Tyylikkäänä syksyyn

Jatketaanpa kyjyjen bloggailua, on taas päivän kuumin hetki ja naapurissa rippijuhlat, joten nyt on parasta pysytellä koirien kanssa neljän seinän sisällä. Voisi muuten juhlakansalle tulla traumoja jos kaksi kuolaavaa karvakaveria porhaltaisi kaffepöytään perässään hiellä ja mullalla kuorrutettu hellehattutäti. Juu, nyt ollaan nätisti sisällä.

Kyjyt 1 ja 2 valikoituivat listalta a) aivottomina malleina ja b) näihin sai tuhottua kaksi 7veikka Nostalgiaa jotka ovat jääneet pyörimään tynnyrin pohjalle. Langat on kotiutuneet joskus "kun halvalla sai" -verukkeella, väri on mielestäni likainen ja ruma eli sopii tosi mainiosti koiranulkoilutusasusteisiin. Ensin aloin tehdä 3o2n -tuubia jollaisen olin nähnyt joskus Hanna Riikan Lankakorissa.

Kyjy 1: tuubi 7veikka Nostalgia,

100s, 100g, puikot 4

 

Ja tälle pariksi hyppäsi puikoille Kyjy2 eli säärystimet samasta langasta. 

Kyjy 2: säärystimet 7veikka Nostalgia,

56 s, 100g, puikot 3½

Tässä setti vielä yhteiskuvassa taustalla uuden puolivarjon penkin reunakivet ja valaistuksena ilta-aurinko. Kyllä nyt kelpaa ulkoiluttaa koiria pimeän tullen!

Kameran etsin bongasi penkistä kukkivan särkyneen sydämen, pieni tuulenvire haittasi makron tarkennusta, mutta on tämä silti vain niin kaunis.

Koiraharrastajat arvannevat mitä tässä treenataan?

 

Joe täytti 5 kk ja aloin tutkailemaan sitä sillä silmällä, josko miltähän tuo honkkeli näyttäisi näyttelyasennossa. Joen ilmeestä voi päätellä kuinka kivaa oikein olikaan, ja hirnuva teinipoika ikuisti kameran kennolle tahtojen taiston. Missä se poika silloin luuraa kun pitäisi kuvata äippää kesähelteellä pipa päässä? 

Harry tuli pelastamaan Joen pulasta ja haastamaan hippasille. Yllättäen kilpajuoksu ja poikapaini voitti näyttelyreenin mamman kanssa 6-0. Aika näyttää lähdenkö käyttämään Joea näyttelyissä, vielä on niin pentu ettei tuosta osaa sanoa puoleen tai toiseen. Pääpaino meillä on kuitenkin ihan muissa touhuissa, näyttelyt ovat enemmänkin sosiaalinen tapahtuma.

Tilanne kyjyssä on tällä hetkellä 6 aloitettua joista 2 valmista. Ensimmäinen aloitusten deadline alkaa jo jyskyttämään takaraivossa, voipa olla että joudun kohta startiitin valtaan saadakseni tarvittavat aloitukset kasaan. Aikaisemmista vuosista oppineena yritän pitäytyä vähän pienemmissä töissä, viisi villapaitaa muutamassa kuukaudessa ei ole minulle realismia vaan huono vitsi. Tsemppiä teille muillekin helteessä kyjyilijöille!

Kyjyilyä, osa "aloitukset"

Futiksen MM-kisat määrittivät voimakkaasti kyjy-töitäni: mallien piti olla helppoja, aloitettavissa ja keskeytettävissä missä vain, eikä virkkausta. Tämän tuubin aloitin kannustaessani raivokkaasti Hollantia pronssipelissä, virallisesti Kyjy #5

 

Lankana on Fabel, malli 3o2n niin kauan kuin kerää riittää. 

Kyjy #4 on yritys kuluttaa pois valkoinen Novita Kotiväki. Ideana olisi virkata yhdessä Tennesseen kanssa 3,5 koukulla pyöreitä kattausliinoja alias tabletteja. Aloitukseksi vaaditut viisi kerrosta sain nysvättyä futiskentän katsomossa odotellessani tytärtä harkoista. Tämän idean bongasin "prinsessajuttu"-blogista.

 

Helle on pitänyt meidät enemmän järven rannassa, Joekin oppi uimaan viikko sitten ja Harry rakastaa pitkiä uintilenkkejä soutuveneen perässä. Siinä saa liikuntaa sekä koira että soutaja. Pihaprojektit etenevät pikku hiljaa ja laajenevat hälyttävällä vauhdilla, kuumuus luo haasteita sekä kaivajalle että istutetuille kasveille. Töiden jälkeen on mukava kierrellä pihassa katselemassa nurkkia vähän eri kulmista ja hieman kuopsutella. 

 



Naapurikyttääjät Harry ja Joe

tällä kertaa vakoilemassa rannassa uimareita.

Veneeseen on hyvä kiivetä huilaamaan polskimisen lomassa.

 

Nyt olen vihdoin blogannut ekat kyjyt, tämä helle saa kyllä tehokkaasti vedon pois vieteristä. Kuulun siihen omituiseen vähemmistöön jonka mielestä +4 C ja tihkusade on ihan kiva sää. Kun elohopea kiipeää yli 20 C:n olo käy tuskaiseksi, vaikka vietänkin aikani mieluiten ulkona. Tänään tuli töihin jo eka soitto, jossa pyydettiin päästä kesken loman takaisin töihin kun on niin kuuma ;-)

Löytääköhän tänne enää kukaan?

Jopas on aika vierähtänyt! Viimeisin postaus toukokuun alusta, ja nyt jo mennään yli heinäkuun puolen välin... olen täysin tipahtanut pentupissan tuoksuiseen arkeen, kädet kyynärpäitä myöten mullassa. Kesälomani vietin jo kesäkuussa, ja harvoin olen saanut samalla lomalla kärvistellä sekä 30 asteen helteessä että nollakelissä räntäsateessa. Nyt taidan olla pienen selityksen velkaa, mistä pitkä hiljaisuus on oikein aiheutunut:

Minulla ja koirilla on ollut yhteinen harrastus, pihamaalla kaivelu.

Pojat ovat pitäneet huolta syvyyssuunnasta ja minä horisontaalisesta etenemisestä, ja tässä on vähän makupalaa touhuistamme, yksi työn alla ollut paikka:

Onneksi kaikki ei ole mulloksella tai puske horsmaa vaan jossain kukkiikin, varsinkin kurjenpolvet ovat ilahduttaneet kaivelijaa pihan eri kulmilla.

Joesta on kasvanut jo iso, melkein 5 kk vanha pojankölli, jonka kanssa olemme käyneet (vaihtelevalla menestyksellä) pentukoulussa. Harry leikittää mielellään pentua ja pitää tiukat rajat, mutta lähtee onnellisena lenkille tai vielä onnellisempana uimaan, jos joku vain vihjaiseekin siihen suuntaan.
 

 

Ei liene mikään yllätys että meidän perheessä futiksen MM-kisoja seurattiin silmä tarkkana, ja leipurimestarimme inspiroitui aiheesta tehdessään synttärikakkua:

 

Paparazzi oli iskenyt eräänä päivänä pihamaalla, kun selvittelin Joen kanssa Kurren kohtaloa. Valkoinen mytty kädessäni oli Kurren mahan täyte, ja rikoksesta epäilty näyttelee täysin tietämätöntä. 

Kyjyssäkin olen mukana, puikot heiluivat tiiviisti MM-kisojen tahtiin ja jotain valmistakin on tullut. Alkuun on pitänyt valita täysin aivottomia malleja jotta pystyi keskittymään itse asiaan. Niistä teen ihan erillisen postauksen, kunhan olen kuvannut tuotokset. Eihän tästäkään Kyjystä selvitty ilman lankaostoksia vaikka sellainen oli kaunis tarkoitus, mutta kaksi kerää on jo saatu tuhottuakin. Uudet säännöt mahdollistavat onneksi vähän liikkumavaraa aloituksiin, ja sen tulen taatusti tarvitsemaan :-)

Mutta nyt on päivän paahteisin hetki sluibailtu sisätiloissa ja kottikärryt taas kutsuvat. Nyt ei malta olla sisällä!

Vähän toisenlaista käsityötä

Kotiimme on muuttanut uusi asukas, Joe:

Tässä "virallinen" poseerauskuva kasvattajan pihalta

Kävimme hakemassa Joen kotiin viikko sitten perjantaina, ja nyt harjoitellaan kovasti sisäsiisteyttä, istumista ruokakupille ja oven eteen, hihnassa kulkemista ja kontaktia. Reipas pikku-ukko, ja Harry rakastaa telmiä uuden kaverin kanssa.

Niinpä puikot eivät ole juuri heiluneet viimeaikoina ja kuten arvelin, viimeinen ufo on edelleen puikoilla. Kevät houkuttelee enemmän haravan varteen, joten vietänkin vapaa-aikani (minkä???) ulkona kuopsuttelemassa. Nyt siis kaverina on pikkuinenkin kuoputtaja joka keräilee innokkaasti kuivaneita kasveja suuhunsa.

Pääsiäisen vietimme Saksassa, siellä kevät oli jo taittumassa kesään, Cochemissa kukkivat omenapuut näin komeasti!

Lapset toivoivat näkevänsä linnoja ja futista, joten kävimme Moselin varrella olevassa Burg Eltzissä sekä Rheinin varrelta löytyvässä Marksburgin linnassa. Futista seurasimme sekä Frankfurtissa että Dortmundissa, natürlich :-)

Katsomossa oli huikea tunnelma, molemmissa matseissa tupa täynnä (yli 40 000 ja yli 80 000 katsojaa) ja meteli sen mukainen. Poika oli saanut koulusta läksyksi bongata kannatuslauluja, ja niitä yritin opetella korva tarkkana. Onneksi nykytekniikka pelasti ja poika äänitti huutoja kännykälleen. Toki hieman valikoiden, näytteiden perusteella BVB:n kannatusbiisit ovat joko marssimusiikkia tai saksalaista humppaa ;-)

Matkalla oli toki käsityö mukana, aloitin taas kesävirkkuun... tein sitä vain lentokoneessa, sillä Saksassa halusin mieluiten ihailla upeita maisemia jokilaaksoissa.

 Kesää kohti mennään, vaikka Vappuna satoikin pari lumihiutaletta. Täällä siis ollaan edelleen, vaikka blogi onkin ollut hieman tausta-ajolla. Ja voi olla että hieman erilaisia käsitöitä tässä "raportoidaan" lähiaikoinakin ja langat jatkavat marinoitumistaan kaikessa rauhassa!

Kirjoneuletta nurjilla silmukoilla? Not!

Ahdistukseni viimeisen ufotuksen kanssa alkoi viikko sitten perjantaina, kun slipoveri saavutti mitan jossa se piti jakaa etu- ja takakappaleeksi. Olin siis Laiscimus Maximus -tyyliin tehnyt kirjoneuletta suljettuna neuleena. Takaraivossa kyllä jyskytti tieto että tätä hauskuutta kestää vain rajallisen ajan, mutta so not, asioilla on taipumus aina järjestyä.

Onneksi akuutimpaan hätään iski kunnon flunssa, maanantai-iltana klo 21 kun olin saanut bodattua 4 kassillista ruokaa talouteen, pojan pois futisharkoista iltatoimille ja seuraavan päivän sopan hellalle kiehumaan. Silloin tuntui kuin olisi kumautettu rautaputkella otsaan, ilmoitin lähteväni nukkumaan ja seuraavan kerran aloin kokeilla pystyssä pysymistä eilen. Täystyrmäys suoraan ensimmäisessä erässä, sanoisin. Ei ollut mielessä ufot eikä kirjoneule kuin vasta tänään, kun vääntäydyin taas lauantain lempiharrastukseni pariin:

Niinpä se kävi taas että hätä keinot keksii, kuka nyt viitsii väkertää kirjoneuletta nurjilla silmukoilla, kun voi kutoa myös vasenkätisesti! Ja koska parhaillaan piti jännittää ettei Everton vaan saa maaleja, niin systeemi piti keksiä ihan itse eikä kurkkia googlesta. Pienen pähkäilyn jälkeen homma lähti etenemään, ja tämä ufo taas edistymään. Vappuaatoksi se ei kyllä valmistu, ja jollei pingotus todella tee ihmeitä niin ei tästä mitään ykkösneuletta kyllä tule, välttää kyllä puutarhatöihin. Mutta pura en, enkä kesken jätä!

Paaston aikaa ja keväthuumaa

Ei varmaan tule kenellekään yllätyksenä, että pidän keväästä, sipulikukista ja keltaisesta...

Ja taas on lisää narsisseja oven edustalla, seuranaan hitaasti avautuvia sinisiä helmililjoja. Tässä siis vain yksi kolmesta purkista... Cittarissa oli käteviä kukkakasseja myytävänä, nappasin kaksi kassia narsisseja ja yhden muscarikassin mukaani, ja sepä kirvoitti kassahihnalla edellisen asiakkaan kommentoimaan: "meinaat sitten kukittaa koko huushollin. Olis varmaan minunkin perheeni ollut onnellisempi jos olisin kantanut sinne kukkia...". En tiedustellut tarkemmin mitä rouva sitten oli kotiinsa kantanut, mutta lohdutin ettei näillä sentään koko huushollia kukiteta, rappuset vain.

Ja haastetehtävä numero 2 on sitten selätetty, siivouskaapin uusi uljas järjestys (kunnes koittaa seuraava siivouspäivä):

Sen verran on kuitenkin itsesuojeluvaistoa vielä tallella, etten laita "ennen" -kuvaa julkiseen jakoon. Kantavana ideana oli tehdä täsmäpakit tahrojen ja pölyjen poistoon (vihreä ämpäri vas. alanurkka), vessojen ja kylppärin pesuun (punainen ämpäri oik. alanurkka), sekä lattioiden pyyhintään (oik. vinossa oleva kori). Muut tarvikkeet (saunan pesu, ikkunoiden pesu, höyrypesurin tarvikkeet, pesuaineiden täyttöpullot) on lajiteltu omiin koreihinsa ja ylähyllyllä on harvemmin tarvittavia juttuja.

Tänään myös määräsimme lapsoset viikon mediapaastoon. Kun käytettävissä on älypuhelin, tabletit ja läppärit, perilliset uppoavat liian helposti sohvannurkkaan pelailemaan tai chattaamaan kavereiden kanssa. Kuulo katoaa ensimmäisellä peukalon heilautuksella, ja ajantajua ei ole tainnut olla koskaan olemassakaan. Ensimmäinen kimmoke oli nuoren herran repustaan kaivamat kokeet, joiden numerot olivat kaukana totutusta. Seuraavaksi sulake kärvähti kun olin istua tabletin päälle asettautuessani katsomaan futismatsia. Viimeinen niitti oli kun pitkän ja desibeliriittoisan tapahtumaketjun päätteeksi esikko komennettiin pesemään keittiön lattia sisarensa siivotessa pöytätasoja. Herra löydettiin mopinvarren sijaan kuistin imurikaapista istumasta peukalot heiluen WhatsApp:ssa! Kännykkä lensi kaaressa pihanurmikolle ja lataukseen kaivettiin vanha uskollinen simpukkapuhelin. Seuraavaksi kerättiin tabletit pois, ja läppäreihin vaihdettiin salasanat. Oikeuksia saavat takaisin sitä mukaa kun lapset osaavat hallita niitä, eikä laitteet lapsia. Myönnetään, että hallinta ei ole helppoa vanhemmillekaan!

Taisi taas mennä kiinnitys Vuoden Äiti -titteliin, mutta sehän nyt ei ole mitään uutta ;D

Tästä se lähtee!

Asettelin itselleni haasteita viikko sitten, ja mitenkäs siinä sitten kävikään? Jätän selittelyt sikseen, viikko vierähti niin nopeasti että jäi tekemättä paljon tähdellisempääkin. Tänä aamuna otin sitten itseäni niskasta kiinni, ja pikkuinen Toyotamme oli lastattu paitsi yhdellä jalkapallojuniorilla, myös muutamalla kierrätysvaatepussilla:

Juuri tuota enempää sinne ei olisi enää mahtunutkaan. Nyt pussit ovat siis vihdoin pois nurkista pyörimästä ja kiikutettu kierrätyslaatikkoon.

Seuraavaksi tavoittelen siivouskaapin kimppuun, ensin on vain raivattava sinne tie pyykkikasojen läpi. Ei ole tämä rouva juuri ehtinyt pyykkiä pesemään viikolla, joten sitä hauskuutta olisi nyt tiedossa vähän enemmänkin. Pihallekin pääsisi jo haravoimaan, ja kukkapenkkejäkin voisi siistiä talven jäljiltä. Viimeinen ufo sinnittelee edelleen puikoilla, yksi värilanka näyttäisi loppuvan pahasti kesken ja kuviot ovat menneet iloisesti sekaisin, mutta nyt ei auta kuin säveltää jotain. Tätä en kyllä pura!