Vilkas viikko takana

Ihan ensiksi kiitokset ihanista kommenteistanne, mukavan moni on löytänyt blogini: neulomovinkkaus taitaa tosiaan olla tehokasta! Valitettavasti en ole ehtinyt kommentoimaan, mutta yritän nyt ottaa vahinkoa takaisin kollektiivisesti:

Mammukalle tiedoksi, että kyllä lenkkipolun varrelta löytyy sieniapajiakin, rouskuja, suppiksia ja kantarellejakin olen saanut saaliikseni :-) Pidän itse metsälenkeistä enemmän kuin sivistyneistä remmilenkeistä, jotenkin vain mieli lepää parhaiten luonnon keskellä. Koirat touhuilevat omia juttujaan, molemmat ovat dual purpose -springereitä, eli alkuperäiset metsästystaidot ovat tallella, ja näyttelyitäkin on harrastettu kaikkien koiriemme kanssa. Nykyiset koirapoikamme ovat seniori Scott, 10,5 v papparainen joka nauttii hyvästä ruoasta ja rapsutuksista. Harry on 3 v vauhtiveikko joka rakastaa työntekoa, touhua ja toimintaa.

Tällä viikolla tuli sitten talvi, lunta ja pakkasta.

 Lunta noin pari senttiä ja pakkasta pari astetta, mutta talvivaatteet piti kiireesti kaivaa esiin, samoin vaihtaa autoihin talvirenkaat. Syysloman päätteeksi päätimme aloittaa kokeilun kuinka jälkikasvu pärjää kouluaamuisin kaksin. Puuro jätetään hellalle odottamaan ja varmistamme puhelimella, että muksut ovat tosiaan nousseet ylös. Taas kerran on vain todettava, että ei meillä ole enää pieniä lapsia, vaan homma lähti sujumaan yllättävänkin kivuttomasti. Mukavaa!

Viikolla oli harrastuslähtöjä joka ilta, parhaana kaksi. Joten käsityöt etenivät ihan kivasti, Haruni on menossa jo B-kaavion alkuriveillä ja hihat pojan paitaan ovat puolessa välissä. Mikään yllätyshän ei enää ole se, että hihat tulevat pyörönä ja magic loopilla, jotta tulee varmasti kaksi samanlaista! Otin uuden haasteen itselleni kokeilla kuinka lapaset tehdään kärjestä aloittaen.

Lankana on Nalle mustikkaretki, puikot 2½ ja paperilla lapasten saajan tassun kuva kaavaksi puikkoja heiluttavalle tädille. Homma on erittäin alkutekijöissään ja lapasen muoto on vasta ajatuksen asteella, mutta valmiiksi tulee tämäkin sitten ajallaan...

Huomenna olisi sitten kellojen kääntö talviaikaan ja aika suorittaa blogiarvonta, palkinto on jo paketissa odottamassa postitusta!

Syksyistä arvontaa

Hidas sytytys ja pitkät piuhat... hoksasin vasta Kyjy -blogia päivittäessäni, että olen saanut oman urakkani puoliväliin. Jes! Sen, ja puoliväliin ehtineen syyslomani kunniaksi laitan pystyyn pienen puolivälin arvonnan, osallistujien kesken arvotaan jotain suomalaista ja syksyistä neulojan iloksi...

Säännöt ovat samat tutut kuin muissakin arvonnoissa, eli:
1 arpa kilahtaa kommentoimalla tätä postausta
1 arpa lisää kun liityt lukijaksi
Osallistumisaikaa on tästä hetkestä aina kellojen kääntöön, eli kesäajan päättyessä 28.10. klo 04:00/klo 03:00 talviaikaa.
Onnea arvontaan!

Tänään nautin märästä syyssäästä koiruuksien kanssa metsälenkillä. Ruska ei ole tänä vuonna ollut hehkeimmillään, värejä on vain vähän suolammen ympäristössä:

Sammalet sen sijaan hehkuivat upeissa vihreissä sävyissä, vierekkäin oli miltei neonvihreää ja kauniin smaragdinvihreää sammalta taustana tummanharmaanvihreä metsä, ja silti vain näytti niin hyvältä!



 

Nuorempi koiraherra löysi (taas) metsästä kuolleen linnun, se oli nähtävästi haavoittunut ja kuollut vammoihinsa. Tästä lempiaiheestani jaksaisin luennoida vaikka kuinka pitkään: noutavan koiran käyttö pitäisi saada pakolliseksi kaikkeen linnustukseen!

 



Läpättimet valmiit!

Kesähelteillä ensimmäisten valmistuneiden KyJyjen joukossa oli neidin toiveiden mukainen löröpipa. Langaksi valikoitui fuksianpunainen Isoveikka lähinnä värin perusteella, oletan. Loppulangasta toivottiin kämmekkäitä, jotka päätyivät puikoille viimeisenä aloituksena muutaman mutkan jälkeen.

Isoveikka ja pieni kapea käsi ei ole ehkä ihan se paras yhdistelmä, mutta tärkeintä oli saada pipa ja kämmekkäät samaan kuosiin. Kämmekkäät jäivät startin jälkeen aloitettujen laatikkoon odottamaan parempia aikoja, jotka koittivat kun tuskastuin Woolin näpertämiseen ja piti saada jotain nopeasti etenevää. Kämmekkäät valmistuivat ennätysvauhtia, mallineuleena 2o2n kämmenpuolella, ja kämmenselälle oikeilla silmukoilla kahden silmukan palmikkoa. Ja luonnollisesti Magic loopina.

Neidon mieli on ailahtelevainen, tai sitten vain nopeasti viilenneet kelit saivat toivomaan "läppälapasia", eli lapasia joiden kärjen saa auki. Peukaloon en suostunut enää läppää väsäämään, sen verran karmea viritys tuli tuosta sormiosastakin... lankaa jäi sormivirkkaukseen noin 25 cm, joten lähellä oli joutua tämänkin langan kanssa ikuiseen jämälankakierteeseen. Ja lopputulosta voitte ihailla tästä, väri on vääristynyt kivan oranssiksi???

Viimeksi jo kerroin sen pikkunutun valmistuneen, tässä todistusaineistoa siitä, että napitkin ovat paikoillaan ;-)

Haruni etenee tasaista tahtia, etenemistä on vauhdittanut mukavasti pojan futsal -leiri, joka kestää päivittäin 1½ tuntia. Mitäpä sitä äiti näin sateisena päivän keksisi, kuin nappaa kutimen kainaloon ja antaa flow:n viedä. Onneksi sain järjestymään itsellenikin tähän viikon loman, vaikka se kuluukin kotitöiden ja kuskauksen merkeissä, saa ajatukset edes hetkeksi pois työasioista. Viikon ainoa "must to do" tuli juuri hoidettua, kun miesväki lähti viemään kaatopaikkakuormaa. Ihmeellisesti sitä vain kerääntyy nurkkiin kaikenlaista omituista, nytkin kärryn täytti vanhat patjat ja maalatut laudanpätkät.

Ruuhkaa puikoilla

Kyjyni punnertaa urheasti kohti puoliväliä ja samalla ensimmäinen joululahjakin valmistui. Punanuttuinen hemmo vie kutomani villanutun veljenpojalleni, sitten joskus muutaman kuukauden kuluttua. Vaikeinta oli valita nuttuun napit, mutta lopulta kolmesta vaihtoehdosta valikoitui hivenen petroolinsävyiset napit. Kamera näytti lähteneen futisturnaukseen isän ja tyttären matkaan, joten kuva jää vielä uupumaan yhdeksännestä valmistuneesta KyJy:stä.

Perjantaina oli kuukauden ensimmäinen perjantai, ja sehän tarkoitti iltaa hyvässä seurassa puikkoja heiluttaen. On mukavaa ja terapeuttista vaihtaa kuulumisia ja ajatuksia ystävien kanssa, jotka elävät samaa ruuhkakautta lasten, työn, harrastusten ja huushollauksen pyörteissä. Tämän kuun aivoriihi ideoi kuinka ruokkia perhe jääkaapin valolla ja raanavedellä, sekä yritimme keksiä tapaa hoitaa viikon ruokaostokset mahdollisimman vähällä hikimäärällä. Viikon pelastukseksi valikoitui einesmaksalaatikko: rautapitoista, helppoa, nopeaa, halpaa. Kelpasi parille perilliselle jopa kylmänä...

Olen taas ajautunut kauaksi kauniista ajatuksestani kutoa yhden KyJyn kerrallaan valmiiksi. Lahjaksi menevä Haruni alkoi aluksi tuntua lähinnä hanurilta, ja päästelin enimpiä savuja neidin kämmekkäisiin. Haruni on alkanut sujua kun siirryin lukemaan kaaviota enkä aukikirjoitettua ohjetta, olen A -kaavion toisessa toistossa menossa. Silmukat alkavat lisääntyä niin, että huivi ei enää olekaan nopea välipala, vaan sopii parhaiten pitkien odotusten työksi, jossa ei tarvitse seurata muuta. Eli sopii pianotunnille, uimakouluun, sählyyn ja illan päätteeksi. Jalkapalloharkkojen ajaksi pitää olla neule jota voi kutoa katsomatta, sillä kotimatkalla vaaditaan tiukkaa analyysiä harkoista. Tätä varten sopii neidin kämmekkäät, sopivan pieni työ kudottavaksi vaikka seisten. Läksyjen kuulusteluun, lukuläksyn kuunteluun ja koealueen kuulusteluun sopii isompi kudin, jota ei myöskään tarvitse juuri tarkkailla. Tähän tarkoitukseen valikoitui pojan villapaita. Eli lopputuloksena mikään ei juuri etene, mutta kovasti olen kyllä tekevinäni jotain ;-)

Esikoinen hoputtaa jo autokuskia jättämään tietokoneen ja kuskaamaan hänet päivän ekoihin harkkoihin. Joululahjarahoilla pitkän harkinnan jälkeen ostamansa nappikseen laitettava MiCoach on tuonut pojan treenaamiseen aivan uudenlaista puhtia, kentälle on kova kiire lämmittelemään jo puoli tuntia ennen joukkueen lämmittelyjen alkua, ja kotona on kiire tarkistamaan tuliko uusia enkkoja nopeimpaan kilometriin, juoksumatkaan tai tehoihin. Poika kuulostaa jo kärsimättömältä, nyt on äidin mentävä!

Keijun kädenjälkiä

Viimeksi postasin viimeistelykeijun käyneen kylässä, ja tehneen taikoja Kyjyilleni. Ensiksi aina jännittävät huovutukset, ei menneet taaskaan ihan niinkuin Strömsössä. Purojämästä isoäidinneliöksi virkattu lärpäke muuttui pesukoneessa jokseenkin pannunalusta muistuttavaksi. Ei mikään muotovalio, mutta ajaa asiansa arkikäytössä.

Tämän kanssa samoille kierroksille pääsi pojan toivomat huopatumput, lankana Dropsin Eskimo. Lopputulos muistutti mielestäni enemmänkin patakintaita, mutta aina positiivisen poikani mielestä nämä oli "just hyvät ja sopii vaikka sählyyn maalivahdille". Päätelkää itse, kumpi oli oikeassa:

Sitten se Puro -liivi. Tätä tein puikot savuten jännittäessäni Espanjan puolesta futiksen EM-kisoissa. Sain putkilon olkasaumojen ompelua ja resoreiden tekoa vaille valmiiksi, kun Torres nosti EM-pokaalin päänsä päälle, ja siihen pisteeseen tämä sitten jäikin pitkäksi aikaa. Nyt vihdoin viimein tsemppasin tämän finaaliin:

Lopuksi loppusuoralle kirii myös ensimmäinen joululahja, saaja ei osaa vielä pahastua pehmeistä paketeista joten täti käyttää häikäilemättä tilaisuuden hyväkseen. Nuttu odottaa vielä nappeja, poitsun kanssa tongimme Sinellin kilonappilaatikosta kolme kandidaattia:

Kokelaat eivät näy kuvassa kovinkaan hyvin, pimeänä sateisena päivänä sisällä kuvaaminen pikku pokkarilla venyttää onnettomat kuvaajakykyni äärimmilleen. Eikä se ole paljon.

Nyt puikoillani onkin jo seuraava lahja, yritän tehdä synttärilahjaksi äidilleni Harunia. Se ei todellakaan ole mikään telkkarineule, vaan ainakin vielä joudun seuraamaan tiukasti ohjetta. Onneksi Kyjyjen joukossa on vielä telkkarin äärellä tehtävää, sateinen sää ei paljon houkuttele ulkoilemaan koirien lenkkejä enempää. Koirat sensijaan nauttivat märästä ilmasta, hajut ovat voimakkaimmillaan eikä ole liian kuuma. Tunnelmallista lokakuun alkua!

Syksyn kukkaloistoa

Viikko on mennyt hieman apeissa tunnelmissa, työpaikallani alkoi yt-neuvottelut. Toistaiseksi odotellaan kuuden viikon kulumista ja tietoa siitä, mitä kaikkea se tuo tullessaan. Kurjaa oloa on lisännyt flunssanpoikanen ja huonosti nukutut yöt. Kokeilen nyt tulenko toimeen kokonaan ilman kipulääkkeitä, viimeisenä olen jättänyt pois nukkumaan auttaneet lääkkeet. Vieroitusoireet ovat olleet yllättävän kovia, mutta lievitystä on tuonut -kuinka yllättävää- puikkojen heiluttelu. Viime aikoina meillä on vieraillut päättelykeiju, jonka avustamana olen saanut Puro-liivini valmiiksi, ja villanuttukin alkaa olla loppusuoralla. Huovutusten yllätyksellisistä tuloksistakin on kuvat vielä ottamatta, pidetään jännitystä yllä ;-)

Synkkyyden sijaan olen ihastellut terassin pöydällä kukkimaan innostuneita verenpisaroita

Monk Blå:n raskaat lilat kukinnot kukoistavat jatkuvasta sateesta huolimatta.
Pidän myös Göteborg:in kontrastisävyistä, kukinnon muoto on myös kaunis.

Pidin ennen verenpisaroita vähän "mummokukkina" mutta tarkemmin lajikkeistoon tutustuttuani sieltähän löytyikin todella monimuotoisia ja kauniita kukkijoita! Viikonloppuna taitaa olla aika muuttaa kesäkukkijat takaisin sisätiloihin talvehtimaan ja vaihtaa ulos syysistutukset. Kynttilät on jo viritetty paikoilleen, ja alan valmistautua hämärähyssyn viettoon. Onneksi syysloma on parin viikon päästä, saa pienen hengähdyshetken ennen yt-kierroksen loppua.

Pientä edistymistä kyjyjen saralla

Viimeksi tuskailemani neulepläähin sisuunnuttamana punnersin nutun hihat valmiiksi keskiviikkona, ja nyt olen pari päivää tehnyt vähän sitä sun tätä. Torstaina virkkasin Puron jämäkerästä pannunalusen ja eilen päätin tehdä peukalot pojan huovutettaviin lapasiin. Tänään sain vihdoin huovutettavat tekeleet pesukoneeseen pyörimään:

 

 

Lopputulos on aina yhtä jännittävää, ovatko tekeleet huopuneet varotoimenpiteistä huolimatta palloksi, pysyneet ennallaan tai kutistuneet nukkekokoisiksi.

 

Samassa reippauspuuskassa pingoittelin nutun osat alustalle (huomatkaa hieno Biltema -hyppyruudukko), ja nyt odottelen seuraavaa reippauspuuskaa joka saisi nutun kasaan :-)

 

On tämä kummallista, ensin tuskailen kappaleiden valmistumisen kanssa, sitten pingotuksen, ja lopulta nuttu pitäisi vielä kasatakin... ja tätä kutsun rakkaaksi, rentouttavaksi harrastuksekseni???