Viimeksi postasin viimeistelykeijun käyneen kylässä, ja tehneen taikoja Kyjyilleni. Ensiksi aina jännittävät huovutukset, ei menneet taaskaan ihan niinkuin Strömsössä. Purojämästä isoäidinneliöksi virkattu lärpäke muuttui pesukoneessa jokseenkin pannunalusta muistuttavaksi. Ei mikään muotovalio, mutta ajaa asiansa arkikäytössä.
Tämän kanssa samoille kierroksille pääsi pojan toivomat huopatumput, lankana Dropsin Eskimo. Lopputulos muistutti mielestäni enemmänkin patakintaita, mutta aina positiivisen poikani mielestä nämä oli "just hyvät ja sopii vaikka sählyyn maalivahdille". Päätelkää itse, kumpi oli oikeassa:
Sitten se Puro -liivi. Tätä tein puikot savuten jännittäessäni Espanjan puolesta futiksen EM-kisoissa. Sain putkilon olkasaumojen ompelua ja resoreiden tekoa vaille valmiiksi, kun Torres nosti EM-pokaalin päänsä päälle, ja siihen pisteeseen tämä sitten jäikin pitkäksi aikaa. Nyt vihdoin viimein tsemppasin tämän finaaliin:
Lopuksi loppusuoralle kirii myös ensimmäinen joululahja, saaja ei osaa vielä pahastua pehmeistä paketeista joten täti käyttää häikäilemättä tilaisuuden hyväkseen. Nuttu odottaa vielä nappeja, poitsun kanssa tongimme Sinellin kilonappilaatikosta kolme kandidaattia:
Kokelaat eivät näy kuvassa kovinkaan hyvin, pimeänä sateisena päivänä sisällä kuvaaminen pikku pokkarilla venyttää onnettomat kuvaajakykyni äärimmilleen. Eikä se ole paljon.
Nyt puikoillani onkin jo seuraava lahja, yritän tehdä synttärilahjaksi äidilleni Harunia. Se ei todellakaan ole mikään telkkarineule, vaan ainakin vielä joudun seuraamaan tiukasti ohjetta. Onneksi Kyjyjen joukossa on vielä telkkarin äärellä tehtävää, sateinen sää ei paljon houkuttele ulkoilemaan koirien lenkkejä enempää. Koirat sensijaan nauttivat märästä ilmasta, hajut ovat voimakkaimmillaan eikä ole liian kuuma. Tunnelmallista lokakuun alkua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.