Mytty hyppäsi uimaan

Välillä tässä yllättyy ihan itsekin, yht'äkkiä lanka vain loppuu ja pitkään tahkottu tekele putoaa puikoilta. Näin kävi tällä kertaa revontuli-huivin kanssa, hartaasti hillottu ufo jota olen joulukuusta asti kilkutellut junassa työmatkojen iloksi. Viime keskiviikkona reissuiltani kotiutuessani huomasin, että lankakerä on käynyt kovin pieneksi eikä viimeistä kaaviotakaan ole paljoa jäljellä.

Lauantaina viikkosiivouksen jälkeen istahdin nojatuoliin ja päätin että nyt on aika vaihtaa reissutyötä. Kudoin kerros kerrokselta punniten lankakerää, jotta saisin arvioitua kuinka moneen kerrokseen loppukerä riittää. Lopulta päädyin jättämään viimeiset lisäyskerrokset pois, ehkä yhden olisi voinut tehdä, mutta halusin ottaa varman päälle, ja toisaalta yli-iso huivi ei ollut toiveenani. Lopulta lankaa jäi yli reilusti yhden kierroksen verran, mutta eipä haittaa, huivista tuli näin juuri hyvä minulle. Tämmöinen mytty putosi siis lauantaina puikoilta, päättelin sen ainoan langanpään mutta sitten laiskuus iski. Mytty jäi pyörimään silityslaudan päälle.

Eilen päätin että nyt on niin pienestä yhden ufon lennon loppu, että tuota ei enää huhtikuussa katsella. Poika oli illan pelinohjaajakoulutuksessa, joten minulla oli harvinainen "vapaailta", vain nouto illalla klo 21. Valmistin siis mytylle huuhteluainekylvyn, johon se unohtui reiluksi tunniksi, sillä tässä välissä neidille tulikin vatsatauti, ja huomio kiinnittyi hetkeksi johonkin ihan muuhun...

Kun neito pysyi hetken paikoillaan sängyssään, muistin kylpevän myttyni, puristelin siitä enimmät vedet pyyhkeen sisässä (tässä vaiheessa tuli taas huoltohommia) ja pingotin sen vanhan lasten patjan päälle kuivumaan. En vetänyt ihan järkyttävän pinkeäksi, enkä käyttänyt pingotuslankaa yläreunan muotoilemiseen, kunhan laitoin neuloilla strategiset mitat kohdalleen.

Tänään käväisin vain töissä ja palasin kotiin huoltohommiin, yö oli aika vauhdikas ja nukuimme molemmat huonosti, äiti ja tytär. Miesväki koirat mukaan luettuna tuntuivat olevan täysin immuuneja öisille spurteille vessaan :-/
Tässä hieman sekava kuva uudesta huivistani, ulkokuvat jäivät ottamatta kun taivaalta tulee märkiä tiskirättejä.

Revontuli-huivi vironvillasta, 155 g

puikot 5,0 mm

siipiväli 170 cm, korkeus 77 cm

Olen tyytyväinen lopputulokseen ja tämä tulee kyllä käyttöön!  Ufotynnyrissä alkaa kohta olla yksinäistä (no ei vielä, kaksi vielä selätettävänä), mutta sehän olisi tarkoituskin. Kohti uusia tempauksia!