Sormet syvällä mullassa

Huh huh minkä räkätaudin sain toukokuun viimeisellä viikolla! Mikä lie virus vei kyllä täydellisesti voimat pariksi viikoksi, virkkuukoukkua jaksoi vähän heilutella mutta lapio pysyi talon seinustalla. Nyt nautin kotona oudosta hiljaisuudesta, poika palailee illalla piirijoukkuecupista Eerikkilästä ja isä & tytär lähtivät lauantaiaamuna klo 3 kohti Maarianhaminaa ja Ålandia cupia.

 

 

Eilen vietin päivän ulkona, ensimmäistä kertaa taudin jälkeen kunnolla lapion varressa heiluen. Ilma oli suorastaan helteinen, ja vaatetusta sai säätää pariinkin otteeseen. Illalla ennen Suomen matsin alkua saunan lämpiämistä odotellessa tein kameran kanssa kierroksen miltä piha näyttää nyt. Viileä alkukesä on jatkanut tulppaanien kukintaa viikkokausia, mutta alkukesän kukkijat taas näyttävät aloittavan kukintaansa vasta nyt. Kuten nämä rhodot:

 

 

 

Ensimmäinen entinen pihaufoni, cottage garden -rinteen yläosa. Tyhjään paikkaan muutti omenapuu ja neidin toiveiden mukaisesti punaherukka. Alaosaan kylvin kesäkukkia ja Lidlin kukkasipulisekoituksesta jotain mitä en enää muista... ainoastaan maitohorsmaa on vasta noussut pinnalle.

Seuraava pihaufo on valmistunut kuin varkain, tämän kesän päätyö on kuistin viereisten istutusaltaiden kunnostus. Ne pääsivät hieman ryöpsähtämään niiden kahden kesän aikana kun podin kättäni ja olin täysin työkyvytön. Ongelmana on toisaalta liian innokkaasti levinneet perennat, jotka kaatuvat pitkin pituuttaan vähänkin reippaamman tuulen tai sateen seurauksena, ja toisaalta kutsumattomat nurkanvaltaajat jotka eivät hätkähdä edes penkkiin satelevia jalkapalloja eli maitohorsma, voikukka, sammal sekä erilaiset heinät. Ja pari tunnistamatonta vihulaista :-/

 


 Ensimmäinen penkki alkaa olla vähitellen lapioitu, osa perennoista muutti jatkamaan riehaantumistaan tuohon rinteeseen, jäljellä olevat ylimääräiset perennat ja kuokkavieraat on kärrätty mättäinä kompostiin.  Jäljellä on enää penkissä pysyvät kasvit, joiden mättäät on vielä kaiveltava ja perattava tunkeilijoista.

 

 

Ylöskaivetuista mättäistä löytyi pikkuisia taimia, jotka muuttivat odottelemaan uudelleensijoitusta.
Jotain jo näytti kukkivan rinteessä, ensimmäinen punapäivänkakkara kurkisti palavanrakkauden takaa.

Tänään olenkin pitänyt sadetta sisällä ja aloitellut valmistautumaan Kyjyyn! Jakkaranpäällinen valmistui Mestareiden liigan finaalin aikaan, ja nyt on vielä yksi pikkuinen hyshys-työ meneillään, joten voiko tämän valmiimpi kyjyilijä enää olla?