Kotona jälleen

On se vaan niin, että "borta bra men hemma bäst". Kaksi päivää herkullista italialaista ruokaa, pitkät työntäyteiset päivät ja huonosti nukutut yöt vievät kyllä mehut meikäläisestä. Reissu oli tiukkatahtinen, mutta saimme hyviä tuloksia aikaan, ja vähän ekstraakin päälle, joten kannatti mennä.

Maanantain vietimme Como-järven pohjoisosissa huikeiden maisemien keskellä. Takana siintävät Alppien ensimmäiset huiput, ilma oli tosin sateinen ja pilvinen, joten olimme vain tyytyväisiä, kun vietimme aikamme pääosin sisätiloissa tai autossa istuen :-)

Lounas syötiin pikkuravintolassa, joka oli päivisin ympäröivän teollisuusalueen työntekijöiden lounaspaikka ja iltaisin Rotary-clubi. Ruoka oli herkullista, kaikki viisi lajia jotka syötiin paikalliseen tapaan viinin kera. Jälkiruoka vaihdettiin kahviin, muuten meidät olisi saanut pyöritellä ravintolasta ulos. Ulkona atsaleat olivat täydessä kukassa, ja ruoho vihersi kuin meillä juhannuksen tienoilla.

Tiistaina olisikin sitten ollut +27 asteen helle, mutta me istuimme neukkarissa nauttien noin +40 asteen lämmöstä ja 95% ilmankosteudesta. Illalla kun jonotimme lentokentän turvatarkastuksessa, työkaverini kuittasi reissun lausahduksella "eipä sit päästy Milanon catwalkeille". No eipä päästy, mutta saimme tutustua lähemmin pariin italialaiseen perheyritykseen, jossa oli käynnissä vallan siirto isältä pojalle/pojille. Sukupolven vaihdokseen on valmistauduttu jo vuosia, poikia on "ajettu sisään" systeemiin järjestelmällisesti. Olipa yksi tuhlaajapoika laitettu vuodeksi Itävaltaan tunnetusti pihin myyntiagentin oppiin -virallisesti tutustumaan asiakkaisiin ja oppimaan saksaa, mutta isänsä kertoi minulle taka-ajatuksena olleen että poika oppisi että elämästä voi nauttia vähällä rahalla. Samalla tuli tutuksi lukuiset serkut, veljenvaimot, tädit ja sedät jotka kaikki olivat mukana yrityksessä. Jopa isoisän 80-vuotias serkku köpötteli vielä tehtaalla esittelemässä meille paikkoja -italiaksi!

Kappa ver2 oli mukana kuten lupasin, ja se edistyikin mukavasti. Nyt ollaan jo niin lähellä lopullista mittaa, että taidan ottaa siitä kuvan vasta valmiina. Huomenna vietän talvilomapäivää, jos säät suosivat voisin pestä vaikka ikkunoita. Se on työtä jonka aloittaminen on aina yhtä vaikeaa, mutta vauhtiin päästyä on jopa vaikea lopettaa. Tai sitten voisin vaikka kuopsutella pihalla, tekemistä riittää kyllä!