Inspiraatiota blogeista

 

Lomani puolivälin koittaessa alkoi poitsullakin kahden viikon harkkatauko, joten ehdin vähän vilkaista ympärilleni täällä kotonakin. Järkyttävää! Kodista on pikku hiljaa muodostunut varikkoalue, jossa käydään syömässä, nukkumassa ja suorittamassa vaatehuolto. Eipä ihme että minusta on jo pitkään tuntunut että pyörin lähinnä keittiö-kodinhoitohuone-eteinen -Bermudan kolmiossa, johon tuntuu sekä keskittyvän että hukkuvan koko maallinen omaisuutemme.
 
Surffailin katselemassa kuulumisia blogeistanne (juupa juu, näinhän se homma hoituu...) ja ihailin Tikuttimen raivausoperaation etenemistä. Tuollaista tarvittaisiin meilläkin!

Ensimmäisenä hyppäsi kirjaimellisesti silmille meidän pienempi vaatehuone, johon on tungettu kaikkea rompetta (leluja, pieniä vaatteita, askarteluja...) mitä ei tarvita juuri nyt eikä varmaan enää koskaan.

Lisäksi siellä säilytetään vuodevaatteita ja lakanoita, mikä aiheuttaakin ongelman aina lakananvaihtopäivinä. Lakanat ovat siis kaiken sälän alla siististi hyllykössä, tuossa heti ovesta vasemmalla. Onneksi kännykkäkamera armahtaa, ja kuva on erittäin epäselvä.

Lajittelin neljä isoa muovikassillista vaatetta UFF:n laatikkoon vietäväksi, yksi pieni pussi naapurin neidille ja, iso pahvilaatikollinen veljenpojille. Leluja lähtee yksi säkillinen kierrätykseen, molemmille lapsille säästettiin yhdet pahvilaatikolliset, ja veljenpojille yksi laatikollinen. Roskiin meni suoraan yksi muovikassillinen ja yksi kassi paperikeräykseen. Kun laitoin sivuun vielä mökille vietävät tyynyt ja makuupussit, lakanahyllyllekin tuli jälleen näköyhteys. Totesin myös hamstranneeni huomattavan määrän kankaita, joita voisin yrittää tyrkyttää koululle, jos huolivat. En ikinä saa tuota määrää kankaita kulumaan minun ompelutaidoillani, ja jos joskus tällainen ihme sattuisikin, luotan että kangaskauppoja on edelleen olemassa.

Jotta ei mene ihan siivoamiseksi sekä loma että blogi, voin ylpeänä esittää kappa ver2 ensimmäisen osan valmiina:

On se valmis, valmistui kentän laidalla lasten futisharkkojen aikana, enkä raaskinut nolata lapsiani enempää levittelemällä pitsiverhoa jalkapallokentälle kuvan ottoa varten. Myttäsin vain tuotoksen syliini ja nappasin kuvan kännykällä vaivihkaa. Pari tälle verholle on jo hyvällä alulla, käväisimme yhteisen lomaviikon alkajaisiksi pohjoisessa, ja matkallahan oli aikaa vaikka virkata!

Oi ihana tietotekniikka!

Uskomatonta -mutta totta- miten ongelmat tietokoneen/modeemin kanssa voivat sotkea yhden perheen elämän. Emme ole pitäneet itseämme mitenkään huipputeknologisina nörtteinä, kotona luetaan sähköpostit ja netistä löytyy lasten harkka-ajat aina noin viikoksi eteenpäin. Ja tietenkin maksetaan laskut.

Alkukesän ukkonen löi meiltä sitten modeemin pimeäksi, ja uuden laitteen odotuksessa kulunut viikko tuntui tosi pitkältä. Laskut sai maksettua töissä ja pojan harkkakalenteri löytyi netistä, mutta muuten joukkueiden tiedotuksen suhteen olimme täysin pihalla. Juuri silloin pojan joukkueen harjoitussuunnitelmat muuttuivat miltei päivittäin, koska seura oli valittu Sami Hyypiä -Akatemiaan ja treeniä alettiin kiireesti muuttamaan uusien tavoitteiden mukaisesti. Onneksi joukkuekavereiden vanhemmat pitivät meidätkin ajantasalla. Tyttärenkin seura valittiin samaan akatemiaan, mutta siellä homma on otettu huomattavasti rauhallisemmin, onneksi!

Saimme siis modeemin, ja pääsimme purkamaan sähköpostia ja päivittämään treenikalentereita. Koska ukkokulta sekä valmentaa tytön joukkuetta että järjestää parhaillaan koirakerhon taipumuskoetta, hänellä oli eniten hommia rästissä ja tietokone oli varattuna iltaisin. Ajattelin ottaa vahingon takaisin kun jään lomalle... mutta tulikin toinen ukkonen, joka rikkoi isommasta läppäristämme emolevyn. Pikkuläppäri on ollut meillä lähinnä nettiselauskäytössä, joten taas katosi sähköpostit, ja tällä kertaa myös iso kasa erilaisia tunnuksia. Eteen tuli siis uuden läppärin osto, vanhasta saatiin onneksi kovalevy pelastettua, joten tiedot pitäisi olla tallessa, kunhan vain ensin saadaan ne sieltä esiin. Siellä jossain on nyt mm. kaikki valokuvat, joten tämäkin postaus on tylsä selostus ilman kuvitusta.

Ja mistäköhän niitä kuvia olisi voinut ottaa? Mikään ei ole valmistunut, kappa ver 2 on edelleen viimeisiä rivejä vaille valmis (ja tietenkin toista verhoa), puikkoihin en ole kyennyt edelleenkään koskemaan, mutta lankaa on kyllä hamstrattu, jos sitä joskus pystyisi taas kutomaan niitä rose-veikkatumppuja. Prismasta kun sai rosea 1,90 €/kerä, niin olihan sitä ostettava muutama kerä varastoon!

Kelit ovat suosineet pihatöitä, olen kitkenyt ja siistinyt istutuksia ja siirtänyt kasveja turvaan kaivinkoneelta, joka kuulemma tulee loppukesästä tekemään varastonpohjaa ja siinä sivussa vähän muotoilemaan vielä laittamatonta tontinpuolikasta. Kaivinkonetta ei ole vielä varattu, joten toteutuksen vuosilukukin on vielä avoin. Suunnitelmia olen kyllä tehnyt muutamankin tontin tarpeisiin.

Tuli muuten loman aluksi myös siirryttyä viidennelle vuosikymmenelle, työkaverit muistivat kauniilla kukka-asetelmalla ja parhaan lahjan sain mieheltäni, syksymmällä lähdemme kahdestaan Manchesteriin Old Traffordille kannustamaan ManU:a ihan livenä! Tästä olen haaveillut jo 4-vuotiaana saparopäänä, kun katsoin lauantaisin mustavalkotelkkarista Englannin Liigaa iskän kanssa.

Vielä päivitys koirarintamalta, edelleen meillä on vain yksi hännänheiluttaja, kotimaisilla markkinoilla näyttää olevan hiljaista tai sitten ei-kiinnostavia yhdistelmiä. Yhdellä nettisivulla olen vieraillut viime päivinä useasti, katsotaan rauhassa voisiko sieltä löytyä se oikea?

Tässäpä tärkeimmät kuulumiset, eli tällä rintamalla ei mitään uutta. Yritän löytää jostain sen viimeisen rutistuksen kapan virkkaamiseen ennen loman loppua, ja jospa seuraavaan postaukseen saisi jo kuviakin mukaan.