torstai 26. helmikuuta 2015

Muistilappuja itselleni

Lomallapa ollaan hyvinkin! Alun perin suunnitelmissa oli lähteä käymään Lontoossa, oikein ajoitettuna olisi voinut nähdä kaksi Valioliigapeliä ja yhden Champparipelin, mutta... nuo perilliset taitavat tulla ihan oikeasti murkkuikään, ja yksinkertaisimmatkin asiat (vuoteen sijaus, likaiset vaatteet pyykkiin, takki naulakkoon) alkoivat unohtua hieman vaativimmista jutuista nyt puhumattakaan. Niinpä totesimme että nyt ollaan kotona, onhan se tämäkin aika eksoottista, viettää kotoisaa laatuaikaa ihan vain oman perheen kesken.
 
Reality bites, heti maanantaina jouduin käymään aamupäivällä töissä. No hätä, yksi lomapäivä jemmaan ja sain hieman purettua saldotunteja. Kaikki siis kotiinpäin. Ukkokulta sen sijaan jämähti töihin koko päiväksi, ja joutui lähtemään sinne tänäänkin. Lapsiluku kotona on vaihdellut 0-4 välillä riippuen siitä, kuinka monta kaveria on meillä tai ovatko omat muksut kavereiden luona. Hyvin kuvaavaa oli esikoisen lähtö kaverin kanssa laskettelemaan: yht'äkkiä matkaan lähtivätkin myös pikkusiskot, ja takaisin meille palautui kolme lapsosta. Onhan se ihan kiva, että isoveljien mukaan mahtuu vielä pikkusiskotkin, jotka ovat myös kavereita keskenään. Nyt tämä leegio on uimassa, ja parin tunnin päästä lähdetään selvittelemään kuka lähtee minnekin ja kenen kanssa :D
 
Talo on hiljainen ja läppäri vihdoin minunkin käytettävissäni. Siispä päivittämään blogia, tähän muistiin tulevia ideoita varten neljä asiaa:
 
  1. Testaa aina uusi ohje ennen reissuun lähtöä. Tässä "uusi huiviohje" joka Suomenlahden yllä paljastui vanhaksi tutuksi. Lankana ihana Holst Garnin puuvilla/villa -sekoite, koukku 2,5 mm bambu jotta pääsin turvatarkastuksesta läpi. Eka kerä virkattu, toista menossa jo arviolta 1/3 kerää.
 
2.  Valitse tehtäväksi kirjoneule, jos
  • sinulla ei ole muita töitä meneillään
  • aikaa on rajattomasti
  • teet merkintöjä mihin kohtaan kaavioita jäit
  • ja merkkaat ylös ohjeesta poikkeavat ratkaisut
  • tykkäät päätellä 115 langanpäätä (juu, laskin ne!)
  • ja vasenkätinen kirjoneulonta sujuu (kyllä se nyt jo menee)
  • ja muista: ei ole oikeasti nopea työ vaikka hihat puuttuukin!

3. Polun paikka. Tästä se lähtee heti kun lumet ovat sulaneet (ja komposti lähtee myös!)

4. Sukkalankaa VOI olla liikaa. Sekä seiskaveikkaa että ohuita sukkalankoja. Vaikka saa tarjouksesta, niin ei ole pakko ostaa.

No niin, tallessa ovat. Nyt ehdin vielä nauttia hiljaisesta talosta tunnin verran ennen kuin lähden hakemaan ja jakamaan lapsia. Boksilta hyvä puutarhaohjelma kehiin ja jatkamaan liivin viimeistelyä!

sunnuntai 15. helmikuuta 2015

Kiinan kiertolainen jälleen kotona

Tulipa reissu tehtyä, nyt pää surisee ajatuksia, ideoita, ihmetystä ja vähän tuskastumistakin. Kolme ja puoli päivää Shanghaissa, kaksi ja puoli päivää Xi'an:ssa ja viimeinen yöpyminen Pekingissä ennen lentoa kotiin. Työntäyteisiä päiviä aamusta iltaan, hyvää ruokaa, laihaa kahvia (vaihdoin heti teenjuojien leiriin) ja neljän kielen sekamelskaa.
 
Matkaseuranani oli suomalainen pomoni ja kaksi ruotsalaista konsulttia, joista toinen oli oikeastaan suomenruotsalainen. Eräänä iltana kielet sekottuivatkin iloisesti siten, että suomenruotsalainen puhui minulle suomea, minä vastasin ruotsiksi ja ruotsalainen konsulttiherra jatkoi englanniksi. Pomoni nauroi katketakseen ja sanoi että on täysin kykenemätön enää seuraamaan keskustelun kulkua!
 
Tässä muutama turistikuva Shanghaista, modernia arkkitehtuuria, kuin hullun arkkitehtikilpailun satona syntyneitä rakennuksia. Vastakohtana tien toisella puolella perinteisiä kolonialismin aikaisia rakennuksia -taustallaan pilvenpiirtäjä joka näyttää auenneelta tulppaanilta. Huippumodernien rakennusten edessä lipui Bondia pitkin vanha ruosteinen romulautta...
Iltavalaistukset olivat huikeita, tässä hieman japanilaishenkistä tunnelmaa, mutta aitoon japanilaiseen puutarhaan verrattuna tasapaino ja rauhallisuus puuttui -siis aito kopio.

Pieni väläys työtehtäviinkin, kaksi tehdastamme oli todella kuin vastakohdat toisilleen, niin ympäristöltään kuin ihmisiltäänkin. Toiseen todella ihastuin, toisesta jäi vähän sekavat, mutta kuitenkin positiivissävytteiset fiilikset.




Kiinalaiset odottivat innolla kevätjuhlansa (uusi vuosi) alkamista, se on heillä ainoita pidempiä lomia jolloin pääsevät käymään kotiseuduillaan. Paikkoja oli jo koristeltu punaisilla lipuilla ja palloilla, ja illalla näimme muutamia ilotulitusrakettejakin. 18.2. alkaa heillä vuohen vuosi, ja hyvää uutta vuotta toivoteltiin joka käänteessä.
Historiaa tihkuva Xi'an edusti perinteisempää rakennustyyliä, täältähän alkaa Silkkitie ja kaupungin historia ylettyy yli 3000 vuoden taakse. Terrakottasotilaat jäivät näkemättä, lukuunottamatta lentokentällä olleita kopiopatsaita. Tässä kuvia historiallisesta Drum Towerista, joka ilmoittaa illan alkaneen. Aamulla vastaava merkki kuullaan samannäköisestä Bell Towerista.

Niin, ja se matkakäsityö. Mukaan lähti kaksi kerää lace -vahvuista lankaa, 2,5 mm virkkuukoukku ja Dropsin sivuilta edellisenä iltana tulostettu ohje. Pian koneen nousun jälkeen ja ensimmäisten kerrosten jälkeen huomasin, että kyseessähän on sama kuvio kuin vuosi sitten tekemässäni Mother of Bride -huivissa. Pöh. Koska nettiin ei ollut pääsyä viikkoon, nielin harmistukseni ja koukku viuhuen aloitin huivin vääntämisen. Jos tiedossa on tuntikaupalla otollista käsityöaikaa, se pitää käyttää hyväksi, vaikka vanhalla ohjeella! Vieressäni istunut nuorehko shanghailaisrouva ihmetteli kovin mitä teen, onneksi oli tuo kässäsanasto hyvin hallussa myös enkuksi ;-D
 
Kotona olenkin saanut kuulla haukkumista, siis ihan sananmukaisessa merkityksessä. Koirapoikien elämä on ollut ihan sekaisin kun mamma on ollut maailmalla, ja normaalisti hiljaiset koiruudet ovat louskuttaneet duettona ja tunkeneet syliin. Tänään onkin vuorossa siis kauniista ja raikkaasta ilmasta nauttiminen hyvässä herraseurassa, on ihanaa nähdä sininen taivas ja aurinko viikon savusumun ja silmien kirvelyn jälkeen. Ja juoda kunnon kahvia!

sunnuntai 1. helmikuuta 2015

610 g epätoivoa

 Nyt en tiedä pitääkö iloita vai ei, sain pitsitakin kasattua ja erehdyin sovittamaan sitä itselleni. Kyllä, se oli mulle aivan liian iso, niin kuin pitikin, takin koko on M ja mun yläosa on XS. Näyttihän se kamalalta ja roikkui rumasti. Mutta tämä epätoivon takki alkoi näyttämään ihan kamalalta silitti tai oikoi sitä miten hyvänsä.
Pitsitakki Novita Kaste, koko M, 610 g, puikot 3½.
 
Onneksi kuvakulma hieman vääristää takin mittasuhteita, ulkona on hurja lumipyry enkä uskaltautunut sinne kuvailemaan. Mutta nyt on eka ufo tuhottu! 
 
Jos näyttää järkyttävältä kälynikin päällä, niin antakoon meidän muorille marjanpoimintanutuksi.
 
Lankatynnyrini tilanne vain paheni tämän ufon valmistumisen myötä, sillä varastoitavaksi jäi melkein kaksi kerää lankaa. Olipa hyvä että varasin riittävästi...

Joen aika käy pitkäksi, eilen oli isä&tytär Mikkelissä pelireissulla ja tänä aamuna vein pojan puoli kuudelta Vaasaan suuntaavaan pelibussiin. Talossa on rauhallista ja Joe haluaisi hieman riehua. Täytyy tehdä asialle jotain syönnin jälkeen, kun vähän aikaa möyrii lumipallona suojalumessa niin on pojasta hetkeksi puhti pois! Ja niin on emännästäkin, kun ottaa lumilapion käteen.

Nyt palkitsen itseni ekan ufon kunniaksi lankatynnyrityöllä, etsin Ravelrystä huivimallia virkattavaksi varastolangoista lentokoneeseen . Tällä kertaa on aikaa istua koneessa, sillä lähden viikon työreissulle Kiinaan. Sitä ennen on ladattava pakastin ruoalla, että kotiin jäävät eivät kuole nälkään ;-)