Ensin se villapaitaprojekti. Ensimmäinen paita oli jo valmis, mutta näytti mittasuhteiltaan hieman omituiselta. Varmistin matemaatikon poikien äidiltä poikien paidan mitan, ja sitten taputtelin itseäni olalle top down -mallin valinnasta. Ekan paidan helmasta puuttui pituutta kymmenkunta senttiä.
Purkuun siis ja pidentämään helmaa.
Toinen jo aloitettu projektini eli Kappa on edistynyt työkavereiden riemuksi työmatkoilla. Vinoilu ei ole enää edes hienostuneesti verhoiltua, mutta se antaa vain lisää pontta Kapan edistämiseen. Vaikeinta on kuvata miehille mikä tästä putkilosta on tulossa isona. Tällä hetkellä olen menossa toisen raidan puolivälin kieppeillä, kuva on otettu sunnuntaina jolloin raita oli vasta alussa. Jestas että olenkin ahkera...
Sitten blogin syötteissä alkoi vilkkua kuvia syyssukista. Niina Laitisen Face-sivulla on alkanut syyssukka KAL, ja ohje julkaistaan palasina päivittäin. Totta kai haistoin mainion tilaisuuden päästä eroon epämääräisistä seiskapeikkojämistä, ja lähdin roikkumaan mukaan puoli viikkoa jättämässä. Keräsin kassiin kaikki potentiaaliset syyssukkakerät, ja sangen värikästä materiaalia on tarjolla:
Niinpä yllätin vähän itsenikin valitsemalla ensimmäiseksi väripariksi näinkin laimean kombon itsevärjäämääni mysteerilankaa: lehtokuusama (vaalea) ja sipulinkuori (??) (keltainen).
Seuraavaan väripariin on kyllä panostettava vähän enemmän, kunhan olen taas kotona tätä edistämässä.
Sitten olen tehnyt lankahankintoja, kiitos maailman parhaan hotellikuoleman tappajan: Tuin Kutomon neulepodcastien. Siellä Laika kertoi ostaneensa Prismasta "ihan ilmaista" Regian sukkalankaa, ja nyökyttelin niska kipeänä kun Laika kehui tämän langan hinta-laatusuhdetta. En voi enempää olla samaa mieltä. Siispä vastoin pyhiä lupauksiani lykkäsin seuraavalla kauppareissulla kärryni lankahyllylle - ja kas, meidänkin Prismassa oli tuota ihmelankaa! Kolme kerää hyppäsi kärryyn, ei siis sitä neljättä vaihtoehtoa. Olin tiukkana. Näistä vasemmanpuoleisesta on nyt aloitettu kiitossukat ihanalle ex-assarilleni joka on sijoittanut tyrnipensaiden ja omenapuidensa ylituotantoa meidän pohjattomaan pakastimeen. Eli täysin harkittu ja tarpeeseen tullut sijoitus, eikä mikään heräteostos.
Niin, mitäkö kerroin työkaverilleni? Että on minulla aina "muutama" WIP, läpimenoajat vaihtelevat huomattavasti eivätkä ole mitenkään ennustettavissa. Pyrin olemaan aikatauluttamatta töitäni, eli täysin jotain ihan muuta mitä taustani ja työminäni (ja luonteeni) perusteella voisi olettaa. Yritän hampaat irvessä pitää tätä rentouttavana harrastuksena, mutta tiukasti raportoiden, tilastoiden ja analysoiden :)