torstai 27. helmikuuta 2014

Talviurheilun juhlaa

Ja kattia kanssa. Hiihtolomaa on vietetty keväisissä merkeissä, vähäinen lumi katoaa silmissä, maata alkaa olla paljaana aina vain isompia länttejä ja ojien vierillä loistaa jo pajunkissat. Loman aluksi investoidut Icebugit ovat tulleet juuri tarpeeseen, enää ei tarvitse liukastella koirapojan perässä tyttökoirien pissaläikältä toiselle. Laskettelurinteissä on vielä löytynyt sen verran lunta, että esikko on siellä viihtynyt kavereidensa kanssa, milloin eivät juokse pallon perässä hallilla. Suosittelen paikallista laskettelukeskusta kaikille miltei murkkuikäisten äideille, minullekin olisi myyty 12-vuotiaan lippu kun kävin lunastamassa hissiaikaa pojalleni ;-) Siellähän siis nuortuu -ei vain vuosia, vaan vuosikymmeniä!

Loman kaksi kovinta saavutusta on peiton valmistuminen ja uuden kameran hankkiminen. Olen jo vuosia haaveillut digijärkkäristä, vanhalla pikkupokkarilla on ollut hieman haastavaa kuvata sitä mitä haluaisin eniten ikuistaa: kukkia, käsitöitä, liikkuvia koiria ja futista pelaavia lapsosia. Kaksi ensimmäistä aihetta on onnistunut joten kuten erilaisilla makroilla ja otsalampuilla kikkaillen, mutta kuvassa jossa piti olla iloisesti juokseva springeri näkyi enää mattoteline -koira meni jo! Ja futiskuvat ovat kokoelma nuppineuloja tökittynä johonkin vihreään. No nyt ei pitäisi enää olla kamerasta kiinni, vaan voi reilusti tuijotella peiliin kun tulee surkeita kuvia.

Tässä siis yhdistettynä viikon suurimmat saavutukseni, the peitto ja harjoittelua uudella kameralla:

Peitto suomenlampaan villasta, ohje Dropsin sivuilta, hieman itse muunnellen.
Puikot 4½, koukku 4 mm
lankaa kului 1384 g josta 146 g kokoamiseen ja reunukseen.


Tässä testattu vähän makro-ominaisuuksia, yksityiskohta peiton kulmasta. Reunukseen virkattu ensin 2 kerrosta kiinteitä silmukoita sipulinkuorilla värjätyllä villalangalla, samaa lankaa kuin peiton laput. Lopuksi virkattu kolme kerrosta kiinteitä silmukoita Pirtin kehräämön sukkalangalla.


Peitto roikkumassa rappusten kaiteella. Valkoista ja valkoista, tylsää.
 
Tässä siis tuhoutui taas yksi ufo, hameentekele odottaa edelleen purkamista ja slipoveri pitäisi nyhrätä loppuun. Aikaa on vielä, mutta niin olisi taas uusia ideoitakin! Peitto matkaa huomenna uudelle omistajalleen, hän ei tätä blogia lue joten kuvat uskallan julkaista, mutta peiton tarinan kerron vasta lahjoituksen jälkeen.
 
Eikä vähäisimpänä tekemisenä, meillä on taas luettu ahkerasti tällaista kirjaa:


Eilen tuli viesti että pennut ovat syntynyneet maanantaina, joten pohjois-Ruotsissa pitäisi nyt siis olla kasvamassa meille uusi pikkuinen lintukoirapoika. Luovutus osuu vapun tienoille, joten pihahommia meillä tehtäneen innokkaan pikkuapulaisen kanssa. Lapset ovat jo miettineet tulokkaalle nimeä, lopullista päätöstä ei ole vielä tehty. Äidin ehdottamat Ryan tai Giggs saavat vain vinoja katseita :-)

Vähitellen alkaa valmistautuminen arkeen, harkkakalenteri päivittyi eilen ja vaatehuolto on saatettu alkuviikosta ajan tasalle. Seuraavaksi pitäisikin miettiä taas viikon ruokalista, voisi etsiä vähän vaihtelua ainaiseen jauhelihakeittoon ja kinkkupastaan. Lauantaina onkin sitten jo maaliskuu, kevät tulee!

6 kommenttia:

  1. Hih, talviurheilun juhlaa, totta tosiaan näillä "lumilla" - meilläpäin ei ole senttiäkään valkoista.
    Kolminkertaiset onnentoivotukset, ensimmäiset lumoavan ihanalle peitolle, toiset kutkuttavalle koiravauvan odotukselle ja kolmannet uudelle kameralle!
    Hyvin on ufontuhouksesi edistynyt. Tämä projekti on ollut itsellenikin varsin tarpeellinen, yksi ufotus enää kummittelee laatikon nurkassa.
    Mukavaa maaliskuun alkua, minuakin ihan jänskättää koiravauvan odotuksenne :).

    VastaaPoista
  2. Meillä on läikkä siellä, toinen täällä, mutta jäätä on ihan kiitettävästi kaikilla kivoilla lenkkipoluilla.
    Meillä jännitetään kovasti koiravauvaa, vielä ei ole edes tiedossa miten iso pentue on, taitaa kasvattajan aika kulua pentulaatikolla eikä tietokoneella ;-)
    Sinulla on ollut kyllä kadehdittava tahti ufojen tuhoamisessa, yritänpä minäkin vielä ainakin purkaa sen viimeisen tekeleen...

    VastaaPoista
  3. Hieno peitto ja on siinä ollut tikuttelua kerrakseen. Voi ihana koira vauva. Miten maltatte odottaa?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos :) Koiravauvaa odotellaan kovasti, neljä poikaa ja viisi tyttöä syntyi joten kasvattajalla riittää vipinää! Nimi on vielä keksimättä, mutta onhan tässä aikaa...

      Poista
  4. Tosi upean peiton olet tehnyt :) koettakaa malttaa, kyllä se "vauva" sieltä tulee

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vappu taitaa koittaa ennen kuin huomataankaan, sitä ennen on onneksi "muutama" turnaus ja reissu joten eiköhän touhu pidä pitkästymisen loitolla ;-)

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.