Nuoren herran hurmaava hymy

Eilen oli taas aika käyttää koiraherra hammaskiven poistossa. Harry on vauhdikas tyyppi joka tavalla, ja valitettavasti samalla energialla lisääntyy myös hammaskivi herran purukalustossa. Huolimatta hampaiden harjauksesta, joka päivä pureskeltavista tikuista ja luista sekä ruokaan lisättävästä jauheesta hampaat pitää käydä putsauttamassa aika ajoin. Koska homma hoidetaan nukutuksessa, pitää paastota (tyyylsäää sanoo ahne spanieli) ja kun loppupäiväkin menee hieman puolivaloilla ja edelleen ilman ruokaa, fiilikset voitte aistia kuvasta:

Kuvasta rajautui pois koiruuden päällä leijunut uhkaava ukkospilvi ;)

Sillä aikaa kun koirapoika oli hoidettavana, kulutin aikaani tekemällä tärkeitä hankintoja. Ensin piti tietenkin huolehtia joulukorteista, postimerkit puuttuivat ja punaisia kuoria piti hakea lisää. Tämän vuoden merkit ovat mielestäni tosi kauniita, niinpä ne piti kuvata kynttilän valossa.

Seuraavaksi piti hakea hieman täydennystä salaiseen pakettiin, jota olen koonnut Salaiselle Jouluystävälleni. Tämän paketin myötä salaisuudet tulevat julki, tässä kuitenkin jo pieni kurkistus hankinnoista, kulma näkyy!

Vähän vielä täydennystä niin saan viimeisen paketin postiin. Toivottavasti lakko ei sotke pahasti tätä viimeistä kierrosta.

Tärkeimpänä hankintana oli katsaus tulevaan, eli töihin seinäkalenteri ensi vuodelle. Yhteistyökumppanien puolesta olisi kyllä tarjolla kauniita kuvia rekoista tai köyhistä naisparoista (ei ole varaa edes vaatteisiin...) mutta tämä on ollut oma henk. koht. vastaiskuni miehisessä työympäristössä jo kahden vuoden ajan. Nyt jo rohkeimmat miehet pystyvät katsomaan päivämääriä seinäkalenteristani, ja reippain käy jopa kääntämässä minulle oikean kuukauden esiin, jos en ole itse sitä ehtinyt tehdä. Tällaisesta järkytyksestä on siis kyse:

Virkkukoukkusen virkee vuosikalenteri, tervetuloa vuosi 2014!

 

Ensi vuoden kalenterissa on näköjään lokakuun kuvana suosikkini, joka on töissä magneettina ilahduttanut minua muutaman vuoden,

Tätä ei silloinen esimieheni ymmärtänyt ollenkaan, vaan piti sitä asenneongelmana. Ja minä kun olen opetellut -ja opettelen yhä- löysäämään pinnejä, luottamaan siihen että vähemmälläkin stressaamisella hommat kyllä hoituu, ja kaiken ei tarvitse olla viimeisilleen viilattua. Ihan virkkukoukkusen tasolle en ole päässyt, lähellekään, mutta suunta on oikea. Erinomaisena oppaana toimii vasen käteni, jonka hermovaurio kyllä muistuttaa välittömästi jos kierrokset kohoaa ohi vihreän alueen tai kun loputon to do -listani pyörii nonstopina korvien välissä. Aikaahan minulla on koko loppuelämä, 24 h päivässä ja joka päivä saan saman satsin uutta aikaa.

Vielä on ilo toivottaa tervetulleeksi uusi lukija, Tyttö sinä olet vahva. Oli ilo löytää sinunkin blogisi, se on todella hauska, mutta myös ajatuksia herättävä. Mukava löytö!

 

 

Aamuhämärissä

Alkuperäisen suunnitelman mukaan minun pitäisi olla nyt pojan kanssa kaupungilla ostamassa hänelle talvikenkiä sekä niin paljon joululahjoja kuin ehdin ennen pojan aamuharkkojen alkua. Harkkojen jälkeen olisimme herkutelleet maksalaatikolla ja aloittaneet viikkosiivouksen. Eikös olekin loistava suunnitelma?

Tytär lähti eilen kaverinsa kanssa Seinäjoelle Nora Heroumin futisleirille, mukaan lähtivät valmentaja-isät ja meidän iso auto. Sekä lompakkoni, joka oli unohtunut hanskalokeroon torstai-illan harkkareissulla. Hakiessani poikaa eilen iltaharkoista, ihmettelin miksi valmentajan ympärillä pojat viittasivat innokkaasti, oma kullannuppuni oli myös lapa pystyssä toiveikkaan näköisenä. Kyseltiin vapaaehtoisia lauantain futsal-pelireissulle loukkaantumisia paikkaamaan, ja poika tuli onnellinen ilme naamallaan kyselemään lupaa lähtöön. No mikäs siinä, kauppareissu kun meni jo valmiiksi myttyyn joten tänä aamuna kello herätti kuudelta puuronkeittoon. Nyt olen siis koiruuden kanssa kaksin kotona, poika palailee joskus iltahämärissä ja viikkosiivous on suunnitelmastani valitettavasti ainoa aktiviteetti mikä ei vaadi lompakon välitöntä läsnäoloa.

Vähän piti kyllä poikaparkaa kiusata, minulla on nimittäin edelleen postaamatta jo kuukausi sitten valmistunut muikkuverkkoni, eli tunika Dropsin Alpacasta.

Tässä muikkuverkko on pudonnut suoraan puikoilta, odottaa höyryttelyä.

Syynä on se, etten ole saanut otettua kuvaa siitä ylläni. Joten kyytipalkaksi poikaparka joutui näppäämään muorista kuvan, ja intohan oli vallan valtava ;-)

Mutta tässä pienen kiristämisen lopputulos, julma äiti hyväksyi vasta neljännen otoksen

Mallin pohjana Novita kevät 2010 malli n:o 16, lanka Drops Alpaca, puikot n:o 5

 

 

Tunika on jo ollut töissä päällä, kaula-aukon pienentäminen osoittautui oikeaksi ratkaisuksi, sillä sangen avara tuo on edelleen. Huonossa valossa kuvattuna neule näyttää omituisen nyppyiseltä, mitä se ei kyllä ole. Ihan ok lopputulos, jää käyttöön.

 

Eli nyt pääsen toteuttamaan itseäni viikkosiivouksen parissa, kotona vallitsee ihana rauha eikä koiruuskaan kinua vielä lenkille. Tuossa se tuhisee jaloissani tyytyväisenä tassut vipattaen, taitaa pojalla olla vauhdikkaat unet. Maa on taas vaihteeksi valkoinen ja hivenen jopa jäässä, ihanaa että kuran kulkeutuminen loppuu edes hetkeksi.

 

Leppoisaa marraskuun viimeistä viikonloppua, ensi viikon sunnuntaina saa jo sytyttää ensimmäisen adventtikynttilän!

Eikka kävi

Eino -myrsky pyörähti sunnuntaina katkaisemassa sähköt, ja sunnuntain ohjelma meni sen myötä uusiksi. Elenian vikapalvelukartan mukaan kaikki 30 km säteellä oli pimeänä, joten emme odotelleetkaan sähköjä takaisin ihan lähitunteina. Onneksi vettä tuli hanasta, pihagrillin kaasupolttimella jauhelihakeitto porisi reippaasti ja leivinuuni paitsi lämmitti myös paistoi makaronilaatikon. Testasin sähkökatkon kunniaksi makaronilaatikkoa kuivista makaroneista, lisäsin vain nesteen määrää normaalista. Nestettä olisi voinut laittaa vieläkin enemmän, mutta hyvää tuli silti.

Tuulen tyynnyttyä lähdin koiran kanssa lenkille tarkastamaan lähitienoon vahinkoja, muutama puu näytti kaatuneen tielle, mutta ne oli jo korjattu pois meidän ehdittyä paikalle. Illan hämärtyessä meidän taloudessa kuultiin sellainenkin ihme, että ukkokulta pyysi sytyttelemään kynttilöitä ;-) Normaalisti hän kävelee perässäni sammuttamassa kynttilät ja jupisten että sytytän koko talon roihuamaan :D

Sähköt palasivat eilen päivällä, ja nyt on taas normaali iloinen pesukoneen rallatus taustaäänenä. Samoin olen päässyt nettiin surffailemaan koirasivuille, lauantaina käväisin turistina koiranäyttelyssä jossa kaverini antoi pari kuumaa vinkkiä. Ne näyttävät lupaavilta, ainakin ensi vilkaisulta. Epäilinkin käyneeni liian vaativaksi kun mikään ei kelpaa, mutta kasvattajaystäväni totesi minun olevan valitettavan oikeilla jäljillä. Tiedän kyllä, että terveystakuulla ei myydä mitään elävää olentoa, mutta mielestäni on turhaa ottaa tietoisia riskejäkään.

Vielä viimeisenä Q3 -päivitys kävelytavoitteeseeni, yritin kyllä ottaa oikeana päivänä (15.11.) kuvakaappauksen ruudulta, mutta sepä ei onnistunutkaan. Tässä sen korvikkeeksi tämän päivän lukemat, tavoite lähestyy reippaasti!

Tilannetta myös sukkarintamalta: kaksi paria korjattu, kolmas menossa. Eipä ole vapaa-ajan ongelmia!

Kummalliset kantapäät

Tapanani on ollut istua ja kutoa musiikkikoulun aulassa odotellessani neiti pitkäsäärtä tunnilta. Pianotunti kestää 30 min, joten kovin pitkälle ei sillä aikaa kuitenkaan karattaisi. Tyttäreni on päivän viimeinen oppilas, niinpä hänen piano-opellaan onkin usein aikaa vaihtaa sananen kanssani, ja monesti keskustelemme parhaillaan työn alla olevasta kutimesta. Hän vertailee myös mielellään suomalaista ja venäläistä kasvatusta, ja hänen kertomuksensa neuvostoliiton aikaisesta lapsuudestaan ovat aika pysäyttäviä verrattuna nykysuomalaiseen kasvatukseen. Mutta se on aivan toinen juttu.

Olenkin kutonut open kissalle villapaidan, ja nyt hän kääntyi puoleeni kantapääpulmissa. Hänen kahdelta tuttavaperheeltään Venäjällä on lyhyen ajan sisällä palaneet talot, toisessa perheessä on 10, toisessa 12 lasta. Ope on kerännyt perheille lähetettäväksi avustuspakettia, sillä kaikesta on pula ja talvi on tulossa. Ystävällisenä lahjoituksena hän sai kassillisen lasten villasukkia perheille lähetettäväksi.



 Mukava ajatus, mutta lähemmin tarkasteltuna sukissa oli jotain omituista, ne eivät pysyneet jalassa eikä ope osannut sitä oikein paremmin minulle selittää. Pyysin, että tuo sukat minulle seuraavalle tunnille, niin katson mistä kiikastaa. Syy selvisi varsin nopeasti:

Sukissa oli hieman kummalliset kantapäät. En tiedä oliko paksu lanka (minusta lähempänä isoveikkaa kuin 7veikkaa) tehnyt tepposet, vai mistä johtui, ajatus oli ollut oikean suuntainen mutta toteutus hieman tökki. Tuloksena oli käytännössä suora putkilo, joka ei kyllä pysy jalassa. Tässä vielä lähikuvaa kantapäistä.

En keksinyt mitään sen fiksumpaa kuin purkaa sukka ja tehdä uusi kantapää. Minä teen kantapään tällä tumpelomallilla, eli lyhennetyin kerroksin. Pertsa lappukantapäätä en ole koskaan oppinut tekemään kauniisti, minulla se jää jotenkin omituisesti pullottamaan.

Tässä on sitten ensimmäinen pari menossa, 4,5 knittareilla totutusti kaksi yhtä aikaa. Ihalaiskan Ihanuuksista löysin kuvan täydellisistä kantapäistä, semmoisethan voisi nyt opetella tekemään sillä oppimateriaalia riittää. Kassissa oli nääs kahdeksan sukkaparia...

SJY n:o 2

Olin haljeta uteliaisuudesta, kun tyttäreni toi perjantaina postin mukana minulle paketin...

Jätin paketin kuitenkin odottamaan rauhallisempaa avausajankohtaa, sillä arvasin tämän olevan Salaisen Jouluystäväni lähettämä. Poika tivasi paketin sisältöä, mihin oli helppo vastata "ei aavistustakaan". Melkein murkkuikäinen tuhahti, että yleensä postista saadaan vain paketteja joiden sisältö ja lähettäjä tiedetään. Juu, mutta nyt äippä ei vain tiedä ;D

 

Tänään sain muun perheen ulkoistettua futisharkkoihin, koira on lenkitetty, pesty ja kuivumassa odottelemassa trimmausta, joten nyt hetkeni koitti. Paketista tuli esiin kolme pakettia ja kortti, jännää!

Kortissa Salainen Jouluystäväni toivoi, että löydän paketeista jotain mieluistakin. Voi ystäväni, voit olla siitä varma, sillä edellinen pakettisi osui erinomaisesti kohdalleen ja kyllä, "lanka-immeisiä" ollaan. Ensin avasin pienimmän paketin.

Tämä tuli juuri oikeaan aikaan, tällä lahjotaan sprinkkupoika pysymään aloillaan takkujen selvittelyn ajan. Ja niitä takkuja muuten riittää juuri nyt, kiitos kostean kurakelin.

Seuraavaksi avasin keskikokoisen paketin, paperissa lenteli kaunis enkeli, ja nauhojen koristeena oli joulunpunainen omena, jonka ripustin keittiön ikkunanpieleen

Paketti oli pehmeä, ja sisältä löytyi ihana jouluinen essu sekä paketti hauskoja jouluservettejä, nämä tulevat käyttöön heti glögikauden alkajaisiksi! Ja sehän voisi olla vaikka jo huomenna..



Jäljellä oli vielä isoin paketti, jossa oli herkullisen punainen kerä 7veikkaa, kaksi virkattua ja tärkättyä "3D"-tähteä sekä lakua. Laku tulee katoamaan takkujen selvittäjän suuhun heti kun tästä pääsen :D Tähdet päätyivät myös heti esille koristeiksi, niiden tekotapa pitää kyllä vielä selvittää... Ja lanka, se on tosi mieluisa! Ensin ajattelin tehdä siitä itselleni palmikkoiset pitkävartiset  joulusukat, sitten mielinkin lapasia, tämä suorastaan huutaa päästä puikoille! Aivan ihana väri, joka valitettavasti ei toistu lähellekään oikeana tuossa kuvassa.

Tuhannet kiitokset Salainen Jouluystäväni, olet kyllä mestarivakooja. Tämäkin paketti oli kuin tilaustyönä juuri minulle tehty, kiitokset sinulle viikonlopun piristyksestä!

Villi lankakerä

Tässä jokin aika sitten ostosreissulla kärryihin oli hypännyt lankakerä:

kerän avustajana toiminut neito kertoi haluavansa siitä pipan (kun entisiä ei ole kuin muutama...), samanlaisen kuin minulla. Pienen selvittelyn jälkeen mallikin selvisi, ja ohje löytyi vanhasta Novitasta. Lanka ei tosin ollut sinne päinkään, mutta säveltämällähän siitä selviää.

En muistanutkaan kuinka viheliäinen kudottava tämä oli, käteen sattui 3 s nurin yhteen -kutominen, mutta sain kuitenkin väännettyä pipan valmiiksi, 78 g lankaa ja nopea kuvaus kännykällä sovituksen yhteydessä

Malli Novita Talvi 2010 n:o 94

Lanka Novita Hile, puikot 6 ja 7; 60 + 16 s

 

Tämän jälkeen pipa onkin ollut jatkuvasti menossa, eikä parempaa kuvaa ole saatu otettua. Hyvä kun kelpasi. Ja sitten taas vanhojen ufojen kimppuun!

Haaste

Suklaamonsterin seikkailut -blogista tupsahti minulle jouluinen haaste, johon ehdin paneutua kunnolla vasta nyt. Katsotaanpa mitä tämä oikein pitää sisällään...

Haasteen tarkoitus on etsiä blogeja, joilla on alle 200 lukijaa ja kasvattaa niiden lukijakuntaa:

 

1. Jokaisen haastetun tulee kertoa 11 asiaa itsestään

2. Jokaisen haastetun tulee vastata 11 kysymykseen, jotka haastajasi on valinnut

3. Haastetun pitää keksiä 11 uutta kysymystä haastetuilleen

4. Haastetun tulee valita 11 bloggaajaa, joilla on alle 200 lukijaa

5. Kerro, kuka sinut on haastanut ja kenet sinä haastat

6. Eikä sitten haasteta samaa blogia takaisinpäin :)

 

 

Aloitetaanpa sitten: 11 asiaa itsestäni:

1. Never say never: 18-vuotiaaksi asti tiesin täsmälleen, mikä minusta tulee isona: lääkäri, ei perhettä (puolisoa tai lapsia), "rättikässä", puutarhatyöt ja keittiöhommat olivat kamalinta mitä tiesin. Mikään ei (onneksi) toteutunut...
2. Jalkapallo on suuri intohimoni, olen kannattanut Manchester Unitedia 4-vuotiaasta asti. Syytä suosikkijoukueeni valintaan en enää muista.
3. En myöskään muista kuinka opin lukemaan, sain sanoista selvän jo 3-vuotiaana ja 4-vuotiaana luin sujuvasti.
4. Koulussa en ollut mikään open ihanneoppilas, lapsi täynnä energiaa ja vailla haasteita. Numerot kyllä olivat hyviä.
5. Päätin opetella kutomaan lukion kolmannella, kun olin liikuntakiellossa polvivamman vuoksi. Jotain tekemistä piti keksiä, ettei pää hajonnut sohvalla istumiseen. Läksythän eivät olleet mielekästä tekemistä ;-) Sillä tiellä ollaan...
6. Ammattiini/koulutukseeni ajauduin sattumalta, piti keksiä jotain minne voi hakea lukion yhdistelmällä pitkä matikka+pitkä fysiikka+pitkä kemia. Lääkis ei enää silloin ollut vaihtoehto.
7. Piirre, jota mieheni ei minussa ymmärrä on kuulemma antamisen ilo. Hän ei voi käsittää että joku voi pitää enemmän lahjojen antamisesta kuin saamisesta.
8. Luonteeltani olen peruspositiivinen, kaikkeen ei voi vaikuttaa mitä elämä eteen heittää, mutta siihen voi vaikuttaa miten asioihin suhtautuu. Asioilla on taipumus järjestyä, olen huomannut.
9. Olen myös järkyttävän järjestelmällinen, pidän rutiinien luomisesta, to do -listoista, tavoitteista... tätä piirrettä taas äitini ei voi käsittää.
10. Pidän syksyn pimenevistä illoista, silloin on mukava sytytellä kynttilöitä. Keväällä taas pidän valoisista illoista, silloin käteni kaipaavat multaan ja kuoppia kaivamaan.
11. Mieluiten kudon kaiken pyöröpuikoilla, myös sukat, ja palmikoita on kiva tehdä.

No tulipa tästä melkoinen sillisalaatti. Sitten vastailen saamiini kysymyksiin:

 

1. Mikä joulussa on parasta? Odotus, valmistelu.
2. Jouluherkku, jota on pakko saada joka joulu? Rosolli, silliä, ei omenaa!
3. Onko jokin jouluruoka, mitä et voi sietää?  No tää on klassikko: lipeäkala.
4. Aito kuusi vai muovikuusi? Meillä on molemmat, mutta aito on se "oikea"
5. Onko joulua ilman lunta ja pakkasta? Voisitko siis viettää joulua jossain lämpimässä maassa? Ei tunnu omalta jutulta, mutta parempi kun ei kovin pontevasti kiellä.
6. Paras joululaulu? Entä elokuva? Näitä on paljon... Piae Cantiones -kokoelma, englantilaiset Christmas Carol:it esim Merrily and High, Ilouutinen... leffa on taas paljon vaikeampi nimetä, jos ei Valioliigan Boxing Day -peliä lasketa ;-)
7. Perinteinen vai moderni joulu? Perinteinen, värikäs, runsas... modernismi ei ole mua varten
8. Milloin laitat jouluvalot ja koristeet? Ekat jouluvalot ja ovikranssi ilmestyvät ensimmäisenä adventtina, kynttilät roihuavat jo lokakuusta.
9. Moneltako lahjat jaetaan teidän kotona? Nykyisin jo myöhemmin, klo 18-20 välillä miten nyt kaikelta syömiseltä ehtii. Kun lapset olivat pieniä, pinna riitti noin klo 15 asti.
10. Paras saamasi joululahja? Tämä on vaikea, pidän yleensä kaikista lahjoista. Ehkä pikkuveljeni 10-vuotiaana askartelema lehti, johon oli kerätty kaikki isosiskon aiheuttamat vääryydet ja piparimuottisetti jonka taakse veli oli kirjoittanut tussilla "opettele leipomaan ääliö!". Lehti on edelleen tallella ja muoteilla tehdään joka joulu pipareita.

11. Teetkö itse jouluruuat vai ostatko valmiina? Itse teen, meillä on yksi lisäaineallergikko jonka vuoksi puolivalmisteita ei juuri voi käyttää, valmisruoista voi vain haaveilla. Onneksi pidän nykyään ruoanlaitosta!

 

Vielä 11 kysymystä haastetuille, jatketaan jouluisessa teemassa ja pääsen jatkamaan haastetta:

1. Mikä on lempivuodenaikasi?
2. Milloin aloitat jouluvalmistelut?
3. Onko lahjojen keksiminen tuskaa vai iloa?
4. Entä teetkö itse vai ostatko valmiina?
5. Mistä jouluperinteestä olisit valmis luopumaan?
6. Entä mistä perinteestä pidät kiinni viimeiseen asti?
7. Muistatko eläimiä jouluna?
8. Kuuluuko riisipuuro teidän jouluaattoon?
9. Kinkku vai kalkkuna?
10. Valitsetko jouluun jonkun teeman tai värin koristeille?
11. Onko joulusi iloinen, harras vai pakkopullaa?

Sitten vielä haastettavat. Ihan yhtätoista en taida keksiä, mutta haaste lähtee seuraaville:

Linnean neulomukset

Silmukat sekaisin

Lankavakka -omin käsin

Valkeat langat

Kaulapanta oven vieressä

Tikutuksia

Neuleet ja virkkuut

 

Onnea matkaan!