Mytty hyppäsi uimaan

Välillä tässä yllättyy ihan itsekin, yht'äkkiä lanka vain loppuu ja pitkään tahkottu tekele putoaa puikoilta. Näin kävi tällä kertaa revontuli-huivin kanssa, hartaasti hillottu ufo jota olen joulukuusta asti kilkutellut junassa työmatkojen iloksi. Viime keskiviikkona reissuiltani kotiutuessani huomasin, että lankakerä on käynyt kovin pieneksi eikä viimeistä kaaviotakaan ole paljoa jäljellä.

Lauantaina viikkosiivouksen jälkeen istahdin nojatuoliin ja päätin että nyt on aika vaihtaa reissutyötä. Kudoin kerros kerrokselta punniten lankakerää, jotta saisin arvioitua kuinka moneen kerrokseen loppukerä riittää. Lopulta päädyin jättämään viimeiset lisäyskerrokset pois, ehkä yhden olisi voinut tehdä, mutta halusin ottaa varman päälle, ja toisaalta yli-iso huivi ei ollut toiveenani. Lopulta lankaa jäi yli reilusti yhden kierroksen verran, mutta eipä haittaa, huivista tuli näin juuri hyvä minulle. Tämmöinen mytty putosi siis lauantaina puikoilta, päättelin sen ainoan langanpään mutta sitten laiskuus iski. Mytty jäi pyörimään silityslaudan päälle.

Eilen päätin että nyt on niin pienestä yhden ufon lennon loppu, että tuota ei enää huhtikuussa katsella. Poika oli illan pelinohjaajakoulutuksessa, joten minulla oli harvinainen "vapaailta", vain nouto illalla klo 21. Valmistin siis mytylle huuhteluainekylvyn, johon se unohtui reiluksi tunniksi, sillä tässä välissä neidille tulikin vatsatauti, ja huomio kiinnittyi hetkeksi johonkin ihan muuhun...

Kun neito pysyi hetken paikoillaan sängyssään, muistin kylpevän myttyni, puristelin siitä enimmät vedet pyyhkeen sisässä (tässä vaiheessa tuli taas huoltohommia) ja pingotin sen vanhan lasten patjan päälle kuivumaan. En vetänyt ihan järkyttävän pinkeäksi, enkä käyttänyt pingotuslankaa yläreunan muotoilemiseen, kunhan laitoin neuloilla strategiset mitat kohdalleen.

Tänään käväisin vain töissä ja palasin kotiin huoltohommiin, yö oli aika vauhdikas ja nukuimme molemmat huonosti, äiti ja tytär. Miesväki koirat mukaan luettuna tuntuivat olevan täysin immuuneja öisille spurteille vessaan :-/
Tässä hieman sekava kuva uudesta huivistani, ulkokuvat jäivät ottamatta kun taivaalta tulee märkiä tiskirättejä.

Revontuli-huivi vironvillasta, 155 g

puikot 5,0 mm

siipiväli 170 cm, korkeus 77 cm

Olen tyytyväinen lopputulokseen ja tämä tulee kyllä käyttöön!  Ufotynnyrissä alkaa kohta olla yksinäistä (no ei vielä, kaksi vielä selätettävänä), mutta sehän olisi tarkoituskin. Kohti uusia tempauksia!

BVB

BVB eli der Ballspielverein Borussia 09 e.V. Dortmund on poikani suosikkijoukkue. Eihän nämä värit ihan täysin oikeat ole, mutta tällä värityksellä ollut raitaveikka sukelsi ostoskärryihin joskus viime vuoden puolella. Lanka kelpasi junnulle sukkiin, ja niin alkoi äiti kilkuttaa toivesukkia siroon 43 räpylään.

Perussukat kokoa 43, 7veikka, puikot 3½, magic loop 

10 s kärkialoituksella -> 56 s, varressa 58 s, 114 g

Samaan aikaan sukkia tehdessäni kävimme pojan kanssa läpi tiukkaa analyysia hänen harrastuksestaan jalkapallosta: tavoitteista ja kuinka niihin päästään.  Yllätyimme suuresti miten realistisesti ja analyyttisesti 14-vuotias osasi hahmottaa asioita ja uskalsi asettaa oikeasti suuria tavoitteita. Hän oli valinnut jopa valinnaisaineet seuraavalle vuodelle tukemaan tavoitteita, nyt selvisi syykin pitkän saksan valintaan... 

Tein sukat tapani mukaan magic loopaten yhtä aikaa, ja näköjään onnistuin ottamaan langat toisesta kerästä päältä ja toisesta sisältä. Tästä kuvasta näkee miten erilaiselta sukat näyttävätkin vierekkäin asetettuna. Ja "rähinät" eli nuo kapealahkeiset Adidakset piti saada ehdottomasti kuvaan mukaan. Kuuminta hottia meidän korkeuksilla futisteinipiireissä.  

"Ei mut vähänks siistit, nää on just hyvät" oli pojan kommentti. "Kuka pitää tommosia ampiaissukkia?" kysyi ukkokulta. Minä sulloin loppulangat takaisin tynnyriin ja palasin ufojeni pariin, ne odottivat edelleen uskollisesti :-) 

Voiko sukatkin ufoutua?

Kyllä vaan, kätevä emäntä onnistuu tässäkin lajissa!

Viime elokuussa postailin näiden aloituksesta tähän tapaan: pakolliset 5 kerrosta ja jatkuu syksymmällä kun ilmat ovat viilenneet ja paksun villalangan kutominen tuntuu taas hyvältä idealta....
No eihän tämä talvi todellakaan ollut mikään pakkastalvi, mutta ilmastonmuutosta ei nyt vaan voi syyttää näiden hilloutumisesta tekeletynnyrin syvyyksiin. Nämä on sukat joita neiti toivoi itselleen, ja nyt päätin kirjoneuleliivin antamalla energialla huitaista nämä pois päiväjärjestyksestä.

Sukat Novitan sukkalehden malli b, "saga-sukat"

Lanka: 7veikka, puikot 3½, magic loop, koko 38/39

8 s kärkialoitus -> 44 s, 99 g

Tyttären tuomio: ihan tyhmät ja ällöttävät sukat, nää vetää sukat ryppyyn. Neiti oli lähdössä ulos koiralenkille ja paksut palmikkovillasukat ei mahtuneetkaan lenkkareihin :-/ Siksi äiti sai käyttää kuvausmallina Tikuttimelta saatuja sukkaplokeja, vaikka olivatkin näihin sukkiin pari numeroa liian pienet. Kiitos Tikutin!

Sukat löytyivät seuraavana päivänä jo neidon jaloista, eikä näitä enää yritetty tunkea lenkkareihin. Siihen tarkoitukseen on ihan erilainen sukkamalli ;-)

Jatkoin jo tyytyväisenä seuraavan ufon kimppuun, kun vierestä kuului murkkupojan kaino pyyntö: tekisitsä mulleki sukat? No totta kai! Yllättäen lankatynnyristä löytyi 7veikkaa pojankin sukkia varten, ja nyt on menossa perussukka 43 jalkaan. Eka yritelmä piti jo purkaa kun oli pientä säätöä silmukkamäärän kanssa. Katsotaan kauanko näiden sukkien valmistuminen kestää!

Ufoselfie



Pitkänsitkeän ufon valmistumisen ja uuden puhelimen kunniaksi päätin ottaa elämäni ensimmäisen selfien, kas tässä, olkaa hyvä!



Kirjoneuleliivi Novita Wool, kasvivärjättynä.  

Puikot 3½, 237 g

 

Ehkä selfiet vaatii vielä vähän harjoitusta, olipa yllättävän hankala homma.

 

Siis kirjoneuleliivini itsevärjätystä Woolista on vihdoin nähnyt päivänvalon. Idea on napattu jostain vanhasta Novitasta ja lähdetty taas ennakkoluulottomasti soveltaamaan. Silmukkamäärä on muistaakseni XS -koon mukaan, ja pituutta on tehty sovitusten mukaisesti.

 

 

Alkuperäisessä ohjeessa oli paaaaljon avarampi kaula-aukko, mutta meikäläisen mitoituksella se olisi alkanut navan tienoilta ja ihan sellaista en halunnut.

 



 "Onpas maanläheiset värit" totesi ukkokulta tämän nähdessään, ja se ei ollut välttämättä kehu.   Päävärinä on sipulinkuorilla värjätty kellanruskea, tummin vihreä on rautavihtrillillä terästettyä pujoa, vaalean ruskea on värjätty kävyillä ja vaalean vihreä on peräisin pajun lehdistä.

Vaikka välillä jo manasin tätä ainoastaan puutarhahommiin sopivaksi, taidan kuitenkin ottaa tämän ihan muuhun käyttöön.