Hjerterom - sydänten sija

Kuukausi taas vaihtui perinteisesti kudinten kilistessä. Viimeksi päätimme ottaa niskalenkin Arnen ja Carlosin joulupalloista, ja illan emäntä olikin onnistunut saamaan kirjastosta pallokirjan lainaan. Onneksi hän oli myös ehtinyt kokeilemaan parin pallon tekoa, joten pääsimme starttaamaan suoraan itse asiaan. Sopivista jämälangoista ei ollut kenelläkään puutetta, vaikeinta oli valita malli. Valitsin otsikossa mainitun n:o 32 sydänten sijan, jälkeenpäin ajatellen olisi näin alkuun riittänyt ihan joku raidallinenkin versio... Langaksi valikoitui perusteellisesti marinoitunut Florica kaukaa viime vuosituhannelta, ja puikoiksi nappasin Möröltä lankavaihdossa saamani n:o 3 pikkupuikot. Ne olivat muuten tosi kätevät tähän hommaan, varsinkin kun toisessa kädessä ei juuri sormet heilu.

Pallojen idea oli yksinkertainen, 12 silmukkaa alkuun, ja kaavio oli piirretty yhdelle puikolle lisäyksineen ja kavennuksineen. Sitten vain kutomaan ja vaihtamaan kuulumisia. Heti alkuun totesimme, että pallojen tekeminen ei ole kovin sosiaalinen laji. Jutut kulkivat suunnilleen tätä rataa: ... ja ehdin juuri käymään tää punanen menee nyt kyllä ensin ja sitten valkoinen, yksi, kaksi, kolme, valkoinen... Päättelimme, että Arnen ja Carlosin täytyy luoda pallokuvioitaan aina mykkäkoulujen aikaan ;-) Jatkoimme sitkeästi eteenpäin, vaikka aloittelijoiden pallot muistuttivat lähinnä viljasiiloa. Aika kului siivillä, teetaukoineen pallon tekoon hurahti reilu nelisen tuntia. Optimistisesti täytetyt jämälankapussit ei juuri vajenneet, mutta hauskaa oli! Joulukuun tapaamisessa vitsailimme aloittavamme pääsiäispallojen teon, että ehtii saada useamman valmiiksi.

Niin, ja se lopputulos. Ei yhtä söpö ja tasainen kuin kirjan kuvassa, nyt Arne ja Carlos, silmät kiinni:

arvatkaas mitä keltaista tuolta pilkottaa? Mieheni keksi tunkea pallonraadon sisälle ilmapallon ja puhalsi sen pulleaksi... vaihdan kyllä vaivihkaa vanun sisälle kun aika on sopiva, mutta pingoittuuhan tuo tuollakin tavalla.