Ja voittaja on...

Kiitokset kaikille puolivälin arvontaan osallistuneille, kommenttinne lämmittivät kovin mieltä! Arvonnan suoritti oikea käteni perinteisenä lippulappuarvontana, ja ukkokullan hirvipipasta (pesty odottamaan seuraavaa vuotta ;-)) nousi nimi
Täti Sininen,onnittelut voittajalle, kuvassa oleva paketti odottaa osoitettasi! Voit laittaa yhteystietosi vaikka Neulomon kautta yv:nä.

 

Vilkas viikko takana

Ihan ensiksi kiitokset ihanista kommenteistanne, mukavan moni on löytänyt blogini: neulomovinkkaus taitaa tosiaan olla tehokasta! Valitettavasti en ole ehtinyt kommentoimaan, mutta yritän nyt ottaa vahinkoa takaisin kollektiivisesti:

Mammukalle tiedoksi, että kyllä lenkkipolun varrelta löytyy sieniapajiakin, rouskuja, suppiksia ja kantarellejakin olen saanut saaliikseni :-) Pidän itse metsälenkeistä enemmän kuin sivistyneistä remmilenkeistä, jotenkin vain mieli lepää parhaiten luonnon keskellä. Koirat touhuilevat omia juttujaan, molemmat ovat dual purpose -springereitä, eli alkuperäiset metsästystaidot ovat tallella, ja näyttelyitäkin on harrastettu kaikkien koiriemme kanssa. Nykyiset koirapoikamme ovat seniori Scott, 10,5 v papparainen joka nauttii hyvästä ruoasta ja rapsutuksista. Harry on 3 v vauhtiveikko joka rakastaa työntekoa, touhua ja toimintaa.

Tällä viikolla tuli sitten talvi, lunta ja pakkasta.

 Lunta noin pari senttiä ja pakkasta pari astetta, mutta talvivaatteet piti kiireesti kaivaa esiin, samoin vaihtaa autoihin talvirenkaat. Syysloman päätteeksi päätimme aloittaa kokeilun kuinka jälkikasvu pärjää kouluaamuisin kaksin. Puuro jätetään hellalle odottamaan ja varmistamme puhelimella, että muksut ovat tosiaan nousseet ylös. Taas kerran on vain todettava, että ei meillä ole enää pieniä lapsia, vaan homma lähti sujumaan yllättävänkin kivuttomasti. Mukavaa!

Viikolla oli harrastuslähtöjä joka ilta, parhaana kaksi. Joten käsityöt etenivät ihan kivasti, Haruni on menossa jo B-kaavion alkuriveillä ja hihat pojan paitaan ovat puolessa välissä. Mikään yllätyshän ei enää ole se, että hihat tulevat pyörönä ja magic loopilla, jotta tulee varmasti kaksi samanlaista! Otin uuden haasteen itselleni kokeilla kuinka lapaset tehdään kärjestä aloittaen.

Lankana on Nalle mustikkaretki, puikot 2½ ja paperilla lapasten saajan tassun kuva kaavaksi puikkoja heiluttavalle tädille. Homma on erittäin alkutekijöissään ja lapasen muoto on vasta ajatuksen asteella, mutta valmiiksi tulee tämäkin sitten ajallaan...

Huomenna olisi sitten kellojen kääntö talviaikaan ja aika suorittaa blogiarvonta, palkinto on jo paketissa odottamassa postitusta!

Syksyistä arvontaa

Hidas sytytys ja pitkät piuhat... hoksasin vasta Kyjy -blogia päivittäessäni, että olen saanut oman urakkani puoliväliin. Jes! Sen, ja puoliväliin ehtineen syyslomani kunniaksi laitan pystyyn pienen puolivälin arvonnan, osallistujien kesken arvotaan jotain suomalaista ja syksyistä neulojan iloksi...

Säännöt ovat samat tutut kuin muissakin arvonnoissa, eli:
1 arpa kilahtaa kommentoimalla tätä postausta
1 arpa lisää kun liityt lukijaksi
Osallistumisaikaa on tästä hetkestä aina kellojen kääntöön, eli kesäajan päättyessä 28.10. klo 04:00/klo 03:00 talviaikaa.
Onnea arvontaan!

Tänään nautin märästä syyssäästä koiruuksien kanssa metsälenkillä. Ruska ei ole tänä vuonna ollut hehkeimmillään, värejä on vain vähän suolammen ympäristössä:

Sammalet sen sijaan hehkuivat upeissa vihreissä sävyissä, vierekkäin oli miltei neonvihreää ja kauniin smaragdinvihreää sammalta taustana tummanharmaanvihreä metsä, ja silti vain näytti niin hyvältä!



 

Nuorempi koiraherra löysi (taas) metsästä kuolleen linnun, se oli nähtävästi haavoittunut ja kuollut vammoihinsa. Tästä lempiaiheestani jaksaisin luennoida vaikka kuinka pitkään: noutavan koiran käyttö pitäisi saada pakolliseksi kaikkeen linnustukseen!

 



Läpättimet valmiit!

Kesähelteillä ensimmäisten valmistuneiden KyJyjen joukossa oli neidin toiveiden mukainen löröpipa. Langaksi valikoitui fuksianpunainen Isoveikka lähinnä värin perusteella, oletan. Loppulangasta toivottiin kämmekkäitä, jotka päätyivät puikoille viimeisenä aloituksena muutaman mutkan jälkeen.

Isoveikka ja pieni kapea käsi ei ole ehkä ihan se paras yhdistelmä, mutta tärkeintä oli saada pipa ja kämmekkäät samaan kuosiin. Kämmekkäät jäivät startin jälkeen aloitettujen laatikkoon odottamaan parempia aikoja, jotka koittivat kun tuskastuin Woolin näpertämiseen ja piti saada jotain nopeasti etenevää. Kämmekkäät valmistuivat ennätysvauhtia, mallineuleena 2o2n kämmenpuolella, ja kämmenselälle oikeilla silmukoilla kahden silmukan palmikkoa. Ja luonnollisesti Magic loopina.

Neidon mieli on ailahtelevainen, tai sitten vain nopeasti viilenneet kelit saivat toivomaan "läppälapasia", eli lapasia joiden kärjen saa auki. Peukaloon en suostunut enää läppää väsäämään, sen verran karmea viritys tuli tuosta sormiosastakin... lankaa jäi sormivirkkaukseen noin 25 cm, joten lähellä oli joutua tämänkin langan kanssa ikuiseen jämälankakierteeseen. Ja lopputulosta voitte ihailla tästä, väri on vääristynyt kivan oranssiksi???

Viimeksi jo kerroin sen pikkunutun valmistuneen, tässä todistusaineistoa siitä, että napitkin ovat paikoillaan ;-)

Haruni etenee tasaista tahtia, etenemistä on vauhdittanut mukavasti pojan futsal -leiri, joka kestää päivittäin 1½ tuntia. Mitäpä sitä äiti näin sateisena päivän keksisi, kuin nappaa kutimen kainaloon ja antaa flow:n viedä. Onneksi sain järjestymään itsellenikin tähän viikon loman, vaikka se kuluukin kotitöiden ja kuskauksen merkeissä, saa ajatukset edes hetkeksi pois työasioista. Viikon ainoa "must to do" tuli juuri hoidettua, kun miesväki lähti viemään kaatopaikkakuormaa. Ihmeellisesti sitä vain kerääntyy nurkkiin kaikenlaista omituista, nytkin kärryn täytti vanhat patjat ja maalatut laudanpätkät.

Ruuhkaa puikoilla

Kyjyni punnertaa urheasti kohti puoliväliä ja samalla ensimmäinen joululahjakin valmistui. Punanuttuinen hemmo vie kutomani villanutun veljenpojalleni, sitten joskus muutaman kuukauden kuluttua. Vaikeinta oli valita nuttuun napit, mutta lopulta kolmesta vaihtoehdosta valikoitui hivenen petroolinsävyiset napit. Kamera näytti lähteneen futisturnaukseen isän ja tyttären matkaan, joten kuva jää vielä uupumaan yhdeksännestä valmistuneesta KyJy:stä.

Perjantaina oli kuukauden ensimmäinen perjantai, ja sehän tarkoitti iltaa hyvässä seurassa puikkoja heiluttaen. On mukavaa ja terapeuttista vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia ystävien kanssa, jotka elävät samaa ruuhkakautta lasten, työn, harrastusten ja huushollauksen pyörteissä. Tämän kuun aivoriihi ideoi kuinka ruokkia perhe jääkaapin valolla ja raanavedellä, sekä yritimme keksiä tapaa hoitaa viikon ruokaostokset mahdollisimman vähällä hikimäärällä. Viikon pelastukseksi valikoitui einesmaksalaatikko: rautapitoista, helppoa, nopeaa, halpaa. Kelpasi parille perilliselle jopa kylmänä...

Olen taas ajautunut kauaksi kauniista ajatuksestani kutoa yhden KyJyn kerrallaan valmiiksi. Lahjaksi menevä Haruni alkoi aluksi tuntua lähinnä hanurilta, ja päästelin enimpiä savuja neidin kämmekkäisiin. Haruni on alkanut sujua kun siirryin lukemaan kaaviota enkä aukikirjoitettua ohjetta, olen A -kaavion toisessa toistossa menossa. Silmukat alkavat lisääntyä niin, että huivi ei enää olekaan nopea välipala, vaan sopii parhaiten pitkien odotusten työksi, jossa ei tarvitse seurata muuta. Eli sopii pianotunnille, uimakouluun, sählyyn ja illan päätteeksi. Jalkapalloharkkojen ajaksi pitää olla neule jota voi kutoa katsomatta, sillä kotimatkalla vaaditaan tiukkaa analyysiä harkoista. Tätä varten sopii neidin kämmekkäät, sopivan pieni työ kudottavaksi vaikka seisten. Läksyjen kuulusteluun, lukuläksyn kuunteluun ja koealueen kuulusteluun sopii isompi kudin, jota ei myöskään tarvitse juuri tarkkailla. Tähän tarkoitukseen valikoitui pojan villapaita. Eli lopputuloksena mikään ei juuri etene, mutta kovasti olen kyllä tekevinäni jotain ;-)

Esikoinen hoputtaa jo autokuskia jättämään tietokoneen ja kuskaamaan hänet päivän ekoihin harkkoihin. Joululahjarahoilla pitkän harkinnan jälkeen ostamansa nappikseen laitettava MiCoach on tuonut pojan treenaamiseen aivan uudenlaista puhtia, kentälle on kova kiire lämmittelemään jo puoli tuntia ennen joukkueen lämmittelyjen alkua, ja kotona on kiire tarkistamaan tuliko uusia enkkoja nopeimpaan kilometriin, juoksumatkaan tai tehoihin. Poika kuulostaa jo kärsimättömältä, nyt on äidin mentävä!