maanantai 25. helmikuuta 2013

Tänään silittelin koirani uneen

Tänään lähti sateenkaarelle Scott, 10 vuotta. Meillä kaikilla on kova ikävä, sanat eivät nyt riitä.

8 kommenttia:

  1. Hoh hoijaa.... onpa surullinen päivitys. Itku silmiin kohoaa täälläkin päässä. Nuo nelijalkaiset jättää niin suuren tassun jäljen sydämiin, että olo on taatusti ihan turta. Voimia ikävänkestämiseen.

    VastaaPoista
  2. Voimia koko perheelle. Päätös oli varmasti raskas mutta nyt on Scottilla hyvä olla eikä mitkä kivut ja säryt enää vaivaa.

    VastaaPoista
  3. Vaikea päätös teille, mutta varmasti kuitenkin hauvelille se paras ratkaisu. Tirautin minäkin täällä pienen myötäelämisitkun. Voimia teille kaikille.

    VastaaPoista
  4. Äitini pieni 15,5-vuotias samana päivänä pilvipoluille lähtenyt coton de tulear -tyttö huiskuttaa papparaiselle.
    Oli päästettävä tyttö eilen emäntänsä perään.

    Voimia ja hali täältäkin teille.

    VastaaPoista
  5. Kiitokset teille kaikille lohduttavista sanoista. Ratkaisu oli ainoa oikea, ja nyt keskitymme nuoren herran aktivoimiseen. Lilla Gubbe on jäänyt hieman paitsioon vanhuksen sairastaessa ja energiaa on päässyt kertymään yhden olkiluodon verran. Tytär lukee ahkerasti kirjaa "hyvä koira kotiin", joten piakkoin on odotettavissa tiukkoja neuvotteluja. Elämä jatkuu, vaikka yksi episodi päättyikin.

    VastaaPoista
  6. Ikävä juttu. Mutta näin on varmasti hyvä. Olen itsekin joutunut seitsemän vuotta sitten luopumaan ensimmäisestä koirastani ja perheen jäsenestä. Se oli vaikeaa mutta välttämätöntä. Kohti valoisempia aikoja vain ja hyvät muistot eivät katoa. Pärjäilkää!

    VastaaPoista
  7. Voimia koko perheelle. Aika rakentaa muistoista lohdutuksen.

    VastaaPoista
  8. Osanottoni. Omani on ensimmäinen koira, joka on kohta 6 v ja viime viikolla kysyin koiramme kasvattajalta, miten koiramme vanhemmat voivat. Emo on yi 9 vuotias rouva ja isä jo 10-vuotias, että ne voivat hyvin tällä hetkellä.

    VastaaPoista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.