Pre-season match

Lauantaina oli Tärkeä jalkapallokauden avaus, kun Arsenal ja ManCity pelasivat ystävyysottelun stadikalla. Aivan kuten hekin testailivat kokoonpanojaan, myös kotikatsomo piti virittää kuntoon tulevaa kautta varten:

Aivan! Puikot pysyivät kädessä, ja yllä palanen aikaansaannosta. Käsi ei nyt mitenkään erityisemmin kipeytynyt, tosin viikonlopun riehumisen jäljiltä on vaikea tehdä tarkkaa analyysia.

Kotimainen kausi alkaa olla loppupuoliskolla, ja lauantaina tytär 9 v pohti seuraavia asioita:

Jos oisit MM-kisoissa tai sellaisessa tärkeessä turnauksessa, kumman ottasit: pallon mahaan niin et ilmat lähtee pihalle vai et vastustaja tekis maalin ja voittas ottelun?

Entä kumpi olisit: tähti vai kapu?

Päädyimme samoihin valintoihin: pallo kapun mahaan :D

Multitasking

Arki palasi meidänkin huusholliin koulun alkamisen myötä. Huoleton sapuskojen säveltäminen "jääkaapin valosta" pitää nyt loppua, ja keittiöönkin on palauduttava kuri ja järjestys... näin päätin torstaina kotiuduttuani töistä, kun neiti kaverinsa kanssa olivat kuorruttaneet keittiön ja olkkarin hienolla sokerilla muffinssien leivonnan lomassa. On muuten ihastuttavaa yrittää hinkata irti lattiasta lämpimän ja kostean ilman sulattamaa sokeria! Varsinkin kun ystävällinen karvainen apulainen auttoi nuolemalla sokeria lattiasta.

Kuin tilauksesta kirjasto ilmoitti varaamani kirjan saapuneen, Koko perheen kokkiliitto, jota ystäväni vinkkasi kesälomalla. Siinä perustana on idea, että viikon ruoat suunnitellaan ja laitetaan kerralla ja viikolla vain lämmitetään ruoka ja lisukkeet. Vähän samalla metodilla olen kahlannut jo pari vuotta, ja parasta antia minulle olikin nippu hyviä ruokaohjeita, joilla saan vaihtelua tähän normi makaronilaatikko-jauhelihakeitto-kalapasta -repertuaariin. Nyt minulla onkin käynnissä kunnon moniajo, poika lähti eilen Rovaniemelle pelireissulle, ukkokulta häipyi aamuvarhain metsiin pitämään koirakokeita ja tytär viettää pyjamapäivää sohvalla. Saan siis riehua rauhassa. Minulla porisee mehumaija pihalla, pyykkikone, kuivausrumpu ja tiskikone huutavat kilpaa ja ensi viikon kalenteri on jo päivitetty. Seuraavaksi inventoin jääkaapin sisällön ja sovellan sen perusteella ensiviikolle ruokalistan. Minulla on paha aavistus että sisältö koostuu pääsääntöisesti grillimakkarasta, joten nyt olisi hyvät ideat tarpeen!

Jos vauhtia riittää ja tihkusade jatkuu, aloitan myös keittiön kaappien raivauksen. Eli Tikutin, tämä raivaaja-virus taitaa majailla nyt meillä!

Lopuksi vielä muutama kuva kesän varrelta ulkoa, liljat viihtyivät paahteesta huolimatta:

Lilium 'Muscadet'

Hemerocallis 'Pink Damask'

 

 

Lilium 'King Pete' (keltainen) ja Lilium 'Monte Negro' (punainen)

 

 

Kukkapenkit kaipaisivat myös raivaaja-virusta, mutta kaivinkoneen pitäisi ensin tulla tekemään niille tilaa. Käden tilanne on muuten hieman rauhoittunut, olen ottanut muutamana iltana särkylääkettä ja nyt jo ajattelin kokeilla miten puikot pysyy käsissä illan futismatsia katsellessa. Pitäkäähän peukut pystyssä, sillä minäkin ostin uuden Modan, ja uusi Novitakin oli pullollaan ihania malleja jotka odottavat toteuttajaansa.

Sisäinen Sulo Vilénini löytyi, valitettavasti

 Paluu töihin on sujunut vauhdilla, mies jäi puolestaan kotiin lasten kanssa nukkumaan kun lähdin normaaliin tapaan aamuvarhaisella töihin. Suurin raivausinto on valitettavasti karannut muille maille, tytär sai tosin huoneeseensa jopa uuden järjestyksen, mikä palkittiin Ikea -reissulla :D Nyt on ison tytön päiväpeite ja matto, ja nolot prinsessakamat on keikattu pihalle. Yläkerran aulassa on tosin iso vuori hylättyä kampetta odottamassa jatkojalostusta... huomenna siitä lähtee iso kasa tavaraa veljeni perheeseen, ja osa pitää varastoida odottamaan mahdollista kirpparia, mitä ideoidaan kylälle syksymmällä.

Ikea-reissulla vietiin esikoinen neljän päivän futisleirille, ja joukossamme oli eräs, joka yritti soluttautua mukaan:

Harry tunki itsensä poitsun kassin päälle maate, yrittiköhän pakata itseään mukaan, vai estää poikaa lähtemästä?

Juuri loman viimeisinä päivinä sisäinen Sulo Vilénini valitettavasti heräsi, ja kahdella kauppareissulla lähi-Prismaan syntyi lankavarastoni kannalta tuhoisaa jälkeä:

 

 Ensin kärryyn hyppäsi neljä kerää Rosea, kun halvalla sai jämävärejä. Nämä menee kivasti lapasissa, kunhan ensin kudon pois ne pari edellistä kerää...

 

Seuraavana päivänä kävin ostamassa kaksi kerää valkoista 7veikkaa värjäystä varten, ja taas bongasin lankoja halvalla. Nyt mukaan lähti kaksi Huopasta ja kaksi 7veikka nostalgiaa. Veikoista tulee kivat sukat, ja huopasesta ... ei mitään käryä. Kassan jälkeen muistin kuinka iloinen olin kun sain tuhottua viimeiset huopaset pannulappuihin. No, ehkä näistäkin tulee pannulappuja?

 

Eräänä iltana sitten suunnistin naapurin kanssa lähipusikoihin keräämään pietaryrttiä, kun juuri nyt kaipasimme kirkkaan keltaista väriä. Mesiangervo oli vielä paikoin hyvin kukassa, joten keräsimme sitäkin, ja vielä yhteen pussiin nyhdettiin viimeiset maitohorsman kukat. Loppuillan keittelimme väriliemiä, ja seuraavana iltana sitten värjättiin, perattiin mustikoita, pestiin pyykkiä, viihdytettiin perin juurin kyllästynyttä koiraa ja vyyhditettiin lankoja. Puretimme langat alunalla suoraan väriliemeen, ja tuloksena oli pietaryrtistä keltaista, mesiangervon kukista keltaista ja maitohorsmasta luonnonvalkoista. Lurautimme viimeiseen pataan hieman rautavihtrilliä, ja luonnonvalkoinen muuttui kauniin harmaanvihreäksi.

 



Vasemmalta oikealle: maitohorsma+vihtrilli, mesiangervo ja kaksi pietaryrttiä

lankana Nalle ja 7veikka

 



 Lopuksi vielä lupaamani parempi kuva pitsikapasta, se on oikeasti olemassa eikä vain valkoinen mytty. Toinen verho on menossa vasta kolmatta mallikertaa, työpäivän jälkeen olen kaivautunut kirjaimellisesti maaperään ja uudistanut hieman kukkapenkkejä.

 Ehkä pimenevät illat tuovat taas kutimet käteen, käsi on ollut hieman kipeä ja kävinkin lääkärin puheilla juttelemassa lääkityksen palauttamisesta. Vielä en nappeja ota takaisin käyttöön, mutta siihenkin on varauduttava. Mutta nyt lähden taas ulos auringonpaisteeseen, läjä risuja odottelee silppuamista, se muuten on mukavaa ja terapeuttista touhua!

Inspiraatiota blogeista

 

Lomani puolivälin koittaessa alkoi poitsullakin kahden viikon harkkatauko, joten ehdin vähän vilkaista ympärilleni täällä kotonakin. Järkyttävää! Kodista on pikku hiljaa muodostunut varikkoalue, jossa käydään syömässä, nukkumassa ja suorittamassa vaatehuolto. Eipä ihme että minusta on jo pitkään tuntunut että pyörin lähinnä keittiö-kodinhoitohuone-eteinen -Bermudan kolmiossa, johon tuntuu sekä keskittyvän että hukkuvan koko maallinen omaisuutemme.
 
Surffailin katselemassa kuulumisia blogeistanne (juupa juu, näinhän se homma hoituu...) ja ihailin Tikuttimen raivausoperaation etenemistä. Tuollaista tarvittaisiin meilläkin!

Ensimmäisenä hyppäsi kirjaimellisesti silmille meidän pienempi vaatehuone, johon on tungettu kaikkea rompetta (leluja, pieniä vaatteita, askarteluja...) mitä ei tarvita juuri nyt eikä varmaan enää koskaan.

Lisäksi siellä säilytetään vuodevaatteita ja lakanoita, mikä aiheuttaakin ongelman aina lakananvaihtopäivinä. Lakanat ovat siis kaiken sälän alla siististi hyllykössä, tuossa heti ovesta vasemmalla. Onneksi kännykkäkamera armahtaa, ja kuva on erittäin epäselvä.

Lajittelin neljä isoa muovikassillista vaatetta UFF:n laatikkoon vietäväksi, yksi pieni pussi naapurin neidille ja, iso pahvilaatikollinen veljenpojille. Leluja lähtee yksi säkillinen kierrätykseen, molemmille lapsille säästettiin yhdet pahvilaatikolliset, ja veljenpojille yksi laatikollinen. Roskiin meni suoraan yksi muovikassillinen ja yksi kassi paperikeräykseen. Kun laitoin sivuun vielä mökille vietävät tyynyt ja makuupussit, lakanahyllyllekin tuli jälleen näköyhteys. Totesin myös hamstranneeni huomattavan määrän kankaita, joita voisin yrittää tyrkyttää koululle, jos huolivat. En ikinä saa tuota määrää kankaita kulumaan minun ompelutaidoillani, ja jos joskus tällainen ihme sattuisikin, luotan että kangaskauppoja on edelleen olemassa.

Jotta ei mene ihan siivoamiseksi sekä loma että blogi, voin ylpeänä esittää kappa ver2 ensimmäisen osan valmiina:

On se valmis, valmistui kentän laidalla lasten futisharkkojen aikana, enkä raaskinut nolata lapsiani enempää levittelemällä pitsiverhoa jalkapallokentälle kuvan ottoa varten. Myttäsin vain tuotoksen syliini ja nappasin kuvan kännykällä vaivihkaa. Pari tälle verholle on jo hyvällä alulla, käväisimme yhteisen lomaviikon alkajaisiksi pohjoisessa, ja matkallahan oli aikaa vaikka virkata!

Oi ihana tietotekniikka!

Uskomatonta -mutta totta- miten ongelmat tietokoneen/modeemin kanssa voivat sotkea yhden perheen elämän. Emme ole pitäneet itseämme mitenkään huipputeknologisina nörtteinä, kotona luetaan sähköpostit ja netistä löytyy lasten harkka-ajat aina noin viikoksi eteenpäin. Ja tietenkin maksetaan laskut.

Alkukesän ukkonen löi meiltä sitten modeemin pimeäksi, ja uuden laitteen odotuksessa kulunut viikko tuntui tosi pitkältä. Laskut sai maksettua töissä ja pojan harkkakalenteri löytyi netistä, mutta muuten joukkueiden tiedotuksen suhteen olimme täysin pihalla. Juuri silloin pojan joukkueen harjoitussuunnitelmat muuttuivat miltei päivittäin, koska seura oli valittu Sami Hyypiä -Akatemiaan ja treeniä alettiin kiireesti muuttamaan uusien tavoitteiden mukaisesti. Onneksi joukkuekavereiden vanhemmat pitivät meidätkin ajantasalla. Tyttärenkin seura valittiin samaan akatemiaan, mutta siellä homma on otettu huomattavasti rauhallisemmin, onneksi!

Saimme siis modeemin, ja pääsimme purkamaan sähköpostia ja päivittämään treenikalentereita. Koska ukkokulta sekä valmentaa tytön joukkuetta että järjestää parhaillaan koirakerhon taipumuskoetta, hänellä oli eniten hommia rästissä ja tietokone oli varattuna iltaisin. Ajattelin ottaa vahingon takaisin kun jään lomalle... mutta tulikin toinen ukkonen, joka rikkoi isommasta läppäristämme emolevyn. Pikkuläppäri on ollut meillä lähinnä nettiselauskäytössä, joten taas katosi sähköpostit, ja tällä kertaa myös iso kasa erilaisia tunnuksia. Eteen tuli siis uuden läppärin osto, vanhasta saatiin onneksi kovalevy pelastettua, joten tiedot pitäisi olla tallessa, kunhan vain ensin saadaan ne sieltä esiin. Siellä jossain on nyt mm. kaikki valokuvat, joten tämäkin postaus on tylsä selostus ilman kuvitusta.

Ja mistäköhän niitä kuvia olisi voinut ottaa? Mikään ei ole valmistunut, kappa ver 2 on edelleen viimeisiä rivejä vaille valmis (ja tietenkin toista verhoa), puikkoihin en ole kyennyt edelleenkään koskemaan, mutta lankaa on kyllä hamstrattu, jos sitä joskus pystyisi taas kutomaan niitä rose-veikkatumppuja. Prismasta kun sai rosea 1,90 €/kerä, niin olihan sitä ostettava muutama kerä varastoon!

Kelit ovat suosineet pihatöitä, olen kitkenyt ja siistinyt istutuksia ja siirtänyt kasveja turvaan kaivinkoneelta, joka kuulemma tulee loppukesästä tekemään varastonpohjaa ja siinä sivussa vähän muotoilemaan vielä laittamatonta tontinpuolikasta. Kaivinkonetta ei ole vielä varattu, joten toteutuksen vuosilukukin on vielä avoin. Suunnitelmia olen kyllä tehnyt muutamankin tontin tarpeisiin.

Tuli muuten loman aluksi myös siirryttyä viidennelle vuosikymmenelle, työkaverit muistivat kauniilla kukka-asetelmalla ja parhaan lahjan sain mieheltäni, syksymmällä lähdemme kahdestaan Manchesteriin Old Traffordille kannustamaan ManU:a ihan livenä! Tästä olen haaveillut jo 4-vuotiaana saparopäänä, kun katsoin lauantaisin mustavalkotelkkarista Englannin Liigaa iskän kanssa.

Vielä päivitys koirarintamalta, edelleen meillä on vain yksi hännänheiluttaja, kotimaisilla markkinoilla näyttää olevan hiljaista tai sitten ei-kiinnostavia yhdistelmiä. Yhdellä nettisivulla olen vieraillut viime päivinä useasti, katsotaan rauhassa voisiko sieltä löytyä se oikea?

Tässäpä tärkeimmät kuulumiset, eli tällä rintamalla ei mitään uutta. Yritän löytää jostain sen viimeisen rutistuksen kapan virkkaamiseen ennen loman loppua, ja jospa seuraavaan postaukseen saisi jo kuviakin mukaan.

Kotona jälleen

On se vaan niin, että "borta bra men hemma bäst". Kaksi päivää herkullista italialaista ruokaa, pitkät työntäyteiset päivät ja huonosti nukutut yöt vievät kyllä mehut meikäläisestä. Reissu oli tiukkatahtinen, mutta saimme hyviä tuloksia aikaan, ja vähän ekstraakin päälle, joten kannatti mennä.

Maanantain vietimme Como-järven pohjoisosissa huikeiden maisemien keskellä. Takana siintävät Alppien ensimmäiset huiput, ilma oli tosin sateinen ja pilvinen, joten olimme vain tyytyväisiä, kun vietimme aikamme pääosin sisätiloissa tai autossa istuen :-)

Lounas syötiin pikkuravintolassa, joka oli päivisin ympäröivän teollisuusalueen työntekijöiden lounaspaikka ja iltaisin Rotary-clubi. Ruoka oli herkullista, kaikki viisi lajia jotka syötiin paikalliseen tapaan viinin kera. Jälkiruoka vaihdettiin kahviin, muuten meidät olisi saanut pyöritellä ravintolasta ulos. Ulkona atsaleat olivat täydessä kukassa, ja ruoho vihersi kuin meillä juhannuksen tienoilla.

Tiistaina olisikin sitten ollut +27 asteen helle, mutta me istuimme neukkarissa nauttien noin +40 asteen lämmöstä ja 95% ilmankosteudesta. Illalla kun jonotimme lentokentän turvatarkastuksessa, työkaverini kuittasi reissun lausahduksella "eipä sit päästy Milanon catwalkeille". No eipä päästy, mutta saimme tutustua lähemmin pariin italialaiseen perheyritykseen, jossa oli käynnissä vallan siirto isältä pojalle/pojille. Sukupolven vaihdokseen on valmistauduttu jo vuosia, poikia on "ajettu sisään" systeemiin järjestelmällisesti. Olipa yksi tuhlaajapoika laitettu vuodeksi Itävaltaan tunnetusti pihin myyntiagentin oppiin -virallisesti tutustumaan asiakkaisiin ja oppimaan saksaa, mutta isänsä kertoi minulle taka-ajatuksena olleen että poika oppisi että elämästä voi nauttia vähällä rahalla. Samalla tuli tutuksi lukuiset serkut, veljenvaimot, tädit ja sedät jotka kaikki olivat mukana yrityksessä. Jopa isoisän 80-vuotias serkku köpötteli vielä tehtaalla esittelemässä meille paikkoja -italiaksi!

Kappa ver2 oli mukana kuten lupasin, ja se edistyikin mukavasti. Nyt ollaan jo niin lähellä lopullista mittaa, että taidan ottaa siitä kuvan vasta valmiina. Huomenna vietän talvilomapäivää, jos säät suosivat voisin pestä vaikka ikkunoita. Se on työtä jonka aloittaminen on aina yhtä vaikeaa, mutta vauhtiin päästyä on jopa vaikea lopettaa. Tai sitten voisin vaikka kuopsutella pihalla, tekemistä riittää kyllä!

Tota öö....

Hameentekeleen tarina jatkui perjantaina, kun taas istuimme iltaa hyvässä seurassa hyvien juttujen kera. Uskoni lopputulokseen alkoi jo hieman horjua, purinkin jo puolet aikaansaannoksestani ja silti huomasin, että silmukkaluvut eivät ole sinnepäinkään mitä ohje antaisi ymmärtää. Nyt pääsin sentään jo siksak -osioon asti, ja tältä se näyttää:

Hivenen isot reikärivit on tulossa tähän hamoseen, tekeleen alla on printattu ohje todisteeksi siitä, etten tätä ihan omasta päästä vetele. Vakavasti harkinnassa on ottaa purkuun vielä kerran, ongelmana ei ole niinkään ohje vaan sen soveltava noudattaminen. Olen virkannut tätä tyttären uimakoulun aikana samalla vilkkaasti keskustellen, ja ehkä muutaman kerran on silmä hypähtänyt ohjerivillä väärään paikkaan tai mokoma nivaska on unohtunut täysin.

Kappa ver2 on sen sijaan hyppäämässä matkalaukkuun, huomenna käväisen Milanossa, valitettavasti ohjelma on tiukkaakin tiukempi, ja tuliaiset taitaa joutua taas ostamaan lentokentältä. Paluu on tiistain ja keskiviikon välisenä yönä, ja keskiviikkona onkin normaali työpäivä, joten helatorstain vapaapäivä osuu oikein nappiin.

Eilen juhlimme lasten synttäreitä sukulaisten kesken, serkukset 1,5 ... 16 v ravasivat sulassa sovussa trampan ja kakkupöydän väliä. Illalla nautin hiljaisuudesta koiran kanssa lenkillä pienessä tihkusateessa. Kävimme tervehtimässä lenkkimme varrella laiduntavia alpakoita, joista vain yksi tuli tällä kertaa kurkkaamaan. Hauskoja otuksia!