perjantai 30. marraskuuta 2012

Minun Päiväni

Jäin tänään kotiin ihan yksin viettämään vapaapäivää, lapset lähtivät kouluun, ukkokulta töihin ja minä jäin kotiin koiruuksien kanssa. Arvatkaapas miten aion vapaapäiväni viettää? No, iso syksyn mittaan kasvanut vaatekasa odottaa silittäjää, lakananippu mankelointia, pyykkivuori pesijää jotta poika saa puhtaita vaatteita viikonlopun pelireissulle. Kotihommia on päässyt kerääntymään pitkin syksyä, töissä meneillään olevat muutokset ovat näkyneet kotona väsymyksenä. Olen onneksi vähitellen oppinut priorisoimaan hommia niin kotona kuin töissä, kaikkea ei vaan voi tehdä. Nyt varasinkin itselleni tämän ja ensi viikon perjantain vapaaksi, välipäivät käyn sitten töissä laittamassa kuluvan vuoden pakettiin ja valmistelemassa ensi vuoden askelmerkit kohdilleen. Vapaapäivinäni taas teen kotihommia ja valmistelen vähän joulua, nautin hiljaisuudesta tai hyvästä musiikista. Ja tietenkin käytän hyväkseni valoisan ajan ulkoillen koiruuksien kanssa :D

Kyjy n:o 13 näki päivänvalon keskiviikkona, toinen tumppupari veljenpojalle valmistui ja KyJyn vaatimukset grammamääristä täyttyi. Lankana oli Nalle Marjaretki, puikkoina kolmosen pyöröt ja vaihteeksi kudoin nämä kärjestä aloittaen. Saajan äidin toiveena oli pitkät varret, saaja todennäköisesti olisi mieluiten kokonaan ilman tumppuja ja rukkasia. Edelliset tumput tein perinteisellä 2o2n varsilla, näihin testasin taas kaverini vinkkaamaa mallia, tällaiset olivat kuulemma aikoinaan heidän lastensa ehdottomat suosikit:
Eli ranteessa muutama sentti joustinta, suora varsi ja päässä muutama sentti joustinta. Huomenna pikku testaaja pääsee kertomaan oman lahjomattoman mielipiteensä!

sunnuntai 25. marraskuuta 2012

Ensimmäinen Harunini

Tänään näki päivänvalon ihka ensimmäinen kutomani Haruni. Harunin teon ovat mahdollistaneet paikallinen uimaseura ja musiikkiopisto, joiden huomaan olen jättänyt kuopukseni huivin teon ajaksi ;-)

Tein huivin Dropsin Alpacasta, painoa tuli 137 g ja kokoa noin 150 x 80 cm. Huivin ohjeen alussa olleen alustuksen mukaan haruni on Tolkienin keksimää haltijakieltä, ja tarkoittaa isoäitiä. Tämä huivi menee syntymäpäivälahjaksi äidilleni, joka on viisinkertainen mummo, joten eiköhän hän ole jo haruninsa ansainnut. Pingoitus oli yllättävän mutkikasta, käyttämäni pingoitusalusta oli hivenen pieni tälle huiville joten en saanut reunusta ihan täysin mieleisekseni. Ehdin vielä napata kuvan päivänvalossa, lopputulos näyttää tältä:
Kaiken kaikkiaan mukava kudottava, ohje oli jenkkitapaan kirjoitettu todella "for dummies" joten selvisin siitäkin. Kuvassa huivi näyttää tasasivuiselta kolmiolta, koska pitkä sivu on taitettuna kaiteen yli jotta huivi pysyisi paikoillaan kuvauksen ajan.

Lauantaiaamuna uimahallilla väsätessäni viimeistä kerrosta luokseni tuli juttelemaan toinenkin neulootikko, joka odotti jälkikasvuaan uimakoulusta. Hän kuuluu neulojaryhmään "Kerttuset", ja oli hauska vertailla "virkasiskojen" tapaamisia. Kovin samanlaisella kaavalla mennään, molemmilla on tiukat säännöt kodin siivoamattomuudesta ja leipomiskielto. Naisillakin taitaa olla taipumus kilpavarusteluun: jos koti ei näytä Avotakan sivuilta repäistyltä ja kahvipöydässä ei ole klassisesti sen seitsemää sorttia, kotiin ei voi päästää edes kavereita? Jutunaiheet olivat Kerttusilla ja meidän nimettömällä triolla hyvin samansuuntaiset, käsityöt, lapset, arjen pyöritys. Vertaistukea ja rentoutumista hyvässä seurassa, mikäs sen parempi tapa viettää aikaa! Käsityöt eivät todellakaan ole yksinäistä nyhräystä, vaan sosiaalinen harrastus, ja loistava tapa virittää keskustelu tuntemattoman kanssa, aivan kuin koirantaluttajat tutustuvat koirien kautta.

Marraskuun viimeinen viikko pyörähtää käyntiin, kuukausi on vilahtanut ohi ihan huomaamatta. Ensi sunnuntaina on ensimmäinen adventti, ja meillä on ollut tapana leipoa silloin ensimmäiset piparit. Enää kuukausi jouluun - ja KyJyn loppuun!

keskiviikko 21. marraskuuta 2012

Villapaita valmistui

Nyt voi vähän tuulettaa, maanantai-illalla sain valmiiksi pojan toiveiden mukaisen hupparin. Lankana oli Dropsin Alaska, hupun tein jämäWoolista, joka tosin loppui kesken, ja nyt on taas vajaa kerä tuhottavaksi:-) Mallia otin SK 2010 paristakin hupparista, joissa kummassakaan lanka ei ollut sinnepäinkään omani kanssa, ja mitoitustakin muokkasin paremmin poitsun hoikkaan kroppaan soveltuvaksi. Eli lopputuloksena oli aikamoinen sävellys, varsinkin kun välillä unohdin mitä ohjetta piti seurata miltäkin osin.

Hupparin omistaja piti paidastaan niin paljon, että on nyt pitänyt sitä koulussa lämpöasteista huolimatta:-) Enkun sanakokeisiin kertailun lomassa herra suostui malliksi, jotta sain napattua todistusaineistoa KyJyä varten

Seuraavaksi aion hyökätä Harunin kimppuun, 5 kerrosta jäljellä!

sunnuntai 18. marraskuuta 2012

Joulumyyjäisten satoa

Tämä viikko on kulunut synkissä merkeissä: töissä päätettiin yt-neuvottelut, ja sen tuloksena moni työkaveri on keräillyt tavaroitansa tällä viikolla. Sanat eivät riitä lohduttamaan, yritykset tsempata ja auttaa tuntuvat laimeilta ja riittämättömiltä. Työpaikkansa säilyttäneet tuntevat syyllisyyttä, voittajia ei tässä kisassa ole. Mielialaa ei kohenna ulkona vallitseva harmaa tihkusade, olen yrittänyt torjua sitä kokonaisen kynttiläarmeijan voimin. Kynttilän lepattava liekki rauhoittaa, paitsi ukkokultaa joka kiertää vahtimassa "roihuja" ja väittää minun sytyttävän koko talon tuleen kynttilöilläni :-)

Tänään oli kylällämme perinteiset joulumyyjäiset, alueella toimivat kerhot ja yhdistykset olivat valmistaneet sinne jos jonkinlaista myytävää. Upeita piparkakkutaloja, kransseja, koruja, lapasia, sukkia ja pipoja. Bongasin yhdeltä pöydältä mielenkiintoisen näköiset tähdet, nämä myytiin pannulappuina:
Tähdet on virkattu kiinteillä silmukoilla isoksi sahalaitaiseksi rinkulaksi, joka on kurottu keskeltä tähden muotoon. Taas yksi mainio keino tuhota jämälankoja!

Kyjyistä vielä vähän väliaikatietoa: pojan huppari alkaa valmistua, hupun viimeistely ja vähän ompelua, niin päästään raportoimaan yksi iso työ valmiiksi! Harunista puuttuu vielä muutama kerros, alkaa olla tuskaisen hidasta kudottavaa. Ufoja tulee lentelemään heti alkuvuodesta, mutta sehän on vasta ensi vuonna...

sunnuntai 11. marraskuuta 2012

Jalat jäykkinä

Perjantaina kävin kuuntelemassa työfysioterapeuttimme luentoa "viekö istumatyö terveytesi?". Työni on lähes täysin istumatyötä, suurimman osan päivästä nökötän erilaisissa palavereissa istuen epäergonomisilla tuolinräppänöillä rintamasuunta joko vasemmalle tai oikealle kääntyneenä. Loppu työpäivästä menee omassa työpisteessä setvien palaverien aikana tulleita sähköposteja, laatimalla raportteja tai analysoimalla eri mittareita. Työfyssarin mukaan tunnin tauoton istuminen vähentää elinikäodotetta noin 21 minuuttia, kasvattaa hurjasti riskiä mm. metaboliseen oireyhtymään sekä näkyy vyötärönympäryksessä keskimäärin 6 cm liikkuvampaan kanssaelijään verrattuna. Tunnin jumppa tai lenkki illassa ei riitä kumoamaan 8 tunnin työpäivän aikana kerrytettyä istumattomuutta.

Karmeita madonlukuja, mitä siis voin tehdä? Kun en edes ole tehnyt joka ilta sitä tunnin lenkkiä, ja kökötän mieluusti kotonakin kutimet käsissä tai hyvän kirjan parissa. Mieluiten molempia yhtä aikaa. Tehokkainta olisi päästä pureutumaan työajan tauottamiseen, ja tähän kerään nyt muutamia keinoja ja lupauksia itselleni muistin virkistykseksi:
  • "aktiivinen istuminen": Kesäloman aikana hankin töihin satulatuolin, joten työpisteessäni istuessani keskikehoon ja jaloille tulee aktivointia.
  • lähde liikkeelle:
    • Istun kaukana printteristä, ja tulosteita hakiessani saan pienen jalottelutuokion.
    • pyrin hoitamaan asioita mahdollisimman paljon kasvotusten, enkä vain lähettele sähköpostia seinän taakse.
    • teen "teollisuuskävelyitä": en selvittele asioita huoneessani (paitsi tietenkin yksityissuojaa koskevat) vaan lähden työkaverin kanssa paikanpäälle. Asia kirkastuu ihan eri tavalla, ja samalla tulee usein hoidetuksi pari muutakin juttua.
    • osan palavereista ja kehityskeskusteluistakin voisi hoitaa kävelylenkin yhteydessä
  • seiso mahdollisimman paljon:
    • tästä lähtien en enää istu kahvitunnilla, vaan vaihdan kuulumiset seisten.
    • samoin en istu toisten työpisteissä, vaan hoidan asiani seisten
    • jatkan ja kehitän edelleen pystiksiä (=pystypalavereita), huomattavasti tehokkaampia kuin perinteiset istuskelusessiot
  • pidän edelleen kiinni periaatteestani, että vetämäni palaverit eivät kestä yli 60 min.
Mutta kuinka kesytän muiden pitämät palaverit? Pahimmillaan kesto voi olla jopa neljä tuntia, säästösyistä tarjoilut on kielletty, joten vettäkään en voi käydä hakemassa, ja jatkuva vessassa ramppaaminen voi vaikuttaa oudolta... Hyviä vinkkejä otetaan vastaan!

Otsikon mukaan köpöttelen nyt hieman jalat jäykkinä, kävin perjantaina myös personal trainerin pakeilla hakemassa vinkkiä rapakuntoisen käsivaivaisen kuntosaliharjoitteluun. Tunnin aikana sain henkilökohtaisen harjoitteluohjelman, ja hyviä vinkkejä kuinka treenata huomattavasti heikompaa vasenta kättä, jotta sekin vahvistuisi oikeasti eikä vain sluibailisi oikean käden siivellä. Monia liikkeitä pystyn tekemään kotonakin, ja tavoitteenani olisi pystyä hyödyntämään pojan harkka-ajat tehokkaammin omaan liikuntaan. Talviharkkapaikan vieressä on kuntosali ja ohjattuja jumppia sekä lumen tullen hyvät hiihtoladut, joten toteutus on vain ihan itsestä kiinni. Pelkään vain, että into liikkua on liian kova ja revin itseni puhki, siksi kävin pt:n pakeilla. Ohjeet vaikuttivat toimivilta, ja laitteiden säädöt käytiin yksityiskohtaisesti läpi. Jalat ovat nyt jumissa, kun venyttelin hieman huonosti :-(

Ja kaikki tämä tähtää vain siihen, että voin kutoa enemmän aina vain paremmalla omallatunnolla!

keskiviikko 7. marraskuuta 2012

Timo Tiikeri has left the building

Aluksi minulla on taas ilo toivottaa uusi lukija mukaan koiruuksien pariin, toivottavasti viihdyt vieraanani!

Viikonloppuna meillä oli tyttärellä vieras, neito oli onnekas Timo Tiikerin viikonloppuemäntä. Tikru on jo viime vuodelta tuttu heppu, ja hänellä on mukanaan vihko johon kulloinenkin emäntä/isäntä kirjaa viikonlopun tapahtumat. Timo tuntuu saavan perheissään liki kuninkaallisen kohtelun, hän pääsee kunniavieraana synttäreille, harrastuksiin ja hyvin yleisesti pelaamaan pleikkaa ja hyppimään trampalla. Meillä Timppa soitti pianoa ja teki tuttavuutta koirien kanssa.
Tämän näköinen häiskä meillä oli siis vieraisilla. Viime vuonna "sain" virkata Timpalle lippiksen, mikä on liikuttavasti pysynyt lelun mukana vuoden verran. Tänä vuonna Timpalle oli tilattu nuttu, jonka virkkasin samasta Mambon jämästä kuin lippiksenkin. Hyvä että tuli sillekin langalle käyttöä, ja värikin sattui kohdilleen!

sunnuntai 4. marraskuuta 2012

Hjerterom - sydänten sija

Kuukausi taas vaihtui perinteisesti kudinten kilistessä. Viimeksi päätimme ottaa niskalenkin Arnen ja Carlosin joulupalloista, ja illan emäntä olikin onnistunut saamaan kirjastosta pallokirjan lainaan. Onneksi hän oli myös ehtinyt kokeilemaan parin pallon tekoa, joten pääsimme starttaamaan suoraan itse asiaan. Sopivista jämälangoista ei ollut kenelläkään puutetta, vaikeinta oli valita malli. Valitsin otsikossa mainitun n:o 32 sydänten sijan, jälkeenpäin ajatellen olisi näin alkuun riittänyt ihan joku raidallinenkin versio... Langaksi valikoitui perusteellisesti marinoitunut Florica kaukaa viime vuosituhannelta, ja puikoiksi nappasin Möröltä lankavaihdossa saamani n:o 3 pikkupuikot. Ne olivat muuten tosi kätevät tähän hommaan, varsinkin kun toisessa kädessä ei juuri sormet heilu.

Pallojen idea oli yksinkertainen, 12 silmukkaa alkuun, ja kaavio oli piirretty yhdelle puikolle lisäyksineen ja kavennuksineen. Sitten vain kutomaan ja vaihtamaan kuulumisia. Heti alkuun totesimme, että pallojen tekeminen ei ole kovin sosiaalinen laji. Jutut kulkivat suunnilleen tätä rataa: ... ja ehdin juuri käymään tää punanen menee nyt kyllä ensin ja sitten valkoinen, yksi, kaksi, kolme, valkoinen... Päättelimme, että Arnen ja Carlosin täytyy luoda pallokuvioitaan aina mykkäkoulujen aikaan ;-) Jatkoimme sitkeästi eteenpäin, vaikka aloittelijoiden pallot muistuttivat lähinnä viljasiiloa. Aika kului siivillä, teetaukoineen pallon tekoon hurahti reilu nelisen tuntia. Optimistisesti täytetyt jämälankapussit ei juuri vajenneet, mutta hauskaa oli! Joulukuun tapaamisessa vitsailimme aloittavamme pääsiäispallojen teon, että ehtii saada useamman valmiiksi.

Niin, ja se lopputulos. Ei yhtä söpö ja tasainen kuin kirjan kuvassa, nyt Arne ja Carlos, silmät kiinni:
arvatkaas mitä keltaista tuolta pilkottaa? Mieheni keksi tunkea pallonraadon sisälle ilmapallon ja puhalsi sen pulleaksi... vaihdan kyllä vaivihkaa vanun sisälle kun aika on sopiva, mutta pingoittuuhan tuo tuollakin tavalla.