Haaste löydettäväksi

Kevätaurinko saa jälleen kerran nurkat näyttämään nuhjuisilta, talven pimeys on armeliaasti piilottanut pahimmatkin rytökasat. Näitä löytynee muidenkin nurkista, joko ihan konkreettisia tai sitten enemmän korvienvälitasolla, sillä olen jo muutamassa blogissa törmännyt tällaiseen haasteeseen:

 

1. Valitse kolme roikkuvaa asiaa ja hoida ne. Asiat voivat olla mitä tahansa suuruusluokkaa. Pääasia, että ne ovat jostain syystä jääneet tekemättä ja ehkä vaivaamaankin.

 

2. Kerro niistä ja mainitse myös, keneltä olet haasteen saanut.

 

3. Haasta muita, jos tuntuu siltä.

 

Retu Retuperällään -blogista oli huomaavaisesti jättänyt tämän vapaasti otettavaksi, ja pienen tuumailun jälkeen nappasin haasteen mukaani. Itsensä haastaminen on just mun juttuni, ja tällainen pienimuotoinen julkisuus herättää kilpailuviettini hoitamaan homman kotiin.

 

Päätin pysytellä varsin pienissä, mutta syystä tai toisesta hoitamatta jääneissä hommissa. Siis en pyri nyt ratkaisemaan Krimin tilannetta tai poistamaan nälänhätää, mutta poistamaan jotain ylimääräistä kitkaa kuitenkin omasta huushollistani.

 

Ensimmäiseksi asiaksi valitsin siivouskaapin. Sitä symboloikoon tämä vihreä sanko, sillä sille on varattu merkittävä rooli siivouskaapin Uuden Järjestyksen ylläpitäjänä. Lapsityövoiman hyväksikäyttö viikkosiivouksessa on poikinut pienoisen kaaoksen siivouskaappiin, kun pikku orjat eivät löydä sieltä kuulemma mitään. Kohta löytyy...

 

Toinen kohde sijaitsee meidän kuistilla. Tämä naulakko on hoitanut asiansa silloin, kun perilliset vielä käyttivät haalareita ja kuriksia, mutta nyt kun valikoima on laajentunut kolmeen erilaiseen harkka-asuun + muut koulu- ja liikunta-asut per perillinen, ripustusraksit ovat yhtä tiukalla kuin äipän pinna. Ja kenkien määrästä päätellen meillä taitaa asua Imelda Marcosin hengenheimolainen.  Kuva on erittäin tiukasti rajattu, eikä todellakaan paljasta koko ongelmaa!

 

Lopuksi otan itseäni niskasta kiinni, ja kiikutan vaatekassit lopultakin kierrätyslaatikkoon. Näitä meille on talven aikana kertynyt nurkkiin kymmenkunta nassakkaa, kun talven harkka-ajot eivät kulje keräyslaatikkojen lähistöllä. Nyt reitit ovat vaihtuneet kesäasetuksille, joten nämä pitäisi hoitaa pois nurkista.





No niin, nyt tämä haaste onkin aloittamista vaille valmis!

En myöskään lähde haastamaan ketään erikseen, tähän saa tarttua jos siltä tuntuu, tai puistella päätään ja todeta että kaikkea sitä keksitäänkin.

Kevään ensimmäinen päivä

Huomasin ilokseni blogiini ilmestyneen uuden lukijan, lämpimästi tervetuloa, Matonkude!

Englannista ostamani seinäkalenterin mukaan kevät alkoi torstaina, suomi-versio kalenterista muistutti kevätpäivän tasauksesta. Kevään ensimmäisenä päivänä ainakin meillä oli sankka lumituisku, mutta pari aurinkoista päivää ovat saaneet kevään ensimmäiset merkit esiin. Näitä bongailin tänään kamera kaulassa, kun olin saanut kurtturuusut leikattua ja kompostin tyhjennettyä. Jaan nyt nämä varmat kevään merkit teillekin, niin voitte osallistua kevätbongaukseen:

1) Noitia liikkeellä; yksi on jättänyt kahvipannunsa meidän rapuille, ja siitä on alkanut työntymään narsisseja!

 

2) Pajunkissoja: näitä oli ilmestynyt muovikassillinen oven eteen, mutta nyt en epäile noitia vaan neitiä kavereineen. He lähtivät nimittäin fillareilla jo yhdeksän maissa muovikassit heiluen johonkin...

3) Silmuja. Tässä pullistelee unkarinsyreenin taimi, kunhan ei vain palelluttaisi itseään!

4) Pesänrakennusvietti: pajunkissaretken jälkeen naisenergia jatkoi matkaansa tonttimme korkeimmalle kohdalle, neidit roudasivat mukanaan kuormalavoja ja jopa vanhan pallogrillin. Alle puolessa tunnissa maja oli valmis, ja tyytyväiset rakentajat jatkoivat matkaansa taas muihin maisemiin.

Kevättä on hyvä vastaanottaa uusi pipa päässä. Äidin uusi luomus kirvoitti esikonkin puuskahtamaan: "vähänks on näky kun sä painat toi päässä kaupungilla". Suomennettuna: et sitten nolaa mua ja tule tuo päässäsi hakemaan harkoista. Malli oli kuulemma ihan ok, mutta väri... katsokaa itse! Pipa kuvattuna tälläkertaa neonkeltaisen futsal-pallon päällä:

Pipa, malli muokattu eri lähteistä (seijasiskon blogista bravo-pipo,sekä raitalammas- blogi 2€ -hattu )

lanka: Nalle marjaretki/mustikka, puikot 3½ (en ehtinyt rakennella kolmosen pyöröjä...)

100 s, 55 g, sopii pieneen naisen päähän.

 

Kyllä esikoinen on oikeassa, sininen ei ole ehkä se mun omin värini, eikä minulla juuri sinisiä vaatteita olekaan. Langan valinnassa oli ykkösprioriteetilla jämäkerien tuhoaminen, ja kyllä tämä menee koiralenkillä sinisen ulkotakin kanssa. Ainakin jos kävelee pimeässä...



Iloista kevätbongausta!

 

Aktiivista lusmuilua

Tämä oikeiden, tekemistä kaipaavien töiden karttelu alkaa jo käydä työstä. Kotirintamalla mun pitäisi hyökätä reippain mielin vaatehuoneeni sisällön kimppuun, mutta kasariaarteiden esiinvyöry on niin pelottava ajatus, että uskaltauduin vasta järjestelemään vaatehuoneessa majailevat lankatynnyrini. Ilokseni huomasin, että yksi lankavaraston supistustavoitteeni on nyt saavutettu, kaikki ei-työnalla olevat langat mahtuvat yhteen tynnyriin. Jes!

Käsityörintamalla kuuluu ufojen kutsu jostain sen toisen tynnyrin syövereistä. Tänään vastasataneen lumen ja auringonpaisteen reipastuttamana sain jopa mitattua työn alla olevaan slipoveriin kädenteiden ja kaula-aukon paikat, kun ohjeen mukaisesti tehtynä mun kaula-aukosta olisi vilkkunut napakin. Mutta että olisin ruuvannut puikot paikalleen ja alkanut kutomaan... e-hei! Minä kaivelin sen sijaan ihan toiset puikot ja epämääräisiä myttyjä langanjämiä, sillä ajatus olisi kutoa itselleen pipa. Blogit ovat pullollaan mukavan pipan kuvia, joissain mallin nimi on Bravo-pipo, jossain 2 euron hattu. Sellaisen minäkin haluan.

Ja ihan ahkeranakin on oltu, valmista on saatu eli neito sai vinkumansa valkoiset kämmekkäät Pirtin sukkalangasta. Mallina oli kaunis design-klassikko 2o2n.

Kämmekkäät Pirtin Kehräämön sukkalangasta, 32 s,

puikot 3½, 30 g

 

Kuvausassistentti hääri myös paikalla, jos vaikka tapahtuisi jotain kivaa...

 

Ja toki herra pääsi esittämään juniorhandlerin käskystä lempiliikkeensä "maahan"!

Sitten parivaljakko alkoikin leipomaan appelsiinimuffinseja. Saisinkohan niiden voimalla väännettyä itseni vaatehuoneeseen? Jos tavoittelisinkin vain yhden hyllyn raivausta... Ladybugin vinkkaama dynamiitti olisi nyt kova sana ;-)



Rouva Koo testailee

Eräs koulutukseni varjopuolia on väliin esiin putkahteleva tapa testailla eri asioita mukatieteellisesti, vähän kunnon Tekniikan Maailma -tyyliin. Tänään kevätmyräkkää upeassa aamuauringossa odotellessa silmiin osui perillisten aamupalan jäljiltä melkoisen likainen keittiön pöytä:

Tarkkaavainen testaaja huomasi heti tilaisuuden koittaneen, nyt pääsee kokeilemaan uutta rättiä, ja opettelemaan valokuvaamista vastavaloon kiiltävällä tummalla pinnalla. Mahtavaa!

Testiryhmäksi valikoitui kolmen kovan koon joukko (vasemmalta oikealle):
Kallis: mutta myös Kovin Käytetty Tupperwaren mikrokuituliina
Kotikutoinen: hätärinä kyhätty rätti Hjertegarnin blended bamboosta klassisella ainaoikealla, 50 g, puikot 3½
Kaupallinen: uusi kaupasta ostettu Viledan mikrokuitukeittiöliina

 Testinä oli pyyhkäistä liinalla pöydälle levittäytyneen kuivahtaneen maito-jogurtti-leivänmuruläikän yli. Kuvassa kaikki kokelaat ovat päässeet finaaliin, ja läikkäkin muruineen oli pääosin hävinnyt. Parhaiten testistä selvisi Kaupallinen, vanha uskollinen Kallis jätti yhden läntin jälkeensä ja suureksi surukseni Kotikutoinen (huolimatta pienestä hinkkausliikkeestä) ei saanut läiskää katoamaan, murut kyllä hävisivät kiitettävästi sen uumeniin.

Testaaja vetäytyi pohtimaan mikä meni pieleen Kotikutoisen kohdalla, eikö mallin tai materiaalin valinta osunutkaan kohdalleen? Vai onko muilla ihmisillä paljon siistimmät pöydät, ja vain meidän perilliset saavat aikaan megaluokan klähmät pöydälle? Kotikutoinen lähti pyykkikoppaan, ja kokee uuden tulemisen patalappuna pesureissun jälkeen.

Kasvattajan pentukopassa tuhisee yhdeksän hurjaa vauhtia kasvavaa springeriä, ja muutaman viikon päästä alkaa olla aika aloittaa pohdinta mikä naskalihampaista sitten olisi se meidän tuleva koiruus. Onneksi aika on kullanut kaikki pentuajan muistot, joten pissatusrallista ei vielä osaa murehtia.

 

Näyttäisi uhkakuvista huolimatta tulevan aurinkoinen viikonloppu, nyt ei malta olla sisällä!



Pääosassa jalat

Eilen sain pitkävartiset palmikkosukkani pudotettua puikolta, seuraavissa kuvissa on sitten kuvattu koipiani jos jonkinlaisessa asennossa:

Malli: Novitan sukkalehti, sukat "a" omaan jalkaan muokattuna

lanka: 7-veikka, puikot 3½

aloitus 8 s/puikko, 174 g

Mallin mukaan ei sukan varteen tullut lainkaan resoria, vaan sukka päättyy suoraan palmikkoon. Saapa nähdä kuinka nämä tulevat pysymään jalassa! Tapojeni orjana aloitin sukat kärjestä ja magic loopilla, niin tuli varmasti tehtyä samat virheet saamaan paikkaan :-)  Ja tytär halusi tietenkin heti samanlaiset mutta valkoiset/siniset/vihreät...

Sukat valmistui pahimmilleen kesken WeBa-ManU -matsia, joten äkkiä piti vain keksiä jotain uutta puikoille. Hätäännyksissäni en keksinyt parempaa kuin tiskirätti Hjertegarnin Bamboosta. Silmukoita luodessa oli pari jännää kulmuria, joten en ihan tarkalleen laskenut luomiani silmukoita. Matsin jälkeen totesin että vähempikin olisi riittänyt mainiosti, rätti tulee sopimaan vähän isompaankin kouraan... Mitä opimme tästä: pidä AINA to do -listalla pari pomminvarmaa juttua langat ja puikot valmiiksi katsottuna tällaisten hätätilanteiden varalle.

Tytär ihmetteli äidin kuvauspuuhia, ja halusi helpottaa kuvausta. Siirryimme siis parvekkeelle, mutta t-paidassa en tarjennut yhtä ruutua kauempaa, tässä siis neidon näkemys äipän koivista:

Tarkkasilmäiset varmaan huomasivat, että sukissani palmikko kiipeää vastakkaiseen suuntaan kuin alkuperäisessä mallissa.

Nyt on vähäksi aikaa pahin palmikkovimma taltutettu, peitto meni siis äidilleni jonka siskolta langat olivat alun perin peräisin. Sain alun perin ½ kg luonnonvalkoista ja 1 kg harmaata lankaa, harmaasta tein miehelleni Aran-saarten paidan. Kun tätini ja hänen miehensä jäämistöä jaettiin, pyysin äitiäni etsimään löytyisikö tuota lankaa lisää. Muuta en halunnut, muistot ovat parhaimmillaan elettyinä eikä tavaroissa. Äiti oli löytänyt pari kiloa luonnonvalkoista lankaa, josta kudoin itselleni ulkovillatakin. Loput langat siis päätyivät peittoon äidilleni lämmikkeeksi.

Kevät tulee kohisten, kävelylenkit ovat nyt hieman lyhentyneet pakon sanelemana sillä kaikki lenkkireitit sisältävät erilaisen jakauman vettä, loskaa, kuraa ja jäätä. Ulos pitäisi nytkin päästä, koirapoika tökkii jo malttamattomana kuonollaan. Sinnepä siis, etsimään sitä vähiten kuraista reittiä!