Loppuvuoden lahjapläjäys

Loppuvuodesta ei ole oikein tullut päivitettyä blogia, yhtenä syynä ovat olleet suurena salaisuutena valmistuneet lahjat. Tuin kutomossa Ravelryn puolella järjestettiin yhteistyössä Kiukkulinnun kanssa Lahjat ajoissa KAL. Sen innoittamana päätin minäkin lahjoa läheisiäni pehmeillä paketeilla normaalia enemmän. Olen lahjonut vain harvoja ja valittuja joiden arvelen oikeasti ilahtuvan jostain omin kätösin pakerretusta, ja hieman myös ymmärtävän että pieninkään työ ei ihan haukottelemalla valmistu. Eli lahjan takana on oikeasti aikaa ja ajatusta.

Tähän ryhmään ei luonnollisestikaan kuulu suosikkilahjottavani veljenpojat eli pikkujäbät. He saavat luvan ilahtua tädin pehmeistä paketeista tai olla ilahtumatta, heille on vain niin kiva tehdä pikkuisia juttuja. Villapaidat olenkin jo esitellyt aikaisemmin, ja partavesipaketista tuunattuun lahjarasiaan meni auto- ja traktoripiparimuottien mukaan heijastavat lapaset. Lanka löytyi lipaston kätköistä kesällä siivotessa, tästä piti aikaisemmin tehdä neidille lapaset tai säärystimet mutta tiettyjen seurasiirtojen jälkeen vihreä on passé, eikä neiti kestänyt ajatusta mistään vihreästä. Kerästä sai juuri kahdet pienet lapaset.

Lapaset 2-4 v ja 5-7 v, yht 100g. Puikot 5.

Lisää lapasia syntyi lämmittämään mummojen käsiä, ensin punasävyiset omalle äidille ja sitten sinisävyiset anopille. Oma tuttu malli seiskaveikan ja Rose mohairin yhdistelmästä vitosen puikolla.

 

Lapaset mummoille, 73 g ja  105 g

Joulukuun pimeä päivä käänsi punaisen oranssiksi ja toisaalta korosti sinisten lapasten värejä, oikeasti tummansininen mohair tekee värien vaihtelun paljon utuisammaksi.

Ukkokullan ilmeet olisi pitänyt saada ikuistettua, kun joulupukki toi hänelle ison lieriönmuotoisen rasian. Rasiasta löytyi paitsi muutama suklaakonvehti, myös pipoja.

Syksyllä sain palautetta, että ei ole oikein sellaisia kivoja pipoja joita olisi mukava pitää. Ja ammoin tekemäni cousteau -tyylinen pipa seiskaveikasta kutitti kamalasti, yllätys yllätys... Niinpä päätin tehdä hänelle pipon joka ei kutita. Ensin sraptastic hatiin kaikki Cascade Heritagen jämät edellisvuoden Tardis-sukista, harmaa Tuulen tytär loppuun viime vuoden huivimysteeristä ja loppuun messuilta ostettua Dropsin  merinoa.

Scraptastic Hat, 34 g

Seuraavaksi kaivoin itse värjäämiäni Wooleja, ja aloin tehdä vihreästä (pujo + vihtrilli) Exeteria. Resorin jälkeen aloin epäillä langan riittävyyttä, ja kaivoin toisen, vaaleamman vihreän Woolin (lehtokuusama???) jolla raidoitin pipon loppuosan. Vähän camo-henkinen väritys, mutta ihan kiva.

Exeter, 64 g

Kun kerran oli vauhtiin päästy, ja edessä oli kolmen päivän työreissu joka vaati kipeästi matkakudinta, kaivoin tynnyrin pohjalta pojan paidasta jääneet Big Merinot ja niille pari ohjetta. Ensin valmistui Skyping beanie, jossa on kiva ribbikuvio

Skyping Beanie, 60 g

ja lopuksi Basic hat, ihan tavis, lörpähkö pipa. Voi myös käyttää resori käännettynä beaniena. Tämä kuluttikin onnistuneesti Big Merinon loppuun viimeistä metriä myöten.

Basic hat, 74 g. 

Tässä sivussa tein myös Satakieli -MKAL kalenterihuivia joka parhaillaan odottaa kuvausta. Pari työtä on myös blogaamatta viime loppusyksystä, mutta ne jäävät nyt ensi vuoteen. Muu perhe on parhaillaan rakettiostoksilla, lapsosille pitäisi myös saada luistimia ja monoja entisten kutistuneiden tilalle. Saapa nähdä mistä esikon siroon nelikutoseen löytyy monot?

Huomenna on taas perinteisen lankainventaarion vuoro, olen jo tilinpäätöstä laskeskellut ja marraskuun pyrähdys kässämessuilla ei ollutkaan ihan niin tuhoisa saldolle kuin olin pelännyt. Toisaalta joulukuun raivokas lahjaneulonta vajensi stashia miltei puoli kiloa. Ajatus jo laukkaa seuraavissa töissä, inspiraatiota antaa joulupukin tuoma Veera Välimäen Lankaleikki -kirja. Kuinkas osasinkaan sellaisen tilata itselleni Adlibrikselta;)

Räiskyvää, mutta turvallista vuodenvaihdetta, palataan taas ensi vuonna puikkoihin!