Tein loppiaisena perinteisen vuosi-inventaarion sekä levitin stashini wippeineen yhteiskuvaan. Excelin mukaan varasto oli vajentunut huikeat 100 g vuoden takaiseen verrattuna. Valmiita töitä kertyi 2660 g, olin ostanut lankaa 2005 g, joten eri jemmoista oli vuoden mittaan löytynyt vielä melkein 700 g lankaa. Oho ja hups!

Tavoitteenani ollut "17 in '17" jäi yhtä työtä vaille, eniten tein sukkia, 7 paria, alkuvuoden seiskapeikkojen hävitysvimmassa syntyi näistä suurin osa. Osallistuin myös Tour de Sockiin, josta valmistui kaksi paria ihan omassa aikataulussa ja ensimmäiset haineväsukat odottavat edelleen varsia. Lapasia tein kolmet, huiveja tai muita kaula-asioita myös kolme. Lapasten joukosta löytyi vuoden kevyin työ, Satakieli-huivin jämälangoista tehdyt broken seed -lapaset. Kaula-asioita olivat tarkemmin ottaen pikkujäbien pakettiin menneet kaulurit, jotka vetäistiin heti kaulaan ja pidettiin koko päivä aina nukkumaanmenoon asti. Kyllä lämmitti tädin mieltä...

Paitoja tai tunikoita valmistui kaksi, toinen Veera Välimäen Still Light itselle, johon sain työnnettyä miltei kaikki Alpacakerät. Tunika on vain jostain syystä jäänyt käyttämättä, pitääpä nostaa se laatikosta paremmin esille. Toinen työ oli myös Veera Välimäen ohje Pinta, jonka tein pikkujäbien äidille. Tämä oli myös vuoden suurin yksittäinen työ, 500 g noin DK-vahvuista lampaanvillaa. Tällä myös kirjattiin suurin kuukauden kulutuslukema.

Heinäkuu oli varsinainen lankarohmukuu, eikä vähiten neulefestareiden vuoksi. Autoin paria kanssaräveltäjää heidän stashiensa kanssa, ja tarjosin uuden rakastavan kodin "muutamalle" vyyhdille. Suurin osa hankinnoista on jo päässyt vähintään wip-vaiheeseen, joten investointi on ollut paitsi kannattava, myös järkevä. Eihän sitä muunlaisia investointeja tehdäkään! Lankaostokseni keskittyivätkin pääosin festareiden ja Tampereen messujen ympäristöön, poikkeus oli lokakuussa ostetut lapaslangat miehen joululahjaa varten.

Jälleen kerran kesän saapuminen näkyi puikkojen tahdin hiljentymisenä, toukokuussa ei tullut mitään valmista, ja kesä-heinäkuussakin valmistui vain häälahjaksi mennyt Jojin mysteerihuiviKAL:in ohjeella tehty peitto, Starting point. Ei olisi ilman deadlinea valmistunut sekään.

Milläs eväillä tähän vuoteen? Lankojani levitellessä totesin että evästä kyllä riittää joka lähtöön. Samoin paksuuksia ja värejä. Kahta samanväristä kerää saa etsiä, varsinkin fingering-vahvuisissa ihanuuslangoissa olen keskittynyt haalimaan lähinnä yksittäisiä vyyhtejä. Näille pitäisi alkaa kehittelemään jotain fiksua käyttökohdetta.

Tätä riemunkirjavaa näkyä katsellessani määrittelin itselleni teesit neulevuodelle 2018

• ensisijaisesti inspiroidun oman stashin valikoimasta, lajikirjosta ja väriloistosta
• hankin lankaa jos sitä tarvitsen, riittävän määrän
• en osta yksittäisiä ihqvyyhtejä ellei minulla ole varastossa niille orpoja kavereita yhdistettäväksi heti puikoille hyppäävään tuotokseen
• voin palkita itseni (neulebingo etc habit trackerit) langalla kun stashia on kulutettu 500 g ja palkkio ei ole yksittäinen vyyhti (paitsi jos edellinen sääntö täyttyy)

Järjestelin WIP-tynnyrin, keräsin sekalaiset sukkalankajämäkerät paksuuden mukaan inspiraatiokoriin ja survoin loput langoista takaisin tynnyriin, lajeittain pusseihin ryhmiteltynä. Kaikista vanhimmat langanjämät, Novitan Florica vm 1993 tai 1994 keräsin projektipussiin, lisäilin outoja villalankajämiä mukaan ja aloitin Free Falling -tuubin. Ysärivärit suorastaan räiskyvät silmille, mutta nyt on aika päästä näistäkin nöttösistä eroon. Tästä on hyvä alkaa neulevuosi 2018.