lauantai 31. joulukuuta 2016

Loppuvuoden lahjapläjäys

Loppuvuodesta ei ole oikein tullut päivitettyä blogia, yhtenä syynä ovat olleet suurena salaisuutena valmistuneet lahjat. Tuin kutomossa Ravelryn puolella järjestettiin yhteistyössä Kiukkulinnun kanssa Lahjat ajoissa KAL. Sen innoittamana päätin minäkin lahjoa läheisiäni pehmeillä paketeilla normaalia enemmän. Olen lahjonut vain harvoja ja valittuja joiden arvelen oikeasti ilahtuvan jostain omin kätösin pakerretusta, ja hieman myös ymmärtävän että pieninkään työ ei ihan haukottelemalla valmistu. Eli lahjan takana on oikeasti aikaa ja ajatusta.

Tähän ryhmään ei luonnollisestikaan kuulu suosikkilahjottavani veljenpojat eli pikkujäbät. He saavat luvan ilahtua tädin pehmeistä paketeista tai olla ilahtumatta, heille on vain niin kiva tehdä pikkuisia juttuja. Villapaidat olenkin jo esitellyt aikaisemmin, ja partavesipaketista tuunattuun lahjarasiaan meni auto- ja traktoripiparimuottien mukaan heijastavat lapaset. Lanka löytyi lipaston kätköistä kesällä siivotessa, tästä piti aikaisemmin tehdä neidille lapaset tai säärystimet mutta tiettyjen seurasiirtojen jälkeen vihreä on passé, eikä neiti kestänyt ajatusta mistään vihreästä. Kerästä sai juuri kahdet pienet lapaset.
Lapaset 2-4 v ja 5-7 v, yht 100g. Puikot 5.

Lisää lapasia syntyi lämmittämään mummojen käsiä, ensin punasävyiset omalle äidille ja sitten sinisävyiset anopille. Oma tuttu malli seiskaveikan ja Rose mohairin yhdistelmästä vitosen puikolla.

 
Lapaset mummoille, 73 g ja  105 g

Joulukuun pimeä päivä käänsi punaisen oranssiksi ja toisaalta korosti sinisten lapasten värejä, oikeasti tummansininen mohair tekee värien vaihtelun paljon utuisammaksi.

Ukkokullan ilmeet olisi pitänyt saada ikuistettua, kun joulupukki toi hänelle ison lieriönmuotoisen rasian. Rasiasta löytyi paitsi muutama suklaakonvehti, myös pipoja.

Syksyllä sain palautetta, että ei ole oikein sellaisia kivoja pipoja joita olisi mukava pitää. Ja ammoin tekemäni cousteau -tyylinen pipa seiskaveikasta kutitti kamalasti, yllätys yllätys... Niinpä päätin tehdä hänelle pipon joka ei kutita. Ensin sraptastic hatiin kaikki Cascade Heritagen jämät edellisvuoden Tardis-sukista, harmaa Tuulen tytär loppuun viime vuoden huivimysteeristä ja loppuun messuilta ostettua Dropsin  merinoa.

Seuraavaksi kaivoin itse värjäämiäni Wooleja, ja aloin tehdä vihreästä (pujo + vihtrilli) Exeteria. Resorin jälkeen aloin epäillä langan riittävyyttä, ja kaivoin toisen, vaaleamman vihreän Woolin (lehtokuusama???) jolla raidoitin pipon loppuosan. Vähän camo-henkinen väritys, mutta ihan kiva.

Exeter, 64 g

Kun kerran oli vauhtiin päästy, ja edessä oli kolmen päivän työreissu joka vaati kipeästi matkakudinta, kaivoin tynnyrin pohjalta pojan paidasta jääneet Big Merinot ja niille pari ohjetta. Ensin valmistui Skyping beanie, jossa on kiva ribbikuvio


ja lopuksi Basic hat, ihan tavis, lörpähkö pipa. Voi myös käyttää resori käännettynä beaniena. Tämä kuluttikin onnistuneesti Big Merinon loppuun viimeistä metriä myöten.

Basic hat, 74 g. 

Tässä sivussa tein myös Satakieli -MKAL kalenterihuivia joka parhaillaan odottaa kuvausta. Pari työtä on myös blogaamatta viime loppusyksystä, mutta ne jäävät nyt ensi vuoteen. Muu perhe on parhaillaan rakettiostoksilla, lapsosille pitäisi myös saada luistimia ja monoja entisten kutistuneiden tilalle. Saapa nähdä mistä esikon siroon nelikutoseen löytyy monot?

Huomenna on taas perinteisen lankainventaarion vuoro, olen jo tilinpäätöstä laskeskellut ja marraskuun pyrähdys kässämessuilla ei ollutkaan ihan niin tuhoisa saldolle kuin olin pelännyt. Toisaalta joulukuun raivokas lahjaneulonta vajensi stashia miltei puoli kiloa. Ajatus jo laukkaa seuraavissa töissä, inspiraatiota antaa joulupukin tuoma Veera Välimäen Lankaleikki -kirja. Kuinkas osasinkaan sellaisen tilata itselleni Adlibrikselta;)

Räiskyvää, mutta turvallista vuodenvaihdetta, palataan taas ensi vuonna puikkoihin!

maanantai 21. marraskuuta 2016

Saaliin esittely, ei heikkohermoisille

Onkohan mitään tilannetta missä en olisi hehkuttanut lähteväni Tampereelle kässämessuille? Ei tule ihan heti mieleen. Lähdin reissuun reppu selässä varautuneena vallattomaan lankashoppailuun, minä, joka inhoan shoppailua. Mutta langat ovat ihan eri juttu. Seuraavana päivänä saalis odotti purkajaansa monenmoisessa pussissa:

Ukkokulta heitti minut aamulla junalle töihin mennessään, ja viimeiset viisi minuuttia jännitin näkisinkö junan vain kiihdyttävän meidän ohi Hannikaisenkadun liikennevaloissa jumitellessamme. Ei onneksi. Repussa oli matkakutimen lisäksi printattu A- ja C-hallien kartat, johon olin värittänyt mielenkiintoisia lankakojuja. Strategia oli selkeä: ensin Titityyhyn ostamaan langat AdventtiMKALiin, ja siitä sitten reippaalla askelella eteenpäin. Aikani Tukuwooleja taikinoituani päädyin varsin maltilliseen värikomboon, juuri niissä kanervansävyissä joita olin ajatellutkin.


Survoin Tukut reppuun ja katse kiinnittyi jo seuraavaan lankakojuun, jossa käteni asettelivat Teeteen sukkalankoja neljä kympillä -tarjoukseen. Kunnes huomasin että nurkan takaa samoja lankoja saa ihan ilmaiseksi, kun vaan tilaa lehden ;) Sieltäpä kotiutui kaksi harmaata haltia ja vähän muuta kaupantekijäistä päälle.

Suunnatessani kohti Taitopirkanmaan standia ostin tädin pikkunaskaleille piparimuotit ja sitten teroitin kyynerpäät jotta pääsin tunkeutumaan Taitopirkanmaan kojulle. Siellä oli nääs muutama muukin innokas. Olin jo pitkään haaveillut Roosa nauha sukkalangasta, ja täältä löytyi valmiita paketteja ohjekuvastoineen. Valikoin pinkki-harmaa -sävyisen setin jossa oli mielenkiintoisin sukkakuvasto mukana, ja päätin etsiä käsiini Lentävän Lapasen.


Lentävästä Lapasesta haaveilin hakevani Handun sukkalankaa, pidän kovasti Ilun värjäyksistä ja halusin kokeilla nyt sukkalankaa. Raaskinko koskaan tästä aurinkoisesta oranssista tehdä sukkia jää nähtäväksi, mutta pehmoisena lankana sopii moneen eri tarkoitukseen.


Kontatessani sukkalankalaatikolla näkökentässä loimotti jotain muuta värikästä: Malabrigo Sockia. Nyt kiukuttaa tämä marraskuun harmaus ja sateinen keli, värien tallettuminen kennolle oikein on näköjään täysin mahdotonta minun taidoillani. Ravelry Red on upean syvän punainen ja Turner on tumman oliivinvihreä, eikä tälläiset joulunpunainen ja kakanruskea kuten kuvassa. Pöh.


Alkoi olla jo nälkä, ravintolaan siirtymistaipaleella hamsteroin vielä yhden kimaltavan turkoosin Sukkapuffan. Ei siis harmaan, vaikka kuvassa siltä näyttää.


Ruokaillessa päätin tehdä pienen väli-inventaarion ostoksistani. Totesin onnistuneeni ihq-hamstrauksessa odotusten mukaisesti, paljon yksittäisiä vyyhtejä joten listasin hakuun vielä kaksi harmaata fingeringiä väri-iloa tasaamaan. Muistilistalta nousi myös sport/DK-vahvuinen merino pipatehtailua ajatellen ja päätin myös etten kanna täältä "tavissukkalankaa", vaikka Regiaa, Opalia ja Alizea näkyikin useassa nipputarjouksessa. Novitan nurkkaan oli niin järjetön tungos, että totesin parhaimmaksi kiertää sen kaukaa. Kuulin että perjantaina jonotusajat Novitan kassalle oli jopa 40 min.

Jos ensimmäisen kierroksen vedinkin täsmäiskuina kojulta kojulle, toiseen otin taktiikaksi järjestelmällisen siirtymisen hallien pitkittäissuunnassa. Opiskeluajoilta tutun oululaisen Nappi-Kikan Drops Alpaca -tarjous veti puoleensa ostoslistasta huolimatta, ja meille lähti tällainen nelikko odottamaan käyttötarkoitustaan. Still lightiin on langat varastossa, mutta nämä on hyväksi todettu lapasenlämmikkeenä. Käyttöön tulee.


Tapion kaupasta kävin valikoimassa kolmikon Baby Merinoa, josta yksi korkattiin jo kotimatkalla scraptastic hatin jatkoksi. Ei siis ollenkaan turha ostos.


Sen Oikean Harmaan valinta vaatikin hallien järjestelmällisen haravoinnin, ja tätä kaksikkoa olinkin jo käpälöinyt ennen ruokailua. Kakkoskierroksella nämä huutelivat edelleen Vanja Sean pöydältä, ja vaikka siellä olikin aivan huikeita värejä ihan muuta lankaa, kävin päivän päätteeksi hakemassa nämä mukaani. Schoppel Wollen merinoa, ja harmaana päivänä värikin on kutakuinkin oikean harmaa.

Täydellinen päivä, vaikka junat olivatkin myöhässä ja tihkutti vettä. Tässä vielä vyyhtien väri-iloittelua, vain kaksi samanlaista, kaikki sateenkaaren värit ja monta eri lankaa. Eikös jotain tällaista ollutkin suunnitelmissa?


Narikkajonossa kuulin jonkun arvuuttelevan, kuinka monta prosenttia hallien tarjonnasta menee oikeasti käyttöön asti. Epäili prosentin olevan aika pieni. Katselin ostoksiani tyytyväisenä ja vastasin mielessäni: 100%.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Viimeinen etappi vähän jälkikäteen

Nyt onnistuin kyllä hämmästyttämään itsenikin: mullahan on vallan esittelemättä Tourin viimeisen etapin sukat. Nämä olivat suunniteltu tehtäväksi siten, että palmikkojen suunta määräytyy lanttia ja noppaa heittämällä, mutta mainiosta puhelinappista huolimatta kyllästyin hyvin nopeasti moiseen näpertelyyn.

Villit viinit: koko M, lanka Lidlin Aninka, puikot n:o 2,00, 77 g





Kääntelin palmikkoja miten mieleen juolahti, ja hyvin harvoin = vain vahingossa molemmissa sukissa samalla lailla. Sukat eivät siis ole identtiset eivätkä peilikuvat, vaan todella sekalaiset ilmestykset. Samalla varmistui mielessä myös sukkien tuleva kuluttaja, säntillinen ja järjestelmällinen diplomi-insinööri -isäni ;) Isä inhoaa paksuja villasukkia, ne ovat liian kuumat ja tukalat, eikä hän voi ymmärtää miten joku voi käyttää villasukkia kesät talvet (kuten esimerkiksi säntillinen ja järjestelmällinen diplomi-insinööri -tyttärensä...). Nyt hän siis saakoon testattavakseen ohuet villasukat.


Suurin innoke näissä oli kuluttaa tämä karmea teräsvillan karhea lanka loppuun. Tavoite täyttyi täydellisesti, sillä jouduin harrastamaan pientä vilunkia päättelykierroksella jotta sain sukat viimeisteltyä. Tätä satsia on jäljellä enää vajaa pätkärääkätty kerä, joka uponnee sekalaisiin raitasukkiin vähin äänin.


Eilen kuukausittaisessa vertaistukiryhmän kässämiitissä sai taas virtaa jaksaa tasaista arkea. On erityisen voimaannuttavaa kun saa nauraa vedet silmissä arjen pienille kommelluksille. Muilla on ihan yhtä pähkähullua menoa kuin meilläkin, helpottavaa huomata! Jaoimme kierrätysvinkkejä ja siinä sivussa sain tyttärelle ihanan nitisevän mohairpaidankin vihdoin tehtyä. 

Puikoille siirtyi lisää hyshysasioita, ja Tampereen kässämessujen houkutusten alla olen luonut tiukkoja katseita lankavarastooni. Seiskapeikkoa on edelleen melkein kilo liikaa, samoin Nallea. Tänä vuonna lankamäärä on kuitenkin vähentynyt jo kilon, joten olen luvannut itselleni ostaa ihkupihkulankaa just niin paljon kuin perjantaina koen tarvitsevani. Ensi viikolla tähän aikaan olen viisaampi mitä olenkaan mennyt lupaamaan!

lauantai 29. lokakuuta 2016

Tämän joulun toivelahja

Mikähän mahtaisi olla 3 ja 5 -vuotiaiden pojanvesseleiden toivelahja jouluna? No tietenkin tädin tekemä kuuma ja kutittava villapaita!

Counting suomenlampaanvillasta, koot 4 ja 6v.
 237 g ja 192 g, puikot 3


Koska en usko lahjonnan kohderyhmän surffailevan täällä, uskallan laittaa kunnon kuvat paidoista ilman jouluyllätyksen pilaamista.

Koska vihreää lankaa oli vain kaksi vyyhteä, tein ensin isomman paidan harmaana vihrein raidoin. Tämän kanssa veivasin muutaman kierroksen oikean tiheyden kanssa, lopulta pituutta piti vielä tehdä lisää 10 cm kun ohjeen mukaan tehtynä malli olisi ollut enemmänkin napamittainen.

Pienemmän paidan tein vastakkaisilla väreillä jännittäen vihreän langan riittävyyttä. Lankaa jäi lopulta puoli metriä, joten juuri tämän tarkemmin ei lankaa olisi enää voinut käyttää. Paitoihin tuli melkoisen väljät pääntiet, mutta en lähtenyt näitä enää kursimaan pienemmäksi sillä ainakin meidän piltit inhosivat pienenä paitoja joissa oli tiukat pääntiet tai kaulus kutitti. 



Lopuksi vielä nörttivaroitus. Paidan mallin vitsi oli raidoissa, joissa on englanniksi numerot 1-10. Mallin toinen nimi oli matemaatikon pojan paita, joten siksikin paidat ovat kuin saajilleen suunnitellut. Saapa nähdä ratkaisevatko raitojen arvoituksen?

Kylvetin paidat huuhteluainevedessä jotta sain enimmän karheuden pois. Herkintä hipiää paidat voivat siltikin pistellä, mutta poolopaidathan ovat taas muotia :)

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Twistiä Tuulalle

Olen pitänyt hiljaiseloa blogirintamalla, olen kyllä seurannut blogejanne mutta kommentointiin ei ole valitettavasti "riittänyt lusikoita", saati oman blogin päivittämiseen. Hermovauriosärky pysyi sitkeästi aktiivisena vielä säiden viilennyttyäkin, eikä mitkään keinot saaneet kipua katkeamaan. Viime maanantaina annoin vihdoin periksi ja marssin työterveyslääkärin puheille, jonka kanssa päädyimme "rebootiin" eli kolmen päivän kovaan opioidikuuriin josta nyt olen toipumassa. Ei mikään miellyttävä kokemus, mutta tehosi siihen mihin pitikin. Nämä sivuoireet onneksi mennevät ajan mittaa ohi...

Jostain syystä kutominen on ollut yksi kipua lievittävä asia, liekö syynsä lämmittävällä villalla, käsien pienellä liikkeellä tai fyysisellä ja psyykkisellä rauhoittumisella? Samapa tuo, mutta jotain pientä on puikoilla ollut meneillään siis koko ajan. Ja kun yhteen työhön keskittyy pidemmäksi aikaa niin tulee jotain valmistakin, kuten nämä lahjaksi menneet sukat:

Little Twist : sukat Regia 6 ply Arne&Carlos, puikot n:o 3, 94 g


Työkaverini on ystävällisesti kantanut pitkin syksyä meidän pohjattomien ahmattien mahaan omenoita ja tyrnimarjoja, joten päätin tehdä hänelle kiitokseksi sukat. Ravelrystä löytyi saksankieliseksi paljastunut Little Twist -sukkaohje, jossa perussukkaan oli tuotu pientä ilmettä 1 silmukan palmikoilla sukan edessä ja takana. Palmikko erottuu parhaiten kun sukka on jalassa, sopivan jalan puutteessa yritin virittää palmikkoa esiin sukkaplokin avulla.


Ohje oli erittäin yksinkertainen perussukkaohje, joten saksankielentaitonikaan ei joutunut koetukselle. Lankana oli Prismasta hamstraamaani Regian sukkalankaa, jonka "joulupallomiesten" suunnittelema väritys ei ehkä ole parhaimmillaan tällaisena ribbineuleena. 



Saaja oli sukista yllättynyt ja iloinen, koko oli kuulemma sopiva (helppoa, vakoilin pukuhuoneessa kengänpohjista) ja villasukkien teko on hänelle kuulemma tervanjuontia, kantapääkammo vaivaa :) No senkin tiesin, siksi lahja olikin niin helppo keksiä.

Nyt alkaa voimat jälleen hyytyä, joten jätetään seuraavat valmistuneet odottamaan ensi kertaan. Toivottavasti hieman nopeammalla syklillä...

tiistai 20. syyskuuta 2016

NeuleADHD?

Keskustelin tänä aamuna bussimatkalla miespuolisen kollegani kanssa harrastuksistamme. Kumpikin tunnustauduimme käsityöläisiksi, minä kilkuttelin Kappaa menemään ja hän esitteli kännykästään tekemiään upeita huonekaluja. Saman taustan omaavina keskustelimme kuinka suhtaudumme harrastuksissamme keskeneräiseen tuotantoon ja aikatauluihin. Hän kertoi haluavansa työt nopeasti valmiiksi yksi kerrallaan, ja minä yritin kierrellä ja kaarrella omaa totuuttani. Teille paljastan nyt tämänhetkisen startiitin tilan, vai meneekö tämä jo ADHD:n puolelle?

Ensin se villapaitaprojekti. Ensimmäinen paita oli jo valmis, mutta näytti mittasuhteiltaan hieman omituiselta. Varmistin matemaatikon poikien äidiltä poikien paidan mitan, ja sitten taputtelin itseäni olalle top down -mallin valinnasta. Ekan paidan helmasta puuttui pituutta kymmenkunta senttiä.


Purkuun siis ja pidentämään helmaa.

Toinen jo aloitettu projektini eli Kappa on edistynyt työkavereiden riemuksi työmatkoilla. Vinoilu ei ole enää edes hienostuneesti verhoiltua, mutta se antaa vain lisää pontta Kapan edistämiseen. Vaikeinta on kuvata miehille mikä tästä putkilosta on tulossa isona. Tällä hetkellä olen menossa toisen raidan puolivälin kieppeillä, kuva on otettu sunnuntaina jolloin raita oli vasta alussa. Jestas että olenkin ahkera...


Sitten blogin syötteissä alkoi vilkkua kuvia syyssukista. Niina Laitisen Face-sivulla on alkanut syyssukka KAL, ja ohje julkaistaan palasina päivittäin. Totta kai haistoin mainion tilaisuuden päästä eroon epämääräisistä seiskapeikkojämistä, ja lähdin roikkumaan mukaan puoli viikkoa jättämässä. Keräsin kassiin kaikki potentiaaliset syyssukkakerät, ja sangen värikästä materiaalia on tarjolla:


Niinpä yllätin vähän itsenikin valitsemalla ensimmäiseksi väripariksi näinkin laimean kombon itsevärjäämääni mysteerilankaa: lehtokuusama (vaalea) ja sipulinkuori (??) (keltainen).




Seuraavaan väripariin on kyllä panostettava vähän enemmän, kunhan olen taas kotona tätä edistämässä.

Sitten olen tehnyt lankahankintoja, kiitos maailman parhaan hotellikuoleman tappajan: Tuin Kutomon neulepodcastien. Siellä Laika kertoi ostaneensa Prismasta "ihan ilmaista" Regian sukkalankaa, ja nyökyttelin niska kipeänä kun Laika kehui tämän langan hinta-laatusuhdetta. En voi enempää olla samaa mieltä. Siispä vastoin pyhiä lupauksiani lykkäsin seuraavalla kauppareissulla kärryni lankahyllylle - ja kas, meidänkin Prismassa oli tuota ihmelankaa! Kolme kerää hyppäsi kärryyn, ei siis sitä neljättä vaihtoehtoa. Olin tiukkana. Näistä vasemmanpuoleisesta on nyt aloitettu kiitossukat ihanalle ex-assarilleni joka on sijoittanut tyrnipensaiden ja omenapuidensa ylituotantoa meidän pohjattomaan pakastimeen. Eli täysin harkittu ja tarpeeseen tullut sijoitus, eikä mikään heräteostos.


Niin, mitäkö kerroin työkaverilleni? Että on minulla aina "muutama" WIP, läpimenoajat vaihtelevat huomattavasti eivätkä ole mitenkään ennustettavissa. Pyrin olemaan aikatauluttamatta töitäni, eli täysin jotain ihan muuta mitä taustani ja työminäni (ja luonteeni) perusteella voisi olettaa. Yritän hampaat irvessä pitää tätä rentouttavana harrastuksena, mutta tiukasti raportoiden, tilastoiden ja analysoiden :)

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Syksyinen startiitti

Tämäkin ilmiö näköjään toistuu vuodesta toiseen, samoin kuin kesäinen blogitauko: startiitti. Nyt en ole mukana missään kyjyssä joten töiden määrä on -sanoisinko jopa maltillinen. En ole edes laittanut yhtään sukka- tai lapasparia puikoille.
Jotta lankatynnyri menisi kiinni ilman että istun jatkuvasti sen päällä (kun työt alkoi, se ei ollut enää mahdollista) piti siirrellä isompia eriä wip-puolelle. Ensin vyyhdeistä keriksi -muodonmuutoksen kokivat nämä vihreät ja harmaat adoptiolampaanvillat. Siis langat ovat adoptoituja, ei lampaat. Näitä lampaita ei ole tietääkseni ollut olemassa enää vuosiin, ehkä jopa kymmeniin?

Koska lankojen adoptioäiti on matikanope ja hänellä on kaksi poikaa, Ravelrysta löytynyt Counting oli itsestäänselvä ohjevalinta poikien paitamalliksi. Ja ihan taatusti jokainen 5- ja 3-vuotias rakastaa paksua pistelevää tädin tekemää villapaitaa. Näin sitä kauniisti jatkuu villaisten turhakkeiden perinne yli sukupolvien.

Koska mallitilkut ovat nössöjä varten, posautin isomman koon suoraa puikoille. Kun langasta ei ole minkäänlaisia tietoja metrimäärän suhteen enkä nyt viitsinyt alkaa mittailemaan kalibrointipätkää punnittavaksi, silmämääräiset arviot puikkokoosta saivat luvan riittää. Kun paita oli jaettu hihoihin ja vartalo-osaan, alkoi mittasuhteet näyttämään "aavistuksen" väljiltä ja neuleesta mitattu tiheys olikin jotain aivan muuta kuin piti. Siispä purkuun.


Uusi yritys, ja nythän minulla olikin sitten kätevästi saatu suhdeluku jolla sain silmukkamäärät kohdalleen. Paitaan tulee raidoitettuna numerot 1-10 englanniksi, pientä nörttikikkailua josta paitakin on saanut nimensä. 

Paidantekele on aivan liian hankala työmatkaneuleeksi, joten äkilliseen reissutyötarpeeseen lähti puikoille Veera Välimäen Kappa. Langat olin saanut "joululahjaksi", Louhittaren luolan Ilmatarta väreissä ruoste ja valaan laulu. En ole ollenkaan sinisen ystävä, mutta kuvassa täysin kummallisesti toistuva petrooli valaan laulu oli vain omaan silmään kovin kaunis. Siihen pariksi ruoste, jossa on erittäin herkullinen oranssi tuomassa särmää sinisyyteen.


Tässä ensimmäisen työreissun tuotos. Aivotonta posotettavaa ja käsiä hellivää lankaa. Ei taatusti ihan nopeasti valmistuva tekele, mutta tällä ei ole deadlinea. Työkaveri ihastui lankaan ja malliin niin, että Huivileikki -kirja lähti heti lainaksi. Vihdoinkin melkein 20 vuoden jälkeen 2000 insinöörin joukosta löytyi toinenkin puikkojen heiluttaja! Ehkä avaruudessakin on sitten elämää?



Eilen vertaistukiryhmä kokoontui, ja saimme taas maailman parannettua ja tsemppiä syyskuisen arjen pyöritykseen. Siinä sivussa eteni pari sukkaparia ja villapaidan hiha, ideoimme omaa goPro -streamia ja juuri kortin saaneiden innokkaiden autokuskien valjastamista kolmen perheen ruokakauppareissujen tekoon. Siinä samalla tulisi päivän kuntosalikäyntikin kuitattua, kun roudaa 20 purkkia maitoa kaupan takanurkasta kassan kautta koteihin.

Ensi viikolla Kappa taas etenee, joten nyt on lähdettävä lataamaan jääkaappia valmiustilaan. Puhtaiden vaatteiden riittävyys on vielä tsekattava, 6 pyöritettyä koneellista ei vielä takaa että teinimonsterilla on puhtaita kalsareita. Eipä silti, neuvokas poika askarteli eräänä aamuna itselleen bokserit lyhyeksi jääneistä pitkistä kalsareista, kun "äiti ei ollut pessyt pyykkiä" = vaatteet eivät olleet tarpeeksi likaisia juostakseen itse sängyn alta pyykkikoppaan. Iloista syyskuun alkua teillekin!

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Ja lisää jalka-asioita

Esittelyvuorossa tourin ensimmäisen stagen sukat, Twist & turns. Näillä starttasin intoa puhkuen, ja huomasin resorit neulottuani että ensimmäiset ovat jo valmiita... Että siinä näyte meitsun nopeudesta. No en tosin startannut välittömästi ohjeen ilmestyttyä, olin silloin vielä töissä, jonka jälkeen toimitin logistisia velvollisuuksiani ympäri kaupunkia ja vasta illalla pääsin istumaan ja tavaamaan ohjetta. Selitystä tulee kuin suomalaisurheilijalla olympialaisissa...

Twist & turns, Regia 4-ply Kaffe Fasset, puikot n:o 2, koko S, 70 g

Kuvio oli helppo ja sen oppi ulkoa nopeasti. Senkun vain posotteli menemään. Sukille ei ollut vielä tehdessä ajateltu omistajaa, valitsin pienimmän koon ja arvelin näille aikanaan jalat löytyvän. 


Kuten sitten löytyikin. Sukkia kuvatessani totesin näiden sopivan minulle just eikä melkein. Mitä enemmän mallailin jalkojani kameralle, sitä mukavammilta sukat tuntuivat. Jos joku olisi sattunut yllättämään minut sinä helteisenä päivänä kun kuvasin koipiani villasukissa, olisi saattanut olla hyvät selitykset hakusassa. 

Mun sukat.


Vielä ennen viimeistä etappia virkkailin toisetkin Ruby-tossut valmiiksi, nämä syövät kivasti Tennesseen jämiä joita tuntuu riittävän ja riittävän.


Nyt on tour takanapäin, vielä yhdet sukat odottavat esittelyään. Hillitön startiitti puskee päälle, ja puikoilla onkin jo jotain aivan muuta. Haaveilen avustavani Korvatunturin joukkoja muutamalla pehmeällä paketilla, joihin kuvittelen tuhoavani hurjat määrät lankatynnyrini sisältöä. Kuvitelmissani joulukuussa tynnyri kumisee tyhjyyttään, korkeintaan pari yksinäistä lankakerää pyörii pohjalla ja etsii kaveria. Ehkä ei kuitenkaan tänä jouluna...

lauantai 6. elokuuta 2016

Lisää sukkia ja kukkia

Tourin stage 5 osui juuri päällekkäin rippijuhlien valmistelun kanssa, kesän kelit olivat ärsyttäneet hermovauriosäryn mukavaan iskuun ja kaiken kukkuraksi vietin vielä usean kesälomapäivän hammaslääkärin tuolissa. Olen öisin alkanut purra hampaitani yhteen ilmeisesti kipujen vuoksi, ja legot ovat ottaneet vähän siitä osumaa. Nyt olen jonossa yökiskojen tekoon, jotta hammasraukat säästyvät pahimmalta kiristelyltä.

Vitosetapin sukka olisi ollut mosaiikkineuletta, mulle uusi tuttavuus ja varmasti olisin normioloissa kokeillutkin, mutta nyt tuntui siltä että liika on liikaa. Jätin tämänkin etapin väliin, ja otin työn alle sukat n:o 2, jotka odottivat terien tekoa.

Tour stage 2, I remembered again. Drops Fabel, 78 g, puikot 2½.
Koko S

Ai että minä sitten tykkään palmikoista. Niiden kieputtelussa on jotain hypnoottista ja työ tuntuu etenevän kuin itsestään. Sukat tehtiin varresta aloittaen mikä ei ole ihan suosikkitapani, mutta tässä ei haitannut pätkääkään. Sen kuin vain posotteli menemään ja seurasi hyvinkirjoitettua ohjetta. Kantapää tehtiin hauskasti kiila/tiimalasisekoituksena (täysin valistumaton diagnoosi) ja kantapään jälkeen sukka tuntuikin valmistuvan hujauksessa.

Koska tein sukat koossa S, valitsin kärkiin lyhyemmän kaavion. Pidemmällä valinnalla sukista olisi tullut varmaankin toooodella pitkät ja kapeat. 


Lankavalinta ei ihan ollut paras mahdollinen tälle mallille, pienet runsaat palmikot tahtovat vähän hävitä langan kirjavuuteen. Mutta kun olin päättänyt tehdä toursukat täysin varastolangoista, tämä oli paras vaihtoehto tässä tilanteessa. Ja sädekehä loistaa pään päällä :D

Sukista tuli minulle liian suuret, mutta nämä menevätkin lahjapussiin koska ovat äitini jalkaan juuri sopivat niin kooltaan kuin väriltään. Fabel on edelleen yksi suosikkisukkalangoistani hinta-laatusuhteensa vuoksi. Kestävää, mukavaa kutoa ja värejä riittää. 

Sitten muutama kukkakuva loppuun. Daaliat avasivat muhkeat kukkansa vasta rippijuhlien jälkeen, ja kukkaloistoa on riittänyt jo kolmatta viikkoa. Olen talvettanut mukulat autotallissa turpeeseen upotettuna, ja yllättävän hyvin ovat säilyneet. Pientä hävikkiä on vuosittain, mutta sittenhän voi ostaa taas uusia mukuloita tilalle! Tämä kaktusdaalia on ilahduttanut lautasenkokoisilla kermanvalkoisilla kukillaan jo monta vuotta.



Talvella hamstraamani pelargonian pistokkaatkin ovat kasvaneet ja intoutuneet kukkimaan. Ehkä olisin voinut leikata näitä reippaammin niin olisivat haaroittuneet paremmin, mutta kukista olemme päässeet nauttimaan siitä huolimatta. Nyt pitäisikin keksiä miten tämä joukkio talvetetaan, kuistin hylly alkaa käymään auttamatta pieneksi. Tai sitten vain tuumailen niin pitkään että ensimmäiset yöpakkaset ratkaisevat ongelman puolestani.

Ensimmäinen työviikko on takana ja ensi viikolla alkavat koulut. Paluu normiarkeen tuntuu ihan mukavalta, vaikka luvassa onkin rankka talvi töiden suhteen. Illat alkavat jo hämärtyä ja ilma on viileää, ihana helpotus paahtavan helteen jälkeen. Koiratkin nauttivat taas kävelylenkeistä, poikkeuksena tosin Joe joka mieluiten viettäisi aikansa vedessä uiden. Viimeiset toursukat ovat puikoilla hyvää vauhtia valmistumassa, sitten pääsee startiitti valloilleen, sen lupaan!

maanantai 1. elokuuta 2016

Kesämuistoja loman lopuksi

Tänään oli ensimmäinen loman jälkeinen työpäivä joka sujui nopeasti uusia projekteja suunnitellessa. Oli oikeastaan ihan mukava nähdä taas työkavereita ja luoda suuntaviivoja loppuvuodeksi. Tähän mielentilaan sopikin sitten pieni katsaus omaan pihaan, missä kesällä on lapio heilunut ja mistä jatketaan seuraavaksi.

Se toinen viime talvesta selviytynyt kärhö on intoutunut kukkiman upeasti uudessa tuessaan, se toinen selviytyjä puskee toisaalla vain lisää vihreää vartta. Istuttelin menetettyjen kärhöjen tilalle uusia, ja muutaman uuden vielä lisääkin. Nämä vaan ovat niin kauniita.


Eräs ikuisuusprojekti sai päätöksensä, kun ukkokulta naputteli cottage garden -penkin rajauksen loppuun. Tämä rajaus olkoon väliaikainen ratkaisu, mutta sain tyhjättyä kaksi kompostia ja kasan multaa uuteen penkkiin, ja nyt kurpitsat rehottavat voimakkaassa mullassa. Tynnyreihin kasvamaan laitetut krassit ja hajuherneet ovat sitkeästi taistelleet kirppoja vastaan, mutta kukinta taitaa jäädä tältä kesältä näkemättä.


Viime kesän urakkani "reuhurinteen kesyttäminen" näyttää nyt tältä: 

So far so good, tämä on pörriäisten ja perhosten lempipaikka -ja tykkään kovin itsekin. 

Tässä sitten vähän projektinalkua tuleville vuosille. Näkösuojaa naapurien tielle päin on jo laitettu alkuun mutta kasvua saanee odotella vielä muutaman vuoden. 

Kesäkuun puolessa välissä tasasimme ja hieman laajensimme uutta aluetta ja kylvimme nurmikon. Tänä kesänä ei ole tarvinnut huolehtia kylvöksen kastelusta...

Uuden alueen reunamalle kasattiin ylös nousseita kantoja ja juurakoita joiden päälle tyhjensin vielä neljä puutarhakompostikasaa. Tähän on muotoutumassa ruusukukkula, johon olisi tarkoitus vihdoin haudata vanhojen koiriemme tuhkat. Ensimmäisiä istutuksia on jo tehty: muutama ryhmäruusu, maanpeiteruusu, pari pionia ja neljä kärhöä. Tarkkaa suunnitelmaa en ole tehnyt, rajauksetkin vielä puuttuu, helleaalto puuttui peliin enkä ole kyennyt koskemaan lapioon kohta pariin viikkoon. Mutta eiköhän tämä tästä aikanaan valmistu. 

Viimeiset tour-sukat ovat nyt kantapäissä menossa, mielessä pyörii jo 1001 ideaa seuraavaksi aloitettavaksi työksi, joten startiittia on ilma sakeanaan. Syksyn kalenteri näyttää siltä, että minulla on oltava monenmoista kudinta: kevyttä matkakutomista, iso telkkarineule, jotain pientä välipalaa ettei ihan tylsisty, vähän työläämpi mutta kevyt kudin viikon työreissulle... 

Lauantaina oli lähellä etten kävellyt Kärkkäiseltä neljän Fabel-kerän kanssa ulos, mutta järki voitti kun pakotin itseni muistamaan paljonkos seiskapeikkoa oikein tynnyrissä majaileekaan. Eihän Fabel ja 7veikka ole ollenkaan sama asia, mutta taktiikka toimi ja palautin kerät hyllyyn. Olivat vielä ihan tylsät yksiväriset kerät eikä mitään erikoisjännää väriä. Lankojen sijaan ostin neidille kolme agilityestettä, mikä olikin kovin mieluinen tuliainen koiravahdille.

Aurinkoista elokuun alkua!