Kaivoin myös vanhan adventtikynttelikön varastosta ruokapöydälle, siinä oli vielä viimejouluiset kynttilätkin. Poika ehdotti, että poltetaan ne nyt käänteisessä järjestyksessä niin ei tarvi laittaa uusia :-)
Joulu on tunnetusti salaisuuksien aikaa, jopa koirapojat tuntuvat supattelevan keskenään. Harryn ilme viestittää, että nämä ovat nyt poikien juttuja.
Vaikka marraskuun valo tuntuu täysin absurdilta ajatukselta, joku on houkutellut kuistille talvehtimaan siirretyn pelargonin kukkimaan:
Pelargonium 'Apple Blossom'
Huomenna on jo joulukuu, jämälankasukkajoulukalenterin ensimmäinen luukku avautuu ja alkaa viimeinen rutistus kohti joululomaa. Tänä vuonna joulunajan vapaapäivät sijoittuvat mukavasti kalenteriin, ja kerrankin on mahdollisuus ottaa vapaapäiviä siihen ympärille.
Joe-poika on jo 9 kk vanha, mutta ei tiedä joulusta vielä mitään. Ihmettelee vaan silmät pyöreinä mamman touhuja ja ympärille ilmestyviä uusia tavaroita. Tänään on luvassa paljon ulkoilua, sillä pari pakkasastetta on kuivattanut maaston mukavasti.
Yritän vielä ottaa loppukiriä Kyjyn suhteen, mutta mitään paineita en siitä suostu ottamaan. Minulle on erittäin terveellistä oppia hyväksymään sekin, että kaikki ei aina valmistu aikataulussa. Pitää keskittyä siihen mikä on välttämätöntä, ja olla keräämättä stressiä lopuista hommista. Asioilla on tapana järjestyä ja se mikä tänään näyttää tärkeältä, voikin huomenna tuntua mitättömältä pikkuseikalta. Ja toisaalta, keskeneräinen Kyjyhän tarkoittaa toisaalta erinomaista materiaalia ufottomaan uuteen vuoteen!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.