sunnuntai 27. syyskuuta 2015

Piparminttupipsat

Jotain sentään valmistuukin puikoilta, sain itselleni syyskumppareihin täytettä näillä lankakerien lopuista tehdyillä sukilla. Tulipa niin pirteät että. Tuo puna-oranssi 7veikka Nostalgia näytti kerällä kivan raikkaalta, mutta neulepintana en tykkää, menee vähän sekavaksi. 

Raitasukat kokoa 36 7veikasta, 
puikot 3½, 8 s kärkialoitus, 44 s, 87 g

Harmaa lanka on jotain ikivanhaa veikkaa viime vuosituhannelta, huomattavasti paksumpaa, ei huopaannu kutoessa eikä myöskään tunnu loppuvan sitten millään. Tämä keränloppu on käynyt jo naapurillakin tuhottavana, ja silti sitä vaan riittää ja riittää :-)


Olen opetellut tekemään "oikeannäköistä" kantapäätä kärjestä aloitettuihin sukkiin, tämä on nyt neljäs tekele ja homma alkaa jo kutakuinkin hahmottumaan.

Lopputuloksena perussukat, kyllä nämä kumppareissa menee. Ja koko on niin mun jalkaan sopiva, että ei tule venymään muiden perheenjäsenten jalkoihin ;D

tiistai 15. syyskuuta 2015

Jottei lanka meiltä loppuisi

Näin tässä nyt sitten taas kävi. Ihan vain parturiin kävellessäni astelinkin vakain askelin käsityöliike Pikkulinnaan, jossa edelleen oli loppuunmyynti. Ohutta sukkalankaa tarvitsee aina, ja kun halvalla sai, kassiin lähti kaksi Regian Garden Effects -4-ply kerää ja kaksi perusFabelia. Samaan häpeäkuvaan pääsi viime keskiviikkona Lentävästä Lapasesta hankkimani Regian 6-ply sukkalanka, kun lahjaksi kutomani sukat olivatkin liian isot aiottuun jalkaan. Lisäksi esikoinen järkyttyi täysin langan väristä, ja valisti että miehille pitää olla miehiset värit. No nyt on vaaleansinistä...
Lentävä Lapanen osui oikein mukavasti työmatkan varrelle, kun odottelin junaa. Siinähän se on ihan rautatieaseman kupeessa, ja ei mitään ongelmaa tappaa tunti lankakaupassa. Mitään ei pitänyt ostaa, paitsi jos löytyy kiva sukkalanka niihin lahjasukkiin. No löytyikö? Totta kai! Ihastelin näyteikkunan Tour de Sockeja, kivasti järjestetty etapeittain samanlaiset mutta silti niin erilaiset sukat omiin ikkunoihinsa. On se vaan ollut aikamoinen punnerrus!

Silloin kun oikein naksahtaa päässä ja suhteellisuuden taju pettää,  pitää olla hyvä tarina takana. Joten tässä tulee: äitini ihasteli revontulihuiviani viime keväänä useampaan otteeseen, mutta äidin värit eivät ole minun värini, joten huivi ei vaihtanut omistajaa. Ajattelinpa hiljaa itsekseni että kun kiva lanka löytyy, niin tehdään sitten äidille oma. No ei sitten löytynyt, ei minkäänlaista vyyhtiä joka olisi ollut just "äidin värinen". Tai sopiva revontuleen. Tai käynyt oikein mitenkään päin.

Siinä sitten kolmatta kierrosta Lapasessa pyöriessäni myyjä esitteli minulle Ilun "neidon hiuksen", aivan unelmanohuen huivilangan.

Tässä se oli, täydellinen lanka äidin revontuleen. Ei tule hurjia värileimuja, mutta väri on oikea. Pehmeyden salaisuus on reseptissä, 70% alpakkaa, 20% silkkiä ja 10% kashmiria. Lankaa menee 1200 m 100 g vyyhdille, joten tuosta saa hetken tikuttaa ennenkuin kerä hupenee! Onneksi Lapasessa oli kerijälaite, jolla vyyhdin sai veivattua kahvikupposta nauttiessa kerälle, muuten olis mennyt meidän huushollista ikä ja terveys muiltakin kuin minulta. 

Katsokaa nyt, eihän tästä vaan voi olla pitämättä!
Kerron, kun saan tämän puikoille millaista on kutoa...

Niin, se kyjy. Juu... kyllä tässä lankaeuforian kourissa tein sellaisen suunnitelman että tuo revontuli olisi yksi kyjy-työ. Ja menin vielä ilmottautumaan Titityyn mysteerihuiviklubiin. Että ei ole enää järjen hippustakaan tämän rouvan päässä. Common sense loppui tasan tarkkaan kyjyn osalta tasaisen vauhdin taulukkoon, nyt mopo keulii oikein huolella.

Jotta lanka ei vain lisääntyisi, puikoilta valmistui ensimmäinen it's brrr time. Säälittävät 44 g, joten pitää tehdä toinenkin jotta saa yhden kyjyn kuitattua. Teki kovasti mieli tehdä 6 g tupsut kulmiin ;D. Onneksi veljenpojat 4v ja 2v osaavat jo pyöritellä silmiään tädin pehmeiden pakettien kohdalla, ja viskata ne rennolla ranneliikkeellä sohvan alle pois silmistä. Nyt olen päässyt tätiyden syvimpään ytimeen, jes!



It's brrr time, Novita Marimba, puikot 3½, ohjeen mukainen lapsen koko, 44 g.

Täst'edes tämä rouva yrittää nyt keskittyä olennaiseen eli kyjyjen tekoon, mutta täytyy myöntää että tällainen irroittelu tuntuu todella hyvältä! Kai sitä on tukevasti keski-iässä, kun elämän hurjimmat kicksit saa lankaostoksilta ;-D


keskiviikko 2. syyskuuta 2015

Nypytön Annis

Olen päässyt taas syysasetuksille, kiitos viilenneen ilman ja pimentyvien iltojen. Se tarkoittaa sitä, että taas jaksaa työpäivän jälkeen muutakin kuin koomailla sohvalla ja yrittää muistella kuka piti viedä, milloin ja minne. 

Sain vihdoin myös kuvattua Annikseni, Kyjy #6 joka valmistui jo iät ajat sitten, muistiinpanojeni mukaan aloitin tämän 24.7. ja huivi valmistui 30.7. yllätin siis itsenikin! Sen verran lintsasin, se tunnustettakoon, että jätin nypyt tekemättä. Arvelin että käsi ei kestä moista vääntöä, enkä toisaalta ole kovin nyppyjen ystävä. Lankana oli hartaasti jemmattu Zauberball, joka odotti täydellistä mallia.

Kyjy #6, Annis Zauberballista, 77 g, puikot n:o 5 mm 

Tässä on vaan niiiin upeat värit, ja toimii tämä malli nypyttömänäkin, vai mitä?

Kun kerran kulki pihalla kamera kaulassa, ikuistin myös syyskukkijoita. Vuosi sitten tähän aikaan haikailin vaaleita kukkia hehkumaan hämärässä, ja niitä nyt on siroteltu eri puolille pihaa. Keväällä ostin Lidlistä sipulilajitelmia eri väreissä, ja tungin niitä sinne tänne. Nyt kukintansa aloittavat gladiolukset, tässä valko-lila versio.
 Samassa pussissa oli myös kasvia nimeltä Trillium (en tiedä nimeä suomeksi), ja tänään oli kukassa pinkki versio. Eilen kukki keltainen lajitoveri. Olkikukat kukkivat sitkeästi taustalla.

Toivottavasti entisessä ongelmarinteessä on vielä väriä, tässä sitä tuo punahattu taustalla valkoinen syysasteri. Rinteen perennat ovat rehevöityneet kesän aikana mukavasti ja kukkineet runsaasti. Jännityksellä odotan ensi kesää, miten kasvit ovat talvehtineet ja miltä rinne näyttää läpi kesän.


Yksi varma syksyn merkki meidän perheessä on myös kaalilaatikon tuoksu, joka parhaillaan leviää keittiöstä. Olen jo täysin valmis siirtymään sisäruokintaan, grillipihvit maistuu jo kengänpohjalle, kaipaan kunnon haudutettuja patoja ja laatikoita. Rehellisyyden nimissä myös siksi, että niitä saa valmistettua isot määrät, osan voi pakastaa ja aina on pakastimessa hätävaraa pikalähtöpäivien varalle.

Kyjyssä olen saanut kaksitoista tähän mennessä vaadittavaa aloitusta tehtyä, ja seitsemän on valmiina. Kävin neulomosta löytämän linkin takaa kurkkimassa kohta ilmestyvää Novitan sukkalehteä, ja kyllä siellä oli minun silmääni miellyttäviä malleja, jotka saattavat päätyä puikoillekin asti. Kyjyn aloitukset on muutenkin ajoitettu mukavasti siten, että talven numerokin ehtii ilmestyä, niin aloituksissa pysyy joustovaraa pitkälle lokakuuhun.

Mopokuumeessa riutuva Teinimonsteri palautti äidin juuri takaisin arkeen: "ei kai meillä vaan oo kaalilaatikkoa?" kuului portaiden yläpäästä. Moporahoja on kerätty kiivaasti pitkin kesää, ja nyt pienen vingutuksen jälkeen hän lähti tienaamaan lisää ruohonleikkuuseen. Ensin äidin piti selvittää 2- ja 4-tahtimoottoreiden ero ja sitten kinattiin onko 1-tahtimoottoria olemassakaan. Nyt saan vielä 15 min nauttia omasta rauhasta, ennenkuin neiti Pyörremyrsky saapuu futistreeneistä.

Värikästä syyskuun alkua!