Matkatuomisia

Olipa mukava palata kotiin, kun oli jotain tuomisia itsellekin! Matkakäsityöni Holst Garnin Coastista valmistui juuri ennen laskeutumista kotimaan kamaralle. Koneessa oli iso ryhmä kiinalaisia eläkeläisiä matkalla Euroopan kiertueelle, ja oli turha kuvitella minun unenlahjoillani ottavansa nokosia siinä metelissä. Porukka oli aika eläväistä sakkia, eivät olleet syödessäänkään hiljaa tai paikoillaan. Mummut jumppasivat koneen käytävällä, kännykkäkamerat tallensivat iloisia ilmeitä ja matkaohjelmaa tavattiin porukalla. Sen verran papereissa oli länsimaalaisiakin merkkejä, että selvitin keikka-aikataulun olevan maa per päivä, ja kohteita oli parikymmentä. Tuohon kyllä totisesti tarvitaankin energiaa! 

Katselin siis leffoja ja virkkailin huiviani kiinalaismummojen hypistellessä valmistuvaa huivia ja näytellessä peukkua ja voitonmerkkiä. Huivi valmistui siis sangen hilpeissä tunnelmissa, ja teki mieli itsekin hieman tuuletella kun sain langanpään pääteltyä.

Huivi Holst Garn Coast, 100 g, koukku 2½

Jos olisin lukenut printtaamani ohjeen tai edes vilkaissut kaaviota, olisi paljastunut ajoissa että vanha tuttuhan tämä:

Ohje Dropsin sivuilta, tunnettu myös Mother of Bride -huivina

Tähän Dropsin huiviin olisi ollut erillinen reunuskaavio, mutta minusta tämä kaksivärinen huivi ei sitä nyt kaivannut. Tummempi ulkoreuna riittää minulle tähän reunukseksi. Lanka oli aivan mahtava tuttavuus, 55% lampaanvillaa ja 45% puuvillaa. Pehmeää eikä kutita, joten täydellinen huivilanka.

Kotiin päästyäni piti tietenkin käydä pihakierroksella olisikos jotain uutta putkahtanut esiin. Lumet olivat kadonneet miltei kokonaan, ja krookuksia työntyy esiin jo pitkin pihaa. Jopa nurmikolla oli pari kukkaa, mikä lie pikku apulainen ne on sinne kuskannut?

Särkynytsydän työntyy esiin uudessa pohjoispenkissä.

Istutin uuteen pohjoispenkkiin kolme revontuliatsaleaa joista kaksi on komeasti silmuilla, mutta kolmas näytti kovin kuolleelta. Raaputin varovasti yhtä oksaa, ja kyllä siellä oli vihreää alla, odotellaanhan siis vielä.

Revontuliatsalea, kyllä kuoren alla on selvästi vihreää!

Etelärinteen uudesta rinnepenkistä piti käydä tihrustelemassa pionit, miten niille kävi talvella. Hyvällä mielikuvituksella näin kaikissa elonmerkkejä, tai sitten se on vain toiveajattelua.

Kiinanpioni Maxima Festiva -tai ainakin pienet alut.

Piha on kyllä odottanut kuopsuttajaansa, ja täytyykin putsailla istutuksia aina tilaisuuden tullen. Kohta saa taas käsityöt jäädä vähän toisenlaisten käsitöiden tieltä, alkaahan ufojen hävityskin olla jo voiton puolella. Minulla on rästissä yksi talvilomapäivä, ja olen nyt jemmaillut kalenteriin sille tilaa ensi viikon alkuun. Olisipa luksusta saada olla yksin koko päivän pihalla puuhailemassa!  

On siis kevät

Otsikko on kyllä hieman harhaanjohtava, en ole kuljeskellut Hakaniemenrannassa päinkään, ihan eri kasvuvyöhykkeellä eli omassa pihassa kamera kaulassa. Meillä on vielä lunta maassa paikka paikoin, mutta kevään merkkejä löytyi jo ilahduttavasti sieltä täältä.



Krookukset työntyvät takuuvarmasti esiin,  valkoiset vielä nupussa mutta siniset olivat jo komeasti auki koko viikonlopun ajan.

 

Jänöset ovat jälleen verottaneet kasvustoa suojauksista huolimatta, ja yksi rodo näyttäisi heittäneen henkensä talven aikana. Mustaherukka 'Pohjan Jätti' aukoo jo silmujaan innokkaasti. 

Mielipuuhaani keväisin on kulkea pitkin pihaa ja katsoa mitä sieltä hangen alta paljastuukaan. Vanhoja tuttuja, aina jotain yllätyksiä joita en muista ollenkaan istuttaneeni ja aina jotain jää yhden kesän iloksi. Kesäisiin fiiliksiin pääsin tuoksuttelemalla tätä timjamia joka näytti talvehtineen hyvin uudessa rinnepenkissä. 

Tämän viikon vietän työhommissa Kiinassa, tänään vietän etäpäivää valmistellen huomenna alkavaa kolmipäiväistä workshopia, ja seuraavan kerran pääsee huokaisemaan lauantaina lentokoneessa. Luonnollisesti virkkuu on mukana, ja matkalaukkuunkin hyppäsi viime metreillä pientä käsityötä :D Tulomatkalla virkkuuni herätti jälleen huomiota ympäröivissä kiinattarissa, ilmeisesti käsityöt ovat heillä vähän iäkkäämpien etuoikeus? 



Voi miksi ryhdyinkään!

Mitäpä äiti ei tekisi lastensa pyynnöstä, vaikkapa tossut uusimman Novitan ohjeella. Hieno idea käyttää 7veikan jämiä tossuihin, jotka virkattiin nelinkertaisella langalla. Nopea homma pääsiäispyhiksi.

Neiti valikoi langat, vaaleanvihreää palmikkosukkien jäljiltä ja valkoista (!!!) jota äiti ei ole ehtinyt vielä värjätä. Ohjeessa oli sopivasti naisten koko 38, joten ei muuta kuin koukku heilumaan. Kahdeksan kerroksen jälkeen sovitettiin ja todettiin että tulee ihan liian leveä, purkuun. Uusi yritys 18 silmukalla, nyt päästiin jo kantalapun loppuun asti, kun totesin että lankaa näyttää sittenkin olevan aika vähän. Purin kantalapun ja aloittelin toista tossua, vihreä lanka riitti kahteen tossun kärkeen, ei pidemmälle. Onneksi oli lauantai-ilta ja kaupat kiinni tiistaihin asti... ei kun lanka-alertia liikkeelle jospa kavereilta löytyisi vastaavaa lankaa.  

Ei ihan, mutta onhan tuokin vihreää

Lanka-alert tuotti tulosta, ja kävin koiralenkillä hakemassa kaverilta kerän vihreää veikkaa. Virkkailin vaaleasta tossujen kärjet ja pohjaan vaihdoin tuon tummemman vihreän, lopputulos oli mielestäni ihan ok. Mutta eipä ollut neidin mielestä, hän ei missään nimessä halunnut kaksivärisiä tossuja. Pienen neuvottelun tuloksena tummempi vihreä yhdistettynä valkoiseen kelpasi, tyttö vain murehti kuinka paljon työtä menee hukkaan, kun aloitan tossut jälleen alusta. Lohdutin, että vielä enemmän työtä menee hukkaan, jos jatkan tossut kaksivärisinä loppuun ja ne jäävät kokonaan pitämättä.

Siispä taasen uusi aloitus, nyt se kävikin jo rutiinilla!  Maanantaina sainkin tossut valmiiksi, tyttö viiletti kavereiden kanssa ulkona joten en uskaltanut vielä päätellä näitä...

Tossut 7veikasta, koukku n:o 8, 195 g, 18 s, koko 38

Illan hämärryttyä tyttö kotiutui sovittamaan tossuja, nyt ne saivat päättelyluvan. Neiti oli tyytyväinen väritykseen ja malliin, ja ilmoitti että tossut jäävät nyt jalkaan "muokkautumaan".

Nukkumaan mennessä tossuista löytyi vielä pari pientä yksityiskohtaa korjailtavaksi, mutta ne saavat nyt luvan jäädä myöhemmin tehtäväksi, jos ärsyttävät vielä seuraavanakin päivänä. Äidillä oli nääs kiire luomaan silmukoita uuteen matkakäsityöhön!

Mytty hyppäsi uimaan

Välillä tässä yllättyy ihan itsekin, yht'äkkiä lanka vain loppuu ja pitkään tahkottu tekele putoaa puikoilta. Näin kävi tällä kertaa revontuli-huivin kanssa, hartaasti hillottu ufo jota olen joulukuusta asti kilkutellut junassa työmatkojen iloksi. Viime keskiviikkona reissuiltani kotiutuessani huomasin, että lankakerä on käynyt kovin pieneksi eikä viimeistä kaaviotakaan ole paljoa jäljellä.

Lauantaina viikkosiivouksen jälkeen istahdin nojatuoliin ja päätin että nyt on aika vaihtaa reissutyötä. Kudoin kerros kerrokselta punniten lankakerää, jotta saisin arvioitua kuinka moneen kerrokseen loppukerä riittää. Lopulta päädyin jättämään viimeiset lisäyskerrokset pois, ehkä yhden olisi voinut tehdä, mutta halusin ottaa varman päälle, ja toisaalta yli-iso huivi ei ollut toiveenani. Lopulta lankaa jäi yli reilusti yhden kierroksen verran, mutta eipä haittaa, huivista tuli näin juuri hyvä minulle. Tämmöinen mytty putosi siis lauantaina puikoilta, päättelin sen ainoan langanpään mutta sitten laiskuus iski. Mytty jäi pyörimään silityslaudan päälle.

Eilen päätin että nyt on niin pienestä yhden ufon lennon loppu, että tuota ei enää huhtikuussa katsella. Poika oli illan pelinohjaajakoulutuksessa, joten minulla oli harvinainen "vapaailta", vain nouto illalla klo 21. Valmistin siis mytylle huuhteluainekylvyn, johon se unohtui reiluksi tunniksi, sillä tässä välissä neidille tulikin vatsatauti, ja huomio kiinnittyi hetkeksi johonkin ihan muuhun...

Kun neito pysyi hetken paikoillaan sängyssään, muistin kylpevän myttyni, puristelin siitä enimmät vedet pyyhkeen sisässä (tässä vaiheessa tuli taas huoltohommia) ja pingotin sen vanhan lasten patjan päälle kuivumaan. En vetänyt ihan järkyttävän pinkeäksi, enkä käyttänyt pingotuslankaa yläreunan muotoilemiseen, kunhan laitoin neuloilla strategiset mitat kohdalleen.

Tänään käväisin vain töissä ja palasin kotiin huoltohommiin, yö oli aika vauhdikas ja nukuimme molemmat huonosti, äiti ja tytär. Miesväki koirat mukaan luettuna tuntuivat olevan täysin immuuneja öisille spurteille vessaan :-/
Tässä hieman sekava kuva uudesta huivistani, ulkokuvat jäivät ottamatta kun taivaalta tulee märkiä tiskirättejä.

Revontuli-huivi vironvillasta, 155 g

puikot 5,0 mm

siipiväli 170 cm, korkeus 77 cm

Olen tyytyväinen lopputulokseen ja tämä tulee kyllä käyttöön!  Ufotynnyrissä alkaa kohta olla yksinäistä (no ei vielä, kaksi vielä selätettävänä), mutta sehän olisi tarkoituskin. Kohti uusia tempauksia!

BVB

BVB eli der Ballspielverein Borussia 09 e.V. Dortmund on poikani suosikkijoukkue. Eihän nämä värit ihan täysin oikeat ole, mutta tällä värityksellä ollut raitaveikka sukelsi ostoskärryihin joskus viime vuoden puolella. Lanka kelpasi junnulle sukkiin, ja niin alkoi äiti kilkuttaa toivesukkia siroon 43 räpylään.

Perussukat kokoa 43, 7veikka, puikot 3½, magic loop 

10 s kärkialoituksella -> 56 s, varressa 58 s, 114 g

Samaan aikaan sukkia tehdessäni kävimme pojan kanssa läpi tiukkaa analyysia hänen harrastuksestaan jalkapallosta: tavoitteista ja kuinka niihin päästään.  Yllätyimme suuresti miten realistisesti ja analyyttisesti 14-vuotias osasi hahmottaa asioita ja uskalsi asettaa oikeasti suuria tavoitteita. Hän oli valinnut jopa valinnaisaineet seuraavalle vuodelle tukemaan tavoitteita, nyt selvisi syykin pitkän saksan valintaan... 

Tein sukat tapani mukaan magic loopaten yhtä aikaa, ja näköjään onnistuin ottamaan langat toisesta kerästä päältä ja toisesta sisältä. Tästä kuvasta näkee miten erilaiselta sukat näyttävätkin vierekkäin asetettuna. Ja "rähinät" eli nuo kapealahkeiset Adidakset piti saada ehdottomasti kuvaan mukaan. Kuuminta hottia meidän korkeuksilla futisteinipiireissä.  

"Ei mut vähänks siistit, nää on just hyvät" oli pojan kommentti. "Kuka pitää tommosia ampiaissukkia?" kysyi ukkokulta. Minä sulloin loppulangat takaisin tynnyriin ja palasin ufojeni pariin, ne odottivat edelleen uskollisesti :-) 

Voiko sukatkin ufoutua?

Kyllä vaan, kätevä emäntä onnistuu tässäkin lajissa!

Viime elokuussa postailin näiden aloituksesta tähän tapaan: pakolliset 5 kerrosta ja jatkuu syksymmällä kun ilmat ovat viilenneet ja paksun villalangan kutominen tuntuu taas hyvältä idealta....
No eihän tämä talvi todellakaan ollut mikään pakkastalvi, mutta ilmastonmuutosta ei nyt vaan voi syyttää näiden hilloutumisesta tekeletynnyrin syvyyksiin. Nämä on sukat joita neiti toivoi itselleen, ja nyt päätin kirjoneuleliivin antamalla energialla huitaista nämä pois päiväjärjestyksestä.

Sukat Novitan sukkalehden malli b, "saga-sukat"

Lanka: 7veikka, puikot 3½, magic loop, koko 38/39

8 s kärkialoitus -> 44 s, 99 g

Tyttären tuomio: ihan tyhmät ja ällöttävät sukat, nää vetää sukat ryppyyn. Neiti oli lähdössä ulos koiralenkille ja paksut palmikkovillasukat ei mahtuneetkaan lenkkareihin :-/ Siksi äiti sai käyttää kuvausmallina Tikuttimelta saatuja sukkaplokeja, vaikka olivatkin näihin sukkiin pari numeroa liian pienet. Kiitos Tikutin!

Sukat löytyivät seuraavana päivänä jo neidon jaloista, eikä näitä enää yritetty tunkea lenkkareihin. Siihen tarkoitukseen on ihan erilainen sukkamalli ;-)

Jatkoin jo tyytyväisenä seuraavan ufon kimppuun, kun vierestä kuului murkkupojan kaino pyyntö: tekisitsä mulleki sukat? No totta kai! Yllättäen lankatynnyristä löytyi 7veikkaa pojankin sukkia varten, ja nyt on menossa perussukka 43 jalkaan. Eka yritelmä piti jo purkaa kun oli pientä säätöä silmukkamäärän kanssa. Katsotaan kauanko näiden sukkien valmistuminen kestää!

Ufoselfie



Pitkänsitkeän ufon valmistumisen ja uuden puhelimen kunniaksi päätin ottaa elämäni ensimmäisen selfien, kas tässä, olkaa hyvä!



Kirjoneuleliivi Novita Wool, kasvivärjättynä.  

Puikot 3½, 237 g

 

Ehkä selfiet vaatii vielä vähän harjoitusta, olipa yllättävän hankala homma.

 

Siis kirjoneuleliivini itsevärjätystä Woolista on vihdoin nähnyt päivänvalon. Idea on napattu jostain vanhasta Novitasta ja lähdetty taas ennakkoluulottomasti soveltaamaan. Silmukkamäärä on muistaakseni XS -koon mukaan, ja pituutta on tehty sovitusten mukaisesti.

 

 

Alkuperäisessä ohjeessa oli paaaaljon avarampi kaula-aukko, mutta meikäläisen mitoituksella se olisi alkanut navan tienoilta ja ihan sellaista en halunnut.

 



 "Onpas maanläheiset värit" totesi ukkokulta tämän nähdessään, ja se ei ollut välttämättä kehu.   Päävärinä on sipulinkuorilla värjätty kellanruskea, tummin vihreä on rautavihtrillillä terästettyä pujoa, vaalean ruskea on värjätty kävyillä ja vaalean vihreä on peräisin pajun lehdistä.

Vaikka välillä jo manasin tätä ainoastaan puutarhahommiin sopivaksi, taidan kuitenkin ottaa tämän ihan muuhun käyttöön.