Säälittävää selittelyä

Olipa mukava yllätys, että blogiini on löytänyt uusi lukija, tervetuloa Kati ja toivottavasti viihdyt! 

 

 

Kai tämä on jotain epätoivoista todistelua et "kyllä sitä on jotain tehty"... Yllä siis tammikuun trackerin näyttämä, en nollannut laskuria vuodenvaihteessa vaan matka on mitattu heinäkuun alusta lähtien. Viime vuoden viimeisenä päivänä matkaa oli kertynyt noin 674 km, joten 100 km/kk -tavoitteessa ollaan pysytty.

 

Viikko on ollut taas jokseenkin sekasortoinen, viikonlopun kivat suunnitelmat menivät täysin uusiksi, kun lauantaiaamuna klo 3:00 heräsin juoksuaskeliin - poika kiiruhti oksentamaan, vatsatauti iski ikävästi kotiturnauksen aamuna. Aamulla piti alkaa sitten ilmoittamaan valmentajille poisjäännistä, ja mitä kurjinta kälylle, että pojat 2 v ja 7 kk voivat toki tulla tädin luo hoitoon, mutta oksennustautia olis tarjolla. Serkkupoikien vierailua oli odotettu koko perheen voimin, ja varmasti pettymys oli suuri veljenikin perheessä, siihen romuttui vapaa lauantaipäivä. No, otamme uusiksi joskus toiste.

 

Töissä on taas ollut draamaa ja suuria tunteita, mustan maanantain pelasti kollega joka tuli päivän lopulla ilmoittamaan konttoriimme valuvasta vesilammikosta. Käytävällä oli isot vesilätäköt joissa seisoimme ihmettelemässä veden määrää, sitten riitti vain vilkaisu toisiimme ja aloimme pomppimaan lätäkössä kuin pahaiset kakarat. Kiitin häntä mahtavasta nauruterapiasta, juuri sopiva päätös sille päivälle!

 

Puikkojenheilutusrintamalla on ruuhkaa, peitosta puuttuu yksi lappu, ja langan riittävyys jännittää. Perjantain vapaapäivällä yritän päästä Titityyhyn tutkailemaan valikoimia, kuvittelisin sieltä löytyvän parhaiten lampaanvillaan matchaavaa lankaa. Seiskaveikka on sitten se viimeinen epätoivoinen vaihtoehto, jos en kerta kaikkiaan mitään muuta löydä. Eli viimehetken paniikki on jälleen synnyttänyt ratkaisun, jopa pari vaihtoehtoakin.

 

Neiti kitisee että hänellä ei ole lapasia (kuin 5 paria, mutta mikään niistä ei ole kirjoneuletta), ja hän on varastamassa minun vanhoja tähtikuvioisia koiranulkoilutustumppuja joista on peukalotkin jo puhki. Novitan Lapaslehdessä oli muutama kiva malli, jos yrittäisi kokeilla miten sormet taipuu kirjoneuleeseen. Samoin monessa blogissa esiintynyt pöllö kutkuttelisi vanhaa "pöhhö"-fania, olen nääs surffannut tämän pöllötrendin huipulla jo hamalla 70-luvulla, kun suuri yleisö on löytänyt pöllöjen lumon vasta nyt 40 vuotta myöhemmin ;)

Sitten kutomistaan edelleen odottaa pipa ja sukat salaisen jouluystäväni lähettämistä langoista, ja tietenkin se viimeinen ufo. Edellyttäen että peitto valmistuu. Sitten listalla olisi tuubihuivi ja lisää sukkia... Koirarintamalla olisi nyt ehkä pientä kirkastumista, katsotaan jos kesään mennessä meillä olisi vihdoin pieni koirapoika!

Juu, siis elossa ollaan ja kovasti sätkitään joka suuntaan, kevättä kohti!