Väriterapiaa

Kiitokset teille lohduttavista sanoista, Scottin on nyt hyvä olla. Nuoriherra on opetellut yksinoloa, eikä se suju ihan kitkatta. Yöllä vingutaan ja päivällä riehutaan, yleensä minun irtaimistoni löytyy koiran suusta tai salakuljetettuna johonkin. Kutomisessakin on oma haasteensa, kun melkein 30 kg spanielia roikkuu puikossa tai juoksee karkuun lankakerän kanssa .

Kyllä lomailu on rankkaa! Tämä viikko meni lomasta toipuessa, kotiuduimme reissusta myöhään sunnuntaina ja tällä viikolla onkin sitten tehty ruokataikoja. Tiistaina roudasin ensimmäisen neljän kassin satsin sapuskaa kotiin, ja eilen jääkaapissa oli jälleen vastassa vain valo. Perjantaina oli onneksi kutomisilta, niin sai vähän vertaistukea ja monet hyvät naurut.

Lomareissulla oli tietenkin kudin mukana, ja sainkin oman solmukeräni kudottua sukiksi. Mallina on ihan perussukka kärjestä aloittaen, langanpäät päätelty saman tien ja vartta tehty niin pitkään kun lankaa riittää. Kuvausmalliksi taivuttelin neiti pitkäsäären, jonka jalkaterä on jo pidempi kuin minulla, mutta niin kapea että sukat mahtuivat jalkaan. Lankaa oli 132 g, ja jäljelle jäi vain kaksi sentin pätkää. Sukkia on kyllä vaikea kuvata!

 

Tänään ehdin sentään nauttia mahtavasta auringonpaisteesta, eilinen kun kului vielä kodin huoltohommissa. Kävin kävelyllä järvellä, neiti juoksutti koiraa vastineeksi sille, että isoveli oli eilen saanut kokeilla koirahiihtoa. Hartsa on innokas "hiihtäjä" ja saikin eilen innostettua itselleen toisenkin hiihdättäjän. Toivottavasti hiihtokelejä vielä riittää, tänään meillä näytti tältä: