Mytty hyppäsi uimaan

Välillä tässä yllättyy ihan itsekin, yht'äkkiä lanka vain loppuu ja pitkään tahkottu tekele putoaa puikoilta. Näin kävi tällä kertaa revontuli-huivin kanssa, hartaasti hillottu ufo jota olen joulukuusta asti kilkutellut junassa työmatkojen iloksi. Viime keskiviikkona reissuiltani kotiutuessani huomasin, että lankakerä on käynyt kovin pieneksi eikä viimeistä kaaviotakaan ole paljoa jäljellä.

Lauantaina viikkosiivouksen jälkeen istahdin nojatuoliin ja päätin että nyt on aika vaihtaa reissutyötä. Kudoin kerros kerrokselta punniten lankakerää, jotta saisin arvioitua kuinka moneen kerrokseen loppukerä riittää. Lopulta päädyin jättämään viimeiset lisäyskerrokset pois, ehkä yhden olisi voinut tehdä, mutta halusin ottaa varman päälle, ja toisaalta yli-iso huivi ei ollut toiveenani. Lopulta lankaa jäi yli reilusti yhden kierroksen verran, mutta eipä haittaa, huivista tuli näin juuri hyvä minulle. Tämmöinen mytty putosi siis lauantaina puikoilta, päättelin sen ainoan langanpään mutta sitten laiskuus iski. Mytty jäi pyörimään silityslaudan päälle.

Eilen päätin että nyt on niin pienestä yhden ufon lennon loppu, että tuota ei enää huhtikuussa katsella. Poika oli illan pelinohjaajakoulutuksessa, joten minulla oli harvinainen "vapaailta", vain nouto illalla klo 21. Valmistin siis mytylle huuhteluainekylvyn, johon se unohtui reiluksi tunniksi, sillä tässä välissä neidille tulikin vatsatauti, ja huomio kiinnittyi hetkeksi johonkin ihan muuhun...

Kun neito pysyi hetken paikoillaan sängyssään, muistin kylpevän myttyni, puristelin siitä enimmät vedet pyyhkeen sisässä (tässä vaiheessa tuli taas huoltohommia) ja pingotin sen vanhan lasten patjan päälle kuivumaan. En vetänyt ihan järkyttävän pinkeäksi, enkä käyttänyt pingotuslankaa yläreunan muotoilemiseen, kunhan laitoin neuloilla strategiset mitat kohdalleen.

Tänään käväisin vain töissä ja palasin kotiin huoltohommiin, yö oli aika vauhdikas ja nukuimme molemmat huonosti, äiti ja tytär. Miesväki koirat mukaan luettuna tuntuivat olevan täysin immuuneja öisille spurteille vessaan :-/
Tässä hieman sekava kuva uudesta huivistani, ulkokuvat jäivät ottamatta kun taivaalta tulee märkiä tiskirättejä.

Revontuli-huivi vironvillasta, 155 g

puikot 5,0 mm

siipiväli 170 cm, korkeus 77 cm

Olen tyytyväinen lopputulokseen ja tämä tulee kyllä käyttöön!  Ufotynnyrissä alkaa kohta olla yksinäistä (no ei vielä, kaksi vielä selätettävänä), mutta sehän olisi tarkoituskin. Kohti uusia tempauksia!

BVB

BVB eli der Ballspielverein Borussia 09 e.V. Dortmund on poikani suosikkijoukkue. Eihän nämä värit ihan täysin oikeat ole, mutta tällä värityksellä ollut raitaveikka sukelsi ostoskärryihin joskus viime vuoden puolella. Lanka kelpasi junnulle sukkiin, ja niin alkoi äiti kilkuttaa toivesukkia siroon 43 räpylään.

Perussukat kokoa 43, 7veikka, puikot 3½, magic loop 

10 s kärkialoituksella -> 56 s, varressa 58 s, 114 g

Samaan aikaan sukkia tehdessäni kävimme pojan kanssa läpi tiukkaa analyysia hänen harrastuksestaan jalkapallosta: tavoitteista ja kuinka niihin päästään.  Yllätyimme suuresti miten realistisesti ja analyyttisesti 14-vuotias osasi hahmottaa asioita ja uskalsi asettaa oikeasti suuria tavoitteita. Hän oli valinnut jopa valinnaisaineet seuraavalle vuodelle tukemaan tavoitteita, nyt selvisi syykin pitkän saksan valintaan... 

Tein sukat tapani mukaan magic loopaten yhtä aikaa, ja näköjään onnistuin ottamaan langat toisesta kerästä päältä ja toisesta sisältä. Tästä kuvasta näkee miten erilaiselta sukat näyttävätkin vierekkäin asetettuna. Ja "rähinät" eli nuo kapealahkeiset Adidakset piti saada ehdottomasti kuvaan mukaan. Kuuminta hottia meidän korkeuksilla futisteinipiireissä.  

"Ei mut vähänks siistit, nää on just hyvät" oli pojan kommentti. "Kuka pitää tommosia ampiaissukkia?" kysyi ukkokulta. Minä sulloin loppulangat takaisin tynnyriin ja palasin ufojeni pariin, ne odottivat edelleen uskollisesti :-) 

Voiko sukatkin ufoutua?

Kyllä vaan, kätevä emäntä onnistuu tässäkin lajissa!

Viime elokuussa postailin näiden aloituksesta tähän tapaan: pakolliset 5 kerrosta ja jatkuu syksymmällä kun ilmat ovat viilenneet ja paksun villalangan kutominen tuntuu taas hyvältä idealta....
No eihän tämä talvi todellakaan ollut mikään pakkastalvi, mutta ilmastonmuutosta ei nyt vaan voi syyttää näiden hilloutumisesta tekeletynnyrin syvyyksiin. Nämä on sukat joita neiti toivoi itselleen, ja nyt päätin kirjoneuleliivin antamalla energialla huitaista nämä pois päiväjärjestyksestä.

Sukat Novitan sukkalehden malli b, "saga-sukat"

Lanka: 7veikka, puikot 3½, magic loop, koko 38/39

8 s kärkialoitus -> 44 s, 99 g

Tyttären tuomio: ihan tyhmät ja ällöttävät sukat, nää vetää sukat ryppyyn. Neiti oli lähdössä ulos koiralenkille ja paksut palmikkovillasukat ei mahtuneetkaan lenkkareihin :-/ Siksi äiti sai käyttää kuvausmallina Tikuttimelta saatuja sukkaplokeja, vaikka olivatkin näihin sukkiin pari numeroa liian pienet. Kiitos Tikutin!

Sukat löytyivät seuraavana päivänä jo neidon jaloista, eikä näitä enää yritetty tunkea lenkkareihin. Siihen tarkoitukseen on ihan erilainen sukkamalli ;-)

Jatkoin jo tyytyväisenä seuraavan ufon kimppuun, kun vierestä kuului murkkupojan kaino pyyntö: tekisitsä mulleki sukat? No totta kai! Yllättäen lankatynnyristä löytyi 7veikkaa pojankin sukkia varten, ja nyt on menossa perussukka 43 jalkaan. Eka yritelmä piti jo purkaa kun oli pientä säätöä silmukkamäärän kanssa. Katsotaan kauanko näiden sukkien valmistuminen kestää!

Ufoselfie



Pitkänsitkeän ufon valmistumisen ja uuden puhelimen kunniaksi päätin ottaa elämäni ensimmäisen selfien, kas tässä, olkaa hyvä!



Kirjoneuleliivi Novita Wool, kasvivärjättynä.  

Puikot 3½, 237 g

 

Ehkä selfiet vaatii vielä vähän harjoitusta, olipa yllättävän hankala homma.

 

Siis kirjoneuleliivini itsevärjätystä Woolista on vihdoin nähnyt päivänvalon. Idea on napattu jostain vanhasta Novitasta ja lähdetty taas ennakkoluulottomasti soveltaamaan. Silmukkamäärä on muistaakseni XS -koon mukaan, ja pituutta on tehty sovitusten mukaisesti.

 

 

Alkuperäisessä ohjeessa oli paaaaljon avarampi kaula-aukko, mutta meikäläisen mitoituksella se olisi alkanut navan tienoilta ja ihan sellaista en halunnut.

 



 "Onpas maanläheiset värit" totesi ukkokulta tämän nähdessään, ja se ei ollut välttämättä kehu.   Päävärinä on sipulinkuorilla värjätty kellanruskea, tummin vihreä on rautavihtrillillä terästettyä pujoa, vaalean ruskea on värjätty kävyillä ja vaalean vihreä on peräisin pajun lehdistä.

Vaikka välillä jo manasin tätä ainoastaan puutarhahommiin sopivaksi, taidan kuitenkin ottaa tämän ihan muuhun käyttöön.



Muistilappuja itselleni

Lomallapa ollaan hyvinkin! Alun perin suunnitelmissa oli lähteä käymään Lontoossa, oikein ajoitettuna olisi voinut nähdä kaksi Valioliigapeliä ja yhden Champparipelin, mutta... nuo perilliset taitavat tulla ihan oikeasti murkkuikään, ja yksinkertaisimmatkin asiat (vuoteen sijaus, likaiset vaatteet pyykkiin, takki naulakkoon) alkoivat unohtua hieman vaativimmista jutuista nyt puhumattakaan. Niinpä totesimme että nyt ollaan kotona, onhan se tämäkin aika eksoottista, viettää kotoisaa laatuaikaa ihan vain oman perheen kesken.

 

Reality bites, heti maanantaina jouduin käymään aamupäivällä töissä. No hätä, yksi lomapäivä jemmaan ja sain hieman purettua saldotunteja. Kaikki siis kotiinpäin. Ukkokulta sen sijaan jämähti töihin koko päiväksi, ja joutui lähtemään sinne tänäänkin. Lapsiluku kotona on vaihdellut 0-4 välillä riippuen siitä, kuinka monta kaveria on meillä tai ovatko omat muksut kavereiden luona. Hyvin kuvaavaa oli esikoisen lähtö kaverin kanssa laskettelemaan: yht'äkkiä matkaan lähtivätkin myös pikkusiskot, ja takaisin meille palautui kolme lapsosta. Onhan se ihan kiva, että isoveljien mukaan mahtuu vielä pikkusiskotkin, jotka ovat myös kavereita keskenään. Nyt tämä leegio on uimassa, ja parin tunnin päästä lähdetään selvittelemään kuka lähtee minnekin ja kenen kanssa :D

 

Talo on hiljainen ja läppäri vihdoin minunkin käytettävissäni. Siispä päivittämään blogia, tähän muistiin tulevia ideoita varten neljä asiaa:

 

1. Testaa aina uusi ohje ennen reissuun lähtöä. Tässä "uusi huiviohje" joka Suomenlahden yllä paljastui vanhaksi tutuksi. Lankana ihana Holst Garnin puuvilla/villa -sekoite, koukku 2,5 mm bambu jotta pääsin turvatarkastuksesta läpi. Eka kerä virkattu, toista menossa jo arviolta 1/3 kerää.

 

2.  Valitse tehtäväksi kirjoneule, jos

• sinulla ei ole muita töitä meneillään
• aikaa on rajattomasti
• teet merkintöjä mihin kohtaan kaavioita jäit
• ja merkkaat ylös ohjeesta poikkeavat ratkaisut
• tykkäät päätellä 115 langanpäätä (juu, laskin ne!)
• ja vasenkätinen kirjoneulonta sujuu (kyllä se nyt jo menee)
• ja muista: ei ole oikeasti nopea työ vaikka hihat puuttuukin!

3. Polun paikka. Tästä se lähtee heti kun lumet ovat sulaneet (ja komposti lähtee myös!)

4. Sukkalankaa VOI olla liikaa. Sekä seiskaveikkaa että ohuita sukkalankoja. Vaikka saa tarjouksesta, niin ei ole pakko ostaa.

No niin, tallessa ovat. Nyt ehdin vielä nauttia hiljaisesta talosta tunnin verran ennen kuin lähden hakemaan ja jakamaan lapsia. Boksilta hyvä puutarhaohjelma kehiin ja jatkamaan liivin viimeistelyä!

Kiinan kiertolainen jälleen kotona

Tulipa reissu tehtyä, nyt pää surisee ajatuksia, ideoita, ihmetystä ja vähän tuskastumistakin. Kolme ja puoli päivää Shanghaissa, kaksi ja puoli päivää Xi'an:ssa ja viimeinen yöpyminen Pekingissä ennen lentoa kotiin. Työntäyteisiä päiviä aamusta iltaan, hyvää ruokaa, laihaa kahvia (vaihdoin heti teenjuojien leiriin) ja neljän kielen sekamelskaa.

 

Matkaseuranani oli suomalainen pomoni ja kaksi ruotsalaista konsulttia, joista toinen oli oikeastaan suomenruotsalainen. Eräänä iltana kielet sekottuivatkin iloisesti siten, että suomenruotsalainen puhui minulle suomea, minä vastasin ruotsiksi ja ruotsalainen konsulttiherra jatkoi englanniksi. Pomoni nauroi katketakseen ja sanoi että on täysin kykenemätön enää seuraamaan keskustelun kulkua!

 

Tässä muutama turistikuva Shanghaista, modernia arkkitehtuuria, kuin hullun arkkitehtikilpailun satona syntyneitä rakennuksia. Vastakohtana tien toisella puolella perinteisiä kolonialismin aikaisia rakennuksia -taustallaan pilvenpiirtäjä joka näyttää auenneelta tulppaanilta. Huippumodernien rakennusten edessä lipui Bondia pitkin vanha ruosteinen romulautta...

Iltavalaistukset olivat huikeita, tässä hieman japanilaishenkistä tunnelmaa, mutta aitoon japanilaiseen puutarhaan verrattuna tasapaino ja rauhallisuus puuttui -siis aito kopio.

Pieni väläys työtehtäviinkin, kaksi tehdastamme oli todella kuin vastakohdat toisilleen, niin ympäristöltään kuin ihmisiltäänkin. Toiseen todella ihastuin, toisesta jäi vähän sekavat, mutta kuitenkin positiivissävytteiset fiilikset.

Kiinalaiset odottivat innolla kevätjuhlansa (uusi vuosi) alkamista, se on heillä ainoita pidempiä lomia jolloin pääsevät käymään kotiseuduillaan. Paikkoja oli jo koristeltu punaisilla lipuilla ja palloilla, ja illalla näimme muutamia ilotulitusrakettejakin. 18.2. alkaa heillä vuohen vuosi, ja hyvää uutta vuotta toivoteltiin joka käänteessä.
Historiaa tihkuva Xi'an edusti perinteisempää rakennustyyliä, täältähän alkaa Silkkitie ja kaupungin historia ylettyy yli 3000 vuoden taakse. Terrakottasotilaat jäivät näkemättä, lukuunottamatta lentokentällä olleita kopiopatsaita. Tässä kuvia historiallisesta Drum Towerista, joka ilmoittaa illan alkaneen. Aamulla vastaava merkki kuullaan samannäköisestä Bell Towerista.

Niin, ja se matkakäsityö. Mukaan lähti kaksi kerää lace -vahvuista lankaa, 2,5 mm virkkuukoukku ja Dropsin sivuilta edellisenä iltana tulostettu ohje. Pian koneen nousun jälkeen ja ensimmäisten kerrosten jälkeen huomasin, että kyseessähän on sama kuvio kuin vuosi sitten tekemässäni Mother of Bride -huivissa. Pöh. Koska nettiin ei ollut pääsyä viikkoon, nielin harmistukseni ja koukku viuhuen aloitin huivin vääntämisen. Jos tiedossa on tuntikaupalla otollista käsityöaikaa, se pitää käyttää hyväksi, vaikka vanhalla ohjeella! Vieressäni istunut nuorehko shanghailaisrouva ihmetteli kovin mitä teen, onneksi oli tuo kässäsanasto hyvin hallussa myös enkuksi ;-D

 

Kotona olenkin saanut kuulla haukkumista, siis ihan sananmukaisessa merkityksessä. Koirapoikien elämä on ollut ihan sekaisin kun mamma on ollut maailmalla, ja normaalisti hiljaiset koiruudet ovat louskuttaneet duettona ja tunkeneet syliin. Tänään onkin vuorossa siis kauniista ja raikkaasta ilmasta nauttiminen hyvässä herraseurassa, on ihanaa nähdä sininen taivas ja aurinko viikon savusumun ja silmien kirvelyn jälkeen. Ja juoda kunnon kahvia!

610 g epätoivoa

 Nyt en tiedä pitääkö iloita vai ei, sain pitsitakin kasattua ja erehdyin sovittamaan sitä itselleni. Kyllä, se oli mulle aivan liian iso, niin kuin pitikin, takin koko on M ja mun yläosa on XS. Näyttihän se kamalalta ja roikkui rumasti. Mutta tämä epätoivon takki alkoi näyttämään ihan kamalalta silitti tai oikoi sitä miten hyvänsä.

Pitsitakki Novita Kaste, koko M, 610 g, puikot 3½.

 

Onneksi kuvakulma hieman vääristää takin mittasuhteita, ulkona on hurja lumipyry enkä uskaltautunut sinne kuvailemaan. Mutta nyt on eka ufo tuhottu! 

 

Jos näyttää järkyttävältä kälynikin päällä, niin antakoon meidän muorille marjanpoimintanutuksi.

 

Lankatynnyrini tilanne vain paheni tämän ufon valmistumisen myötä, sillä varastoitavaksi jäi melkein kaksi kerää lankaa. Olipa hyvä että varasin riittävästi...

Joen aika käy pitkäksi, eilen oli isä&tytär Mikkelissä pelireissulla ja tänä aamuna vein pojan puoli kuudelta Vaasaan suuntaavaan pelibussiin. Talossa on rauhallista ja Joe haluaisi hieman riehua. Täytyy tehdä asialle jotain syönnin jälkeen, kun vähän aikaa möyrii lumipallona suojalumessa niin on pojasta hetkeksi puhti pois! Ja niin on emännästäkin, kun ottaa lumilapion käteen.

Nyt palkitsen itseni ekan ufon kunniaksi lankatynnyrityöllä, etsin Ravelrystä huivimallia virkattavaksi varastolangoista lentokoneeseen . Tällä kertaa on aikaa istua koneessa, sillä lähden viikon työreissulle Kiinaan. Sitä ennen on ladattava pakastin ruoalla, että kotiin jäävät eivät kuole nälkään ;-)