Huivilankavaihtopakettini Kisalta

Ja aivan ensiksi minulla on taas ilo toivottaa tervetulleeksi pari uutta lukijaa! Tervetuloa koiruuksien pariin ;-)
Keskiviikkona töistä tullessani minua odotti kotona paketti Kisalta, jännitystä oli pakko pitää yllä iltaan asti, sillä pojalla oli jo kova kiire harkkoihin. Esikoisen harkkojen aikana kävin viemässä omat lankavaihtopakettini postipojan ystävälliseen huomaan, ja kävimme neidon kanssa shoppailemassa läheisessä ostarissa. Tärkeimpänä ostoksena oli kassillinen kahvia ja maitoa työpaikalle, oli vuoroni taas täyttää kaappeja. Sain osakseni pitkiä katseita, kun tyttäreni ei-niin-pienellä äänellään tokaisi: on ne sun miehes sitten kovia kittaamaan kahvia!

Illalla sain sitten hieman omaa aikaa paketin avaamiseen, sieltä kurkkasi ihana kissa kortista, pussillinen lempparisalmiakkiani (pussi ehti vajentua ennen kameran löytymistä) ja taas uusia lupaavia lankatuttavuuksia:

Takana vyyhti Aade Löngin vironvillaa upeissa leiskuvissa väreissä, tästä mulla onkin jo selkeä mielikuva mihin päätyy:-) ja kaksi kerää unelmanpehmeää Holst Garnin villa/puuvillasekoitetta kauniissa ruskean sävyissä. Näille täytyy löytää Juuri Se Oikea malli, monta ehdokasta on jo mielessä. Kiitokset Kisa, pakettisi ilahdutti kovin!

Näin syksyn myötä alkoi taas osa-aikainen eräyhärin elämä, eli mieheni lähti keskiviikkona nuoremman koirapojan kanssa pohjoiseen lintumetsälle loppuviikoksi. Ensimmäiset raportit ovat kertoneet jungsterin toimineen mallikkaasti, ja teeripaistia olisi jo tulossa. Omasta koirasta haaveileva neiti on nyt suunnannut kaiken energiansa koiravanhuksen viihdyttämiseen, papparainen on jo lenkitetty ja ruokittu kun olen tullut kotiin, turkki on harjattu kiiltäväksi ja selvitetty roskista.

Puikoilla on sitkeästi roikkunut pikkupojan nuttu, edistyminen on ollut tuskastuttavan hidasta, eipä auta muu kuin painua sitkeästi vain tikuttamaan päällepuskevasta neulepläähistä huolimatta. Oikein hyvää viikonloppua!

Kesäkurpitsa - ongelmajäte vai ehtymätön luonnonvara?

Kesäkurpitsa yllätti jälleen kasvattajansa aivan kuin talvi autoilijat joka vuosi. Ensin taimet jurottivat maassa ilman merkkiäkään kasvusta, elokuussa ne pamahtivat yllättäen kasvuun, ja nyt syyskuussa kun paras grillikausi on ohi, meillä sitten olisi sitä kesäkurpitsaa vaikka grillattavaksi.

Olen pakkosyöttänyt perheelleni kesäkurpitsaa miltei kaikissa kuvitelluissa ruokalajeissa, aamupuuro on vielä säästynyt vihreiltä pilkuilta, mutta makaronilaatikkoon raastettu kesäkurpitsa antoi mukavan pehmeän maun. Ainakin minusta. Eilen leivoin kesäkurpitsasta kakkua, josta lapsetkin sanoivat "eihän tästä maistu ollenkaan kurpitsa!" Se oli siis kehu.

Ohje on napattu joskus lehdestä, kakku jopa paranee pakastettaessa joten ohjekin on kahdelle pienelle kakulle:

3 munaa

3 dl sokeria

2 dl rypsiöljyä

5 dl hienoksi raastettua kesäkurpitsaa

7,5 dl vehnäjauhoja

3 tl leivinjauhetta

1 tl soodaa

3 tl kanelia

3 tl vaniljasokeria

1 tl muskottipähkinää

Kananmunat ja sokeri vaahdotetaan, lisätään öljy ja kurpitsaraaste, ja lopuksi joukkoon sekoitetaan varovasti kuivat aineet. Taikinasta tulee kaksi pientä tai yksi tosi iso kakku, paistetaan noin tunti 175 asteessa.

Koska minulla on sellainen geenivika, etten osaa tehdä mitään ruokaa pieniä määriä, kakun paistuessa
laitoin myös kesäkurpitsasämpylöiden taikinan kohoamaan. Ohjeen löysin blogista " kaikki mitä osaan", ja ohje löytyy herkullisen kuvan kera tämän linkin takaa:  http://kaikkimitaosaan.blogspot.fi/2011/08/kesakurpitsaa-sampyloissakin.html

Omat sämpyläni jäivät vähän lituskoiksi, koska en kohottanut niitä enää puolta tuntia ennen paistoa, vaan vartin pullistuminen sai riittää, että ehdin vielä koiruuksien kanssa lenkille. Eilen oli nimittäin kuukauden eka perjantai, ja sehän tarkoittaa neuleiltaa. Ilta sujui rattoisasti kuulumisia vaihtaen, lomat oli aikaa sitten ohi ja olimme palanneet takaisin jalkapalloäitien arkeen. Ilta venähti vähän pitkäksi, kun piti bongata tuttuja poikia taluttamasta Suomi-Ranska -pelin pelaajia kentälle. Kentälle tulo oli kuvattu meidän vinkkelistä hieman huonosti, ja tutut kasvot jäivät näkemättä. Suunnittelimme myös ekskursiota lähiaikoina Titityyn uuteen myymälään, olisikohan varminta kuitenkin jättää lompakko kotiin?

Vihdoinkin pääsin koneelle!

Tervetuloa, uusi lukijani, toivottavasti viihdyt blogini parissa!

Pienet muutokset normaaliarkeen tuntuvat suistavan perheemme tarkoin suunnitellun logistisen tasapainon hurjaan turbulenssiin. Viikko sitten vietin viikonlopun vanhalla opiskelupaikkakunnallani muistellen millaista oli olla fuksi 20 vuotta sitten, ja järkyttyneenä totesimme, että yllättävän moni asia oli edelleen kuin silloin ennen. Ilmoitustaulun otsikot, kopiokone (mihin sitä nykyään tarvitaan, eikö kaikki olekaan netissä???) ja riipparit...

Tämän nostalgiamatkan tuloksena viime viikko startattiinkin sitten ilman ruokalistaa, ilman jääkaapin täydennysostoksia, ilman viikonlopun pyykkimaratonia ja ilman kotikalenterin päivitystä. Niinpä viikko sujuikin sangen vauhdikkaasti jaellessa lapsosia eri puolille kaupunkia, ostamassa uusia nuottivihkoja 10 min ennen pianotunnin alkua, taikoessa puhtaita vaatteita kouluun sekä harkkoihin ja kehitellessä erikoisia gourmet -annoksia kaikesta syötäväksi tunnistettavasta mitä jääkaapista vain löytyi. Perjantai-iltana neidin peli-illan jälkeen suoritin seuraavan viikon ruokaostokset lapsityövoimaa hyväksikäyttäen, ja pääsimme kurvaamaan kotiin 10 min ennen kaupan sulkemista. Lauantai-aamuna aloittelin tyytyväisenä viikkosiivousta ja pyykkirumbaa, kun klo 8:35 minulle valkeni, että nythän on syyskuun ensimmäinen päivä. Ja se tarkoittaa sitä, että neidon pitäisi olla klo 9 uintitamineissa 10 km päässä uimakoulussa, paikassa jota en edes tarkalleen tiennyt. Neito puolestaan tuijotti pyjamassa lastenohjelmia, eikä ehtinyt edes protestoida kun istuimme jo autossa.  Yhden harhalenkin jälkeen löysimme paikan, ja kellotin saapumisajaksi 9:02. Läheltä piti!

Reissussa minulla oli mukana parikin kudinta, aivan kuten suunnittelinkin. Nyt vain kassin pakkaaja oli harmillisesti unohtanut 3½ puikot kotiin, joten veljenpojan nutun etukappaleet eivät edenneet resoreja pidemmälle. Aina ei voi voittaa. Pojan huovutetut lapaset odottavat peukalontekoinspiraatiota, mikä siinä onkaan niin vaikeaa? Ennen reissua sain juuri valmiiksi seuraavan KyJyn, eli kämmekkäät 7veikan Fasaanista:

Tästä suorituksesta rima väpättää vieläkin, painoa 51 g eli niukin mahdollinen hyväksytty suoritus. Nyt on hyvät kämmekkäät koiralenkkejä varten.

Kotona odotti Sukkalankavaihdon paketti Neulomon Möröltä, hän oli tehnyt loistavaa vakoilutyötä ja paketti olikin todella mieluinen:-)

Kaksi lankakerää, Schoppelwollen Zauberball, jollaista olen haaveillut jo pitkään. Kerältä pilkottaa todella kauniita ruskan värejä, tätä kädet syyhyää päästä purkamaan! Toinen oli Supersocken lankaa, ruskan värejä vähän kirkkaampana. Lanka on minulle uusi tuttavuus, tuntui todella miellyttävältä ja värit ovat mieluiset. Mörkö, pitikö näistä valita mieluisempi? Paketissa oli myös lyhyet knittarin sukkapuikot, joita kokeilin välittömästi. Ne olivat juuri niin kätevät kuin kuvittelinkin, joten ukkokulta saattaa sittenkin saada toisetkin räpikkäät. Kirja oli minulle uusi tuttavuus, ja kirjeessäsi suosittelit toista kirjaa, jonka löysinkin jo lähikirjastosta. Vaikuttaa todella mukaansatempaavalta tarinalta, tätä ei malttaisi laskea käsistään! Kiitokset siis mieluisasta paketista, Mörkö!

Huh! Tulipa suollettua tarinaa, parin viikon highlightit pähkinänkuoressa. Käsityöt etenevät hitaasti, mutta pari työtä olisi resoreita tai peukaloita vaille valmiit. Mikähän tuossa viimeistelyssä on niin vaikeaa?

Q1 KyJystä valmis

Eli ensimmäinen kvartaali KyJyä valmiina :-) Tervetuloa myös Simpuralle seuraamaan koiruuksiani, eli kaikkea mahdollista asiasta ja asian vierestä.

Viides valmis KyJyni ovat villasukat Neiti Pitkäsäärelle, pikkuneidin jalkaterä alkaa lähestyä jo äidin jalan mittaa, enää yksi numero pitää neidon erossa äidin kengistä. Talven jälkeen lienen perheen pienikenkäisin, nämä sukat on tehty mittatilaustyönä pitkään ja kapoiseen jalkaan 7veikasta 3½ puikoilla, 8 s kärkialoituksella, lopullinen silmukkamäärä 40 s.

Taas olisi siis 3½ puikot valmiina, sukellan aloituslaatikkoon penkomaan seuraavaa soveliasta uhria.

Viikonloppuna on tiedossa reissu Ouluun, opiskelujen aloituksesta tulee silloin 20 vuotta, ja kokoonnumme opiskelukavereiden kanssa muistelemaan menneitä ja suunnittelemaan tulevia. Osa porukasta on pitänyt tiiviisti yhteyttä, tapaamisia on ollut tähän asti kerran vuodessa joissa aktiivisimmat ovat käyneet jokaisessa. Itse olen ollut mukana pari kertaa kun tapaamiset ovat olleet täällä omalla paikkakunnalla, mutta nyt jätän perheeni jalkapallon pariin viikonlopuksi ja matkustan yksin pohjoiseen. Jotta maksimoin kutomisajan, olen järjestellyt matkani siten etten itse istu ratin takana ollenkaan ;-) Katsotaan millaista mutinaa puikkojen heiluttelu aiheuttaa kanssamatkustajissa!

Lankajuoksujen tuloksia ja pientä panikointia

Aivan ensiksi tervetuloa uusi lukijani, hauskaa että olet löytänyt tänne!

Neulomon Lankajuoksut päättyivät olympiatulen sammuessa, tähänkin tempaukseen minä yllytyshullu penkkiurheilija ilmottauduin. Tulokset olivat aivan omaa luokkaansa: startteja kertyi KyJy -aloituksina neljä, joista maaliin pääsi kokonaista yksi: Neiti Pitkäsäären säärystimet. Ukkokullan räpikkäät putosivat puikoilta käsipallon miesten finaalia jännittäessä, mutta lankojen päättelyn venähtäminen maanantai-iltaan aiheutti diskauksen tässä lajissa. Loput aloitukset ovatkin nyt odottelemassa kiltisti vuoroaan -ja inspiraatiota.

Mutta ensin jotain valmista, siis Räpikkäät, valmistuivat 13.8. 7veikasta 3½ puikoilla, 63 g:

Koska ne tulevat metsästyskäyttöön, värin piti olla maanläheinen, ja hyvinhän ne maastoutuvat tuon kivenkin päälle. Saaja oli tyytyväinen ja istuivat hyvin käteen, ja sehän se on tärkeintä. Sormia värkätessäni manailin tämän jäävän viimeiseksi laatuaan, tai sitten pitäisi hommata lyhyet sukkapuikot. Hmm... siinäpä olisikin ideaa!

Laskin JouluYöhön olevan 19 viikkoa, eli aikaa olisi noin viikko per työ. Tulipa taas haukattua iso pala kakkua kerralla, listallani kun komeilee villapaitaa, tunikaa, pari slipoveria... ja minulla taas on pahimmillaan aikaa kutoa vain puoli tuntia - tunti päivässä, riippuen kyytiaikatauluista, kasaantuneista kotitöistä ja muusta harrastusta häiritsevästä toiminnasta. Ja minun piti alkaa kuntokuurillekin miltei parin vuoden tauon jälkeen. Maanantaina sain lääkäriltä luvan treenaamiseen "kivun rajoissa", ja poika lupautuikin jo juoksuttamaan äitiparkaansa sulkapallokentällä kerran viikossa. Nyt yritän myös päästä ainakin osasta lääkkeitä eroon, varottelinkin jo töissä miehiä mahdollisista vierotusoireista. Lupasivat kantaa mut huoneeseeni kiukuttelemaan, jos alan äreäksi :-)

No, eiköhän tämä tästä, asia kerrallaan. Pihallakin riittää kaiveltavaa, ruukussa pelargoni "Apple Blossom" innostui viimein kukkimaan:

Mikähän on nakutellut lehdet pitsiksi? Verenpisara "Blå Monk" näyttäisi vihdoinkin tekevän edes nuppuja, odotan innolla ovatko kukat niin kauniita kuin taimipotin etiketissä. "Göteborg" sensijaan keskittyy vain haaromiseen.

Tällaisten koiruuksien ruuhkassa tällä kertaa, nyt yritän tsempata vielä itseni pyykkikorille ennen fudismatsin alkua. Tulossa olisi alle 21-vuotiaiden EM-karsinta Suomi-Liettua, oikein mukava välipala ennen eurosarjojen alkua.

"Ilman viime tippaa jäisi moni asia tekemättä"

Näin sanoi muinoin meille koneensuunnittelun proffa, ja tämä lausuma on tullut todistettua oikeaksi aivan liian usein. Kuin myös nyt tässä tempauksessa.
Tässä ihan viime hetkille (kauhun hetkiä) elänyt listani, josta voisi analysoida aloitusten edenneen pyrskähdellen. Jotain on jo valmiinakin, mutta kyllä tässä silti riittää vääntämistä.

1. Tumppuja veljenpojalle aloitettu 22.6.
2. Huivi Polusta aloitettu 22.6.
3. Liivi itselle Purosta aloitettu 23.6.
4. Slipoveri itsevärjätystä Woolista aloitettu 24.6.
5. Nuttu veljenpojalle Woolista aloitettu 26.6.
6. Lovikkaat tytölle Drops Eskimosta aloitettu 28.6.
7. Haruni lahjaksi Drops Alpacasta aloitettu 29.6.
8. Tuubi Crystalista aloitettu 29.6. valmis 7.7.
9. Löröpipa Isoveikasta aloitettu 29.6. valmis 7.7.
10. Villapaita pojalle Drops Alaska aloitettu 7.7.
11. Lapaset pojalle Drops Eskimosta aloitettu 16.7.
12. Kämmekkäät itselle Polusta aloitettu 20.7.
13. Kämmekkäät itselle 7veikasta aloitettu 22.7.
14. Sukat tytölle 7veikasta aloitettu 22.7.
15. Säärystimet tytölle 7veikasta aloitettu 29.7. valmis 5.8.
16. Pipa itselle Woolista aloitettu 29.7.
17. Tunika tytölle Tennesseestä (jos kelpaa) aloitettu 1.8.
18. Räpikkäät miehelle 7veikasta aloitettu 5.8.
19. Pannunalusia Purosta aloitettu 5.8.
20. Kämmekkäät tytölle isoveikasta aloitettu 5.8.

Tässä vielä eilisillan aloitusmaratonin tulokset:
Ukkokullan räpikkäihin ehdolla ollut lankajämä sai hyväksynnän, neidin säärystimistä sain pitkän kaapelin, joten nyt on silmukat luotu, ja resoria 1o1n 3½ puikoilla magic loopina, olkaa hyvä!

Seuraavaksi loin silmukat kämmekkäisiin, 2o2n resoria alkuun 5 puikoilla, ja tekotapa luonnollisesti magic loop:

Lopuksi vielä Puronjämästä konehuovutettu pannunalunen/patalappu isoäidinneliönä alkukierroksille:

Ja urakka on valmis! Nyt onkin valinnan vaikeutta mistä oikein jatkaisi...

Viimehetken virityksiä

KyJyn aloitusten takaraja häämöttää jo edessä, ja  nyt olen kahta aloitusta vaille valmis. Sain vihdoin inspiraation luoda silmukat neidin tunikaan, johon värit on valittu jämälankaosastolta.

Mallia on otettu kevään Modan malleista, ja jälleen kerran mitoitus, lanka ja ulkonäkö on tuunattu mieleiseksi = omiin lankoihin sopivaksi. Saapa nähdä mitä tästä väri-iloittelusta vielä tulee?

Ruutuvirkkaus -aloitus koki lopulta karun kohtalon, se päätyi purkoosin iskettyä takaisin kerälle.

Kapasta olisi tullut liian korkea, ja niitä olisi pitänyt tehdä ainakin kaksi, mikä olisi taas tarkoittanut "räpikkäiden" putoamista listalta. Ja sehän ei olisi ollut mahdollista, joten kappojen ilmestyminen ikkunaan siirtyy taas eteenpäin odottamaan parempaa mallia.

Ja on jotain valmistakin, neiti Pitkäsääri sanoi vihdoin "riittää!" joten säärystimet 7veikasta, 44 s 2o2n -mallilla nro 4 puikoilla kuluttivat valmistuttuaan lankaa 90 g. Tytär oli tyytyväinen, ja halusi jättää säärystimet kuvauksen jälkeen jalkaansa yli 20 asteen lämpötilasta huolimatta.

Tänään pitäisi järjestellä jotenkin vapaat 3½ puikot räpikkäisiin, ja laittaa alulle se viimeinenkin jämälankajuttu. Positiivisella mielellä ollaan!