Jottei lanka meiltä loppuisi

Näin tässä nyt sitten taas kävi. Ihan vain parturiin kävellessäni astelinkin vakain askelin käsityöliike Pikkulinnaan, jossa edelleen oli loppuunmyynti. Ohutta sukkalankaa tarvitsee aina, ja kun halvalla sai, kassiin lähti kaksi Regian Garden Effects -4-ply kerää ja kaksi perusFabelia. Samaan häpeäkuvaan pääsi viime keskiviikkona Lentävästä Lapasesta hankkimani Regian 6-ply sukkalanka, kun lahjaksi kutomani sukat olivatkin liian isot aiottuun jalkaan. Lisäksi esikoinen järkyttyi täysin langan väristä, ja valisti että miehille pitää olla miehiset värit. No nyt on vaaleansinistä...

Lentävä Lapanen osui oikein mukavasti työmatkan varrelle, kun odottelin junaa. Siinähän se on ihan rautatieaseman kupeessa, ja ei mitään ongelmaa tappaa tunti lankakaupassa. Mitään ei pitänyt ostaa, paitsi jos löytyy kiva sukkalanka niihin lahjasukkiin. No löytyikö? Totta kai! Ihastelin näyteikkunan Tour de Sockeja, kivasti järjestetty etapeittain samanlaiset mutta silti niin erilaiset sukat omiin ikkunoihinsa. On se vaan ollut aikamoinen punnerrus!

Silloin kun oikein naksahtaa päässä ja suhteellisuuden taju pettää,  pitää olla hyvä tarina takana. Joten tässä tulee: äitini ihasteli revontulihuiviani viime keväänä useampaan otteeseen, mutta äidin värit eivät ole minun värini, joten huivi ei vaihtanut omistajaa. Ajattelinpa hiljaa itsekseni että kun kiva lanka löytyy, niin tehdään sitten äidille oma. No ei sitten löytynyt, ei minkäänlaista vyyhtiä joka olisi ollut just "äidin värinen". Tai sopiva revontuleen. Tai käynyt oikein mitenkään päin.

Siinä sitten kolmatta kierrosta Lapasessa pyöriessäni myyjä esitteli minulle Ilun "neidon hiuksen", aivan unelmanohuen huivilangan.

Tässä se oli, täydellinen lanka äidin revontuleen. Ei tule hurjia värileimuja, mutta väri on oikea. Pehmeyden salaisuus on reseptissä, 70% alpakkaa, 20% silkkiä ja 10% kashmiria. Lankaa menee 1200 m 100 g vyyhdille, joten tuosta saa hetken tikuttaa ennenkuin kerä hupenee! Onneksi Lapasessa oli kerijälaite, jolla vyyhdin sai veivattua kahvikupposta nauttiessa kerälle, muuten olis mennyt meidän huushollista ikä ja terveys muiltakin kuin minulta. 

Katsokaa nyt, eihän tästä vaan voi olla pitämättä!

Kerron, kun saan tämän puikoille millaista on kutoa...

Niin, se kyjy. Juu... kyllä tässä lankaeuforian kourissa tein sellaisen suunnitelman että tuo revontuli olisi yksi kyjy-työ. Ja menin vielä ilmottautumaan Titityyn mysteerihuiviklubiin. Että ei ole enää järjen hippustakaan tämän rouvan päässä. Common sense loppui tasan tarkkaan kyjyn osalta tasaisen vauhdin taulukkoon, nyt mopo keulii oikein huolella.

Jotta lanka ei vain lisääntyisi, puikoilta valmistui ensimmäinen it's brrr time. Säälittävät 44 g, joten pitää tehdä toinenkin jotta saa yhden kyjyn kuitattua. Teki kovasti mieli tehdä 6 g tupsut kulmiin ;D. Onneksi veljenpojat 4v ja 2v osaavat jo pyöritellä silmiään tädin pehmeiden pakettien kohdalla, ja viskata ne rennolla ranneliikkeellä sohvan alle pois silmistä. Nyt olen päässyt tätiyden syvimpään ytimeen, jes!



It's brrr time, Novita Marimba, puikot 3½, ohjeen mukainen lapsen koko, 44 g.

Täst'edes tämä rouva yrittää nyt keskittyä olennaiseen eli kyjyjen tekoon, mutta täytyy myöntää että tällainen irroittelu tuntuu todella hyvältä! Kai sitä on tukevasti keski-iässä, kun elämän hurjimmat kicksit saa lankaostoksilta ;-D