Säälittävää selittelyä

Olipa mukava yllätys, että blogiini on löytänyt uusi lukija, tervetuloa Kati ja toivottavasti viihdyt! 

 

 

Kai tämä on jotain epätoivoista todistelua et "kyllä sitä on jotain tehty"... Yllä siis tammikuun trackerin näyttämä, en nollannut laskuria vuodenvaihteessa vaan matka on mitattu heinäkuun alusta lähtien. Viime vuoden viimeisenä päivänä matkaa oli kertynyt noin 674 km, joten 100 km/kk -tavoitteessa ollaan pysytty.

 

Viikko on ollut taas jokseenkin sekasortoinen, viikonlopun kivat suunnitelmat menivät täysin uusiksi, kun lauantaiaamuna klo 3:00 heräsin juoksuaskeliin - poika kiiruhti oksentamaan, vatsatauti iski ikävästi kotiturnauksen aamuna. Aamulla piti alkaa sitten ilmoittamaan valmentajille poisjäännistä, ja mitä kurjinta kälylle, että pojat 2 v ja 7 kk voivat toki tulla tädin luo hoitoon, mutta oksennustautia olis tarjolla. Serkkupoikien vierailua oli odotettu koko perheen voimin, ja varmasti pettymys oli suuri veljenikin perheessä, siihen romuttui vapaa lauantaipäivä. No, otamme uusiksi joskus toiste.

 

Töissä on taas ollut draamaa ja suuria tunteita, mustan maanantain pelasti kollega joka tuli päivän lopulla ilmoittamaan konttoriimme valuvasta vesilammikosta. Käytävällä oli isot vesilätäköt joissa seisoimme ihmettelemässä veden määrää, sitten riitti vain vilkaisu toisiimme ja aloimme pomppimaan lätäkössä kuin pahaiset kakarat. Kiitin häntä mahtavasta nauruterapiasta, juuri sopiva päätös sille päivälle!

 

Puikkojenheilutusrintamalla on ruuhkaa, peitosta puuttuu yksi lappu, ja langan riittävyys jännittää. Perjantain vapaapäivällä yritän päästä Titityyhyn tutkailemaan valikoimia, kuvittelisin sieltä löytyvän parhaiten lampaanvillaan matchaavaa lankaa. Seiskaveikka on sitten se viimeinen epätoivoinen vaihtoehto, jos en kerta kaikkiaan mitään muuta löydä. Eli viimehetken paniikki on jälleen synnyttänyt ratkaisun, jopa pari vaihtoehtoakin.

 

Neiti kitisee että hänellä ei ole lapasia (kuin 5 paria, mutta mikään niistä ei ole kirjoneuletta), ja hän on varastamassa minun vanhoja tähtikuvioisia koiranulkoilutustumppuja joista on peukalotkin jo puhki. Novitan Lapaslehdessä oli muutama kiva malli, jos yrittäisi kokeilla miten sormet taipuu kirjoneuleeseen. Samoin monessa blogissa esiintynyt pöllö kutkuttelisi vanhaa "pöhhö"-fania, olen nääs surffannut tämän pöllötrendin huipulla jo hamalla 70-luvulla, kun suuri yleisö on löytänyt pöllöjen lumon vasta nyt 40 vuotta myöhemmin ;)

Sitten kutomistaan edelleen odottaa pipa ja sukat salaisen jouluystäväni lähettämistä langoista, ja tietenkin se viimeinen ufo. Edellyttäen että peitto valmistuu. Sitten listalla olisi tuubihuivi ja lisää sukkia... Koirarintamalla olisi nyt ehkä pientä kirkastumista, katsotaan jos kesään mennessä meillä olisi vihdoin pieni koirapoika!

Juu, siis elossa ollaan ja kovasti sätkitään joka suuntaan, kevättä kohti!

And the name is???

Doctor Who? Joo, meillä ollaan Doctor Who -faneja, ja syksyn reissulta lähti mukaan isänpäivälahjaksikin Doctor Who -kirja. Perjantaina surffailin netissä ja etsin ohjetta täydelliseen palmikkopipaan punaisesta isoveikasta. Ukkokulta tuli ilkkumaan olan taakse kun huomasi pipankuvia vilistävän ruudulla, että "tuliko paniikki, oletko jäänyt muista jälkeen?" (luuli kai Ravelryn ohjehaun olevan jonkun blogi...) ja ilmoitti saman tien "mä haluun ton!".

Scrollailu pysähtyi tähän Tardikseen. Koska hakua oli rajattu isoveikan paksuisiin lankoihin, jäi paljon paremmat Tardikset löytymättä, ja valinnan lukituttua ei muiden mallien selailu tullut enää kysymykseen. Rouva Koon piti lauantaina neidon harkkojen aikana käydä tutustumassa marketin Novitahyllyn tarjontaan sillä lähimainkaan sopivia lankoja ei löytynyt muuten hyvinvarustellusta tynnyristä. Tietenkin se oikea Tardiksen sininen olisi löytynyt 7veikasta mutta ei muista, ja tällä kertaa oli tyytyminen Nallen (liian) tummansiniseen kaksinkertaisena.

Aloitin pipan lauantai-iltana odotellessani miesväkeä kotiin pelireissulta, ja eilen illalla tein kavennusosion kahteen kertaan. Ensin tuli liian korkea, toista versiota en edes sovittanut vaan pipa on venymässä n:o 4 fudispallon päällä. Näitä meiltä löytyy muuten vaikka isommankin pipatuotannon venyttämiseen.

Kirjoneule ei ole oikein tasaista näin paksulla langalla, ja hyvällä mielikuvituksella Tardiksen tunnistaa, kuvassa vain näyttää ihan mustalta :-(
Esikoinen kyllä ihastui pipaan, ja luulenkin että tämä muuttaakin hänen päähänsä, mutta pipaa on vain jatkettava ennen sitä ;D Tardis jäi kyllä kaivelemaan mieltä, ja taidan tehdä seuraavat kokeilut ohuemmalla langalla ja paremmalla sinisellä. Ja Ravelrysta kyllä löytyy lisää!

Tänään olenkin kotona seurailemassa räkäisen neidin vointia, illalla oli hieman lämpöä ja tänään katsottiin parhaaksi jäädä kotiin lepäämään, jospa flunssan saisi taltutettua ennen kuin se riehaantuu kunnolla. Tytön olo on kurja, joten lepäilee jopa vapaaehtoisesti. Hyvää alkanutta viikkoa!

Ja taas lapasista

Alkaa käymään yksitoikkoiseksi tämä sisältö... nyt on lapaset saatettu verhoamaan esikoisen kätösiä.

Sama sorvi, samat kierrokset, eli

lanka: 7veikka + Rose, 61 g

puikot n:o 5, 29 s

 

Saaja oli silminnähden tyytyväinen lapasiinsa, totesi "hyvä" ja vei tumput laatikkoonsa. Vähän ajan kuluttua hän pyörähti luonani ja sanoi ohimennen " ai nii, kiitti". Nyt voinkin taas palata takaisin ufojeni pariin, peittolappuset huhuilivat jo kassista!

Kahdeksan lappua vielä tekemättä, olen jo luonut silmukat seuraavaan malliin illan matsia varten, nojatuoli on varattu minulle klo 17:50 alkaen kun alan luotsaamaan ManU:a voittoon Chelseasta. Siihen hommaan nämä lappuset ovat sopivaa väkerrettävää.

Tänä viikonloppuna onkin saanut nauttia kauniista auringonpaisteesta ja kirpakasta pakkasesta. Parhaimmillaan pakkanen kiristyi meillä -18 asteeseen, mutta muuten keli on suosinut ulkoilijaa. Päiväkin on pidentynyt huomattavasti, neljältä ei ole vielä pimeää kuten vielä pari viikkoa sitten.

Aurinko kutittelee jo vihertyvää peukaloa, mutta vielä on parasta pysytellä kirjojen ja siemenkatalogien parissa ja yrittää pitää näpit erossa tilauskupongeista. Jos on lankavarastot paisuneet huomaamatta, niin on lisääntyneet myös siemenpussitkin. Ne ovat oikeastaan pahempia kuin langat, yhdellä viattomalla pienellä pussilla saat huomaamattasi kodin täyteen honteloita taimia, saati jos pusseja on kymmeniä...

Lapaskateutta

Tiedättehän annoskateuden, se tunne mikä iskee ravintolassa kun ruoka-annokset on tuotu pöytään ja -voi pahus sentään, vieruskaverin valitsema annos näyttääkin paljon paremmalta kuin oma valinta.

Meillä on ollut havaittavissa lapaskateutta. Ensimmäiset viitteet siitä saatiin viikonloppuna, kun ihastelin uusia lapasiani ja esikoinen innostui kommentoimaan monisanaisesti "vähä siistit". Normaalisti esikko kykenee ilmaisemaan monimutkaisiakin asioita urahduksella "ä" ja ilmeet sekä bodylanguage luo viitekehyksen tulkinnalle.

Seuraavaksi ukkokulta tuumasi, että "sinä se kudot vaan itsellesi etkä meille muille". Neito taas listasi viidessä sekunnissa mitä kaikkea hän haluaakaan "tommosetlapasetjalapinlapasetjakämmekkäätjasellasentuubinjavillasukat".

Kilkuttelin vain tyynesti lappusia peittoon, kunnes esikko veti maanantaina esiin "huono äiti" -kortin. Hänen käsiään siis paleltaa kun ei ole kunnon lapasia, ja esitys vietiin huippuunsa selaamalla netistä lapasia, jotka hän joutuu itse tilaamaan kätöstensä lämmikkeeksi. Okei, viesti ymmärretty.

Lankatynnyrin kätköistä löytyi herraa miellyttävä yhdistelmä 7veikkaa ja Rosea

Ja näistä muodostuva neulepinta kirvoitti iloisen kommentin "vähänks siisti"

Huomatkaa hieno silmukkamerkki...

Riensin myös omatunto kolkuttaen tuhoamaan yhden ufon, eli tässä on entinen pipan alku jälleen keränä, purettavaa oli huimat kaksi kerrosta resoria.

No ei poju ihan näin helpolla päässyt, pakotin harkkavapaan illan kunniaksi pojan "mummojumppaan" äidin kanssa, eli teimme pilatestä 45 min ohjelman. Hymyilin itsekseni kun poika väitti DVD:n selostajatädille vastaan: "no en venytä" "no enkä hengitä" "en tee". Alkava murkkuikä se siinä mutisi, mutta kiltisti poika jumppaili äidin kanssa ;D

Vielä pitäisi väsätä lapasia kuulemma isälle ja tyttärellekin, mun ufoiluni käy nyt kyllä hullusti!

Tervetuloa, pakkanen

Vihdoin lämpötila tipahti nollan alapuolelle, eilen aamulla töihin lähtiessäni oli vielä 3 astetta plussalla, mutta jo töistä tullessani lämpötila oli laskenut viiteen pakkasasteeseen. Niinpä tuli kiire kilkutella valmiiksi nämä ensimmäiset ufontuhoomispalkkiot, eli lapaset itselleni. Punainen lanka on SJY-paketista saamaani seiskaveikkaa, ja sen pariksi lähti lankatynnyristä Rose Mohairin jämiä. Aloittelin lapasia tiistaina tyttären soittotunnin aikana, ja eilen Voice of Finlandia katsellessa sain nämä valmiiksi. Sattui olemaan niin hyvä draivi päällä, että jopa päättelin langanpätkät saman tien!

Lapaset itselleni, malli oma

lanka: 7veikka ja Rose Mohair

puikot n:o 5, 30 s, 72 g

 

Nämä olivatkin jo tänään kädessä koiralenkillä, ja lämmittivät juuri sopivasti yhdeksän asteen pakkasessa. Maakin on taas valkoinen, lunta on sadellut hiljakselleen ja kävinkin hämärän tullen sytyttelemässä kynttilöitä ulos.

Ensimmäinen työviikko takana joululoman jälkeen, vähän on taas arkirutiinit kateissa niin lapsilta kuin vanhemmilta. Ensi viikolla aloitan tekemään nelipäiväistä työviikkoa, koko talo lyhentää työaikaa säästösyistä. Tuntuu ihan mukavalta saada vähän hengähdystaukoa ja omaa aikaa -vaikkapa kaappien siivoamiseen ;-)



Eka ufo tuhottu!

Nyt on helppo hymyillä, lauantaina kävimme tapaamassa vanhempiani, ja sillä reissulla virkkasin apinan raivolla verhokappaa. Mutta se valmistui! Tässä molemmat verhot ovat pingotuksessa päällekäin hienolla Biltema-alustalla:

malli: Lea virkkausideat n:o 2/2013

Novita Kotiväki 248 g, koukku n:o 2

 

 

Ehkä on vähän liiankin voittajaolo, sillä ajattelin (tästä ei koskaan hyvä heilu) että jokaista tuhoamaani ufoa kohti voisin aloittaa pienen  välikäsityön itselleni, ja verhokapan projektipussiin hyppäsi heti punaista seiskaveikkaa ja valkoista Rose Mohairia sekä vitosen pyöröt. Näistä tulee mulle lapaset kunhan saan silmukat luotua. Eli ehkä joskus ens kesänä...

Muista ufoista ei sitten olekaan juuri lapsille kerrottavaa, peittolappuja on nyt 19 kpl ja 11 puuttuu. Langan riittävyys vähän jännittää, mutta epätoivo ja kuumeinen loppukiri on todettu usein mainioksi ideamankeliksi. Siispä ei huolehdita siitä vielä.

Sen sijaan voisin lueskella tilaamaani kirjaa, Raitalammas vinkkasi kirjaa joulukuussa blogissaan, ja pitihän se sitten itsellekin tilata. Oma viime vuosituhannella hankittu C-saksan kielitaito on hieman päässyt ruostumaan, olen yrittänyt pitää sitä yllä katselemalla nostalgisia saksalaisdekkareita (murhasanasto on hyvin hallussa), kuuntelemalla Rammsteinia (turistisaksaa vasta-alkajille, heh heh) ja lukemalla oman alani ammattilehtiä (Werkstatt und Betrieb, tällä kiusaan liian sitkeitä lehtimyyjäpoloisia). Mikään näistä ei ole oikeastaan valmistanut tähän lukukokemukseen, saksalaisen neulesuunnittelija Martina Behm:n kirjoittamia lyhyitä tarinoita käsitöiden ympäriltä. Kirjaa ei ole suomennettu ainakaan vielä, joten ei auta kuin hypätä ja opetella uimaan.

Kännykkäkuvat näyttävät tykkäävän pötköttää, joten olkoon siinä sitten.

 

Huomenna alkaa taas arki, loma tuli kyllä tarpeeseen ja tällä taas jaksaa kohti kevättä. Hyvää alkanutta viikkoa!

Vuosi 2013 pakettiin numeroina

Mutta ensin toki toivotetaan herkullista tätä vuotta 2014, vaihdoimme vuoden taas perinteisesti hyvässä seurassa syöden ja raketteja ampuen. Jälkiruokana oli neitomme leipoma kakku:

Maistui yhtä hyvälle miltä näyttikin, ja kakku katosi juhlijoiden suihin.
Aamulla perheen vielä nukkuessa ja koiran tuhistessa tyytyväisenä aamulenkin jälkeen maha täynnä nappuloita otin ruutupaperia ja kynän tehdäkseni tiliä edellisen vuoden lankaisuudesta. Tilinpäätöksen jälkeen olin salaa tyytyväinen että tämän vuoden rakettidiilini sai täystyrmäyksen, sillä numerot olivat karua luettavaa. Kas tässä samaan malliin kuin viime vuonna:

vuoden alussa minulla oli reilu 5 kg lankaa, josta

• kudoin 752 g
• ostin lisää 2900 g
• tehtyjä töitä 7 kpl
• suurin yksittäinen työ oli jämälankatunika 339 g
• pienin yksittäinen työ oli vauvan tossut 19 g
• eniten lankaa rohmusin tammikuussa, 1250 g
• eniten lankaa kulutin syyskuussa, 339 g
• vähiten valmista syntyi maalis-, huhti- touko- kesä-, heinä- ja elokuussa; 0 g
• lankaa ei hypännyt ostoskoriini maalis-, huhti- touko- kesä-, heinä- ja syyskuussa
• lankavarastoni kasvoi 2000 g

Eli olen samassa lankamäärässä kuin kaksi vuotta sitten. Eihän tuota toki ihan määrättömästi ole parhaimpiin hamstereihin verrattuna, mutta pitäisin mielelläni varaston yhteen koiranruokatynnyriin mahtuvana. Olkoon siinä siis tavoitetta tälle vuodelle, kudottavaa on noin puoli tynnyrillistä ;-) Toivottavasti käsi kestää, viime vuoden puolen vuoden kipujakso näkyy kyllä tuossa tilastossa muualla paitsi lankaostoksissa.

Sitten katsaus toiseen tavoitteeseeni, kävellä heinä-joulukuun välisenä aikana 600 km eli 100 km kuussa. Tältä näytti trackerini eilisen koiralenkin jälkeen:

Kilometrejä oli tallentunut 674,95 km, ja noin 40 km on jäänyt tallentumatta joko oman tai puhelimen sähläilyjen vuoksi. Tämä tavoite täyttyi kirkkaasti, ja uskaltaudunkin nyt asettamaan ensi vuodelle saman tavoitteen, 100 km kuussa eli 1200 km vuodessa. Katsotaan miten akalle tässä käy!

Nyt on sitten vuosi avattu, tavoitteet asetettu ja jopa julkistettu. On aika asettua telkkarin ääreen seuraamaan vuoden ensimmäistä Valioliigakierrosta ja aloittaa ufojen tuhoaminen.

Lankaisaa ja ufotonta vuotta 2014!