Syksyinen startiitti

Tämäkin ilmiö näköjään toistuu vuodesta toiseen, samoin kuin kesäinen blogitauko: startiitti. Nyt en ole mukana missään kyjyssä joten töiden määrä on -sanoisinko jopa maltillinen. En ole edes laittanut yhtään sukka- tai lapasparia puikoille.

Jotta lankatynnyri menisi kiinni ilman että istun jatkuvasti sen päällä (kun työt alkoi, se ei ollut enää mahdollista) piti siirrellä isompia eriä wip-puolelle. Ensin vyyhdeistä keriksi -muodonmuutoksen kokivat nämä vihreät ja harmaat adoptiolampaanvillat. Siis langat ovat adoptoituja, ei lampaat. Näitä lampaita ei ole tietääkseni ollut olemassa enää vuosiin, ehkä jopa kymmeniin?

Koska lankojen adoptioäiti on matikanope ja hänellä on kaksi poikaa, Ravelrysta löytynyt Counting oli itsestäänselvä ohjevalinta poikien paitamalliksi. Ja ihan taatusti jokainen 5- ja 3-vuotias rakastaa paksua pistelevää tädin tekemää villapaitaa. Näin sitä kauniisti jatkuu villaisten turhakkeiden perinne yli sukupolvien.

Koska mallitilkut ovat nössöjä varten, posautin isomman koon suoraa puikoille. Kun langasta ei ole minkäänlaisia tietoja metrimäärän suhteen enkä nyt viitsinyt alkaa mittailemaan kalibrointipätkää punnittavaksi, silmämääräiset arviot puikkokoosta saivat luvan riittää. Kun paita oli jaettu hihoihin ja vartalo-osaan, alkoi mittasuhteet näyttämään "aavistuksen" väljiltä ja neuleesta mitattu tiheys olikin jotain aivan muuta kuin piti. Siispä purkuun.

Matemaatikon pojan paita

Uusi yritys, ja nythän minulla olikin sitten kätevästi saatu suhdeluku jolla sain silmukkamäärät kohdalleen. Paitaan tulee raidoitettuna numerot 1-10 englanniksi, pientä nörttikikkailua josta paitakin on saanut nimensä. 

Paidantekele on aivan liian hankala työmatkaneuleeksi, joten äkilliseen reissutyötarpeeseen lähti puikoille Veera Välimäen Kappa. Langat olin saanut "joululahjaksi", Louhittaren luolan Ilmatarta väreissä ruoste ja valaan laulu. En ole ollenkaan sinisen ystävä, mutta kuvassa täysin kummallisesti toistuva petrooli valaan laulu oli vain omaan silmään kovin kaunis. Siihen pariksi ruoste, jossa on erittäin herkullinen oranssi tuomassa särmää sinisyyteen.

Tässä ensimmäisen työreissun tuotos. Aivotonta posotettavaa ja käsiä hellivää lankaa. Ei taatusti ihan nopeasti valmistuva tekele, mutta tällä ei ole deadlinea. Työkaveri ihastui lankaan ja malliin niin, että Huivileikki -kirja lähti heti lainaksi. Vihdoinkin melkein 20 vuoden jälkeen 2000 insinöörin joukosta löytyi toinenkin puikkojen heiluttaja! Ehkä avaruudessakin on sitten elämää?

Kappa

Eilen vertaistukiryhmä kokoontui, ja saimme taas maailman parannettua ja tsemppiä syyskuisen arjen pyöritykseen. Siinä sivussa eteni pari sukkaparia ja villapaidan hiha, ideoimme omaa goPro -streamia ja juuri kortin saaneiden innokkaiden autokuskien valjastamista kolmen perheen ruokakauppareissujen tekoon. Siinä samalla tulisi päivän kuntosalikäyntikin kuitattua, kun roudaa 20 purkkia maitoa kaupan takanurkasta kassan kautta koteihin.

Ensi viikolla Kappa taas etenee, joten nyt on lähdettävä lataamaan jääkaappia valmiustilaan. Puhtaiden vaatteiden riittävyys on vielä tsekattava, 6 pyöritettyä koneellista ei vielä takaa että teinimonsterilla on puhtaita kalsareita. Eipä silti, neuvokas poika askarteli eräänä aamuna itselleen bokserit lyhyeksi jääneistä pitkistä kalsareista, kun "äiti ei ollut pessyt pyykkiä" = vaatteet eivät olleet tarpeeksi likaisia juostakseen itse sängyn alta pyykkikoppaan. Iloista syyskuun alkua teillekin!