sunnuntai 30. syyskuuta 2012

Keijun kädenjälkiä

Viimeksi postasin viimeistelykeijun käyneen kylässä, ja tehneen taikoja Kyjyilleni. Ensiksi aina jännittävät huovutukset, ei menneet taaskaan ihan niinkuin Strömsössä. Purojämästä isoäidinneliöksi virkattu lärpäke muuttui pesukoneessa jokseenkin pannunalusta muistuttavaksi. Ei mikään muotovalio, mutta ajaa asiansa arkikäytössä.
Tämän kanssa samoille kierroksille pääsi pojan toivomat huopatumput, lankana Dropsin Eskimo. Lopputulos muistutti mielestäni enemmänkin patakintaita, mutta aina positiivisen poikani mielestä nämä oli "just hyvät ja sopii vaikka sählyyn maalivahdille". Päätelkää itse, kumpi oli oikeassa:

Sitten se Puro -liivi. Tätä tein puikot savuten jännittäessäni Espanjan puolesta futiksen EM-kisoissa. Sain putkilon olkasaumojen ompelua ja resoreiden tekoa vaille valmiiksi, kun Torres nosti EM-pokaalin päänsä päälle, ja siihen pisteeseen tämä sitten jäikin pitkäksi aikaa. Nyt vihdoin viimein tsemppasin tämän finaaliin:
Lopuksi loppusuoralle kirii myös ensimmäinen joululahja, saaja ei osaa vielä pahastua pehmeistä paketeista joten täti käyttää häikäilemättä tilaisuuden hyväkseen. Nuttu odottaa vielä nappeja, poitsun kanssa tongimme Sinellin kilonappilaatikosta kolme kandidaattia:
Kokelaat eivät näy kuvassa kovinkaan hyvin, pimeänä sateisena päivänä sisällä kuvaaminen pikku pokkarilla venyttää onnettomat kuvaajakykyni äärimmilleen. Eikä se ole paljon.

Nyt puikoillani onkin jo seuraava lahja, yritän tehdä synttärilahjaksi äidilleni Harunia. Se ei todellakaan ole mikään telkkarineule, vaan ainakin vielä joudun seuraamaan tiukasti ohjetta. Onneksi Kyjyjen joukossa on vielä telkkarin äärellä tehtävää, sateinen sää ei paljon houkuttele ulkoilemaan koirien lenkkejä enempää. Koirat sensijaan nauttivat märästä ilmasta, hajut ovat voimakkaimmillaan eikä ole liian kuuma. Tunnelmallista lokakuun alkua!

torstai 27. syyskuuta 2012

Syksyn kukkaloistoa

Viikko on mennyt hieman apeissa tunnelmissa, työpaikallani alkoi yt-neuvottelut. Toistaiseksi odotellaan kuuden viikon kulumista ja tietoa siitä, mitä kaikkea se tuo tullessaan. Kurjaa oloa on lisännyt flunssanpoikanen ja huonosti nukutut yöt. Kokeilen nyt tulenko toimeen kokonaan ilman kipulääkkeitä, viimeisenä olen jättänyt pois nukkumaan auttaneet lääkkeet. Vieroitusoireet ovat olleet yllättävän kovia, mutta lievitystä on tuonut -kuinka yllättävää- puikkojen heiluttelu. Viime aikoina meillä on vieraillut päättelykeiju, jonka avustamana olen saanut Puro-liivini valmiiksi, ja villanuttukin alkaa olla loppusuoralla. Huovutusten yllätyksellisistä tuloksistakin on kuvat vielä ottamatta, pidetään jännitystä yllä ;-)

Synkkyyden sijaan olen ihastellut terassin pöydällä kukkimaan innostuneita verenpisaroita

Monk Blå:n raskaat lilat kukinnot kukoistavat jatkuvasta sateesta huolimatta.
Pidän myös Göteborg:in kontrastisävyistä, kukinnon muoto on myös kaunis.
Pidin ennen verenpisaroita vähän "mummokukkina" mutta tarkemmin lajikkeistoon tutustuttuani sieltähän löytyikin todella monimuotoisia ja kauniita kukkijoita! Viikonloppuna taitaa olla aika muuttaa kesäkukkijat takaisin sisätiloihin talvehtimaan ja vaihtaa ulos syysistutukset. Kynttilät on jo viritetty paikoilleen, ja alan valmistautua hämärähyssyn viettoon. Onneksi syysloma on parin viikon päästä, saa pienen hengähdyshetken ennen yt-kierroksen loppua.

lauantai 22. syyskuuta 2012

Pientä edistymistä kyjyjen saralla

Viimeksi tuskailemani neulepläähin sisuunnuttamana punnersin nutun hihat valmiiksi keskiviikkona, ja nyt olen pari päivää tehnyt vähän sitä sun tätä. Torstaina virkkasin Puron jämäkerästä pannunalusen ja eilen päätin tehdä peukalot pojan huovutettaviin lapasiin. Tänään sain vihdoin huovutettavat tekeleet pesukoneeseen pyörimään:
 
 
Lopputulos on aina yhtä jännittävää, ovatko tekeleet huopuneet varotoimenpiteistä huolimatta palloksi, pysyneet ennallaan tai kutistuneet nukkekokoisiksi.
 
Samassa reippauspuuskassa pingoittelin nutun osat alustalle (huomatkaa hieno Biltema -hyppyruudukko), ja nyt odottelen seuraavaa reippauspuuskaa joka saisi nutun kasaan :-)
 
On tämä kummallista, ensin tuskailen kappaleiden valmistumisen kanssa, sitten pingotuksen, ja lopulta nuttu pitäisi vielä kasatakin... ja tätä kutsun rakkaaksi, rentouttavaksi harrastuksekseni??? 
 


perjantai 14. syyskuuta 2012

Huivilankavaihtopakettini Kisalta

Ja aivan ensiksi minulla on taas ilo toivottaa tervetulleeksi pari uutta lukijaa! Tervetuloa koiruuksien pariin ;-)
Keskiviikkona töistä tullessani minua odotti kotona paketti Kisalta, jännitystä oli pakko pitää yllä iltaan asti, sillä pojalla oli jo kova kiire harkkoihin. Esikoisen harkkojen aikana kävin viemässä omat lankavaihtopakettini postipojan ystävälliseen huomaan, ja kävimme neidon kanssa shoppailemassa läheisessä ostarissa. Tärkeimpänä ostoksena oli kassillinen kahvia ja maitoa työpaikalle, oli vuoroni taas täyttää kaappeja. Sain osakseni pitkiä katseita, kun tyttäreni ei-niin-pienellä äänellään tokaisi: on ne sun miehes sitten kovia kittaamaan kahvia!

Illalla sain sitten hieman omaa aikaa paketin avaamiseen, sieltä kurkkasi ihana kissa kortista, pussillinen lempparisalmiakkiani (pussi ehti vajentua ennen kameran löytymistä) ja taas uusia lupaavia lankatuttavuuksia:
Takana vyyhti Aade Löngin vironvillaa upeissa leiskuvissa väreissä, tästä mulla onkin jo selkeä mielikuva mihin päätyy:-) ja kaksi kerää unelmanpehmeää Holst Garnin villa/puuvillasekoitetta kauniissa ruskean sävyissä. Näille täytyy löytää Juuri Se Oikea malli, monta ehdokasta on jo mielessä. Kiitokset Kisa, pakettisi ilahdutti kovin!

Näin syksyn myötä alkoi taas osa-aikainen eräyhärin elämä, eli mieheni lähti keskiviikkona nuoremman koirapojan kanssa pohjoiseen lintumetsälle loppuviikoksi. Ensimmäiset raportit ovat kertoneet jungsterin toimineen mallikkaasti, ja teeripaistia olisi jo tulossa. Omasta koirasta haaveileva neiti on nyt suunnannut kaiken energiansa koiravanhuksen viihdyttämiseen, papparainen on jo lenkitetty ja ruokittu kun olen tullut kotiin, turkki on harjattu kiiltäväksi ja selvitetty roskista.

Puikoilla on sitkeästi roikkunut pikkupojan nuttu, edistyminen on ollut tuskastuttavan hidasta, eipä auta muu kuin painua sitkeästi vain tikuttamaan päällepuskevasta neulepläähistä huolimatta. Oikein hyvää viikonloppua!

lauantai 8. syyskuuta 2012

Kesäkurpitsa - ongelmajäte vai ehtymätön luonnonvara?

Kesäkurpitsa yllätti jälleen kasvattajansa aivan kuin talvi autoilijat joka vuosi. Ensin taimet jurottivat maassa ilman merkkiäkään kasvusta, elokuussa ne pamahtivat yllättäen kasvuun, ja nyt syyskuussa kun paras grillikausi on ohi, meillä sitten olisi sitä kesäkurpitsaa vaikka grillattavaksi.

Olen pakkosyöttänyt perheelleni kesäkurpitsaa miltei kaikissa kuvitelluissa ruokalajeissa, aamupuuro on vielä säästynyt vihreiltä pilkuilta, mutta makaronilaatikkoon raastettu kesäkurpitsa antoi mukavan pehmeän maun. Ainakin minusta. Eilen leivoin kesäkurpitsasta kakkua, josta lapsetkin sanoivat "eihän tästä maistu ollenkaan kurpitsa!" Se oli siis kehu.
Ohje on napattu joskus lehdestä, kakku jopa paranee pakastettaessa joten ohjekin on kahdelle pienelle kakulle:
3 munaa
3 dl sokeria
2 dl rypsiöljyä
5 dl hienoksi raastettua kesäkurpitsaa
7,5 dl vehnäjauhoja
3 tl leivinjauhetta
1 tl soodaa
3 tl kanelia
3 tl vaniljasokeria
1 tl muskottipähkinää
Kananmunat ja sokeri vaahdotetaan, lisätään öljy ja kurpitsaraaste, ja lopuksi joukkoon sekoitetaan varovasti kuivat aineet. Taikinasta tulee kaksi pientä tai yksi tosi iso kakku, paistetaan noin tunti 175 asteessa.

Koska minulla on sellainen geenivika, etten osaa tehdä mitään ruokaa pieniä määriä, kakun paistuessa
laitoin myös kesäkurpitsasämpylöiden taikinan kohoamaan. Ohjeen löysin blogista " kaikki mitä osaan", ja ohje löytyy herkullisen kuvan kera tämän linkin takaa:  http://kaikkimitaosaan.blogspot.fi/2011/08/kesakurpitsaa-sampyloissakin.html

Omat sämpyläni jäivät vähän lituskoiksi, koska en kohottanut niitä enää puolta tuntia ennen paistoa, vaan vartin pullistuminen sai riittää, että ehdin vielä koiruuksien kanssa lenkille. Eilen oli nimittäin kuukauden eka perjantai, ja sehän tarkoittaa neuleiltaa. Ilta sujui rattoisasti kuulumisia vaihtaen, lomat oli aikaa sitten ohi ja olimme palanneet takaisin jalkapalloäitien arkeen. Ilta venähti vähän pitkäksi, kun piti bongata tuttuja poikia taluttamasta Suomi-Ranska -pelin pelaajia kentälle. Kentälle tulo oli kuvattu meidän vinkkelistä hieman huonosti, ja tutut kasvot jäivät näkemättä. Suunnittelimme myös ekskursiota lähiaikoina Titityyn uuteen myymälään, olisikohan varminta kuitenkin jättää lompakko kotiin?

maanantai 3. syyskuuta 2012

Vihdoinkin pääsin koneelle!

Tervetuloa, uusi lukijani, toivottavasti viihdyt blogini parissa!

Pienet muutokset normaaliarkeen tuntuvat suistavan perheemme tarkoin suunnitellun logistisen tasapainon hurjaan turbulenssiin. Viikko sitten vietin viikonlopun vanhalla opiskelupaikkakunnallani muistellen millaista oli olla fuksi 20 vuotta sitten, ja järkyttyneenä totesimme, että yllättävän moni asia oli edelleen kuin silloin ennen. Ilmoitustaulun otsikot, kopiokone (mihin sitä nykyään tarvitaan, eikö kaikki olekaan netissä???) ja riipparit...

Tämän nostalgiamatkan tuloksena viime viikko startattiinkin sitten ilman ruokalistaa, ilman jääkaapin täydennysostoksia, ilman viikonlopun pyykkimaratonia ja ilman kotikalenterin päivitystä. Niinpä viikko sujuikin sangen vauhdikkaasti jaellessa lapsosia eri puolille kaupunkia, ostamassa uusia nuottivihkoja 10 min ennen pianotunnin alkua, taikoessa puhtaita vaatteita kouluun sekä harkkoihin ja kehitellessä erikoisia gourmet -annoksia kaikesta syötäväksi tunnistettavasta mitä jääkaapista vain löytyi. Perjantai-iltana neidin peli-illan jälkeen suoritin seuraavan viikon ruokaostokset lapsityövoimaa hyväksikäyttäen, ja pääsimme kurvaamaan kotiin 10 min ennen kaupan sulkemista. Lauantai-aamuna aloittelin tyytyväisenä viikkosiivousta ja pyykkirumbaa, kun klo 8:35 minulle valkeni, että nythän on syyskuun ensimmäinen päivä. Ja se tarkoittaa sitä, että neidon pitäisi olla klo 9 uintitamineissa 10 km päässä uimakoulussa, paikassa jota en edes tarkalleen tiennyt. Neito puolestaan tuijotti pyjamassa lastenohjelmia, eikä ehtinyt edes protestoida kun istuimme jo autossa.  Yhden harhalenkin jälkeen löysimme paikan, ja kellotin saapumisajaksi 9:02. Läheltä piti!

Reissussa minulla oli mukana parikin kudinta, aivan kuten suunnittelinkin. Nyt vain kassin pakkaaja oli harmillisesti unohtanut 3½ puikot kotiin, joten veljenpojan nutun etukappaleet eivät edenneet resoreja pidemmälle. Aina ei voi voittaa. Pojan huovutetut lapaset odottavat peukalontekoinspiraatiota, mikä siinä onkaan niin vaikeaa? Ennen reissua sain juuri valmiiksi seuraavan KyJyn, eli kämmekkäät 7veikan Fasaanista:
Tästä suorituksesta rima väpättää vieläkin, painoa 51 g eli niukin mahdollinen hyväksytty suoritus. Nyt on hyvät kämmekkäät koiralenkkejä varten.

Kotona odotti Sukkalankavaihdon paketti Neulomon Möröltä, hän oli tehnyt loistavaa vakoilutyötä ja paketti olikin todella mieluinen:-)
Kaksi lankakerää, Schoppelwollen Zauberball, jollaista olen haaveillut jo pitkään. Kerältä pilkottaa todella kauniita ruskan värejä, tätä kädet syyhyää päästä purkamaan! Toinen oli Supersocken lankaa, ruskan värejä vähän kirkkaampana. Lanka on minulle uusi tuttavuus, tuntui todella miellyttävältä ja värit ovat mieluiset. Mörkö, pitikö näistä valita mieluisempi? Paketissa oli myös lyhyet knittarin sukkapuikot, joita kokeilin välittömästi. Ne olivat juuri niin kätevät kuin kuvittelinkin, joten ukkokulta saattaa sittenkin saada toisetkin räpikkäät. Kirja oli minulle uusi tuttavuus, ja kirjeessäsi suosittelit toista kirjaa, jonka löysinkin jo lähikirjastosta. Vaikuttaa todella mukaansatempaavalta tarinalta, tätä ei malttaisi laskea käsistään! Kiitokset siis mieluisasta paketista, Mörkö!

Huh! Tulipa suollettua tarinaa, parin viikon highlightit pähkinänkuoressa. Käsityöt etenevät hitaasti, mutta pari työtä olisi resoreita tai peukaloita vaille valmiit. Mikähän tuossa viimeistelyssä on niin vaikeaa?