maanantai 21. marraskuuta 2016

Saaliin esittely, ei heikkohermoisille

Onkohan mitään tilannetta missä en olisi hehkuttanut lähteväni Tampereelle kässämessuille? Ei tule ihan heti mieleen. Lähdin reissuun reppu selässä varautuneena vallattomaan lankashoppailuun, minä, joka inhoan shoppailua. Mutta langat ovat ihan eri juttu. Seuraavana päivänä saalis odotti purkajaansa monenmoisessa pussissa:

Ukkokulta heitti minut aamulla junalle töihin mennessään, ja viimeiset viisi minuuttia jännitin näkisinkö junan vain kiihdyttävän meidän ohi Hannikaisenkadun liikennevaloissa jumitellessamme. Ei onneksi. Repussa oli matkakutimen lisäksi printattu A- ja C-hallien kartat, johon olin värittänyt mielenkiintoisia lankakojuja. Strategia oli selkeä: ensin Titityyhyn ostamaan langat AdventtiMKALiin, ja siitä sitten reippaalla askelella eteenpäin. Aikani Tukuwooleja taikinoituani päädyin varsin maltilliseen värikomboon, juuri niissä kanervansävyissä joita olin ajatellutkin.


Survoin Tukut reppuun ja katse kiinnittyi jo seuraavaan lankakojuun, jossa käteni asettelivat Teeteen sukkalankoja neljä kympillä -tarjoukseen. Kunnes huomasin että nurkan takaa samoja lankoja saa ihan ilmaiseksi, kun vaan tilaa lehden ;) Sieltäpä kotiutui kaksi harmaata haltia ja vähän muuta kaupantekijäistä päälle.

Suunnatessani kohti Taitopirkanmaan standia ostin tädin pikkunaskaleille piparimuotit ja sitten teroitin kyynerpäät jotta pääsin tunkeutumaan Taitopirkanmaan kojulle. Siellä oli nääs muutama muukin innokas. Olin jo pitkään haaveillut Roosa nauha sukkalangasta, ja täältä löytyi valmiita paketteja ohjekuvastoineen. Valikoin pinkki-harmaa -sävyisen setin jossa oli mielenkiintoisin sukkakuvasto mukana, ja päätin etsiä käsiini Lentävän Lapasen.


Lentävästä Lapasesta haaveilin hakevani Handun sukkalankaa, pidän kovasti Ilun värjäyksistä ja halusin kokeilla nyt sukkalankaa. Raaskinko koskaan tästä aurinkoisesta oranssista tehdä sukkia jää nähtäväksi, mutta pehmoisena lankana sopii moneen eri tarkoitukseen.


Kontatessani sukkalankalaatikolla näkökentässä loimotti jotain muuta värikästä: Malabrigo Sockia. Nyt kiukuttaa tämä marraskuun harmaus ja sateinen keli, värien tallettuminen kennolle oikein on näköjään täysin mahdotonta minun taidoillani. Ravelry Red on upean syvän punainen ja Turner on tumman oliivinvihreä, eikä tälläiset joulunpunainen ja kakanruskea kuten kuvassa. Pöh.


Alkoi olla jo nälkä, ravintolaan siirtymistaipaleella hamsteroin vielä yhden kimaltavan turkoosin Sukkapuffan. Ei siis harmaan, vaikka kuvassa siltä näyttää.


Ruokaillessa päätin tehdä pienen väli-inventaarion ostoksistani. Totesin onnistuneeni ihq-hamstrauksessa odotusten mukaisesti, paljon yksittäisiä vyyhtejä joten listasin hakuun vielä kaksi harmaata fingeringiä väri-iloa tasaamaan. Muistilistalta nousi myös sport/DK-vahvuinen merino pipatehtailua ajatellen ja päätin myös etten kanna täältä "tavissukkalankaa", vaikka Regiaa, Opalia ja Alizea näkyikin useassa nipputarjouksessa. Novitan nurkkaan oli niin järjetön tungos, että totesin parhaimmaksi kiertää sen kaukaa. Kuulin että perjantaina jonotusajat Novitan kassalle oli jopa 40 min.

Jos ensimmäisen kierroksen vedinkin täsmäiskuina kojulta kojulle, toiseen otin taktiikaksi järjestelmällisen siirtymisen hallien pitkittäissuunnassa. Opiskeluajoilta tutun oululaisen Nappi-Kikan Drops Alpaca -tarjous veti puoleensa ostoslistasta huolimatta, ja meille lähti tällainen nelikko odottamaan käyttötarkoitustaan. Still lightiin on langat varastossa, mutta nämä on hyväksi todettu lapasenlämmikkeenä. Käyttöön tulee.


Tapion kaupasta kävin valikoimassa kolmikon Baby Merinoa, josta yksi korkattiin jo kotimatkalla scraptastic hatin jatkoksi. Ei siis ollenkaan turha ostos.


Sen Oikean Harmaan valinta vaatikin hallien järjestelmällisen haravoinnin, ja tätä kaksikkoa olinkin jo käpälöinyt ennen ruokailua. Kakkoskierroksella nämä huutelivat edelleen Vanja Sean pöydältä, ja vaikka siellä olikin aivan huikeita värejä ihan muuta lankaa, kävin päivän päätteeksi hakemassa nämä mukaani. Schoppel Wollen merinoa, ja harmaana päivänä värikin on kutakuinkin oikean harmaa.

Täydellinen päivä, vaikka junat olivatkin myöhässä ja tihkutti vettä. Tässä vielä vyyhtien väri-iloittelua, vain kaksi samanlaista, kaikki sateenkaaren värit ja monta eri lankaa. Eikös jotain tällaista ollutkin suunnitelmissa?


Narikkajonossa kuulin jonkun arvuuttelevan, kuinka monta prosenttia hallien tarjonnasta menee oikeasti käyttöön asti. Epäili prosentin olevan aika pieni. Katselin ostoksiani tyytyväisenä ja vastasin mielessäni: 100%.

sunnuntai 13. marraskuuta 2016

Viimeinen etappi vähän jälkikäteen

Nyt onnistuin kyllä hämmästyttämään itsenikin: mullahan on vallan esittelemättä Tourin viimeisen etapin sukat. Nämä olivat suunniteltu tehtäväksi siten, että palmikkojen suunta määräytyy lanttia ja noppaa heittämällä, mutta mainiosta puhelinappista huolimatta kyllästyin hyvin nopeasti moiseen näpertelyyn.

Villit viinit: koko M, lanka Lidlin Aninka, puikot n:o 2,00, 77 g





Kääntelin palmikkoja miten mieleen juolahti, ja hyvin harvoin = vain vahingossa molemmissa sukissa samalla lailla. Sukat eivät siis ole identtiset eivätkä peilikuvat, vaan todella sekalaiset ilmestykset. Samalla varmistui mielessä myös sukkien tuleva kuluttaja, säntillinen ja järjestelmällinen diplomi-insinööri -isäni ;) Isä inhoaa paksuja villasukkia, ne ovat liian kuumat ja tukalat, eikä hän voi ymmärtää miten joku voi käyttää villasukkia kesät talvet (kuten esimerkiksi säntillinen ja järjestelmällinen diplomi-insinööri -tyttärensä...). Nyt hän siis saakoon testattavakseen ohuet villasukat.


Suurin innoke näissä oli kuluttaa tämä karmea teräsvillan karhea lanka loppuun. Tavoite täyttyi täydellisesti, sillä jouduin harrastamaan pientä vilunkia päättelykierroksella jotta sain sukat viimeisteltyä. Tätä satsia on jäljellä enää vajaa pätkärääkätty kerä, joka uponnee sekalaisiin raitasukkiin vähin äänin.


Eilen kuukausittaisessa vertaistukiryhmän kässämiitissä sai taas virtaa jaksaa tasaista arkea. On erityisen voimaannuttavaa kun saa nauraa vedet silmissä arjen pienille kommelluksille. Muilla on ihan yhtä pähkähullua menoa kuin meilläkin, helpottavaa huomata! Jaoimme kierrätysvinkkejä ja siinä sivussa sain tyttärelle ihanan nitisevän mohairpaidankin vihdoin tehtyä. 

Puikoille siirtyi lisää hyshysasioita, ja Tampereen kässämessujen houkutusten alla olen luonut tiukkoja katseita lankavarastooni. Seiskapeikkoa on edelleen melkein kilo liikaa, samoin Nallea. Tänä vuonna lankamäärä on kuitenkin vähentynyt jo kilon, joten olen luvannut itselleni ostaa ihkupihkulankaa just niin paljon kuin perjantaina koen tarvitsevani. Ensi viikolla tähän aikaan olen viisaampi mitä olenkaan mennyt lupaamaan!

lauantai 29. lokakuuta 2016

Tämän joulun toivelahja

Mikähän mahtaisi olla 3 ja 5 -vuotiaiden pojanvesseleiden toivelahja jouluna? No tietenkin tädin tekemä kuuma ja kutittava villapaita!

Counting suomenlampaanvillasta, koot 4 ja 6v.
 237 g ja 192 g, puikot 3


Koska en usko lahjonnan kohderyhmän surffailevan täällä, uskallan laittaa kunnon kuvat paidoista ilman jouluyllätyksen pilaamista.

Koska vihreää lankaa oli vain kaksi vyyhteä, tein ensin isomman paidan harmaana vihrein raidoin. Tämän kanssa veivasin muutaman kierroksen oikean tiheyden kanssa, lopulta pituutta piti vielä tehdä lisää 10 cm kun ohjeen mukaan tehtynä malli olisi ollut enemmänkin napamittainen.

Pienemmän paidan tein vastakkaisilla väreillä jännittäen vihreän langan riittävyyttä. Lankaa jäi lopulta puoli metriä, joten juuri tämän tarkemmin ei lankaa olisi enää voinut käyttää. Paitoihin tuli melkoisen väljät pääntiet, mutta en lähtenyt näitä enää kursimaan pienemmäksi sillä ainakin meidän piltit inhosivat pienenä paitoja joissa oli tiukat pääntiet tai kaulus kutitti. 



Lopuksi vielä nörttivaroitus. Paidan mallin vitsi oli raidoissa, joissa on englanniksi numerot 1-10. Mallin toinen nimi oli matemaatikon pojan paita, joten siksikin paidat ovat kuin saajilleen suunnitellut. Saapa nähdä ratkaisevatko raitojen arvoituksen?

Kylvetin paidat huuhteluainevedessä jotta sain enimmän karheuden pois. Herkintä hipiää paidat voivat siltikin pistellä, mutta poolopaidathan ovat taas muotia :)

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Twistiä Tuulalle

Olen pitänyt hiljaiseloa blogirintamalla, olen kyllä seurannut blogejanne mutta kommentointiin ei ole valitettavasti "riittänyt lusikoita", saati oman blogin päivittämiseen. Hermovauriosärky pysyi sitkeästi aktiivisena vielä säiden viilennyttyäkin, eikä mitkään keinot saaneet kipua katkeamaan. Viime maanantaina annoin vihdoin periksi ja marssin työterveyslääkärin puheille, jonka kanssa päädyimme "rebootiin" eli kolmen päivän kovaan opioidikuuriin josta nyt olen toipumassa. Ei mikään miellyttävä kokemus, mutta tehosi siihen mihin pitikin. Nämä sivuoireet onneksi mennevät ajan mittaa ohi...

Jostain syystä kutominen on ollut yksi kipua lievittävä asia, liekö syynsä lämmittävällä villalla, käsien pienellä liikkeellä tai fyysisellä ja psyykkisellä rauhoittumisella? Samapa tuo, mutta jotain pientä on puikoilla ollut meneillään siis koko ajan. Ja kun yhteen työhön keskittyy pidemmäksi aikaa niin tulee jotain valmistakin, kuten nämä lahjaksi menneet sukat:

Little Twist : sukat Regia 6 ply Arne&Carlos, puikot n:o 3, 94 g


Työkaverini on ystävällisesti kantanut pitkin syksyä meidän pohjattomien ahmattien mahaan omenoita ja tyrnimarjoja, joten päätin tehdä hänelle kiitokseksi sukat. Ravelrystä löytyi saksankieliseksi paljastunut Little Twist -sukkaohje, jossa perussukkaan oli tuotu pientä ilmettä 1 silmukan palmikoilla sukan edessä ja takana. Palmikko erottuu parhaiten kun sukka on jalassa, sopivan jalan puutteessa yritin virittää palmikkoa esiin sukkaplokin avulla.


Ohje oli erittäin yksinkertainen perussukkaohje, joten saksankielentaitonikaan ei joutunut koetukselle. Lankana oli Prismasta hamstraamaani Regian sukkalankaa, jonka "joulupallomiesten" suunnittelema väritys ei ehkä ole parhaimmillaan tällaisena ribbineuleena. 



Saaja oli sukista yllättynyt ja iloinen, koko oli kuulemma sopiva (helppoa, vakoilin pukuhuoneessa kengänpohjista) ja villasukkien teko on hänelle kuulemma tervanjuontia, kantapääkammo vaivaa :) No senkin tiesin, siksi lahja olikin niin helppo keksiä.

Nyt alkaa voimat jälleen hyytyä, joten jätetään seuraavat valmistuneet odottamaan ensi kertaan. Toivottavasti hieman nopeammalla syklillä...

tiistai 20. syyskuuta 2016

NeuleADHD?

Keskustelin tänä aamuna bussimatkalla miespuolisen kollegani kanssa harrastuksistamme. Kumpikin tunnustauduimme käsityöläisiksi, minä kilkuttelin Kappaa menemään ja hän esitteli kännykästään tekemiään upeita huonekaluja. Saman taustan omaavina keskustelimme kuinka suhtaudumme harrastuksissamme keskeneräiseen tuotantoon ja aikatauluihin. Hän kertoi haluavansa työt nopeasti valmiiksi yksi kerrallaan, ja minä yritin kierrellä ja kaarrella omaa totuuttani. Teille paljastan nyt tämänhetkisen startiitin tilan, vai meneekö tämä jo ADHD:n puolelle?

Ensin se villapaitaprojekti. Ensimmäinen paita oli jo valmis, mutta näytti mittasuhteiltaan hieman omituiselta. Varmistin matemaatikon poikien äidiltä poikien paidan mitan, ja sitten taputtelin itseäni olalle top down -mallin valinnasta. Ekan paidan helmasta puuttui pituutta kymmenkunta senttiä.


Purkuun siis ja pidentämään helmaa.

Toinen jo aloitettu projektini eli Kappa on edistynyt työkavereiden riemuksi työmatkoilla. Vinoilu ei ole enää edes hienostuneesti verhoiltua, mutta se antaa vain lisää pontta Kapan edistämiseen. Vaikeinta on kuvata miehille mikä tästä putkilosta on tulossa isona. Tällä hetkellä olen menossa toisen raidan puolivälin kieppeillä, kuva on otettu sunnuntaina jolloin raita oli vasta alussa. Jestas että olenkin ahkera...


Sitten blogin syötteissä alkoi vilkkua kuvia syyssukista. Niina Laitisen Face-sivulla on alkanut syyssukka KAL, ja ohje julkaistaan palasina päivittäin. Totta kai haistoin mainion tilaisuuden päästä eroon epämääräisistä seiskapeikkojämistä, ja lähdin roikkumaan mukaan puoli viikkoa jättämässä. Keräsin kassiin kaikki potentiaaliset syyssukkakerät, ja sangen värikästä materiaalia on tarjolla:


Niinpä yllätin vähän itsenikin valitsemalla ensimmäiseksi väripariksi näinkin laimean kombon itsevärjäämääni mysteerilankaa: lehtokuusama (vaalea) ja sipulinkuori (??) (keltainen).




Seuraavaan väripariin on kyllä panostettava vähän enemmän, kunhan olen taas kotona tätä edistämässä.

Sitten olen tehnyt lankahankintoja, kiitos maailman parhaan hotellikuoleman tappajan: Tuin Kutomon neulepodcastien. Siellä Laika kertoi ostaneensa Prismasta "ihan ilmaista" Regian sukkalankaa, ja nyökyttelin niska kipeänä kun Laika kehui tämän langan hinta-laatusuhdetta. En voi enempää olla samaa mieltä. Siispä vastoin pyhiä lupauksiani lykkäsin seuraavalla kauppareissulla kärryni lankahyllylle - ja kas, meidänkin Prismassa oli tuota ihmelankaa! Kolme kerää hyppäsi kärryyn, ei siis sitä neljättä vaihtoehtoa. Olin tiukkana. Näistä vasemmanpuoleisesta on nyt aloitettu kiitossukat ihanalle ex-assarilleni joka on sijoittanut tyrnipensaiden ja omenapuidensa ylituotantoa meidän pohjattomaan pakastimeen. Eli täysin harkittu ja tarpeeseen tullut sijoitus, eikä mikään heräteostos.


Niin, mitäkö kerroin työkaverilleni? Että on minulla aina "muutama" WIP, läpimenoajat vaihtelevat huomattavasti eivätkä ole mitenkään ennustettavissa. Pyrin olemaan aikatauluttamatta töitäni, eli täysin jotain ihan muuta mitä taustani ja työminäni (ja luonteeni) perusteella voisi olettaa. Yritän hampaat irvessä pitää tätä rentouttavana harrastuksena, mutta tiukasti raportoiden, tilastoiden ja analysoiden :)

sunnuntai 4. syyskuuta 2016

Syksyinen startiitti

Tämäkin ilmiö näköjään toistuu vuodesta toiseen, samoin kuin kesäinen blogitauko: startiitti. Nyt en ole mukana missään kyjyssä joten töiden määrä on -sanoisinko jopa maltillinen. En ole edes laittanut yhtään sukka- tai lapasparia puikoille.
Jotta lankatynnyri menisi kiinni ilman että istun jatkuvasti sen päällä (kun työt alkoi, se ei ollut enää mahdollista) piti siirrellä isompia eriä wip-puolelle. Ensin vyyhdeistä keriksi -muodonmuutoksen kokivat nämä vihreät ja harmaat adoptiolampaanvillat. Siis langat ovat adoptoituja, ei lampaat. Näitä lampaita ei ole tietääkseni ollut olemassa enää vuosiin, ehkä jopa kymmeniin?

Koska lankojen adoptioäiti on matikanope ja hänellä on kaksi poikaa, Ravelrysta löytynyt Counting oli itsestäänselvä ohjevalinta poikien paitamalliksi. Ja ihan taatusti jokainen 5- ja 3-vuotias rakastaa paksua pistelevää tädin tekemää villapaitaa. Näin sitä kauniisti jatkuu villaisten turhakkeiden perinne yli sukupolvien.

Koska mallitilkut ovat nössöjä varten, posautin isomman koon suoraa puikoille. Kun langasta ei ole minkäänlaisia tietoja metrimäärän suhteen enkä nyt viitsinyt alkaa mittailemaan kalibrointipätkää punnittavaksi, silmämääräiset arviot puikkokoosta saivat luvan riittää. Kun paita oli jaettu hihoihin ja vartalo-osaan, alkoi mittasuhteet näyttämään "aavistuksen" väljiltä ja neuleesta mitattu tiheys olikin jotain aivan muuta kuin piti. Siispä purkuun.


Uusi yritys, ja nythän minulla olikin sitten kätevästi saatu suhdeluku jolla sain silmukkamäärät kohdalleen. Paitaan tulee raidoitettuna numerot 1-10 englanniksi, pientä nörttikikkailua josta paitakin on saanut nimensä. 

Paidantekele on aivan liian hankala työmatkaneuleeksi, joten äkilliseen reissutyötarpeeseen lähti puikoille Veera Välimäen Kappa. Langat olin saanut "joululahjaksi", Louhittaren luolan Ilmatarta väreissä ruoste ja valaan laulu. En ole ollenkaan sinisen ystävä, mutta kuvassa täysin kummallisesti toistuva petrooli valaan laulu oli vain omaan silmään kovin kaunis. Siihen pariksi ruoste, jossa on erittäin herkullinen oranssi tuomassa särmää sinisyyteen.


Tässä ensimmäisen työreissun tuotos. Aivotonta posotettavaa ja käsiä hellivää lankaa. Ei taatusti ihan nopeasti valmistuva tekele, mutta tällä ei ole deadlinea. Työkaveri ihastui lankaan ja malliin niin, että Huivileikki -kirja lähti heti lainaksi. Vihdoinkin melkein 20 vuoden jälkeen 2000 insinöörin joukosta löytyi toinenkin puikkojen heiluttaja! Ehkä avaruudessakin on sitten elämää?



Eilen vertaistukiryhmä kokoontui, ja saimme taas maailman parannettua ja tsemppiä syyskuisen arjen pyöritykseen. Siinä sivussa eteni pari sukkaparia ja villapaidan hiha, ideoimme omaa goPro -streamia ja juuri kortin saaneiden innokkaiden autokuskien valjastamista kolmen perheen ruokakauppareissujen tekoon. Siinä samalla tulisi päivän kuntosalikäyntikin kuitattua, kun roudaa 20 purkkia maitoa kaupan takanurkasta kassan kautta koteihin.

Ensi viikolla Kappa taas etenee, joten nyt on lähdettävä lataamaan jääkaappia valmiustilaan. Puhtaiden vaatteiden riittävyys on vielä tsekattava, 6 pyöritettyä koneellista ei vielä takaa että teinimonsterilla on puhtaita kalsareita. Eipä silti, neuvokas poika askarteli eräänä aamuna itselleen bokserit lyhyeksi jääneistä pitkistä kalsareista, kun "äiti ei ollut pessyt pyykkiä" = vaatteet eivät olleet tarpeeksi likaisia juostakseen itse sängyn alta pyykkikoppaan. Iloista syyskuun alkua teillekin!

sunnuntai 21. elokuuta 2016

Ja lisää jalka-asioita

Esittelyvuorossa tourin ensimmäisen stagen sukat, Twist & turns. Näillä starttasin intoa puhkuen, ja huomasin resorit neulottuani että ensimmäiset ovat jo valmiita... Että siinä näyte meitsun nopeudesta. No en tosin startannut välittömästi ohjeen ilmestyttyä, olin silloin vielä töissä, jonka jälkeen toimitin logistisia velvollisuuksiani ympäri kaupunkia ja vasta illalla pääsin istumaan ja tavaamaan ohjetta. Selitystä tulee kuin suomalaisurheilijalla olympialaisissa...

Twist & turns, Regia 4-ply Kaffe Fasset, puikot n:o 2, koko S, 70 g

Kuvio oli helppo ja sen oppi ulkoa nopeasti. Senkun vain posotteli menemään. Sukille ei ollut vielä tehdessä ajateltu omistajaa, valitsin pienimmän koon ja arvelin näille aikanaan jalat löytyvän. 


Kuten sitten löytyikin. Sukkia kuvatessani totesin näiden sopivan minulle just eikä melkein. Mitä enemmän mallailin jalkojani kameralle, sitä mukavammilta sukat tuntuivat. Jos joku olisi sattunut yllättämään minut sinä helteisenä päivänä kun kuvasin koipiani villasukissa, olisi saattanut olla hyvät selitykset hakusassa. 

Mun sukat.


Vielä ennen viimeistä etappia virkkailin toisetkin Ruby-tossut valmiiksi, nämä syövät kivasti Tennesseen jämiä joita tuntuu riittävän ja riittävän.


Nyt on tour takanapäin, vielä yhdet sukat odottavat esittelyään. Hillitön startiitti puskee päälle, ja puikoilla onkin jo jotain aivan muuta. Haaveilen avustavani Korvatunturin joukkoja muutamalla pehmeällä paketilla, joihin kuvittelen tuhoavani hurjat määrät lankatynnyrini sisältöä. Kuvitelmissani joulukuussa tynnyri kumisee tyhjyyttään, korkeintaan pari yksinäistä lankakerää pyörii pohjalla ja etsii kaveria. Ehkä ei kuitenkaan tänä jouluna...