sunnuntai 1. syyskuuta 2013

Ei sitten minkäänlaisia käsitöitä tässä(kään) postauksessa

Huomasin vasta, että blogillani on uusi lukija, tervetuloa Linnea Borealias! Mukavaa että löysit tänne, toivottavasti viihdyt sekalaisten koiruuksieni parissa.

Inventaarion nostaman häpeän puna poskillani olen nyt kilkutellut tyttären tunikaa, toivoen hartaasti että neiti mahtuu vielä siihen. Mitään merkittävää raportoitavaa siinä ei vielä ole. Sensijaan 600 km tavoitteeni on hyvässä vauhdissa, kuun vaihtuessa syyskuuksi Sports Trackerini näyttö näyttää tältä:
Hieman olen saanut etumatkaa, joten pienet syyssateet ei heti romuta tavoitteeseeni pääsyä.

Viikonloppuna olin vuotuisessa kurssitapaamisessa, paikalle ei päässyt kuin kymmenkunta opiskelukaveria, mutta kaikilla oli tuomisina terveisiä joltain pois jääneeltä. Yt-neuvottelut tuntui olevan tämän syksyn hittituote vähän joka kulmalla, tällä hetkellä ei oikein mikään ala tunnu olevan niiltä turvassa. Aloitimme päivän ihastelemalla vanhoja lentokoneita hyvän oppaan johdolla Tikkakosken ilmailumuseossa.
Tämä kaunokainen oli ensimmäisiä kaksitasoja Suomessa, ja siinä oli jo rivimoottori. Siivet oli lakattua kangasta ja runko enemmän tai vähemmän puuta.

Tämä uniikki yksilö oli Valmet -merkkinen, tähtimoottorilla varusteltu kotimaista tekoa oleva kone.

Mukana ollut esikoiseni katosi Drakenin puolikkaaseen kummisetänsä valvovan silmän alla.

Ilmailun kehitys on ollut todella huikeaa, vanhimman ja nuorimman näytteillä olleen koneen ikäero oli vain noin 50 vuotta. Ensimmäisillä kotteroilla lentäneet ovat olleet todella rohkeita, saati niillä taistelleet. Näytteillä oli muutama pahoin romuttunut kone, joiden pilotit olivat kuitenkin pelastuneet kuin ihmeen kaupalla. Olen aikaisemmin käynyt täällä oman kummisetäni kanssa, joka osasi kertoa jokaisen koneen tekniset yksityiskohdat, nyt museon virallinen opas taas kertoili vauhdikkaita tarinoita lentokoneiden taustalta.

Loppuillan vietimme kuulumisia vaihdellen hyvän ruoan äärellä. Perinteenä on ollut "kuka-mitä-häh" -kierros, jossa jokainen kertoo vuorollaan kuulumisiaan siinä laajudessa kuin ne haluaa muille jakaa. Mukavaa nähdä kavereita, opintojen aloittamisesta on jo yli 20 vuotta, mutta yllättävän hyvin porukka on pysynyt yhdessä. Minä värväsin kaukaa viisaana yhden kavereista esikoiseni kummiksi, ja heille on syntynytkin mukava kaverisuhde. Poika oli tänä aamuna polleana, kun kummisetä ajoi pojan harkkoihin isolla Harley Davidsonilla ja joukkuekaverit näkivät ensimmäisenä poitsun istuvan moottoripyörän päällä :-D

Nyt alan valmistautumaan tulevaan viikkoon, luvassa on vähän kaikenlaista vipinää. Pitäkäähän peukkuja että askelmerkit osuvat kohdalleen, ensi viikolla minulla on normisetin lisäksi leipomista ja osallistumista koulun vanhempainiltaan, talkootöitä futisturnauksessa ja tietenkin turnauspelaajan huoltotehtävät, sekä vähän ylimääräistä jännää työrintamalla.
 

9 kommenttia:

  1. KOmea on laskurissa luku. Onnittelut jo tässäkin vaiheessa!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitoksia! On muuten tosi koukuttava sovellus, mutta tällä riippuvuudella on vain positiivisia sivuvaikutuksia ;-)

      Poista
    2. Totta turiset. Minäkin latasin tuon sovelluksen elokuun loppupuolella ja kummasti antaa lisäpontta ihan koiralenkkeilyyn. Laittaa ottamaan askelta topakammin ja sitä jotenkin kulkee nyt erilaisia lenkkejä (ja pidempiä), kun näkee sit mittarista tulokset.

      Poista
  2. Melkoisessa vauhdissa olet, tällä menolla vaihdat kohta tavoitteesi tonniksi :d.
    Mukavia tuollaiset kurssitapaamiset. Ilmailumuseo on mielenkiintoinen paikka, on tullut muutama kerta piipahdettua vuosien saatossa.

    Käsitöitä tuli tänään ikävä tiilenpäitä laskiessani. Jynssäsin päivän maali- ja muilla pesuaineilla sormenpäätkin helliksi. Rivakka pesurytmini sekosi aina tiiliseinän saumakohdissa ja osa tuli pestyä moneen kertaan. Vanhat tapetit on lioteltu irti ja aamulla alkaa kattojen maalaus. Hih, kyllä tämä remppakin kuntoilusta käy, kun tauoilla käy lenkittämässä koiruutta.
    Käyn iltaöisin syödessäni lukemassa blogeja, mutta viimeisten suupalojen aikana alkaa jo silmä lupata, siksi vietän hiljaiseloa blogirintamalla syyskuun loppupuolelle saakka.

    Vipinää on sinullakin, peukut on pystyssä, jotta askelmerkit osuvat kohdalleen :)

    VastaaPoista
  3. Älä yllytä hullua... olen aivan liian helposti huijattavissa erilaisiin haasteisiin!

    Ihmettelin hetken mihin sinä olet oikein sotkeutunut, kun lasket tiilenpäitä ;d mutta remonttihan sinulla on meneillään. Remppahommat ovat erinomaista hyötyliikuntaa, illalla huomaa taas omistavansa monta sellaista lihasta joista ei ole ennen tiennytkään. Onneksi koikkeripoika vetää sinut välillä ulkoilmaa haukkaamaan. Sitkeyttä ja voimia sinne jotta jaksat painaa rempan loppuun asti!

    VastaaPoista
  4. Hyvin on askelmerkit sulla kohdallaan :)

    Selvisitkö viikosta kunnialla?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Pari harha-askelta mahtui toki joukkoon, mutta eiköhän kaikella kunnialla selvitty seuraavan viikon haasteisiin ;-)

      Poista
  5. Oooh, huomasin vasta nyt tervetulopuheesi. :)
    Kirjan taisit hakea tänä iltana? ;)
    Meilläkin on koira (täyttää 6 v tämän kuun lopulla), joten kiva lukea koirajuttujasi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jep, kirja on haettu ja luettukin jo pariin kertaan :D
      Kiva että tästä sillisalaatista löytyy jotain luettavaakin, ei tästä ihan puhdasta neuleblogia saa sitten mitenkään... kai tämä on sitten ihan tekijänsä näköinen sekamelska?

      Poista

Huomaa: vain tämän blogin jäsen voi lisätä kommentin.