Lopputulos on aina yhtä jännittävää, ovatko tekeleet huopuneet varotoimenpiteistä huolimatta palloksi, pysyneet ennallaan tai kutistuneet nukkekokoisiksi.
Samassa reippauspuuskassa pingoittelin nutun osat alustalle (huomatkaa hieno Biltema -hyppyruudukko), ja nyt odottelen seuraavaa reippauspuuskaa joka saisi nutun kasaan :-)
On tämä kummallista, ensin tuskailen kappaleiden valmistumisen kanssa, sitten pingotuksen, ja lopulta nuttu pitäisi vielä kasatakin... ja tätä kutsun rakkaaksi, rentouttavaksi harrastuksekseni???
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.