tiistai 28. lokakuuta 2014

Kovan onnen tumput

Omatunto kolkutti kovasti lauantaina kun viimeistelin omia koiranulkoilutustumppujani. Olinhan luvannut tehdä kälylle lämpimät lapaset joilla tarkenisi ulkoilla pikkupoikien kanssa, ja ne yksilöt olivat edelleen aloituksena puikoilla - kaiken kukkuraksi 20 s liian suurina.

Lauantaina siis omien lapasten valmistuttua vetäisin puikot pois jättilapasten aluista ja purin koko tekeleen. Ulkona ilma oli harmaa kuin likainen sukka, ja lapasen harmaa-petrooli värimaailma alkoi tympiä. Kerin harmaan veikan kerälle ja sukelsin tynnyriin etsimään jotain iloisempaa. Alkusyksystä tilailin Novitalta lankoja into pinkeänä, ja näistä ostoksista löytyi erittäin riemunkirjava raitalanka. Nyt ei toteutus ole ainakaan värien puutteesta kiinni, tälläisella setillä lähdetään katsomaan millaista jälkeä tulee:

 
Sunnuntaina sain päätellä langanpätkät ja punnita valmiit lapaset. 
Kyjy#18 lapaset 7veikka + Rose
32 s, puikot n:o 5, 76 g
 
Tässä kuvassa värit toistuvat parhaiten oikeina.
 
Edessä on enää lapasten toimitus omistajalleen. Taidan mennä postiin kaupan kautta ja sujauttaa lapasen sisään suklaalevyn, sillä kahden vilkkaan pikkumiehen äiti on kyllä herkutteluhetkensä ansainnut.


lauantai 25. lokakuuta 2014

Onnistunut jämälankatyö

Näköjään on mahdollista selvitä jämälankatyöstä ilman lisäostoksia, sain nimittäin koiranulkoilutuslapaseni valmiiksi, ja samalla tuhottua viimeiseen pätkään 50 g pastelliraitaista 7veikkaa. Vähän piti peukun kärkiin kaivella lankavarastojakin. Ei paha! Tässä kuvattu vielä päättelemättöminä, piti ehtiä hyödyntämään pieni auringon pilkahdus. Nyt lapaset on jo siistimmän näköiset eikä langanpätkiä törrötä sieltä täältä.
Kyjy#20 koiranulkoilutuslapaset 7veikasta
4 s kärkialoituksella, 5 s jätetty peukalolle, 3½ puikot, 50 g.
 
Eilen kävin kampaajalla laittamassa taas kutrejani ojennukseen. Kyytiä odotellessani poikkesin Suomalaisessa Kirjakaupassa, kun niin monessa blogissa oli kehuttu tarjouksessa olleita käsityökirjoja. Valikoimaa oli vielä, ja mukaan lähti joulupallokirja.

Kirja odottelee nyt takan kulmalla lukijaa, tämä kansikuva saa taatusti ukkokullan reagoimaan ;-D
Yhden palleron olen kutonut aikaisemmin, ja into olisi tehdä lisää. Tämmöinen possunen olisi ainakin söpö:

Intoilin jo tästä itselleni joulukalenteria, joka päivä uusi pallo... realismi onneksi voitti. Ei minun käsilläni saati runsaalla vapaa-ajalla. Samaan karahti myös huippuidea joulukorteista... ei taitaisi Itellakaan tykätä meikäläisen pulleroista kirjekuorista.

Malleja riittää, helpompaan ja vaativampaan makuun. Ehkä sitten ensi jouluksi?

keskiviikko 22. lokakuuta 2014

Kerää koko sarja!

Päivitetäänpä hieman Kyjyn tilannetta, 20.10. eli maanantaina oli viimeinen päivä saattaa kaikki 20 työtä aluille. Odottelin talvi-Novitaa mahdollisien must-have -töiden varalta, mutta onnekseni totesin ne liian työläiksi tähän tempaukseen. Siispä sunnuntaina kaivelin viimeiset vapaat riittävän pitkät 3½-pyöröt ja vanhoja seiskaveikan jämiä tasan 50 g ja aloittelin lapaset.
Kyjy#20: koiranulkoilutuslapaset vanhasta 7veikasta, 4 s kärkialoituksella
 
Kudin käväisi tänään töissäkin, kun olin luvannut näyttää naapuriosaston assarille kuinka tehdään kaksi sukkaa yhtä aikaa. En onnistunut vakuuttamaan että tässä ei voi mennä sekaisin, onneksi en ole myyntitehtävissä, voisi näillä kyvyillä kauppa käydä aika huonosti ;-)
 
Alla on näkymä valmiista kattausliinasetistä. Yksittäisiä kuvia on täällä jo vilahdellutkin, ja kahdeksan näitä syntyi loppujen lopuksi. Tämä oli jämälankaprojekti, jonka seurauksena oliivinvihreä Tennessee loppui (viimeiseen liinaan piti jo kaivaa vanhoja varastoja, sävyeroa ei onneksi huomaa) ja Huvilaa jäi vajaa puoli kerää. Ei paha.


 Kyjyt #4, 10, 11, 12, 13, 15, 16 ja 17. Kattausliinoja Tennessee+Kotiväki/Huvila


Koko läjä punnituksessa, langankulutus 660 g eli keskimäärin 82,5 g/kpl.
 

Kyjy on nyt yli puolen välin, 11 työtä valmiina. Loppuja punnerran valmiiksi niin paljon kuin suinkin ehdin, mutta nyt on jo selvää että ensi vuosi tulee jälleen keskittymään ufoiluun. Ehkä jo seuraavalla kerralla opin laatimaan realistisen listan...

tiistai 14. lokakuuta 2014

Ikioma arkipyhä

Autolla ajaessani radiossa soi aina Radio Rock, josta tuleva musiikki on mieleeni, jutut taas eivät ihan iske keski-ikäisen rouvashenkilön makuun. Tänä syksynä korvamadoksi on jäänyt Timo Rautiaisen biisi jonka nimeä en tiedä, mutta jossa lauletaan "sallikaa että, ikioman arkipyhän järjestän.... sallikaa että, edes hetkiseksi syrjäytyä saan". Tätä olen hoilottanut antaumuksella ja täysin tuohon tunteeseen samaistuen. Hektisimpinä viikkoina on tosiaan tuntunut, että seuraavaksi tallustan juna-asemalle, ostan meno-paluu -lipun jonnekin vain siksi, että saan olla hetken ihan rauhassa.  

Asioilla on taipumus järjestyä, näin töissäkin rauhoittelen levottomia nuoria miehiä. Näin kävi nytkin. Alustavasti syyslomaviikko ahdisti jo etukäteen: molemmilla muksuilla futisleirit ja ukkokulta työreissulla. Ensiksi peruuntui neidin leiri, ja tyttö järjesti itselleen välittömästi audienssin mummon luo pohjoiseen. Sunnuntai-iltapäivällä tuli tieto pojankin leirityksen peruuntumisesta, ja samalla istumalla poika soitti toiseen mummolaan ja ilmoitti saapuvansa maanantai-aamuna klo 9:30. Yht´äkkiä minulla olikin ikioma arkipyhä keskellä viikkoa - plus hulluntiukka työviikko, mutta viis siitä!

Nyt on pitänyt ihan tietoisesti päättää, että a) en jää töihin tekemään rästihommia pois, vaan lähden kotiin viimeistään klo 15 (tänään onnistuin, eilen en) ja b) en ala tekemään kotonakaan mitään rästihommia, siivoamaan ja kuuraamaan vaan ihan vain OLEN. Tämä on minulle niin outo olotila, että eilen piti tietoisesti päättää, että katson boksilta kaksi jaksoa Call Midwife:a ja kudon. Koirat ovat saaneet molemmat pitkät lenkit sekä eilen että tänään. Lisäksi olen ottanut loppukiriä kyjy-aloitusten kanssa, ettei vaan jää viimetippaan :-)

Viimeisten viiden lista on elänyt koko ajan, ja eilen Harryn kanssa kävellessäni mieleeni välähti oikein kuningasajatus mihin saan hukattua läjän sekalaisia jämälankoja. Idean äitinä oli kuva uudessa Neule -lehdessä olleesta valkoisesta joulusukasta. Minä kun olen joulusukkaihminen, niin tällainenhan pitää tietenkin väsätä. Lehden sukka oli Isoveikasta, mutta minä kauhoin tynnyrin pohjalta kaikki valoisan vaaleat keränjämät, tunnistettavissa on ainakin Pirtin sukkalankaa, harmaata lampaanvillaa, Rosea, Woolia, Nallea ja Floricaa. 
Kyjy #19: Kasin pyöröt, kolme lankaa yhteen (tässä harmaa lampaanvilla, Rose ja Nalle?) ja 60 silmukkaa. Silmissä on selkeä ajatus mitä tästä tulee, lopputulos on täysi arvoitus.

Viikonloppuna virkkasin seitsemännen kattausliinan äristessäni Suomen puolustuslinjalle Kreikkaa vastaan. Kahdeksas ja viimeinen liina on alulla vaaditut 5 kerrosta, 
Kyjyt # 16 ja 17

Sunnuntaina laitoin alulle kälylleni lupaamat tumput. Mallina vanha tuttu 7veikka+Rose -yhdistelmä. Katsoin tammikuun postauksesta omien lapasteni silmukkamäärät, ja sunnuntaina lasten pakkaushässäkän keskellä loin silmukat. Eilen kudoin aloitukseksi vaadittavat 5 kerrosta, ja ihmettelin miten ovat ison tuntuiset. Piti ihan tarkistaa blogista silmukat, ja kai tässä olis uusia rillejä vailla. Olin selvästi kirjoittanut silmukkamääräksi 30, ja näihin on luotu 50 silmukkaa... Ei ole kälyni kädet mallia lapio, joten purkuun menee. Mutta kirjataan kuitenkin aloitukseksi.

Kyjy #18, tumput 7veikka ja Rose.

 Viimeinen aloitus jää odottamaan Novitan Talvi -numeroa. Jos sieltä ei tule mitään ehdottomasti tehtävää, puikoille hypännee pertsasukat. Viikonloppuna laittelin pihaa talviteloille ja nostelin pelargonioita sisälle talvehtimaan. Yhden jätin vielä ruokatilan ikkunalle ilahduttamaan.

Syksyn sitkein kukkija

Kohta alkaa Salaisen Jouluystävän seuraavan kierroksen aika, olen jo omaa pakettiani hieman ideoinut, mutta ideat odottavat vain toteuttamista. Tämän illan nautin taas omasta rauhasta telkkarin ääressä, huomenna lapset ja ukkokulta palautuvat kotiin ja talo on taas täynnä ääntä ja elämää. Ja hyvä niin!

sunnuntai 5. lokakuuta 2014

Salaisen Jouluystävän ensimmäinen paketti!

Torstaina töistä tullessani minua odotti salaperäinen paketti.
Perjantaina lapset jo tivasivat, eikö minua kiinnosta ollenkaan paketin sisältö, kun en ole sitä avannut. Kiinnosti kyllä kovasti, mutta halusin avata paketin ihan omassa rauhassa, ja sehän ei meidän huushollissa ole ihan itsestään selvä juttu.

Lauantai-aamuna komensin muksut raivaamaan huoneitaan ja livahdin kuistille kameran, saksien ja paketin kanssa. Jospa täällä saisin olla rauhassa, ulkona satoi joten sinne en päässyt karkuun.

Paketin sisältä löytyi kaunis kortti, jossa toivottiin paketin antavan lämpöä, valoa ja hyviä makuja... ja lisäksi kolme pakettia. Lisää avattavaa, jännää!

Ensin avasin tuon pyöreän "karkin", ja sieltähän löytyi heti lämpöa ja valoa! Ihana pallokynttilä, joka pääsi valaisemaan samana iltana neuleiltaani kavereiden kanssa. Tässä vaiheessa piti jo hätistää ensimmäiset uteliaat pois niskasta.

Kahdesta kuution muotoisesta paketista paljastui sitten hyviä makuja: teetä ja salmiakkia juuri minun makuuni. Uusia makuja pääsee loihtimaan kauniisiin glögilaseihin, ja kattauksen saa viimeisteltyä kauniilla serveteillä.

"Perhepotretista" näkyy vähän huonosti ehdoton suosikkini, tassupiparimuotti. Aivan ihana! Tänä jouluna saamme sitten springeri- ja luupipareiden lisäksi myös tassuja, tytär suunnitteli jo taikinan tekoa, mutta lienee vielä hieman turhan aikaista. Vaikka glögikausihan on jo korkattu...


Kiitokset sinulle salainen Jouluystäväni, paketti osui ja upposi osoitteeseensa. Kaiken väsymyksen ja ruuhkan keskellä paketti piristi ja hyvälle tuulelle. Kiitos!