Ufotarinoita ja selittelyn makua

Rohkaisin viimein mieleni, ja suuntasin kameran kanssa kohti ufolaatikkoa. Listaan nyt ufojen tuhoamisurakkani Neulomon ufoton uusi vuosi -tempaukseen:

Palmikkopeitto lampaanvillasta. Lanka saatu tädiltäni, joka on jo kuollut viisitoista vuotta sitten. Langasta on kyllä tehty jo villapaita ja takki, mutta vielä on jämiä jäljellä reilu kilo. Lappusia on valmiina 12, ja tarkoitus olisi tehdä niin paljon kuin lankaa riittää. Ja sitä riittää... Tätä aloittelin viime keväänä, kun yritin pitää itseni erossa UWA:sta. Sen tuloksena siis ei tullut kahtatoista pientä ufoa vaan yksi iso.

Tämä on taas edellisvuoden KyJy:n satoa. Kirjoneuleliivi itsevärjätystä Woolista. Mahtava idea ottaa tällainen KyJy -työksi minun kutomistahdilla... varsinkin kun mukana listalla oli muutama muukin yhtä kunnianhimoinen tekele. Nyt tämä pääsee sitten numero kakkoseksi ufojen tuhoamislistaukseen.

Seuraavaksi on vuorossa koiranulkoilutuspipo, samaa alkuperää ja materiaalia kuin edellinenkin. Tämä odottaa liivin valmistumista, jos lanka ei riitä liiviin, pipa uhrataan jalompaan käyttötarkoitukseen. Kuten kuvasta näkyy, uhraus ei ole suuren suuri:

Tämä kasa on myös viime keväältä, kun käsi ei kestänyt kutomista ja piti keksiä jotain virkattavaa uimahalliin tyttären uimakoulun ajaksi. Olin kovasti kadehtinut kaverini tekemää siksak -neulehametta, ja satuin löytämään Dropsin sivuilta vastaavan virkatun version. Ah onnea! Lankojahan löytyi, ja aloin intoa puhkuen virkkaamaan omaa siksakhametta. Ehkä olisi pitänyt puhua vähemmän ja seurata ohjetta enemmän, tai ainakin laskea kerroksia, mutta hametta ei tästä sotkusta kyllä tule. Pitäisi vain reipastua ja purkaa koko roska.

Viimeiseksi myös jotain virkattua,

 

tämä on kuva valmiista versiosta pitsikappaa. Aloitettu alkukesästä työmatkalla, kun piti saada jotain kätevää lentokoneessa tehtäväksi. Tämän verhon pari pitäisi saada vielä valmiiksi, etenee etanan vauhtia kun huomasin vasta virheen jonka korjaamiseksi piti purkaa 1½ mallikertaa.

Nyt on ufot päästetty lentelemään julkisuuteen, ja tuhoaminen voi alkaa uudenvuoden aattona. Tällä välin tytär oli leiponut perhettä ilahduttaakseen Mississipin mutakakun, ohje oli joululahjaksi isoveljeltä saamastaan kirjasta. Kakku oli erittäin suklainen, ja erityisesti perheen suklaahiirien mieleen.

Nyt kiiruhdan puikkojen pariin, tämän päivän käsityö on ollut tähän asti koiran turkin hoito. Pesin koiran eilen, hiekkaa tuli turkista sen verran että sillä olisi hiekottanut koko meidän pihan. Mahan alus oli pestävä kolmeen kertaan, ja ilta menikin kuivatellessa. Tänään aloitin urakkani kymmeneltä,  takut oli selvitelty ja alalinja saksittu kolmelta. Kostea ilma ja reipas turkin lähtö tekee nopeasti mahan alusen täyteen rastoja, tällä kertaa ei takkujen sisältä löytynyt mitään oksanpätkiä isompaa. Jännin ylläri aikojen saatossa oli koiran korvakarvojen sisältä löytynyt iso kuusenkäpy :D