Kevään ensimmäinen päivä

Huomasin ilokseni blogiini ilmestyneen uuden lukijan, lämpimästi tervetuloa, Matonkude!

Englannista ostamani seinäkalenterin mukaan kevät alkoi torstaina, suomi-versio kalenterista muistutti kevätpäivän tasauksesta. Kevään ensimmäisenä päivänä ainakin meillä oli sankka lumituisku, mutta pari aurinkoista päivää ovat saaneet kevään ensimmäiset merkit esiin. Näitä bongailin tänään kamera kaulassa, kun olin saanut kurtturuusut leikattua ja kompostin tyhjennettyä. Jaan nyt nämä varmat kevään merkit teillekin, niin voitte osallistua kevätbongaukseen:

1) Noitia liikkeellä; yksi on jättänyt kahvipannunsa meidän rapuille, ja siitä on alkanut työntymään narsisseja!

 

2) Pajunkissoja: näitä oli ilmestynyt muovikassillinen oven eteen, mutta nyt en epäile noitia vaan neitiä kavereineen. He lähtivät nimittäin fillareilla jo yhdeksän maissa muovikassit heiluen johonkin...

3) Silmuja. Tässä pullistelee unkarinsyreenin taimi, kunhan ei vain palelluttaisi itseään!

4) Pesänrakennusvietti: pajunkissaretken jälkeen naisenergia jatkoi matkaansa tonttimme korkeimmalle kohdalle, neidit roudasivat mukanaan kuormalavoja ja jopa vanhan pallogrillin. Alle puolessa tunnissa maja oli valmis, ja tyytyväiset rakentajat jatkoivat matkaansa taas muihin maisemiin.

Kevättä on hyvä vastaanottaa uusi pipa päässä. Äidin uusi luomus kirvoitti esikonkin puuskahtamaan: "vähänks on näky kun sä painat toi päässä kaupungilla". Suomennettuna: et sitten nolaa mua ja tule tuo päässäsi hakemaan harkoista. Malli oli kuulemma ihan ok, mutta väri... katsokaa itse! Pipa kuvattuna tälläkertaa neonkeltaisen futsal-pallon päällä:

Pipa, malli muokattu eri lähteistä (seijasiskon blogista bravo-pipo,sekä raitalammas- blogi 2€ -hattu )

lanka: Nalle marjaretki/mustikka, puikot 3½ (en ehtinyt rakennella kolmosen pyöröjä...)

100 s, 55 g, sopii pieneen naisen päähän.

 

Kyllä esikoinen on oikeassa, sininen ei ole ehkä se mun omin värini, eikä minulla juuri sinisiä vaatteita olekaan. Langan valinnassa oli ykkösprioriteetilla jämäkerien tuhoaminen, ja kyllä tämä menee koiralenkillä sinisen ulkotakin kanssa. Ainakin jos kävelee pimeässä...



Iloista kevätbongausta!

 

Aktiivista lusmuilua

Tämä oikeiden, tekemistä kaipaavien töiden karttelu alkaa jo käydä työstä. Kotirintamalla mun pitäisi hyökätä reippain mielin vaatehuoneeni sisällön kimppuun, mutta kasariaarteiden esiinvyöry on niin pelottava ajatus, että uskaltauduin vasta järjestelemään vaatehuoneessa majailevat lankatynnyrini. Ilokseni huomasin, että yksi lankavaraston supistustavoitteeni on nyt saavutettu, kaikki ei-työnalla olevat langat mahtuvat yhteen tynnyriin. Jes!

Käsityörintamalla kuuluu ufojen kutsu jostain sen toisen tynnyrin syövereistä. Tänään vastasataneen lumen ja auringonpaisteen reipastuttamana sain jopa mitattua työn alla olevaan slipoveriin kädenteiden ja kaula-aukon paikat, kun ohjeen mukaisesti tehtynä mun kaula-aukosta olisi vilkkunut napakin. Mutta että olisin ruuvannut puikot paikalleen ja alkanut kutomaan... e-hei! Minä kaivelin sen sijaan ihan toiset puikot ja epämääräisiä myttyjä langanjämiä, sillä ajatus olisi kutoa itselleen pipa. Blogit ovat pullollaan mukavan pipan kuvia, joissain mallin nimi on Bravo-pipo, jossain 2 euron hattu. Sellaisen minäkin haluan.

Ja ihan ahkeranakin on oltu, valmista on saatu eli neito sai vinkumansa valkoiset kämmekkäät Pirtin sukkalangasta. Mallina oli kaunis design-klassikko 2o2n.

Kämmekkäät Pirtin Kehräämön sukkalangasta, 32 s,

puikot 3½, 30 g

 

Kuvausassistentti hääri myös paikalla, jos vaikka tapahtuisi jotain kivaa...

 

Ja toki herra pääsi esittämään juniorhandlerin käskystä lempiliikkeensä "maahan"!

Sitten parivaljakko alkoikin leipomaan appelsiinimuffinseja. Saisinkohan niiden voimalla väännettyä itseni vaatehuoneeseen? Jos tavoittelisinkin vain yhden hyllyn raivausta... Ladybugin vinkkaama dynamiitti olisi nyt kova sana ;-)



Rouva Koo testailee

Eräs koulutukseni varjopuolia on väliin esiin putkahteleva tapa testailla eri asioita mukatieteellisesti, vähän kunnon Tekniikan Maailma -tyyliin. Tänään kevätmyräkkää upeassa aamuauringossa odotellessa silmiin osui perillisten aamupalan jäljiltä melkoisen likainen keittiön pöytä:

Tarkkaavainen testaaja huomasi heti tilaisuuden koittaneen, nyt pääsee kokeilemaan uutta rättiä, ja opettelemaan valokuvaamista vastavaloon kiiltävällä tummalla pinnalla. Mahtavaa!

Testiryhmäksi valikoitui kolmen kovan koon joukko (vasemmalta oikealle):
Kallis: mutta myös Kovin Käytetty Tupperwaren mikrokuituliina
Kotikutoinen: hätärinä kyhätty rätti Hjertegarnin blended bamboosta klassisella ainaoikealla, 50 g, puikot 3½
Kaupallinen: uusi kaupasta ostettu Viledan mikrokuitukeittiöliina

 Testinä oli pyyhkäistä liinalla pöydälle levittäytyneen kuivahtaneen maito-jogurtti-leivänmuruläikän yli. Kuvassa kaikki kokelaat ovat päässeet finaaliin, ja läikkäkin muruineen oli pääosin hävinnyt. Parhaiten testistä selvisi Kaupallinen, vanha uskollinen Kallis jätti yhden läntin jälkeensä ja suureksi surukseni Kotikutoinen (huolimatta pienestä hinkkausliikkeestä) ei saanut läiskää katoamaan, murut kyllä hävisivät kiitettävästi sen uumeniin.

Testaaja vetäytyi pohtimaan mikä meni pieleen Kotikutoisen kohdalla, eikö mallin tai materiaalin valinta osunutkaan kohdalleen? Vai onko muilla ihmisillä paljon siistimmät pöydät, ja vain meidän perilliset saavat aikaan megaluokan klähmät pöydälle? Kotikutoinen lähti pyykkikoppaan, ja kokee uuden tulemisen patalappuna pesureissun jälkeen.

Kasvattajan pentukopassa tuhisee yhdeksän hurjaa vauhtia kasvavaa springeriä, ja muutaman viikon päästä alkaa olla aika aloittaa pohdinta mikä naskalihampaista sitten olisi se meidän tuleva koiruus. Onneksi aika on kullanut kaikki pentuajan muistot, joten pissatusrallista ei vielä osaa murehtia.

 

Näyttäisi uhkakuvista huolimatta tulevan aurinkoinen viikonloppu, nyt ei malta olla sisällä!



Pääosassa jalat

Eilen sain pitkävartiset palmikkosukkani pudotettua puikolta, seuraavissa kuvissa on sitten kuvattu koipiani jos jonkinlaisessa asennossa:

Malli: Novitan sukkalehti, sukat "a" omaan jalkaan muokattuna

lanka: 7-veikka, puikot 3½

aloitus 8 s/puikko, 174 g

Mallin mukaan ei sukan varteen tullut lainkaan resoria, vaan sukka päättyy suoraan palmikkoon. Saapa nähdä kuinka nämä tulevat pysymään jalassa! Tapojeni orjana aloitin sukat kärjestä ja magic loopilla, niin tuli varmasti tehtyä samat virheet saamaan paikkaan :-)  Ja tytär halusi tietenkin heti samanlaiset mutta valkoiset/siniset/vihreät...

Sukat valmistui pahimmilleen kesken WeBa-ManU -matsia, joten äkkiä piti vain keksiä jotain uutta puikoille. Hätäännyksissäni en keksinyt parempaa kuin tiskirätti Hjertegarnin Bamboosta. Silmukoita luodessa oli pari jännää kulmuria, joten en ihan tarkalleen laskenut luomiani silmukoita. Matsin jälkeen totesin että vähempikin olisi riittänyt mainiosti, rätti tulee sopimaan vähän isompaankin kouraan... Mitä opimme tästä: pidä AINA to do -listalla pari pomminvarmaa juttua langat ja puikot valmiiksi katsottuna tällaisten hätätilanteiden varalle.

Tytär ihmetteli äidin kuvauspuuhia, ja halusi helpottaa kuvausta. Siirryimme siis parvekkeelle, mutta t-paidassa en tarjennut yhtä ruutua kauempaa, tässä siis neidon näkemys äipän koivista:

Tarkkasilmäiset varmaan huomasivat, että sukissani palmikko kiipeää vastakkaiseen suuntaan kuin alkuperäisessä mallissa.

Nyt on vähäksi aikaa pahin palmikkovimma taltutettu, peitto meni siis äidilleni jonka siskolta langat olivat alun perin peräisin. Sain alun perin ½ kg luonnonvalkoista ja 1 kg harmaata lankaa, harmaasta tein miehelleni Aran-saarten paidan. Kun tätini ja hänen miehensä jäämistöä jaettiin, pyysin äitiäni etsimään löytyisikö tuota lankaa lisää. Muuta en halunnut, muistot ovat parhaimmillaan elettyinä eikä tavaroissa. Äiti oli löytänyt pari kiloa luonnonvalkoista lankaa, josta kudoin itselleni ulkovillatakin. Loput langat siis päätyivät peittoon äidilleni lämmikkeeksi.

Kevät tulee kohisten, kävelylenkit ovat nyt hieman lyhentyneet pakon sanelemana sillä kaikki lenkkireitit sisältävät erilaisen jakauman vettä, loskaa, kuraa ja jäätä. Ulos pitäisi nytkin päästä, koirapoika tökkii jo malttamattomana kuonollaan. Sinnepä siis, etsimään sitä vähiten kuraista reittiä!

Talviurheilun juhlaa

Ja kattia kanssa. Hiihtolomaa on vietetty keväisissä merkeissä, vähäinen lumi katoaa silmissä, maata alkaa olla paljaana aina vain isompia länttejä ja ojien vierillä loistaa jo pajunkissat. Loman aluksi investoidut Icebugit ovat tulleet juuri tarpeeseen, enää ei tarvitse liukastella koirapojan perässä tyttökoirien pissaläikältä toiselle. Laskettelurinteissä on vielä löytynyt sen verran lunta, että esikko on siellä viihtynyt kavereidensa kanssa, milloin eivät juokse pallon perässä hallilla. Suosittelen paikallista laskettelukeskusta kaikille miltei murkkuikäisten äideille, minullekin olisi myyty 12-vuotiaan lippu kun kävin lunastamassa hissiaikaa pojalleni ;-) Siellähän siis nuortuu -ei vain vuosia, vaan vuosikymmeniä!

Loman kaksi kovinta saavutusta on peiton valmistuminen ja uuden kameran hankkiminen. Olen jo vuosia haaveillut digijärkkäristä, vanhalla pikkupokkarilla on ollut hieman haastavaa kuvata sitä mitä haluaisin eniten ikuistaa: kukkia, käsitöitä, liikkuvia koiria ja futista pelaavia lapsosia. Kaksi ensimmäistä aihetta on onnistunut joten kuten erilaisilla makroilla ja otsalampuilla kikkaillen, mutta kuvassa jossa piti olla iloisesti juokseva springeri näkyi enää mattoteline -koira meni jo! Ja futiskuvat ovat kokoelma nuppineuloja tökittynä johonkin vihreään. No nyt ei pitäisi enää olla kamerasta kiinni, vaan voi reilusti tuijotella peiliin kun tulee surkeita kuvia.

Tässä siis yhdistettynä viikon suurimmat saavutukseni, the peitto ja harjoittelua uudella kameralla:

Peitto suomenlampaan villasta, ohje Dropsin sivuilta, hieman itse muunnellen.

Puikot 4½, koukku 4 mm

lankaa kului 1384 g josta 146 g kokoamiseen ja reunukseen.

Tässä testattu vähän makro-ominaisuuksia, yksityiskohta peiton kulmasta. Reunukseen virkattu ensin 2 kerrosta kiinteitä silmukoita sipulinkuorilla värjätyllä villalangalla, samaa lankaa kuin peiton laput. Lopuksi virkattu kolme kerrosta kiinteitä silmukoita Pirtin kehräämön sukkalangalla.

Peitto roikkumassa rappusten kaiteella. Valkoista ja valkoista, tylsää.

 

Tässä siis tuhoutui taas yksi ufo, hameentekele odottaa edelleen purkamista ja slipoveri pitäisi nyhrätä loppuun. Aikaa on vielä, mutta niin olisi taas uusia ideoitakin! Peitto matkaa huomenna uudelle omistajalleen, hän ei tätä blogia lue joten kuvat uskallan julkaista, mutta peiton tarinan kerron vasta lahjoituksen jälkeen.

 

Eikä vähäisimpänä tekemisenä, meillä on taas luettu ahkerasti tällaista kirjaa:

Eilen tuli viesti että pennut ovat syntynyneet maanantaina, joten pohjois-Ruotsissa pitäisi nyt siis olla kasvamassa meille uusi pikkuinen lintukoirapoika. Luovutus osuu vapun tienoille, joten pihahommia meillä tehtäneen innokkaan pikkuapulaisen kanssa. Lapset ovat jo miettineet tulokkaalle nimeä, lopullista päätöstä ei ole vielä tehty. Äidin ehdottamat Ryan tai Giggs saavat vain vinoja katseita :-)

Vähitellen alkaa valmistautuminen arkeen, harkkakalenteri päivittyi eilen ja vaatehuolto on saatettu alkuviikosta ajan tasalle. Seuraavaksi pitäisikin miettiä taas viikon ruokalista, voisi etsiä vähän vaihtelua ainaiseen jauhelihakeittoon ja kinkkupastaan. Lauantaina onkin sitten jo maaliskuu, kevät tulee!

Nyt pingotetaan

Olen viettänyt laiskaa lauantaita. Muu perhe on maailmalla: isä ja tytär Pajulahdessa ja poika Vaasassa juoksemassa pallon perässä. Olen tehnyt vain mitä huvittaa, kävin koiralenkillä naapurin ja hänen koiransa kanssa, koirapojat juoksivat onnellisina metsässä, touhusivat omia juttujaan (hippaa ja poikapainia, lähinnä) ja me juteltiin omiamme. Ulkoilman innoittamana alkoi kovasti pingotuttaa, ja eihän silloin auta muu kuin kaivaa nuppineulat ja Bilteman hyppyruudukko esiin ja alkaa pingottamaan!

 

Hyppyruudukko on ehdottoman kätevä peittolappusten pingotuksessa, tämän peiton lappuset kootaan erityiseen järjestykseen, joten pingotin ruutuun 1 peiton ylimmän rivin laput kokoomisjärjestyksessä, seuraavan rivin ruutuun 2 jne. Nyt ei tarvitse enää pähkäillä miten peitto kasataan. Näppärää.

 

Välikäsityönä puikoille hyppäsi palmikkosukat unikonpunaisesta veikasta, tästä kiitokset vielä salaiselle Jouluystävälleni! Punainen lanka on vaikeaa kuvata ilman luonnonvaloa, mutta jospa tästä saisi jotain tolkkua millaiset räpylänlämmittimet on tulossa. Tikuttimelta saamani sukkaplokit ovat hyvänä apuna kuvaamisessa, omien jalkojen kuvaaminen on hankalaa!

Poika soitteli ja varmisteli kyytiä kotiin, pelireissu oli mennyt kivasti - pienin kolhuin tosin - ja huomenna tätä kivaa olisi tiedossa lisää. Onneksi kotikaupungissa, joten äitikin päässee mukaan. Nyt lähden vielä viemään lankapakettia postiin ennen kuin noudan esikoiseni kotiin.

Leppoisaa viikonloppua!

Lappuja, lappuja, ja vielä vähän lappuja

Nyt on voittajaolo! Kaikki peittoon tarvittavat 30 lappusta ovat valmiina!

Tässä on pinossa 1238 g suomenlampaan villasta kehrättyä lankaa peittolappusiksi kudottuna. Loppujen lopuksi urakka vaati "muutaman" käsityöpussukan: valmiit laput hedelmäpusseihin, yksi kassi langoille, yksi kassi keskeneräisille ja yksi "ready-to-go" -kassi. Perhe oli sangen ihastunut...

Peitto tulee siis koostumaan 30 kpl lappusista, joita on tehty neljällä eri kuosilla. Kahdessa neulepinnan muodostaa yksinkertaisesti oikeat ja nurjat silmukat

Ja kahdessa taas kieputellaan palmikoita.

Ja kuten arvelinkin, päätökseni suurentaa peittoa johti langan loppumiseen, ja kuten jo niin monta kertaa olen maininnut, tätä ei saa enää mistään. Arvioin kuitenkin langan riittävän lappuihin, ja eihän se ollut ongelma eikä mikään, lankaa jäikin suorastaan runsain mitoin:

Tässä kaikki 25 g, tällä ei edes yhdistetä lappuja...

Siispä lankakauppaan. Titityystä löytyi aika lähelle sopiva lanka, Pirtin Kehräämön suomalainen sukkalanka. Väri on lähelle, mutta ei ihan:

Jotta lanka varmasti riittää hamsteri ostaa aina kaksi vyyhteä, eli mukaan lähti 200 g :-/ Illalla neuletapaamisessa (aka marttakerho, aka juorupiiri...) luotiin täydellinen suunnitelma peittoa varten: jämälangat ja tuo uusi lanka välttävät mainiosti peiton kasaamiseen. Sitten varastoistani löytyi 98 g tätä samaa lankaa sipulinkuorilla värjättynä, sillä virkataan kerran peiton ympäri. Lopuksi virkataan tuolla uudella langalla, värjätty lanka peittää pienen sävyeron. 

Itseeni niin kovin tyytyväisenä loin silmukat "Masse hat":iin, Isoveikasta vitosen puikoilla, 83 g ja valmis jo seuraavana päivänä!

Nyt puikkoja kutittelee punaiset seiskaveikat, joista on saatava palmikkosukat ihan itelle. Olen nyt jäänyt jonkinlaiseen palmikkokoukkuun, eikä lappusten pingottaminen tunnu juuri nyt ollenkaan ajankohtaiselle. Kaikkea se kevätaurinko saakin aikaan :-D