Se toinen viime talvesta selviytynyt kärhö on intoutunut kukkiman upeasti uudessa tuessaan, se toinen selviytyjä puskee toisaalla vain lisää vihreää vartta. Istuttelin menetettyjen kärhöjen tilalle uusia, ja muutaman uuden vielä lisääkin. Nämä vaan ovat niin kauniita.
Eräs ikuisuusprojekti sai päätöksensä, kun ukkokulta naputteli cottage garden -penkin rajauksen loppuun. Tämä rajaus olkoon väliaikainen ratkaisu, mutta sain tyhjättyä kaksi kompostia ja kasan multaa uuteen penkkiin, ja nyt kurpitsat rehottavat voimakkaassa mullassa. Tynnyreihin kasvamaan laitetut krassit ja hajuherneet ovat sitkeästi taistelleet kirppoja vastaan, mutta kukinta taitaa jäädä tältä kesältä näkemättä.
Viime kesän urakkani "reuhurinteen kesyttäminen" näyttää nyt tältä:
So far so good, tämä on pörriäisten ja perhosten lempipaikka -ja tykkään kovin itsekin.
Tässä sitten vähän projektinalkua tuleville vuosille. Näkösuojaa naapurien tielle päin on jo laitettu alkuun mutta kasvua saanee odotella vielä muutaman vuoden.
Kesäkuun puolessa välissä tasasimme ja hieman laajensimme uutta aluetta ja kylvimme nurmikon. Tänä kesänä ei ole tarvinnut huolehtia kylvöksen kastelusta...
Uuden alueen reunamalle kasattiin ylös nousseita kantoja ja juurakoita joiden päälle tyhjensin vielä neljä puutarhakompostikasaa. Tähän on muotoutumassa ruusukukkula, johon olisi tarkoitus vihdoin haudata vanhojen koiriemme tuhkat. Ensimmäisiä istutuksia on jo tehty: muutama ryhmäruusu, maanpeiteruusu, pari pionia ja neljä kärhöä. Tarkkaa suunnitelmaa en ole tehnyt, rajauksetkin vielä puuttuu, helleaalto puuttui peliin enkä ole kyennyt koskemaan lapioon kohta pariin viikkoon. Mutta eiköhän tämä tästä aikanaan valmistu.
Viimeiset tour-sukat ovat nyt kantapäissä menossa, mielessä pyörii jo 1001 ideaa seuraavaksi aloitettavaksi työksi, joten startiittia on ilma sakeanaan. Syksyn kalenteri näyttää siltä, että minulla on oltava monenmoista kudinta: kevyttä matkakutomista, iso telkkarineule, jotain pientä välipalaa ettei ihan tylsisty, vähän työläämpi mutta kevyt kudin viikon työreissulle...
Lauantaina oli lähellä etten kävellyt Kärkkäiseltä neljän Fabel-kerän kanssa ulos, mutta järki voitti kun pakotin itseni muistamaan paljonkos seiskapeikkoa oikein tynnyrissä majaileekaan. Eihän Fabel ja 7veikka ole ollenkaan sama asia, mutta taktiikka toimi ja palautin kerät hyllyyn. Olivat vielä ihan tylsät yksiväriset kerät eikä mitään erikoisjännää väriä. Lankojen sijaan ostin neidille kolme agilityestettä, mikä olikin kovin mieluinen tuliainen koiravahdille.
Aurinkoista elokuun alkua!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.