu neulojaryhmään "Kerttuset", ja oli hauska vertailla "virkasiskojen" tapaamisia. Kovin samanlaisella kaavalla mennään, molemmilla on tiukat säännöt kodin siivoamattomuudesta ja leipomiskielto. Naisillakin taitaa olla taipumus kilpavarusteluun: jos koti ei näytä Avotakan sivuilta repäistyltä ja kahvipöydässä ei ole klassisesti sen seitsemää sorttia, kotiin ei voi päästää edes kavereita? Jutunaiheet olivat Kerttusilla ja meidän nimettömällä triolla hyvin samansuuntaiset, käsityöt, lapset, arjen pyöritys. Vertaistukea ja rentoutumista hyvässä seurassa, mikäs sen parempi tapa viettää aikaa! Käsityöt eivät todellakaan ole yksinäistä nyhräystä, vaan sosiaalinen harrastus, ja loistava tapa virittää keskustelu tuntemattoman kanssa, aivan kuin koirantaluttajat tutustuvat koirien kautta.
Marraskuun viimeinen viikko pyörähtää käyntiin, kuukausi on vilahtanut ohi ihan huomaamatta. Ensi sunnuntaina on ensimmäinen adventti, ja meillä on ollut tapana leipoa silloin ensimmäiset piparit. Enää kuukausi jouluun - ja KyJyn loppuun!
keskiviikko 21. marraskuuta 2012
Villapaita valmistui
Nyt voi vähän tuulettaa, maanantai-illalla sain valmiiksi pojan toiveiden mukaisen hupparin. Lankana oli Dropsin Alaska, hupun tein jämäWoolista, joka tosin loppui kesken, ja nyt on taas vajaa kerä tuhottavaksi:-) Mallia otin SK 2010 paristakin hupparista, joissa kummassakaan lanka ei ollut sinnepäinkään omani kanssa, ja mitoitustakin muokkasin paremmin poitsun hoikkaan kroppaan soveltuvaksi. Eli lopputuloksena oli aikamoinen sävellys, varsinkin kun välillä unohdin mitä ohjetta piti seurata miltäkin osin.
Hupparin omistaja piti paidastaan niin paljon, että on nyt pitänyt sitä koulussa lämpöasteista huolimatta:-) Enkun sanakokeisiin kertailun lomassa herra suostui malliksi, jotta sain napattua todistusaineistoa KyJyä varten
Seuraavaksi aion hyökätä Harunin kimppuun, 5 kerrosta jäljellä!
Hupparin omistaja piti paidastaan niin paljon, että on nyt pitänyt sitä koulussa lämpöasteista huolimatta:-) Enkun sanakokeisiin kertailun lomassa herra suostui malliksi, jotta sain napattua todistusaineistoa KyJyä varten
Seuraavaksi aion hyökätä Harunin kimppuun, 5 kerrosta jäljellä!
sunnuntai 18. marraskuuta 2012
Joulumyyjäisten satoa
Tämä viikko on kulunut synkissä merkeissä: töissä päätettiin yt-neuvottelut, ja sen tuloksena moni työkaveri on keräillyt tavaroitansa tällä viikolla. Sanat eivät riitä lohduttamaan, yritykset tsempata ja auttaa tuntuvat laimeilta ja riittämättömiltä. Työpaikkansa säilyttäneet tuntevat syyllisyyttä, voittajia ei tässä kisassa ole. Mielialaa ei kohenna ulkona vallitseva harmaa tihkusade, olen yrittänyt torjua sitä kokonaisen kynttiläarmeijan voimin. Kynttilän lepattava liekki rauhoittaa, paitsi ukkokultaa joka kiertää vahtimassa "roihuja" ja väittää minun sytyttävän koko talon tuleen kynttilöilläni :-)
Tänään oli kylällämme perinteiset joulumyyjäiset, alueella toimivat kerhot ja yhdistykset olivat valmistaneet sinne jos jonkinlaista myytävää. Upeita piparkakkutaloja, kransseja, koruja, lapasia, sukkia ja pipoja. Bongasin yhdeltä pöydältä mielenkiintoisen näköiset tähdet, nämä myytiin pannulappuina:
Tähdet on virkattu kiinteillä silmukoilla isoksi sahalaitaiseksi rinkulaksi, joka on kurottu keskeltä tähden muotoon. Taas yksi mainio keino tuhota jämälankoja!
Kyjyistä vielä vähän väliaikatietoa: pojan huppari alkaa valmistua, hupun viimeistely ja vähän ompelua, niin päästään raportoimaan yksi iso työ valmiiksi! Harunista puuttuu vielä muutama kerros, alkaa olla tuskaisen hidasta kudottavaa. Ufoja tulee lentelemään heti alkuvuodesta, mutta sehän on vasta ensi vuonna...
Tänään oli kylällämme perinteiset joulumyyjäiset, alueella toimivat kerhot ja yhdistykset olivat valmistaneet sinne jos jonkinlaista myytävää. Upeita piparkakkutaloja, kransseja, koruja, lapasia, sukkia ja pipoja. Bongasin yhdeltä pöydältä mielenkiintoisen näköiset tähdet, nämä myytiin pannulappuina:
Tähdet on virkattu kiinteillä silmukoilla isoksi sahalaitaiseksi rinkulaksi, joka on kurottu keskeltä tähden muotoon. Taas yksi mainio keino tuhota jämälankoja!
Kyjyistä vielä vähän väliaikatietoa: pojan huppari alkaa valmistua, hupun viimeistely ja vähän ompelua, niin päästään raportoimaan yksi iso työ valmiiksi! Harunista puuttuu vielä muutama kerros, alkaa olla tuskaisen hidasta kudottavaa. Ufoja tulee lentelemään heti alkuvuodesta, mutta sehän on vasta ensi vuonna...
sunnuntai 11. marraskuuta 2012
Jalat jäykkinä
Perjantaina kävin kuuntelemassa työfysioterapeuttimme luentoa "viekö istumatyö terveytesi?". Työni on lähes täysin istumatyötä, suurimman osan päivästä nökötän erilaisissa palavereissa istuen epäergonomisilla tuolinräppänöillä rintamasuunta joko vasemmalle tai oikealle kääntyneenä. Loppu työpäivästä menee omassa työpisteessä setvien palaverien aikana tulleita sähköposteja, laatimalla raportteja tai analysoimalla eri mittareita. Työfyssarin mukaan tunnin tauoton istuminen vähentää elinikäodotetta noin 21 minuuttia, kasvattaa hurjasti riskiä mm. metaboliseen oireyhtymään sekä näkyy vyötärönympäryksessä keskimäärin 6 cm liikkuvampaan kanssaelijään verrattuna. Tunnin jumppa tai lenkki illassa ei riitä kumoamaan 8 tunnin työpäivän aikana kerrytettyä istumattomuutta.
Karmeita madonlukuja, mitä siis voin tehdä? Kun en edes ole tehnyt joka ilta sitä tunnin lenkkiä, ja kökötän mieluusti kotonakin kutimet käsissä tai hyvän kirjan parissa. Mieluiten molempia yhtä aikaa. Tehokkainta olisi päästä pureutumaan työajan tauottamiseen, ja tähän kerään nyt muutamia keinoja ja lupauksia itselleni muistin virkistykseksi:
Otsikon mukaan köpöttelen nyt hieman jalat jäykkinä, kävin perjantaina myös personal trainerin pakeilla hakemassa vinkkiä rapakuntoisen käsivaivaisen kuntosaliharjoitteluun. Tunnin aikana sain henkilökohtaisen harjoitteluohjelman, ja hyviä vinkkejä kuinka treenata huomattavasti heikompaa vasenta kättä, jotta sekin vahvistuisi oikeasti eikä vain sluibailisi oikean käden siivellä. Monia liikkeitä pystyn tekemään kotonakin, ja tavoitteenani olisi pystyä hyödyntämään pojan harkka-ajat tehokkaammin omaan liikuntaan. Talviharkkapaikan vieressä on kuntosali ja ohjattuja jumppia sekä lumen tullen hyvät hiihtoladut, joten toteutus on vain ihan itsestä kiinni. Pelkään vain, että into liikkua on liian kova ja revin itseni puhki, siksi kävin pt:n pakeilla. Ohjeet vaikuttivat toimivilta, ja laitteiden säädöt käytiin yksityiskohtaisesti läpi. Jalat ovat nyt jumissa, kun venyttelin hieman huonosti :-(
Ja kaikki tämä tähtää vain siihen, että voin kutoa enemmän aina vain paremmalla omallatunnolla!
Karmeita madonlukuja, mitä siis voin tehdä? Kun en edes ole tehnyt joka ilta sitä tunnin lenkkiä, ja kökötän mieluusti kotonakin kutimet käsissä tai hyvän kirjan parissa. Mieluiten molempia yhtä aikaa. Tehokkainta olisi päästä pureutumaan työajan tauottamiseen, ja tähän kerään nyt muutamia keinoja ja lupauksia itselleni muistin virkistykseksi:
- "aktiivinen istuminen": Kesäloman aikana hankin töihin satulatuolin, joten työpisteessäni istuessani keskikehoon ja jaloille tulee aktivointia.
- lähde liikkeelle:
- Istun kaukana printteristä, ja tulosteita hakiessani saan pienen jalottelutuokion.
- pyrin hoitamaan asioita mahdollisimman paljon kasvotusten, enkä vain lähettele sähköpostia seinän taakse.
- teen "teollisuuskävelyitä": en selvittele asioita huoneessani (paitsi tietenkin yksityissuojaa koskevat) vaan lähden työkaverin kanssa paikanpäälle. Asia kirkastuu ihan eri tavalla, ja samalla tulee usein hoidetuksi pari muutakin juttua.
- osan palavereista ja kehityskeskusteluistakin voisi hoitaa kävelylenkin yhteydessä
- seiso mahdollisimman paljon:
- tästä lähtien en enää istu kahvitunnilla, vaan vaihdan kuulumiset seisten.
- samoin en istu toisten työpisteissä, vaan hoidan asiani seisten
- jatkan ja kehitän edelleen pystiksiä (=pystypalavereita), huomattavasti tehokkaampia kuin perinteiset istuskelusessiot
- pidän edelleen kiinni periaatteestani, että vetämäni palaverit eivät kestä yli 60 min.
Otsikon mukaan köpöttelen nyt hieman jalat jäykkinä, kävin perjantaina myös personal trainerin pakeilla hakemassa vinkkiä rapakuntoisen käsivaivaisen kuntosaliharjoitteluun. Tunnin aikana sain henkilökohtaisen harjoitteluohjelman, ja hyviä vinkkejä kuinka treenata huomattavasti heikompaa vasenta kättä, jotta sekin vahvistuisi oikeasti eikä vain sluibailisi oikean käden siivellä. Monia liikkeitä pystyn tekemään kotonakin, ja tavoitteenani olisi pystyä hyödyntämään pojan harkka-ajat tehokkaammin omaan liikuntaan. Talviharkkapaikan vieressä on kuntosali ja ohjattuja jumppia sekä lumen tullen hyvät hiihtoladut, joten toteutus on vain ihan itsestä kiinni. Pelkään vain, että into liikkua on liian kova ja revin itseni puhki, siksi kävin pt:n pakeilla. Ohjeet vaikuttivat toimivilta, ja laitteiden säädöt käytiin yksityiskohtaisesti läpi. Jalat ovat nyt jumissa, kun venyttelin hieman huonosti :-(
Ja kaikki tämä tähtää vain siihen, että voin kutoa enemmän aina vain paremmalla omallatunnolla!
keskiviikko 7. marraskuuta 2012
Timo Tiikeri has left the building
Aluksi minulla on taas ilo toivottaa uusi lukija mukaan koiruuksien pariin, toivottavasti viihdyt vieraanani!
Viikonloppuna meillä oli tyttärellä vieras, neito oli onnekas Timo Tiikerin viikonloppuemäntä. Tikru on jo viime vuodelta tuttu heppu, ja hänellä on mukanaan vihko johon kulloinenkin emäntä/isäntä kirjaa viikonlopun tapahtumat. Timo tuntuu saavan perheissään liki kuninkaallisen kohtelun, hän pääsee kunniavieraana synttäreille, harrastuksiin ja hyvin yleisesti pelaamaan pleikkaa ja hyppimään trampalla. Meillä Timppa soitti pianoa ja teki tuttavuutta koirien kanssa.
Tämän näköinen häiskä meillä oli siis vieraisilla. Viime vuonna "sain" virkata Timpalle lippiksen, mikä on liikuttavasti pysynyt lelun mukana vuoden verran. Tänä vuonna Timpalle oli tilattu nuttu, jonka virkkasin samasta Mambon jämästä kuin lippiksenkin. Hyvä että tuli sillekin langalle käyttöä, ja värikin sattui kohdilleen!
Viikonloppuna meillä oli tyttärellä vieras, neito oli onnekas Timo Tiikerin viikonloppuemäntä. Tikru on jo viime vuodelta tuttu heppu, ja hänellä on mukanaan vihko johon kulloinenkin emäntä/isäntä kirjaa viikonlopun tapahtumat. Timo tuntuu saavan perheissään liki kuninkaallisen kohtelun, hän pääsee kunniavieraana synttäreille, harrastuksiin ja hyvin yleisesti pelaamaan pleikkaa ja hyppimään trampalla. Meillä Timppa soitti pianoa ja teki tuttavuutta koirien kanssa.
Tämän näköinen häiskä meillä oli siis vieraisilla. Viime vuonna "sain" virkata Timpalle lippiksen, mikä on liikuttavasti pysynyt lelun mukana vuoden verran. Tänä vuonna Timpalle oli tilattu nuttu, jonka virkkasin samasta Mambon jämästä kuin lippiksenkin. Hyvä että tuli sillekin langalle käyttöä, ja värikin sattui kohdilleen!
sunnuntai 4. marraskuuta 2012
Hjerterom - sydänten sija
Kuukausi taas vaihtui perinteisesti kudinten kilistessä. Viimeksi päätimme ottaa niskalenkin Arnen ja Carlosin joulupalloista, ja illan emäntä olikin onnistunut saamaan kirjastosta pallokirjan lainaan. Onneksi hän oli myös ehtinyt kokeilemaan parin pallon tekoa, joten pääsimme starttaamaan suoraan itse asiaan. Sopivista jämälangoista ei ollut kenelläkään puutetta, vaikeinta oli valita malli. Valitsin otsikossa mainitun n:o 32 sydänten sijan, jälkeenpäin ajatellen olisi näin alkuun riittänyt ihan joku raidallinenkin versio... Langaksi valikoitui perusteellisesti marinoitunut Florica kaukaa viime vuosituhannelta, ja puikoiksi nappasin Möröltä lankavaihdossa saamani n:o 3 pikkupuikot. Ne olivat muuten tosi kätevät tähän hommaan, varsinkin kun toisessa kädessä ei juuri sormet heilu.
Pallojen idea oli yksinkertainen, 12 silmukkaa alkuun, ja kaavio oli piirretty yhdelle puikolle lisäyksineen ja kavennuksineen. Sitten vain kutomaan ja vaihtamaan kuulumisia. Heti alkuun totesimme, että pallojen tekeminen ei ole kovin sosiaalinen laji. Jutut kulkivat suunnilleen tätä rataa: ... ja ehdin juuri käymään tää punanen menee nyt kyllä ensin ja sitten valkoinen, yksi, kaksi, kolme, valkoinen... Päättelimme, että Arnen ja Carlosin täytyy luoda pallokuvioitaan aina mykkäkoulujen aikaan ;-) Jatkoimme sitkeästi eteenpäin, vaikka aloittelijoiden pallot muistuttivat lähinnä viljasiiloa. Aika kului siivillä, teetaukoineen pallon tekoon hurahti reilu nelisen tuntia. Optimistisesti täytetyt jämälankapussit ei juuri vajenneet, mutta hauskaa oli! Joulukuun tapaamisessa vitsailimme aloittavamme pääsiäispallojen teon, että ehtii saada useamman valmiiksi.
Niin, ja se lopputulos. Ei yhtä söpö ja tasainen kuin kirjan kuvassa, nyt Arne ja Carlos, silmät kiinni:
Pallojen idea oli yksinkertainen, 12 silmukkaa alkuun, ja kaavio oli piirretty yhdelle puikolle lisäyksineen ja kavennuksineen. Sitten vain kutomaan ja vaihtamaan kuulumisia. Heti alkuun totesimme, että pallojen tekeminen ei ole kovin sosiaalinen laji. Jutut kulkivat suunnilleen tätä rataa: ... ja ehdin juuri käymään tää punanen menee nyt kyllä ensin ja sitten valkoinen, yksi, kaksi, kolme, valkoinen... Päättelimme, että Arnen ja Carlosin täytyy luoda pallokuvioitaan aina mykkäkoulujen aikaan ;-) Jatkoimme sitkeästi eteenpäin, vaikka aloittelijoiden pallot muistuttivat lähinnä viljasiiloa. Aika kului siivillä, teetaukoineen pallon tekoon hurahti reilu nelisen tuntia. Optimistisesti täytetyt jämälankapussit ei juuri vajenneet, mutta hauskaa oli! Joulukuun tapaamisessa vitsailimme aloittavamme pääsiäispallojen teon, että ehtii saada useamman valmiiksi.
Niin, ja se lopputulos. Ei yhtä söpö ja tasainen kuin kirjan kuvassa, nyt Arne ja Carlos, silmät kiinni:
arvatkaas mitä keltaista tuolta pilkottaa? Mieheni keksi tunkea pallonraadon sisälle ilmapallon ja puhalsi sen pulleaksi... vaihdan kyllä vaivihkaa vanun sisälle kun aika on sopiva, mutta pingoittuuhan tuo tuollakin tavalla.
sunnuntai 28. lokakuuta 2012
Ja voittaja on...
Kiitokset kaikille puolivälin arvontaan osallistuneille, kommenttinne lämmittivät kovin mieltä! Arvonnan suoritti oikea käteni perinteisenä lippulappuarvontana, ja ukkokullan hirvipipasta (pesty odottamaan seuraavaa vuotta ;-)) nousi nimi
Täti Sininen,onnittelut voittajalle, kuvassa oleva paketti odottaa osoitettasi! Voit laittaa yhteystietosi vaikka Neulomon kautta yv:nä.
Täti Sininen,onnittelut voittajalle, kuvassa oleva paketti odottaa osoitettasi! Voit laittaa yhteystietosi vaikka Neulomon kautta yv:nä.
lauantai 27. lokakuuta 2012
Vilkas viikko takana
Ihan ensiksi kiitokset ihanista kommenteistanne, mukavan moni on löytänyt blogini: neulomovinkkaus taitaa tosiaan olla tehokasta! Valitettavasti en ole ehtinyt kommentoimaan, mutta yritän nyt ottaa vahinkoa takaisin kollektiivisesti:
Mammukalle tiedoksi, että kyllä lenkkipolun varrelta löytyy sieniapajiakin, rouskuja, suppiksia ja kantarellejakin olen saanut saaliikseni :-) Pidän itse metsälenkeistä enemmän kuin sivistyneistä remmilenkeistä, jotenkin vain mieli lepää parhaiten luonnon keskellä. Koirat touhuilevat omia juttujaan, molemmat ovat dual purpose -springereitä, eli alkuperäiset metsästystaidot ovat tallella, ja näyttelyitäkin on harrastettu kaikkien koiriemme kanssa. Nykyiset koirapoikamme ovat seniori Scott, 10,5 v papparainen joka nauttii hyvästä ruoasta ja rapsutuksista. Harry on 3 v vauhtiveikko joka rakastaa työntekoa, touhua ja toimintaa.
Tällä viikolla tuli sitten talvi, lunta ja pakkasta.
Lunta noin pari senttiä ja pakkasta pari astetta, mutta talvivaatteet piti kiireesti kaivaa esiin, samoin vaihtaa autoihin talvirenkaat. Syysloman päätteeksi päätimme aloittaa kokeilun kuinka jälkikasvu pärjää kouluaamuisin kaksin. Puuro jätetään hellalle odottamaan ja varmistamme puhelimella, että muksut ovat tosiaan nousseet ylös. Taas kerran on vain todettava, että ei meillä ole enää pieniä lapsia, vaan homma lähti sujumaan yllättävänkin kivuttomasti. Mukavaa!
Viikolla oli harrastuslähtöjä joka ilta, parhaana kaksi. Joten käsityöt etenivät ihan kivasti, Haruni on menossa jo B-kaavion alkuriveillä ja hihat pojan paitaan ovat puolessa välissä. Mikään yllätyshän ei enää ole se, että hihat tulevat pyörönä ja magic loopilla, jotta tulee varmasti kaksi samanlaista! Otin uuden haasteen itselleni kokeilla kuinka lapaset tehdään kärjestä aloittaen.
Lankana on Nalle mustikkaretki, puikot 2½ ja paperilla lapasten saajan tassun kuva kaavaksi puikkoja heiluttavalle tädille. Homma on erittäin alkutekijöissään ja lapasen muoto on vasta ajatuksen asteella, mutta valmiiksi tulee tämäkin sitten ajallaan...
Huomenna olisi sitten kellojen kääntö talviaikaan ja aika suorittaa blogiarvonta, palkinto on jo paketissa odottamassa postitusta!
Mammukalle tiedoksi, että kyllä lenkkipolun varrelta löytyy sieniapajiakin, rouskuja, suppiksia ja kantarellejakin olen saanut saaliikseni :-) Pidän itse metsälenkeistä enemmän kuin sivistyneistä remmilenkeistä, jotenkin vain mieli lepää parhaiten luonnon keskellä. Koirat touhuilevat omia juttujaan, molemmat ovat dual purpose -springereitä, eli alkuperäiset metsästystaidot ovat tallella, ja näyttelyitäkin on harrastettu kaikkien koiriemme kanssa. Nykyiset koirapoikamme ovat seniori Scott, 10,5 v papparainen joka nauttii hyvästä ruoasta ja rapsutuksista. Harry on 3 v vauhtiveikko joka rakastaa työntekoa, touhua ja toimintaa.
Tällä viikolla tuli sitten talvi, lunta ja pakkasta.
Lunta noin pari senttiä ja pakkasta pari astetta, mutta talvivaatteet piti kiireesti kaivaa esiin, samoin vaihtaa autoihin talvirenkaat. Syysloman päätteeksi päätimme aloittaa kokeilun kuinka jälkikasvu pärjää kouluaamuisin kaksin. Puuro jätetään hellalle odottamaan ja varmistamme puhelimella, että muksut ovat tosiaan nousseet ylös. Taas kerran on vain todettava, että ei meillä ole enää pieniä lapsia, vaan homma lähti sujumaan yllättävänkin kivuttomasti. Mukavaa!
Viikolla oli harrastuslähtöjä joka ilta, parhaana kaksi. Joten käsityöt etenivät ihan kivasti, Haruni on menossa jo B-kaavion alkuriveillä ja hihat pojan paitaan ovat puolessa välissä. Mikään yllätyshän ei enää ole se, että hihat tulevat pyörönä ja magic loopilla, jotta tulee varmasti kaksi samanlaista! Otin uuden haasteen itselleni kokeilla kuinka lapaset tehdään kärjestä aloittaen.
Lankana on Nalle mustikkaretki, puikot 2½ ja paperilla lapasten saajan tassun kuva kaavaksi puikkoja heiluttavalle tädille. Homma on erittäin alkutekijöissään ja lapasen muoto on vasta ajatuksen asteella, mutta valmiiksi tulee tämäkin sitten ajallaan...
Huomenna olisi sitten kellojen kääntö talviaikaan ja aika suorittaa blogiarvonta, palkinto on jo paketissa odottamassa postitusta!
torstai 18. lokakuuta 2012
Syksyistä arvontaa
Hidas sytytys ja pitkät piuhat... hoksasin vasta Kyjy -blogia päivittäessäni, että olen saanut oman urakkani puoliväliin. Jes! Sen, ja puoliväliin ehtineen syyslomani kunniaksi laitan pystyyn pienen puolivälin arvonnan, osallistujien kesken arvotaan jotain suomalaista ja syksyistä neulojan iloksi...
Säännöt ovat samat tutut kuin muissakin arvonnoissa, eli:
1 arpa kilahtaa kommentoimalla tätä postausta
1 arpa lisää kun liityt lukijaksi
Osallistumisaikaa on tästä hetkestä aina kellojen kääntöön, eli kesäajan päättyessä 28.10. klo 04:00/klo 03:00 talviaikaa.
Onnea arvontaan!
Tänään nautin märästä syyssäästä koiruuksien kanssa metsälenkillä. Ruska ei ole tänä vuonna ollut hehkeimmillään, värejä on vain vähän suolammen ympäristössä:
Sammalet sen sijaan hehkuivat upeissa vihreissä sävyissä, vierekkäin oli miltei neonvihreää ja kauniin smaragdinvihreää sammalta taustana tummanharmaanvihreä metsä, ja silti vain näytti niin hyvältä!
Säännöt ovat samat tutut kuin muissakin arvonnoissa, eli:
1 arpa kilahtaa kommentoimalla tätä postausta
1 arpa lisää kun liityt lukijaksi
Osallistumisaikaa on tästä hetkestä aina kellojen kääntöön, eli kesäajan päättyessä 28.10. klo 04:00/klo 03:00 talviaikaa.
Onnea arvontaan!
Tänään nautin märästä syyssäästä koiruuksien kanssa metsälenkillä. Ruska ei ole tänä vuonna ollut hehkeimmillään, värejä on vain vähän suolammen ympäristössä:
Sammalet sen sijaan hehkuivat upeissa vihreissä sävyissä, vierekkäin oli miltei neonvihreää ja kauniin smaragdinvihreää sammalta taustana tummanharmaanvihreä metsä, ja silti vain näytti niin hyvältä!
Nuorempi koiraherra löysi (taas) metsästä kuolleen linnun, se oli nähtävästi haavoittunut ja kuollut vammoihinsa. Tästä lempiaiheestani jaksaisin luennoida vaikka kuinka pitkään: noutavan koiran käyttö pitäisi saada pakolliseksi kaikkeen linnustukseen!
keskiviikko 17. lokakuuta 2012
Läpättimet valmiit!
Kesähelteillä ensimmäisten valmistuneiden KyJyjen joukossa oli neidin toiveiden mukainen löröpipa. Langaksi valikoitui fuksianpunainen Isoveikka lähinnä värin perusteella, oletan. Loppulangasta toivottiin kämmekkäitä, jotka päätyivät puikoille viimeisenä aloituksena muutaman mutkan jälkeen.
Isoveikka ja pieni kapea käsi ei ole ehkä ihan se paras yhdistelmä, mutta tärkeintä oli saada pipa ja kämmekkäät samaan kuosiin. Kämmekkäät jäivät startin jälkeen aloitettujen laatikkoon odottamaan parempia aikoja, jotka koittivat kun tuskastuin Woolin näpertämiseen ja piti saada jotain nopeasti etenevää. Kämmekkäät valmistuivat ennätysvauhtia, mallineuleena 2o2n kämmenpuolella, ja kämmenselälle oikeilla silmukoilla kahden silmukan palmikkoa. Ja luonnollisesti Magic loopina.
Neidon mieli on ailahtelevainen, tai sitten vain nopeasti viilenneet kelit saivat toivomaan "läppälapasia", eli lapasia joiden kärjen saa auki. Peukaloon en suostunut enää läppää väsäämään, sen verran karmea viritys tuli tuosta sormiosastakin... lankaa jäi sormivirkkaukseen noin 25 cm, joten lähellä oli joutua tämänkin langan kanssa ikuiseen jämälankakierteeseen. Ja lopputulosta voitte ihailla tästä, väri on vääristynyt kivan oranssiksi???
Viimeksi jo kerroin sen pikkunutun valmistuneen, tässä todistusaineistoa siitä, että napitkin ovat paikoillaan ;-)
Haruni etenee tasaista tahtia, etenemistä on vauhdittanut mukavasti pojan futsal -leiri, joka kestää päivittäin 1½ tuntia. Mitäpä sitä äiti näin sateisena päivän keksisi, kuin nappaa kutimen kainaloon ja antaa flow:n viedä. Onneksi sain järjestymään itsellenikin tähän viikon loman, vaikka se kuluukin kotitöiden ja kuskauksen merkeissä, saa ajatukset edes hetkeksi pois työasioista. Viikon ainoa "must to do" tuli juuri hoidettua, kun miesväki lähti viemään kaatopaikkakuormaa. Ihmeellisesti sitä vain kerääntyy nurkkiin kaikenlaista omituista, nytkin kärryn täytti vanhat patjat ja maalatut laudanpätkät.
Isoveikka ja pieni kapea käsi ei ole ehkä ihan se paras yhdistelmä, mutta tärkeintä oli saada pipa ja kämmekkäät samaan kuosiin. Kämmekkäät jäivät startin jälkeen aloitettujen laatikkoon odottamaan parempia aikoja, jotka koittivat kun tuskastuin Woolin näpertämiseen ja piti saada jotain nopeasti etenevää. Kämmekkäät valmistuivat ennätysvauhtia, mallineuleena 2o2n kämmenpuolella, ja kämmenselälle oikeilla silmukoilla kahden silmukan palmikkoa. Ja luonnollisesti Magic loopina.
Neidon mieli on ailahtelevainen, tai sitten vain nopeasti viilenneet kelit saivat toivomaan "läppälapasia", eli lapasia joiden kärjen saa auki. Peukaloon en suostunut enää läppää väsäämään, sen verran karmea viritys tuli tuosta sormiosastakin... lankaa jäi sormivirkkaukseen noin 25 cm, joten lähellä oli joutua tämänkin langan kanssa ikuiseen jämälankakierteeseen. Ja lopputulosta voitte ihailla tästä, väri on vääristynyt kivan oranssiksi???
Viimeksi jo kerroin sen pikkunutun valmistuneen, tässä todistusaineistoa siitä, että napitkin ovat paikoillaan ;-)
Haruni etenee tasaista tahtia, etenemistä on vauhdittanut mukavasti pojan futsal -leiri, joka kestää päivittäin 1½ tuntia. Mitäpä sitä äiti näin sateisena päivän keksisi, kuin nappaa kutimen kainaloon ja antaa flow:n viedä. Onneksi sain järjestymään itsellenikin tähän viikon loman, vaikka se kuluukin kotitöiden ja kuskauksen merkeissä, saa ajatukset edes hetkeksi pois työasioista. Viikon ainoa "must to do" tuli juuri hoidettua, kun miesväki lähti viemään kaatopaikkakuormaa. Ihmeellisesti sitä vain kerääntyy nurkkiin kaikenlaista omituista, nytkin kärryn täytti vanhat patjat ja maalatut laudanpätkät.
sunnuntai 7. lokakuuta 2012
Ruuhkaa puikoilla
Kyjyni punnertaa urheasti kohti puoliväliä ja samalla ensimmäinen joululahjakin valmistui. Punanuttuinen hemmo vie kutomani villanutun veljenpojalleni, sitten joskus muutaman kuukauden kuluttua. Vaikeinta oli valita nuttuun napit, mutta lopulta kolmesta vaihtoehdosta valikoitui hivenen petroolinsävyiset napit. Kamera näytti lähteneen futisturnaukseen isän ja tyttären matkaan, joten kuva jää vielä uupumaan yhdeksännestä valmistuneesta KyJy:stä.
Perjantaina oli kuukauden ensimmäinen perjantai, ja sehän tarkoitti iltaa hyvässä seurassa puikkoja heiluttaen. On mukavaa ja terapeuttista vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia ystävien kanssa, jotka elävät samaa ruuhkakautta lasten, työn, harrastusten ja huushollauksen pyörteissä. Tämän kuun aivoriihi ideoi kuinka ruokkia perhe jääkaapin valolla ja raanavedellä, sekä yritimme keksiä tapaa hoitaa viikon ruokaostokset mahdollisimman vähällä hikimäärällä. Viikon pelastukseksi valikoitui einesmaksalaatikko: rautapitoista, helppoa, nopeaa, halpaa. Kelpasi parille perilliselle jopa kylmänä...
Olen taas ajautunut kauaksi kauniista ajatuksestani kutoa yhden KyJyn kerrallaan valmiiksi. Lahjaksi menevä Haruni alkoi aluksi tuntua lähinnä hanurilta, ja päästelin enimpiä savuja neidin kämmekkäisiin. Haruni on alkanut sujua kun siirryin lukemaan kaaviota enkä aukikirjoitettua ohjetta, olen A -kaavion toisessa toistossa menossa. Silmukat alkavat lisääntyä niin, että huivi ei enää olekaan nopea välipala, vaan sopii parhaiten pitkien odotusten työksi, jossa ei tarvitse seurata muuta. Eli sopii pianotunnille, uimakouluun, sählyyn ja illan päätteeksi. Jalkapalloharkkojen ajaksi pitää olla neule jota voi kutoa katsomatta, sillä kotimatkalla vaaditaan tiukkaa analyysiä harkoista. Tätä varten sopii neidin kämmekkäät, sopivan pieni työ kudottavaksi vaikka seisten. Läksyjen kuulusteluun, lukuläksyn kuunteluun ja koealueen kuulusteluun sopii isompi kudin, jota ei myöskään tarvitse juuri tarkkailla. Tähän tarkoitukseen valikoitui pojan villapaita. Eli lopputuloksena mikään ei juuri etene, mutta kovasti olen kyllä tekevinäni jotain ;-)
Esikoinen hoputtaa jo autokuskia jättämään tietokoneen ja kuskaamaan hänet päivän ekoihin harkkoihin. Joululahjarahoilla pitkän harkinnan jälkeen ostamansa nappikseen laitettava MiCoach on tuonut pojan treenaamiseen aivan uudenlaista puhtia, kentälle on kova kiire lämmittelemään jo puoli tuntia ennen joukkueen lämmittelyjen alkua, ja kotona on kiire tarkistamaan tuliko uusia enkkoja nopeimpaan kilometriin, juoksumatkaan tai tehoihin. Poika kuulostaa jo kärsimättömältä, nyt on äidin mentävä!
Perjantaina oli kuukauden ensimmäinen perjantai, ja sehän tarkoitti iltaa hyvässä seurassa puikkoja heiluttaen. On mukavaa ja terapeuttista vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia ystävien kanssa, jotka elävät samaa ruuhkakautta lasten, työn, harrastusten ja huushollauksen pyörteissä. Tämän kuun aivoriihi ideoi kuinka ruokkia perhe jääkaapin valolla ja raanavedellä, sekä yritimme keksiä tapaa hoitaa viikon ruokaostokset mahdollisimman vähällä hikimäärällä. Viikon pelastukseksi valikoitui einesmaksalaatikko: rautapitoista, helppoa, nopeaa, halpaa. Kelpasi parille perilliselle jopa kylmänä...
Olen taas ajautunut kauaksi kauniista ajatuksestani kutoa yhden KyJyn kerrallaan valmiiksi. Lahjaksi menevä Haruni alkoi aluksi tuntua lähinnä hanurilta, ja päästelin enimpiä savuja neidin kämmekkäisiin. Haruni on alkanut sujua kun siirryin lukemaan kaaviota enkä aukikirjoitettua ohjetta, olen A -kaavion toisessa toistossa menossa. Silmukat alkavat lisääntyä niin, että huivi ei enää olekaan nopea välipala, vaan sopii parhaiten pitkien odotusten työksi, jossa ei tarvitse seurata muuta. Eli sopii pianotunnille, uimakouluun, sählyyn ja illan päätteeksi. Jalkapalloharkkojen ajaksi pitää olla neule jota voi kutoa katsomatta, sillä kotimatkalla vaaditaan tiukkaa analyysiä harkoista. Tätä varten sopii neidin kämmekkäät, sopivan pieni työ kudottavaksi vaikka seisten. Läksyjen kuulusteluun, lukuläksyn kuunteluun ja koealueen kuulusteluun sopii isompi kudin, jota ei myöskään tarvitse juuri tarkkailla. Tähän tarkoitukseen valikoitui pojan villapaita. Eli lopputuloksena mikään ei juuri etene, mutta kovasti olen kyllä tekevinäni jotain ;-)
Esikoinen hoputtaa jo autokuskia jättämään tietokoneen ja kuskaamaan hänet päivän ekoihin harkkoihin. Joululahjarahoilla pitkän harkinnan jälkeen ostamansa nappikseen laitettava MiCoach on tuonut pojan treenaamiseen aivan uudenlaista puhtia, kentälle on kova kiire lämmittelemään jo puoli tuntia ennen joukkueen lämmittelyjen alkua, ja kotona on kiire tarkistamaan tuliko uusia enkkoja nopeimpaan kilometriin, juoksumatkaan tai tehoihin. Poika kuulostaa jo kärsimättömältä, nyt on äidin mentävä!
sunnuntai 30. syyskuuta 2012
Keijun kädenjälkiä
Viimeksi postasin viimeistelykeijun käyneen kylässä, ja tehneen taikoja Kyjyilleni. Ensiksi aina jännittävät huovutukset, ei menneet taaskaan ihan niinkuin Strömsössä. Purojämästä isoäidinneliöksi virkattu lärpäke muuttui pesukoneessa jokseenkin pannunalusta muistuttavaksi. Ei mikään muotovalio, mutta ajaa asiansa arkikäytössä.
Tämän kanssa samoille kierroksille pääsi pojan toivomat huopatumput, lankana Dropsin Eskimo. Lopputulos muistutti mielestäni enemmänkin patakintaita, mutta aina positiivisen poikani mielestä nämä oli "just hyvät ja sopii vaikka sählyyn maalivahdille". Päätelkää itse, kumpi oli oikeassa:
Sitten se Puro -liivi. Tätä tein puikot savuten jännittäessäni Espanjan puolesta futiksen EM-kisoissa. Sain putkilon olkasaumojen ompelua ja resoreiden tekoa vaille valmiiksi, kun Torres nosti EM-pokaalin päänsä päälle, ja siihen pisteeseen tämä sitten jäikin pitkäksi aikaa. Nyt vihdoin viimein tsemppasin tämän finaaliin:
Lopuksi loppusuoralle kirii myös ensimmäinen joululahja, saaja ei osaa vielä pahastua pehmeistä paketeista joten täti käyttää häikäilemättä tilaisuuden hyväkseen. Nuttu odottaa vielä nappeja, poitsun kanssa tongimme Sinellin kilonappilaatikosta kolme kandidaattia:
Kokelaat eivät näy kuvassa kovinkaan hyvin, pimeänä sateisena päivänä sisällä kuvaaminen pikku pokkarilla venyttää onnettomat kuvaajakykyni äärimmilleen. Eikä se ole paljon.
Nyt puikoillani onkin jo seuraava lahja, yritän tehdä synttärilahjaksi äidilleni Harunia. Se ei todellakaan ole mikään telkkarineule, vaan ainakin vielä joudun seuraamaan tiukasti ohjetta. Onneksi Kyjyjen joukossa on vielä telkkarin äärellä tehtävää, sateinen sää ei paljon houkuttele ulkoilemaan koirien lenkkejä enempää. Koirat sensijaan nauttivat märästä ilmasta, hajut ovat voimakkaimmillaan eikä ole liian kuuma. Tunnelmallista lokakuun alkua!
Tämän kanssa samoille kierroksille pääsi pojan toivomat huopatumput, lankana Dropsin Eskimo. Lopputulos muistutti mielestäni enemmänkin patakintaita, mutta aina positiivisen poikani mielestä nämä oli "just hyvät ja sopii vaikka sählyyn maalivahdille". Päätelkää itse, kumpi oli oikeassa:
Sitten se Puro -liivi. Tätä tein puikot savuten jännittäessäni Espanjan puolesta futiksen EM-kisoissa. Sain putkilon olkasaumojen ompelua ja resoreiden tekoa vaille valmiiksi, kun Torres nosti EM-pokaalin päänsä päälle, ja siihen pisteeseen tämä sitten jäikin pitkäksi aikaa. Nyt vihdoin viimein tsemppasin tämän finaaliin:
Lopuksi loppusuoralle kirii myös ensimmäinen joululahja, saaja ei osaa vielä pahastua pehmeistä paketeista joten täti käyttää häikäilemättä tilaisuuden hyväkseen. Nuttu odottaa vielä nappeja, poitsun kanssa tongimme Sinellin kilonappilaatikosta kolme kandidaattia:
Kokelaat eivät näy kuvassa kovinkaan hyvin, pimeänä sateisena päivänä sisällä kuvaaminen pikku pokkarilla venyttää onnettomat kuvaajakykyni äärimmilleen. Eikä se ole paljon.
Nyt puikoillani onkin jo seuraava lahja, yritän tehdä synttärilahjaksi äidilleni Harunia. Se ei todellakaan ole mikään telkkarineule, vaan ainakin vielä joudun seuraamaan tiukasti ohjetta. Onneksi Kyjyjen joukossa on vielä telkkarin äärellä tehtävää, sateinen sää ei paljon houkuttele ulkoilemaan koirien lenkkejä enempää. Koirat sensijaan nauttivat märästä ilmasta, hajut ovat voimakkaimmillaan eikä ole liian kuuma. Tunnelmallista lokakuun alkua!
torstai 27. syyskuuta 2012
Syksyn kukkaloistoa
Viikko on mennyt hieman apeissa tunnelmissa, työpaikallani alkoi yt-neuvottelut. Toistaiseksi odotellaan kuuden viikon kulumista ja tietoa siitä, mitä kaikkea se tuo tullessaan. Kurjaa oloa on lisännyt flunssanpoikanen ja huonosti nukutut yöt. Kokeilen nyt tulenko toimeen kokonaan ilman kipulääkkeitä, viimeisenä olen jättänyt pois nukkumaan auttaneet lääkkeet. Vieroitusoireet ovat olleet yllättävän kovia, mutta lievitystä on tuonut -kuinka yllättävää- puikkojen heiluttelu. Viime aikoina meillä on vieraillut päättelykeiju, jonka avustamana olen saanut Puro-liivini valmiiksi, ja villanuttukin alkaa olla loppusuoralla. Huovutusten yllätyksellisistä tuloksistakin on kuvat vielä ottamatta, pidetään jännitystä yllä ;-)
Synkkyyden sijaan olen ihastellut terassin pöydällä kukkimaan innostuneita verenpisaroita
Monk Blå:n raskaat lilat kukinnot kukoistavat jatkuvasta sateesta huolimatta.
Pidän myös Göteborg:in kontrastisävyistä, kukinnon muoto on myös kaunis.
Pidin ennen verenpisaroita vähän "mummokukkina" mutta tarkemmin lajikkeistoon tutustuttuani sieltähän löytyikin todella monimuotoisia ja kauniita kukkijoita! Viikonloppuna taitaa olla aika muuttaa kesäkukkijat takaisin sisätiloihin talvehtimaan ja vaihtaa ulos syysistutukset. Kynttilät on jo viritetty paikoilleen, ja alan valmistautua hämärähyssyn viettoon. Onneksi syysloma on parin viikon päästä, saa pienen hengähdyshetken ennen yt-kierroksen loppua.
Synkkyyden sijaan olen ihastellut terassin pöydällä kukkimaan innostuneita verenpisaroita
Monk Blå:n raskaat lilat kukinnot kukoistavat jatkuvasta sateesta huolimatta.
Pidän myös Göteborg:in kontrastisävyistä, kukinnon muoto on myös kaunis.
Pidin ennen verenpisaroita vähän "mummokukkina" mutta tarkemmin lajikkeistoon tutustuttuani sieltähän löytyikin todella monimuotoisia ja kauniita kukkijoita! Viikonloppuna taitaa olla aika muuttaa kesäkukkijat takaisin sisätiloihin talvehtimaan ja vaihtaa ulos syysistutukset. Kynttilät on jo viritetty paikoilleen, ja alan valmistautua hämärähyssyn viettoon. Onneksi syysloma on parin viikon päästä, saa pienen hengähdyshetken ennen yt-kierroksen loppua.
lauantai 22. syyskuuta 2012
Pientä edistymistä kyjyjen saralla
Viimeksi tuskailemani neulepläähin sisuunnuttamana punnersin nutun hihat valmiiksi keskiviikkona, ja nyt olen pari päivää tehnyt vähän sitä sun tätä. Torstaina virkkasin Puron jämäkerästä pannunalusen ja eilen päätin tehdä peukalot pojan huovutettaviin lapasiin. Tänään sain vihdoin huovutettavat tekeleet pesukoneeseen pyörimään:
Lopputulos on aina yhtä jännittävää, ovatko tekeleet huopuneet varotoimenpiteistä huolimatta palloksi, pysyneet ennallaan tai kutistuneet nukkekokoisiksi.
Samassa reippauspuuskassa pingoittelin nutun osat alustalle (huomatkaa hieno Biltema -hyppyruudukko), ja nyt odottelen seuraavaa reippauspuuskaa joka saisi nutun kasaan :-)
On tämä kummallista, ensin tuskailen kappaleiden valmistumisen kanssa, sitten pingotuksen, ja lopulta nuttu pitäisi vielä kasatakin... ja tätä kutsun rakkaaksi, rentouttavaksi harrastuksekseni???
perjantai 14. syyskuuta 2012
Huivilankavaihtopakettini Kisalta
Ja aivan ensiksi minulla on taas ilo toivottaa tervetulleeksi pari uutta lukijaa! Tervetuloa koiruuksien pariin ;-)
Keskiviikkona töistä tullessani minua odotti kotona paketti Kisalta, jännitystä oli pakko pitää yllä iltaan asti, sillä pojalla oli jo kova kiire harkkoihin. Esikoisen harkkojen aikana kävin viemässä omat lankavaihtopakettini postipojan ystävälliseen huomaan, ja kävimme neidon kanssa shoppailemassa läheisessä ostarissa. Tärkeimpänä ostoksena oli kassillinen kahvia ja maitoa työpaikalle, oli vuoroni taas täyttää kaappeja. Sain osakseni pitkiä katseita, kun tyttäreni ei-niin-pienellä äänellään tokaisi: on ne sun miehes sitten kovia kittaamaan kahvia!
Illalla sain sitten hieman omaa aikaa paketin avaamiseen, sieltä kurkkasi ihana kissa kortista, pussillinen lempparisalmiakkiani (pussi ehti vajentua ennen kameran löytymistä) ja taas uusia lupaavia lankatuttavuuksia:
Takana vyyhti Aade Löngin vironvillaa upeissa leiskuvissa väreissä, tästä mulla onkin jo selkeä mielikuva mihin päätyy:-) ja kaksi kerää unelmanpehmeää Holst Garnin villa/puuvillasekoitetta kauniissa ruskean sävyissä. Näille täytyy löytää Juuri Se Oikea malli, monta ehdokasta on jo mielessä. Kiitokset Kisa, pakettisi ilahdutti kovin!
Näin syksyn myötä alkoi taas osa-aikainen eräyhärin elämä, eli mieheni lähti keskiviikkona nuoremman koirapojan kanssa pohjoiseen lintumetsälle loppuviikoksi. Ensimmäiset raportit ovat kertoneet jungsterin toimineen mallikkaasti, ja teeripaistia olisi jo tulossa. Omasta koirasta haaveileva neiti on nyt suunnannut kaiken energiansa koiravanhuksen viihdyttämiseen, papparainen on jo lenkitetty ja ruokittu kun olen tullut kotiin, turkki on harjattu kiiltäväksi ja selvitetty roskista.
Puikoilla on sitkeästi roikkunut pikkupojan nuttu, edistyminen on ollut tuskastuttavan hidasta, eipä auta muu kuin painua sitkeästi vain tikuttamaan päällepuskevasta neulepläähistä huolimatta. Oikein hyvää viikonloppua!
Keskiviikkona töistä tullessani minua odotti kotona paketti Kisalta, jännitystä oli pakko pitää yllä iltaan asti, sillä pojalla oli jo kova kiire harkkoihin. Esikoisen harkkojen aikana kävin viemässä omat lankavaihtopakettini postipojan ystävälliseen huomaan, ja kävimme neidon kanssa shoppailemassa läheisessä ostarissa. Tärkeimpänä ostoksena oli kassillinen kahvia ja maitoa työpaikalle, oli vuoroni taas täyttää kaappeja. Sain osakseni pitkiä katseita, kun tyttäreni ei-niin-pienellä äänellään tokaisi: on ne sun miehes sitten kovia kittaamaan kahvia!
Illalla sain sitten hieman omaa aikaa paketin avaamiseen, sieltä kurkkasi ihana kissa kortista, pussillinen lempparisalmiakkiani (pussi ehti vajentua ennen kameran löytymistä) ja taas uusia lupaavia lankatuttavuuksia:
Takana vyyhti Aade Löngin vironvillaa upeissa leiskuvissa väreissä, tästä mulla onkin jo selkeä mielikuva mihin päätyy:-) ja kaksi kerää unelmanpehmeää Holst Garnin villa/puuvillasekoitetta kauniissa ruskean sävyissä. Näille täytyy löytää Juuri Se Oikea malli, monta ehdokasta on jo mielessä. Kiitokset Kisa, pakettisi ilahdutti kovin!
Näin syksyn myötä alkoi taas osa-aikainen eräyhärin elämä, eli mieheni lähti keskiviikkona nuoremman koirapojan kanssa pohjoiseen lintumetsälle loppuviikoksi. Ensimmäiset raportit ovat kertoneet jungsterin toimineen mallikkaasti, ja teeripaistia olisi jo tulossa. Omasta koirasta haaveileva neiti on nyt suunnannut kaiken energiansa koiravanhuksen viihdyttämiseen, papparainen on jo lenkitetty ja ruokittu kun olen tullut kotiin, turkki on harjattu kiiltäväksi ja selvitetty roskista.
Puikoilla on sitkeästi roikkunut pikkupojan nuttu, edistyminen on ollut tuskastuttavan hidasta, eipä auta muu kuin painua sitkeästi vain tikuttamaan päällepuskevasta neulepläähistä huolimatta. Oikein hyvää viikonloppua!
lauantai 8. syyskuuta 2012
Kesäkurpitsa - ongelmajäte vai ehtymätön luonnonvara?
Kesäkurpitsa yllätti jälleen kasvattajansa aivan kuin talvi autoilijat joka vuosi. Ensin taimet jurottivat maassa ilman merkkiäkään kasvusta, elokuussa ne pamahtivat yllättäen kasvuun, ja nyt syyskuussa kun paras grillikausi on ohi, meillä sitten olisi sitä kesäkurpitsaa vaikka grillattavaksi.
Olen pakkosyöttänyt perheelleni kesäkurpitsaa miltei kaikissa kuvitelluissa ruokalajeissa, aamupuuro on vielä säästynyt vihreiltä pilkuilta, mutta makaronilaatikkoon raastettu kesäkurpitsa antoi mukavan pehmeän maun. Ainakin minusta. Eilen leivoin kesäkurpitsasta kakkua, josta lapsetkin sanoivat "eihän tästä maistu ollenkaan kurpitsa!" Se oli siis kehu.
Ohje on napattu joskus lehdestä, kakku jopa paranee pakastettaessa joten ohjekin on kahdelle pienelle kakulle:
Koska minulla on sellainen geenivika, etten osaa tehdä mitään ruokaa pieniä määriä, kakun paistuessa
laitoin myös kesäkurpitsasämpylöiden taikinan kohoamaan. Ohjeen löysin blogista " kaikki mitä osaan", ja ohje löytyy herkullisen kuvan kera tämän linkin takaa: http://kaikkimitaosaan.blogspot.fi/2011/08/kesakurpitsaa-sampyloissakin.html
Omat sämpyläni jäivät vähän lituskoiksi, koska en kohottanut niitä enää puolta tuntia ennen paistoa, vaan vartin pullistuminen sai riittää, että ehdin vielä koiruuksien kanssa lenkille. Eilen oli nimittäin kuukauden eka perjantai, ja sehän tarkoittaa neuleiltaa. Ilta sujui rattoisasti kuulumisia vaihtaen, lomat oli aikaa sitten ohi ja olimme palanneet takaisin jalkapalloäitien arkeen. Ilta venähti vähän pitkäksi, kun piti bongata tuttuja poikia taluttamasta Suomi-Ranska -pelin pelaajia kentälle. Kentälle tulo oli kuvattu meidän vinkkelistä hieman huonosti, ja tutut kasvot jäivät näkemättä. Suunnittelimme myös ekskursiota lähiaikoina Titityyn uuteen myymälään, olisikohan varminta kuitenkin jättää lompakko kotiin?
Olen pakkosyöttänyt perheelleni kesäkurpitsaa miltei kaikissa kuvitelluissa ruokalajeissa, aamupuuro on vielä säästynyt vihreiltä pilkuilta, mutta makaronilaatikkoon raastettu kesäkurpitsa antoi mukavan pehmeän maun. Ainakin minusta. Eilen leivoin kesäkurpitsasta kakkua, josta lapsetkin sanoivat "eihän tästä maistu ollenkaan kurpitsa!" Se oli siis kehu.
Ohje on napattu joskus lehdestä, kakku jopa paranee pakastettaessa joten ohjekin on kahdelle pienelle kakulle:
3 munaa
3 dl sokeria
2 dl rypsiöljyä
5 dl hienoksi raastettua kesäkurpitsaa
7,5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
3 tl kanelia
3 tl vaniljasokeria
1 tl muskottipähkinää
Kananmunat ja sokeri vaahdotetaan, lisätään öljy ja kurpitsaraaste, ja lopuksi joukkoon sekoitetaan varovasti kuivat aineet. Taikinasta tulee kaksi pientä tai yksi tosi iso kakku, paistetaan noin tunti 175 asteessa. Koska minulla on sellainen geenivika, etten osaa tehdä mitään ruokaa pieniä määriä, kakun paistuessa
laitoin myös kesäkurpitsasämpylöiden taikinan kohoamaan. Ohjeen löysin blogista " kaikki mitä osaan", ja ohje löytyy herkullisen kuvan kera tämän linkin takaa: http://kaikkimitaosaan.blogspot.fi/2011/08/kesakurpitsaa-sampyloissakin.html
Omat sämpyläni jäivät vähän lituskoiksi, koska en kohottanut niitä enää puolta tuntia ennen paistoa, vaan vartin pullistuminen sai riittää, että ehdin vielä koiruuksien kanssa lenkille. Eilen oli nimittäin kuukauden eka perjantai, ja sehän tarkoittaa neuleiltaa. Ilta sujui rattoisasti kuulumisia vaihtaen, lomat oli aikaa sitten ohi ja olimme palanneet takaisin jalkapalloäitien arkeen. Ilta venähti vähän pitkäksi, kun piti bongata tuttuja poikia taluttamasta Suomi-Ranska -pelin pelaajia kentälle. Kentälle tulo oli kuvattu meidän vinkkelistä hieman huonosti, ja tutut kasvot jäivät näkemättä. Suunnittelimme myös ekskursiota lähiaikoina Titityyn uuteen myymälään, olisikohan varminta kuitenkin jättää lompakko kotiin?
maanantai 3. syyskuuta 2012
Vihdoinkin pääsin koneelle!
Tervetuloa, uusi lukijani, toivottavasti viihdyt blogini parissa!
Pienet muutokset normaaliarkeen tuntuvat suistavan perheemme tarkoin suunnitellun logistisen tasapainon hurjaan turbulenssiin. Viikko sitten vietin viikonlopun vanhalla opiskelupaikkakunnallani muistellen millaista oli olla fuksi 20 vuotta sitten, ja järkyttyneenä totesimme, että yllättävän moni asia oli edelleen kuin silloin ennen. Ilmoitustaulun otsikot, kopiokone (mihin sitä nykyään tarvitaan, eikö kaikki olekaan netissä???) ja riipparit...
Tämän nostalgiamatkan tuloksena viime viikko startattiinkin sitten ilman ruokalistaa, ilman jääkaapin täydennysostoksia, ilman viikonlopun pyykkimaratonia ja ilman kotikalenterin päivitystä. Niinpä viikko sujuikin sangen vauhdikkaasti jaellessa lapsosia eri puolille kaupunkia, ostamassa uusia nuottivihkoja 10 min ennen pianotunnin alkua, taikoessa puhtaita vaatteita kouluun sekä harkkoihin ja kehitellessä erikoisia gourmet -annoksia kaikesta syötäväksi tunnistettavasta mitä jääkaapista vain löytyi. Perjantai-iltana neidin peli-illan jälkeen suoritin seuraavan viikon ruokaostokset lapsityövoimaa hyväksikäyttäen, ja pääsimme kurvaamaan kotiin 10 min ennen kaupan sulkemista. Lauantai-aamuna aloittelin tyytyväisenä viikkosiivousta ja pyykkirumbaa, kun klo 8:35 minulle valkeni, että nythän on syyskuun ensimmäinen päivä. Ja se tarkoittaa sitä, että neidon pitäisi olla klo 9 uintitamineissa 10 km päässä uimakoulussa, paikassa jota en edes tarkalleen tiennyt. Neito puolestaan tuijotti pyjamassa lastenohjelmia, eikä ehtinyt edes protestoida kun istuimme jo autossa. Yhden harhalenkin jälkeen löysimme paikan, ja kellotin saapumisajaksi 9:02. Läheltä piti!
Reissussa minulla oli mukana parikin kudinta, aivan kuten suunnittelinkin. Nyt vain kassin pakkaaja oli harmillisesti unohtanut 3½ puikot kotiin, joten veljenpojan nutun etukappaleet eivät edenneet resoreja pidemmälle. Aina ei voi voittaa. Pojan huovutetut lapaset odottavat peukalontekoinspiraatiota, mikä siinä onkaan niin vaikeaa? Ennen reissua sain juuri valmiiksi seuraavan KyJyn, eli kämmekkäät 7veikan Fasaanista:
Tästä suorituksesta rima väpättää vieläkin, painoa 51 g eli niukin mahdollinen hyväksytty suoritus. Nyt on hyvät kämmekkäät koiralenkkejä varten.
Kotona odotti Sukkalankavaihdon paketti Neulomon Möröltä, hän oli tehnyt loistavaa vakoilutyötä ja paketti olikin todella mieluinen:-)
Kaksi lankakerää, Schoppelwollen Zauberball, jollaista olen haaveillut jo pitkään. Kerältä pilkottaa todella kauniita ruskan värejä, tätä kädet syyhyää päästä purkamaan! Toinen oli Supersocken lankaa, ruskan värejä vähän kirkkaampana. Lanka on minulle uusi tuttavuus, tuntui todella miellyttävältä ja värit ovat mieluiset. Mörkö, pitikö näistä valita mieluisempi? Paketissa oli myös lyhyet knittarin sukkapuikot, joita kokeilin välittömästi. Ne olivat juuri niin kätevät kuin kuvittelinkin, joten ukkokulta saattaa sittenkin saada toisetkin räpikkäät. Kirja oli minulle uusi tuttavuus, ja kirjeessäsi suosittelit toista kirjaa, jonka löysinkin jo lähikirjastosta. Vaikuttaa todella mukaansatempaavalta tarinalta, tätä ei malttaisi laskea käsistään! Kiitokset siis mieluisasta paketista, Mörkö!
Huh! Tulipa suollettua tarinaa, parin viikon highlightit pähkinänkuoressa. Käsityöt etenevät hitaasti, mutta pari työtä olisi resoreita tai peukaloita vaille valmiit. Mikähän tuossa viimeistelyssä on niin vaikeaa?
Pienet muutokset normaaliarkeen tuntuvat suistavan perheemme tarkoin suunnitellun logistisen tasapainon hurjaan turbulenssiin. Viikko sitten vietin viikonlopun vanhalla opiskelupaikkakunnallani muistellen millaista oli olla fuksi 20 vuotta sitten, ja järkyttyneenä totesimme, että yllättävän moni asia oli edelleen kuin silloin ennen. Ilmoitustaulun otsikot, kopiokone (mihin sitä nykyään tarvitaan, eikö kaikki olekaan netissä???) ja riipparit...
Tämän nostalgiamatkan tuloksena viime viikko startattiinkin sitten ilman ruokalistaa, ilman jääkaapin täydennysostoksia, ilman viikonlopun pyykkimaratonia ja ilman kotikalenterin päivitystä. Niinpä viikko sujuikin sangen vauhdikkaasti jaellessa lapsosia eri puolille kaupunkia, ostamassa uusia nuottivihkoja 10 min ennen pianotunnin alkua, taikoessa puhtaita vaatteita kouluun sekä harkkoihin ja kehitellessä erikoisia gourmet -annoksia kaikesta syötäväksi tunnistettavasta mitä jääkaapista vain löytyi. Perjantai-iltana neidin peli-illan jälkeen suoritin seuraavan viikon ruokaostokset lapsityövoimaa hyväksikäyttäen, ja pääsimme kurvaamaan kotiin 10 min ennen kaupan sulkemista. Lauantai-aamuna aloittelin tyytyväisenä viikkosiivousta ja pyykkirumbaa, kun klo 8:35 minulle valkeni, että nythän on syyskuun ensimmäinen päivä. Ja se tarkoittaa sitä, että neidon pitäisi olla klo 9 uintitamineissa 10 km päässä uimakoulussa, paikassa jota en edes tarkalleen tiennyt. Neito puolestaan tuijotti pyjamassa lastenohjelmia, eikä ehtinyt edes protestoida kun istuimme jo autossa. Yhden harhalenkin jälkeen löysimme paikan, ja kellotin saapumisajaksi 9:02. Läheltä piti!
Reissussa minulla oli mukana parikin kudinta, aivan kuten suunnittelinkin. Nyt vain kassin pakkaaja oli harmillisesti unohtanut 3½ puikot kotiin, joten veljenpojan nutun etukappaleet eivät edenneet resoreja pidemmälle. Aina ei voi voittaa. Pojan huovutetut lapaset odottavat peukalontekoinspiraatiota, mikä siinä onkaan niin vaikeaa? Ennen reissua sain juuri valmiiksi seuraavan KyJyn, eli kämmekkäät 7veikan Fasaanista:
Tästä suorituksesta rima väpättää vieläkin, painoa 51 g eli niukin mahdollinen hyväksytty suoritus. Nyt on hyvät kämmekkäät koiralenkkejä varten.
Kotona odotti Sukkalankavaihdon paketti Neulomon Möröltä, hän oli tehnyt loistavaa vakoilutyötä ja paketti olikin todella mieluinen:-)
Kaksi lankakerää, Schoppelwollen Zauberball, jollaista olen haaveillut jo pitkään. Kerältä pilkottaa todella kauniita ruskan värejä, tätä kädet syyhyää päästä purkamaan! Toinen oli Supersocken lankaa, ruskan värejä vähän kirkkaampana. Lanka on minulle uusi tuttavuus, tuntui todella miellyttävältä ja värit ovat mieluiset. Mörkö, pitikö näistä valita mieluisempi? Paketissa oli myös lyhyet knittarin sukkapuikot, joita kokeilin välittömästi. Ne olivat juuri niin kätevät kuin kuvittelinkin, joten ukkokulta saattaa sittenkin saada toisetkin räpikkäät. Kirja oli minulle uusi tuttavuus, ja kirjeessäsi suosittelit toista kirjaa, jonka löysinkin jo lähikirjastosta. Vaikuttaa todella mukaansatempaavalta tarinalta, tätä ei malttaisi laskea käsistään! Kiitokset siis mieluisasta paketista, Mörkö!
Huh! Tulipa suollettua tarinaa, parin viikon highlightit pähkinänkuoressa. Käsityöt etenevät hitaasti, mutta pari työtä olisi resoreita tai peukaloita vaille valmiit. Mikähän tuossa viimeistelyssä on niin vaikeaa?
maanantai 20. elokuuta 2012
Q1 KyJystä valmis
Eli ensimmäinen kvartaali KyJyä valmiina :-) Tervetuloa myös Simpuralle seuraamaan koiruuksiani, eli kaikkea mahdollista asiasta ja asian vierestä.
Viides valmis KyJyni ovat villasukat Neiti Pitkäsäärelle, pikkuneidin jalkaterä alkaa lähestyä jo äidin jalan mittaa, enää yksi numero pitää neidon erossa äidin kengistä. Talven jälkeen lienen perheen pienikenkäisin, nämä sukat on tehty mittatilaustyönä pitkään ja kapoiseen jalkaan 7veikasta 3½ puikoilla, 8 s kärkialoituksella, lopullinen silmukkamäärä 40 s.
Taas olisi siis 3½ puikot valmiina, sukellan aloituslaatikkoon penkomaan seuraavaa soveliasta uhria.
Viikonloppuna on tiedossa reissu Ouluun, opiskelujen aloituksesta tulee silloin 20 vuotta, ja kokoonnumme opiskelukavereiden kanssa muistelemaan menneitä ja suunnittelemaan tulevia. Osa porukasta on pitänyt tiiviisti yhteyttä, tapaamisia on ollut tähän asti kerran vuodessa joissa aktiivisimmat ovat käyneet jokaisessa. Itse olen ollut mukana pari kertaa kun tapaamiset ovat olleet täällä omalla paikkakunnalla, mutta nyt jätän perheeni jalkapallon pariin viikonlopuksi ja matkustan yksin pohjoiseen. Jotta maksimoin kutomisajan, olen järjestellyt matkani siten etten itse istu ratin takana ollenkaan ;-) Katsotaan millaista mutinaa puikkojen heiluttelu aiheuttaa kanssamatkustajissa!
Viides valmis KyJyni ovat villasukat Neiti Pitkäsäärelle, pikkuneidin jalkaterä alkaa lähestyä jo äidin jalan mittaa, enää yksi numero pitää neidon erossa äidin kengistä. Talven jälkeen lienen perheen pienikenkäisin, nämä sukat on tehty mittatilaustyönä pitkään ja kapoiseen jalkaan 7veikasta 3½ puikoilla, 8 s kärkialoituksella, lopullinen silmukkamäärä 40 s.
Taas olisi siis 3½ puikot valmiina, sukellan aloituslaatikkoon penkomaan seuraavaa soveliasta uhria.
Viikonloppuna on tiedossa reissu Ouluun, opiskelujen aloituksesta tulee silloin 20 vuotta, ja kokoonnumme opiskelukavereiden kanssa muistelemaan menneitä ja suunnittelemaan tulevia. Osa porukasta on pitänyt tiiviisti yhteyttä, tapaamisia on ollut tähän asti kerran vuodessa joissa aktiivisimmat ovat käyneet jokaisessa. Itse olen ollut mukana pari kertaa kun tapaamiset ovat olleet täällä omalla paikkakunnalla, mutta nyt jätän perheeni jalkapallon pariin viikonlopuksi ja matkustan yksin pohjoiseen. Jotta maksimoin kutomisajan, olen järjestellyt matkani siten etten itse istu ratin takana ollenkaan ;-) Katsotaan millaista mutinaa puikkojen heiluttelu aiheuttaa kanssamatkustajissa!
keskiviikko 15. elokuuta 2012
Lankajuoksujen tuloksia ja pientä panikointia
Aivan ensiksi tervetuloa uusi lukijani, hauskaa että olet löytänyt tänne!
Neulomon Lankajuoksut päättyivät olympiatulen sammuessa, tähänkin tempaukseen minä yllytyshullu penkkiurheilija ilmottauduin. Tulokset olivat aivan omaa luokkaansa: startteja kertyi KyJy -aloituksina neljä, joista maaliin pääsi kokonaista yksi: Neiti Pitkäsäären säärystimet. Ukkokullan räpikkäät putosivat puikoilta käsipallon miesten finaalia jännittäessä, mutta lankojen päättelyn venähtäminen maanantai-iltaan aiheutti diskauksen tässä lajissa. Loput aloitukset ovatkin nyt odottelemassa kiltisti vuoroaan -ja inspiraatiota.
Mutta ensin jotain valmista, siis Räpikkäät, valmistuivat 13.8. 7veikasta 3½ puikoilla, 63 g:
Koska ne tulevat metsästyskäyttöön, värin piti olla maanläheinen, ja hyvinhän ne maastoutuvat tuon kivenkin päälle. Saaja oli tyytyväinen ja istuivat hyvin käteen, ja sehän se on tärkeintä. Sormia värkätessäni manailin tämän jäävän viimeiseksi laatuaan, tai sitten pitäisi hommata lyhyet sukkapuikot. Hmm... siinäpä olisikin ideaa!
Laskin JouluYöhön olevan 19 viikkoa, eli aikaa olisi noin viikko per työ. Tulipa taas haukattua iso pala kakkua kerralla, listallani kun komeilee villapaitaa, tunikaa, pari slipoveria... ja minulla taas on pahimmillaan aikaa kutoa vain puoli tuntia - tunti päivässä, riippuen kyytiaikatauluista, kasaantuneista kotitöistä ja muusta harrastusta häiritsevästä toiminnasta. Ja minun piti alkaa kuntokuurillekin miltei parin vuoden tauon jälkeen. Maanantaina sain lääkäriltä luvan treenaamiseen "kivun rajoissa", ja poika lupautuikin jo juoksuttamaan äitiparkaansa sulkapallokentällä kerran viikossa. Nyt yritän myös päästä ainakin osasta lääkkeitä eroon, varottelinkin jo töissä miehiä mahdollisista vierotusoireista. Lupasivat kantaa mut huoneeseeni kiukuttelemaan, jos alan äreäksi :-)
No, eiköhän tämä tästä, asia kerrallaan. Pihallakin riittää kaiveltavaa, ruukussa pelargoni "Apple Blossom" innostui viimein kukkimaan:
Mikähän on nakutellut lehdet pitsiksi? Verenpisara "Blå Monk" näyttäisi vihdoinkin tekevän edes nuppuja, odotan innolla ovatko kukat niin kauniita kuin taimipotin etiketissä. "Göteborg" sensijaan keskittyy vain haaromiseen.
Tällaisten koiruuksien ruuhkassa tällä kertaa, nyt yritän tsempata vielä itseni pyykkikorille ennen fudismatsin alkua. Tulossa olisi alle 21-vuotiaiden EM-karsinta Suomi-Liettua, oikein mukava välipala ennen eurosarjojen alkua.
Neulomon Lankajuoksut päättyivät olympiatulen sammuessa, tähänkin tempaukseen minä yllytyshullu penkkiurheilija ilmottauduin. Tulokset olivat aivan omaa luokkaansa: startteja kertyi KyJy -aloituksina neljä, joista maaliin pääsi kokonaista yksi: Neiti Pitkäsäären säärystimet. Ukkokullan räpikkäät putosivat puikoilta käsipallon miesten finaalia jännittäessä, mutta lankojen päättelyn venähtäminen maanantai-iltaan aiheutti diskauksen tässä lajissa. Loput aloitukset ovatkin nyt odottelemassa kiltisti vuoroaan -ja inspiraatiota.
Mutta ensin jotain valmista, siis Räpikkäät, valmistuivat 13.8. 7veikasta 3½ puikoilla, 63 g:
Koska ne tulevat metsästyskäyttöön, värin piti olla maanläheinen, ja hyvinhän ne maastoutuvat tuon kivenkin päälle. Saaja oli tyytyväinen ja istuivat hyvin käteen, ja sehän se on tärkeintä. Sormia värkätessäni manailin tämän jäävän viimeiseksi laatuaan, tai sitten pitäisi hommata lyhyet sukkapuikot. Hmm... siinäpä olisikin ideaa!
Laskin JouluYöhön olevan 19 viikkoa, eli aikaa olisi noin viikko per työ. Tulipa taas haukattua iso pala kakkua kerralla, listallani kun komeilee villapaitaa, tunikaa, pari slipoveria... ja minulla taas on pahimmillaan aikaa kutoa vain puoli tuntia - tunti päivässä, riippuen kyytiaikatauluista, kasaantuneista kotitöistä ja muusta harrastusta häiritsevästä toiminnasta. Ja minun piti alkaa kuntokuurillekin miltei parin vuoden tauon jälkeen. Maanantaina sain lääkäriltä luvan treenaamiseen "kivun rajoissa", ja poika lupautuikin jo juoksuttamaan äitiparkaansa sulkapallokentällä kerran viikossa. Nyt yritän myös päästä ainakin osasta lääkkeitä eroon, varottelinkin jo töissä miehiä mahdollisista vierotusoireista. Lupasivat kantaa mut huoneeseeni kiukuttelemaan, jos alan äreäksi :-)
No, eiköhän tämä tästä, asia kerrallaan. Pihallakin riittää kaiveltavaa, ruukussa pelargoni "Apple Blossom" innostui viimein kukkimaan:
Mikähän on nakutellut lehdet pitsiksi? Verenpisara "Blå Monk" näyttäisi vihdoinkin tekevän edes nuppuja, odotan innolla ovatko kukat niin kauniita kuin taimipotin etiketissä. "Göteborg" sensijaan keskittyy vain haaromiseen.
Tällaisten koiruuksien ruuhkassa tällä kertaa, nyt yritän tsempata vielä itseni pyykkikorille ennen fudismatsin alkua. Tulossa olisi alle 21-vuotiaiden EM-karsinta Suomi-Liettua, oikein mukava välipala ennen eurosarjojen alkua.
maanantai 6. elokuuta 2012
"Ilman viime tippaa jäisi moni asia tekemättä"
Näin sanoi muinoin meille koneensuunnittelun proffa, ja tämä lausuma on tullut todistettua oikeaksi aivan liian usein. Kuin myös nyt tässä tempauksessa.
Tässä ihan viime hetkille (kauhun hetkiä) elänyt listani, josta voisi analysoida aloitusten edenneen pyrskähdellen. Jotain on jo valmiinakin, mutta kyllä tässä silti riittää vääntämistä.
Tässä vielä eilisillan aloitusmaratonin tulokset:
Ukkokullan räpikkäihin ehdolla ollut lankajämä sai hyväksynnän, neidin säärystimistä sain pitkän kaapelin, joten nyt on silmukat luotu, ja resoria 1o1n 3½ puikoilla magic loopina, olkaa hyvä!
Seuraavaksi loin silmukat kämmekkäisiin, 2o2n resoria alkuun 5 puikoilla, ja tekotapa luonnollisesti magic loop:
Lopuksi vielä Puronjämästä konehuovutettu pannunalunen/patalappu isoäidinneliönä alkukierroksille:
Ja urakka on valmis! Nyt onkin valinnan vaikeutta mistä oikein jatkaisi...
Tässä ihan viime hetkille (kauhun hetkiä) elänyt listani, josta voisi analysoida aloitusten edenneen pyrskähdellen. Jotain on jo valmiinakin, mutta kyllä tässä silti riittää vääntämistä.
- Tumppuja veljenpojalle aloitettu 22.6.
- Huivi Polusta aloitettu 22.6.
- Liivi itselle Purosta aloitettu 23.6.
- Slipoveri itsevärjätystä Woolista aloitettu 24.6.
- Nuttu veljenpojalle Woolista aloitettu 26.6.
- Lovikkaat tytölle Drops Eskimosta aloitettu 28.6.
- Haruni lahjaksi Drops Alpacasta aloitettu 29.6.
- Tuubi Crystalista aloitettu 29.6. valmis 7.7.
- Löröpipa Isoveikasta aloitettu 29.6. valmis 7.7.
- Villapaita pojalle Drops Alaska aloitettu 7.7.
- Lapaset pojalle Drops Eskimosta aloitettu 16.7.
- Kämmekkäät itselle Polusta aloitettu 20.7.
- Kämmekkäät itselle 7veikasta aloitettu 22.7.
- Sukat tytölle 7veikasta aloitettu 22.7.
- Säärystimet tytölle 7veikasta aloitettu 29.7. valmis 5.8.
- Pipa itselle Woolista aloitettu 29.7.
- Tunika tytölle Tennesseestä (jos kelpaa) aloitettu 1.8.
- Räpikkäät miehelle 7veikasta aloitettu 5.8.
- Pannunalusia Purosta aloitettu 5.8.
- Kämmekkäät tytölle isoveikasta aloitettu 5.8.
Tässä vielä eilisillan aloitusmaratonin tulokset:
Ukkokullan räpikkäihin ehdolla ollut lankajämä sai hyväksynnän, neidin säärystimistä sain pitkän kaapelin, joten nyt on silmukat luotu, ja resoria 1o1n 3½ puikoilla magic loopina, olkaa hyvä!
Seuraavaksi loin silmukat kämmekkäisiin, 2o2n resoria alkuun 5 puikoilla, ja tekotapa luonnollisesti magic loop:
Lopuksi vielä Puronjämästä konehuovutettu pannunalunen/patalappu isoäidinneliönä alkukierroksille:
Ja urakka on valmis! Nyt onkin valinnan vaikeutta mistä oikein jatkaisi...
sunnuntai 5. elokuuta 2012
Viimehetken virityksiä
KyJyn aloitusten takaraja häämöttää jo edessä, ja nyt olen kahta aloitusta vaille valmis. Sain vihdoin inspiraation luoda silmukat neidin tunikaan, johon värit on valittu jämälankaosastolta.
Ruutuvirkkaus -aloitus koki lopulta karun kohtalon, se päätyi purkoosin iskettyä takaisin kerälle.
Kapasta olisi tullut liian korkea, ja niitä olisi pitänyt tehdä ainakin kaksi, mikä olisi taas tarkoittanut "räpikkäiden" putoamista listalta. Ja sehän ei olisi ollut mahdollista, joten kappojen ilmestyminen ikkunaan siirtyy taas eteenpäin odottamaan parempaa mallia.
Ja on jotain valmistakin, neiti Pitkäsääri sanoi vihdoin "riittää!" joten säärystimet 7veikasta, 44 s 2o2n -mallilla nro 4 puikoilla kuluttivat valmistuttuaan lankaa 90 g. Tytär oli tyytyväinen, ja halusi jättää säärystimet kuvauksen jälkeen jalkaansa yli 20 asteen lämpötilasta huolimatta.
Tänään pitäisi järjestellä jotenkin vapaat 3½ puikot räpikkäisiin, ja laittaa alulle se viimeinenkin jämälankajuttu. Positiivisella mielellä ollaan!
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)