Godona daas -massiivisen flunssan kera

Niin oli ja meni syysloma, jonka vietin kyllä suurimmaksi osaksi töissä. "Lomaviikon" lopulla lapset kärrättiin mummolaan, koiruus hoitolaan ja mies suoritti vielä lumisateessa pikaisen renkaanvaihdon talvinakkeihin. Talvi taas yllätti autoilijat, perjantai-aamuna lento lähti klo 6, eikä ajatus kesärenkaista tuntunut ollenkaan mukavalta.

Lähdimme siis synttärimatkalle Manchesteriin, pääkohteena Old Trafford, ja lauantainen ManU - Southampton -liigapeli. Areena piti päästä tsekkaamaan heti ekana päivänä, osallistuimme opastetulle kierrokselle, jota veti mukava vanhempi herrasmies Peter. Pääsimme tutustumaan stadioniin niin katsomosta käsin, kuin myös pukuhuoneiden puolelta. Tässä näkymä Stretford Endiin, eli fanikatsomoon:

Pukukopissa, tässä suosikkipelaajani paita. Toivottavasti en tartuttanut Ryaniin tätä suomalaista räkätautia!

Lauantaina oli sitten itse matsin vuoro, meillä oli liput Sir Alex Ferguson -endiin, entiseen North Endiin. Vieruskavereina paljon tanskalaisia :-) Stadion oli loppuunmyyty, yli 76 000 katsojaa.

Peli päättyi valitettavaan 1-1 tasuriin, S'ton tasoitti viimeisellä minuutilla :-(





 
Sunnuntaina noudatimme perinteitä ja tutustuimme paikalliseen tekniikan museoon. Museo oli rakennettu viiteen vanhaan teollisuusrakennukseen, pääsy kaikkiin museoihin Manchesterissa oli ilmaista, vapaaehtoinen muutaman punnan kannatusmaksu toki kerättiin, ja sen mielellään maksoikin.

Tässä kopio vanhasta höyrykoneesta.

Manchesterin alle rakennettiin 1800-luvun lopulla painehöyryverkosto, verkostoa hoitavan vesilaitoksen kaunis mittaristo oli seinällä.

Oma hallinsa oli myös ilmailulle, tässä ensimmäinen ilmassa pysynyt brittikone.

Kaunis auto, kuin Mummo Ankalla...

 

Kotiin tuomisiksi oli matkalaukullinen urheiluvaatteita lapsille, vähän joulukrääsää (joulukauppa oli jo täydessä vauhdissa!) ja tietenkin teetä ja marmeladia. Kotiin tultaessa lumesta oli vain sohjoinen muisto, ja pääsemme taas nauttimaan kunnon kurakeleistä. Keskiviikkoiltana minulle nousi kuume, ja podinkin kunnon räkätautia pedin pohjalla. Jotain on valmistunut puikoiltakin, mutta siitä sitten ensi kerralla. Nyt täytyy lähteä vallottamaan kotia takaisin röykkiöiden alta.

SJY

Taisin jo aikaisemmin mainitakin, että liityin ensimmäistä kertaa Salaiseen Jouluystävään. Lohduttavaa huomata, että meitä aikuisia "jouluhulluja" (mieheni diagnoosi) on muitakin kuin minä. Tänään postilaatikosta löytyi Salaisen Jouluystäväni ensimmäinen paketti!

Salakuljetin sen hiljaa työhuoneen kätköihin odottamaan, että muu perhe lähtee päivän treeneihin, ja pääsen availemaan pakettia kaikessa rauhassa. Pitää vain toivoa, että valo riittää vielä kuvaamiseen. Totta kai kameran akku piiputti juuri kriittisellä hetkellä, ja piti turvautua kännykän apuun. 

Paketin sisältä löytyi kolme pakettia, jännittävää! Koira hääri tärkeänä ympärillä assistenttina, jaa miksiköhän?

Isoimmasta paketista löytyi koiran lemppariherkkutikkuja! Hartsa istahti kauniisti pää kallellaan odottamaan herkkuja, mutta enpä anna vielä... Ja kauniin punainen kerä Isoveikkaa, JEE! Tästä voisi tulla vaikka mulle pipa, sopisi just talvitakin väriin... pitääkin piilottaa kerä ennen kuin neito bongaa sen, hän kyllä keksii siitä vaikka mitä - itselleen.

Pienimmässä paketissa oli mansikantuoksuisia tuikkuja, jotka pääsevät heti tositoimiin, sekä paketti nenäliinoja, flunssa yrittää iskeä mutta eihän näihin raaski niistää!

Litteästä neliön muotoisesta paketista löytyi jouluisia servettejä, voi kun saisi jo käyttöön! Täytyy ensin käyttää syksyiset sieniservetit pois, ja asteittain kääntää kattausta jouluisempaan suuntaan, jotta välttyy miesväen teräviltä kommenteilta :D

 

Kiitokset paljon Salainen Jouluystäväni, pakettisi oli iloinen piristys ja todella mieluinen! Hyvin osui lahjat kohdalleen, jään jännityksellä odottamaan kierroksen etenemistä. Ja Harry kiittää myös tikuista!

Kohti tavoitetta

Pikainen statuspäivitys tavoitteeseeni, Q2 päättyi syyskuun lopussa, ja tracker näyttää tältä:

Puolivälin krouvi on saavutettu, ja tavoitteessa ollaan yhä! Säät ovat kyllä suosineet, syyskuukaan ei ollut ihan jatkuvaa kaatosadetta vaan olen saanut nauttia raikkaasta ulkoilmasta. Pimenevät illat rajoittavat hieman lenkkivaihtoehtoja, mutta lenkkikaveri ei onneksi nirsoile. Kaikki reitit käyvät, kaikki kelit ovat yhtä mukavia (paitsi turkin pesu ja selvittely kurakelilenkin jälkeen) ja seurahan on ihan parasta ;-)

Puikotkin ovat heiluneet, mutta ei muikkuverkko :-(