Nypytön Annis

Olen päässyt taas syysasetuksille, kiitos viilenneen ilman ja pimentyvien iltojen. Se tarkoittaa sitä, että taas jaksaa työpäivän jälkeen muutakin kuin koomailla sohvalla ja yrittää muistella kuka piti viedä, milloin ja minne. 

Sain vihdoin myös kuvattua Annikseni, Kyjy #6 joka valmistui jo iät ajat sitten, muistiinpanojeni mukaan aloitin tämän 24.7. ja huivi valmistui 30.7. yllätin siis itsenikin! Sen verran lintsasin, se tunnustettakoon, että jätin nypyt tekemättä. Arvelin että käsi ei kestä moista vääntöä, enkä toisaalta ole kovin nyppyjen ystävä. Lankana oli hartaasti jemmattu Zauberball, joka odotti täydellistä mallia.

Kyjy #6, Annis Zauberballista, 77 g, puikot n:o 5 mm 

Tässä on vaan niiiin upeat värit, ja toimii tämä malli nypyttömänäkin, vai mitä?

Kun kerran kulki pihalla kamera kaulassa, ikuistin myös syyskukkijoita. Vuosi sitten tähän aikaan haikailin vaaleita kukkia hehkumaan hämärässä, ja niitä nyt on siroteltu eri puolille pihaa. Keväällä ostin Lidlistä sipulilajitelmia eri väreissä, ja tungin niitä sinne tänne. Nyt kukintansa aloittavat gladiolukset, tässä valko-lila versio.

 Samassa pussissa oli myös kasvia nimeltä Trillium (en tiedä nimeä suomeksi), ja tänään oli kukassa pinkki versio. Eilen kukki keltainen lajitoveri. Olkikukat kukkivat sitkeästi taustalla.

Toivottavasti entisessä ongelmarinteessä on vielä väriä, tässä sitä tuo punahattu taustalla valkoinen syysasteri. Rinteen perennat ovat rehevöityneet kesän aikana mukavasti ja kukkineet runsaasti. Jännityksellä odotan ensi kesää, miten kasvit ovat talvehtineet ja miltä rinne näyttää läpi kesän.

Yksi varma syksyn merkki meidän perheessä on myös kaalilaatikon tuoksu, joka parhaillaan leviää keittiöstä. Olen jo täysin valmis siirtymään sisäruokintaan, grillipihvit maistuu jo kengänpohjalle, kaipaan kunnon haudutettuja patoja ja laatikoita. Rehellisyyden nimissä myös siksi, että niitä saa valmistettua isot määrät, osan voi pakastaa ja aina on pakastimessa hätävaraa pikalähtöpäivien varalle.

Kyjyssä olen saanut kaksitoista tähän mennessä vaadittavaa aloitusta tehtyä, ja seitsemän on valmiina. Kävin neulomosta löytämän linkin takaa kurkkimassa kohta ilmestyvää Novitan sukkalehteä, ja kyllä siellä oli minun silmääni miellyttäviä malleja, jotka saattavat päätyä puikoillekin asti. Kyjyn aloitukset on muutenkin ajoitettu mukavasti siten, että talven numerokin ehtii ilmestyä, niin aloituksissa pysyy joustovaraa pitkälle lokakuuhun.

Mopokuumeessa riutuva Teinimonsteri palautti äidin juuri takaisin arkeen: "ei kai meillä vaan oo kaalilaatikkoa?" kuului portaiden yläpäästä. Moporahoja on kerätty kiivaasti pitkin kesää, ja nyt pienen vingutuksen jälkeen hän lähti tienaamaan lisää ruohonleikkuuseen. Ensin äidin piti selvittää 2- ja 4-tahtimoottoreiden ero ja sitten kinattiin onko 1-tahtimoottoria olemassakaan. Nyt saan vielä 15 min nauttia omasta rauhasta, ennenkuin neiti Pyörremyrsky saapuu futistreeneistä.

Värikästä syyskuun alkua!