sunnuntai 30. marraskuuta 2014

Marraskuun valoa

Ensimmäinen adventti: joulun odotus on nyt virallisesti alkanut. Tytär lähti aikaisin aamulla Eerikkilään futisleirille, joten joudun suoriutumaan adventin perinteistä yksin. Vielä meillä ei näytä kovinkaan jouluiselta, lahjasukka on sentään ilmestynyt takan eteen roikkumaan. Oma tekele on vielä puikoilla, kohta on kantapään teon aika, yritän kuumeisesti arvioida lankojen riittävyyttä ettei tarvisi taas klikkailla netissä...

Kaivoin myös vanhan adventtikynttelikön varastosta ruokapöydälle, siinä oli vielä viimejouluiset kynttilätkin. Poika ehdotti, että poltetaan ne nyt käänteisessä järjestyksessä niin ei tarvi laittaa uusia :-)
 
Joulu on tunnetusti salaisuuksien aikaa, jopa koirapojat tuntuvat supattelevan keskenään. Harryn ilme viestittää, että nämä ovat nyt poikien juttuja.
 
Vaikka marraskuun valo tuntuu täysin absurdilta ajatukselta, joku on houkutellut kuistille talvehtimaan siirretyn pelargonin kukkimaan:
Pelargonium 'Apple Blossom'
 
Huomenna on jo joulukuu, jämälankasukkajoulukalenterin ensimmäinen luukku avautuu ja alkaa viimeinen rutistus kohti joululomaa. Tänä vuonna joulunajan vapaapäivät sijoittuvat mukavasti kalenteriin, ja kerrankin on mahdollisuus ottaa vapaapäiviä siihen ympärille.
Joe-poika on jo 9 kk vanha, mutta ei tiedä joulusta vielä mitään. Ihmettelee vaan silmät pyöreinä mamman touhuja ja ympärille ilmestyviä uusia tavaroita. Tänään on luvassa paljon ulkoilua, sillä pari pakkasastetta on kuivattanut maaston mukavasti.

 

Yritän vielä ottaa loppukiriä Kyjyn suhteen, mutta mitään paineita en siitä suostu ottamaan. Minulle on erittäin terveellistä oppia hyväksymään sekin, että kaikki ei aina valmistu aikataulussa. Pitää keskittyä siihen mikä on välttämätöntä, ja olla keräämättä stressiä lopuista hommista. Asioilla on tapana järjestyä ja se mikä tänään näyttää tärkeältä, voikin huomenna tuntua mitättömältä pikkuseikalta. Ja toisaalta, keskeneräinen Kyjyhän tarkoittaa toisaalta erinomaista materiaalia ufottomaan uuteen vuoteen!

sunnuntai 23. marraskuuta 2014

Pieni viaton Rose-kerä

Nyt seuraa taas jakso sarjassamme "tunnustuksia".
Viime postauksessa kerroinkin suuntaavani virtuaalisille lankaostoksille, ja eilen riemukkaan koko perheen harkka-ajan jälkeen kävin noutamassa pakettini.

Kaikki lähti siis kuningasajatuksesta kuluttaa kaikki valkoiset villa-/sekoitelangat isoon joulusukkaan. Kuten jämälankaprojekteissa yleensä, niin tässäkin loppui ensimmäinen lanka heti varsiosuudessa. Rose. Ja sitäpä ei enää löytynytkään kaupasta, eikä edes Novitalta. Tapiolla oli, ja sieltä kliksuttelin yhden kerän koppaan.

 Otin pari kerää lisää sille varalle että tuo yksikään ei riitä, ja kahdesta kerästä on kätevämpi tehdä lapasia. Nyt postimaksut pomppasivatkin jo paketin puolelle, ja suunnistin kohti Alpakka-alea. Koriin naksahti ihanan punaista Limaa, ehkä lapasiin, ehkä ei? Alpacaa ajattelin kokeilla Rosen sijaan lämmikkeeksi 7veikkalapasiin, sitä mustana itsevärjätyn keltaisen pariksi (BVB värit, taas...) ja ruskeanharmaata pariksi sitten ihan mille vain. Eli täysin kylmän viileästi tarkkaan harkintaan perustuvia investointeja, eikä mitään heräteostoksia :-D

Lopuksi vielä ryhmäkuva Lidlin alekorin penkomisen jäljiltä, takana piilottelee paketti sinisävyistä Lidlin sukkalankaa jota sai puoleen hintaan. Halpaahan se oli jo valmiiksi, mutta puoleen hintaan tuo paketti oli ihan pakko langanostolakosta huolimatta kerättävä parempaan talteen. Ja onhan se jämäsukkalankajoulukalenterikin starttaamassa viikon päästä, joten "jämälankaa" on hyvä olla varastossa?
Ryhmäpotretissa 650 g lankaa. Kaikki tarpeeseen...

Nyt ei töiden valmistuminen ole ainakaan langasta kiinni, aikaa kun vielä saisi yhtä helposti kliksuteltua nettikaupasta. Eilisen Arsenal-ManU -pelin aikana mun piti saada kälyn jakkuun etukappaleet valmiiksi, mutta peli oli aivan liian jännä täysipainoiseen kutomiseen. Paljoa ei enää puuttuisi, ja sitten vielä ne hihat... välissä on kyllä tehtävä jotain muuta. Alkaa se Kasteen kiemurtelu ja halkeaminen jo kypsyttää. Ja harras toive on, että pingottaminen tekisi todellakin ihmeitä, minusta se pintaneule muistuttaa puhkihangattua tiskirättiä.

Ihanan talvista sunnuntaita kaikille, nautitaan lumesta ja valosta ennen ensi viikon sohjokelejä!

perjantai 14. marraskuuta 2014

Teemana Joulunodotus

Voi kun tietäisi mihin päivät oikein katoavatkaan! Tiistaina minua odotti kuistilla Salainen Paketti, jonka jouluisesta ulkomuodosta saattoi jo päätellä lähettäjän, SJY!

Tiistaina ehdin toki avata paketin, ja innosta kihisten yritin muistaa napata kuviakin. Marraskuun valossa, illalla, sisällä, käsivaralla otettuja puna-keltaisia kuvia, olkaa hyvä!

 
Paketista löytyi ihana punainen patakinnas ja söpö koirakortti, jossa kerrot paketin teeman olevan joulunodotus, ja olet oikeassa, paketin sisältö on tarpeellinen ennen joulua, mutta myös sen jälkeen. Itse asiassa neiti jo koekäytti sen mokkapaloja leipoessaan, ja totesi erinomaiseksi. Patakinnas pullotti oudosti ja tuntui painavalta, ja sisältä löytyikin aika kasa tavaraa:



Uskomatonta, mutta kaikki osui niin kohdalleen että epäilin jo itseni laittaneen tavarat pakettiin! Olin juuri jutellut tekemistä mankuvan neitosen kanssa, että voisi alkaa suunnittelemaan tämän vuoden joulukorttiaskarteluja. Ja paketissa oli tarvikkeet kortteihin: korttipohjia, ääriviivatarroja, tarratyynyjä ja jouluisia kuvia kortteihin liimattavaksi.
Olen tumman suklaan ystävä, ja tuota uutta joulusuklaata olin jo pyöritellyt kaupassa sillä maku vaikutti lupaavalta, tummaa suklaata ja omenaa. Ja hyvää se olikin! Nimenomaan oli, sillä nyt yritän hävittää kääreet huomaamattomasti, ettei perheen varsinainen suklaasyöppö huomaa että on jäänyt jostain paitsi...
Paketissa oli myös ihana kuusikoriste, juuri tuollainen kaunis puna-valkoinen ei liian moderni, josta tykkään. Ihana!
Mutta tuo kalenterikynttilä vetää täysin mykäksi. Mistä SJY saatoit tietää, että minun jouluperinteeseeni on kuulunut jo lapsesta asti kalenterikynttilä? Juuri tuollainen ohut, jota ehtii polttaa päivän pätkän verran kiireempänäkin päivänä? Olin oikeasti vedet silmissä, sillä en ollut vielä muistanut kauppareissulla varmistaa kynttilää tälle vuodelle, ja nyt se tupsahti kotiin paketissa. Kiitos!

 Kuoren taakse SJY oli vielä leimaillut joulunodotusterveiset, jaan ne nyt tässä teille muillekin!
Kiitokset SJY ihanasta paketista, se lämmitti mieltä marraskuisena ruuhkaviikkona.

Nyt seikkailen virtuaalisesti lankakauppaan, Rose pääsi loppumaan joulusukkaprojektista, ja sitä pitää siis saada lisää. Nyt on vartti aikaa klikkailla lankaa pakettiin ennen kuin miesväki kotiutuu, Dropsilla olisi alpakka-ale ja joulukalenterisukkiinkin pitää varautua ;-)

sunnuntai 9. marraskuuta 2014

Arjen kauneutta

Olen tänään siirrellyt kännykästäni kuvia talteen kotikoneelle jotta saisin vihdoin bootattua puhelimeni. Windows-päivityksen jälkeen känny alkoi kyselemään joka mutkassa microsoftin salasanaa, jonka olin luonut kännykkääni asennellessani puolitoista vuotta sitten. Mikään arvauksista ei tuottanut tulosta, ei myöskään salasanan palautus mitään kautta. Työpaikan IT-pojat yrittivät lohdutella etten suinkaan ollut ainoa, mutta eipä se tuskaani helpottanut. Piti luoda uusi nettitili ja uusi salasana (tällä kertaa kirjoitin sen kaikkien neuvojen vastaisesti muistiin, mutta en sentään keltaiselle lapulle näppiksen alle :-)) ja palauttaa vempele tehdasasetuksille. Puhelin alkaa olla niin jumissa, että sen saa käyttöön vain kameran napista tai kytkemällä laturiin...

Puhelimen muistiin oli tarttunut kaikenlaisia kuvia, ja vasta isolla näytöllä nähtynä huomasin että työympäristössäni on jopa ihan karunkauniita yksityiskohtia, kuten tämä harmaantunut puulaatikko:
Storage indoors... mutta mistä nuo männynneulaset oikein tulivat???
 
Palautteeni pesevästä lattianpesukoneesta meni vihdoin perille, kun eräänä aamuna sain napattua kuvan pesukoneen perässä tallustelleista miehistä -tai heidän kuraisista jalanjäljistään.

 
 
Muistilappuina itselleni, 
Tästä kauha kaapaisi kaapelin poikki
-muista korjauttaa ennen lattiavalua!
 
tai naapurille
Ruostunut susi viiden vuoden takaa, joko raaskit luopua?

Samalla tässä käyn pientä luopumisen tuskaa, olen nyt yhdeksättä vuotta samoissa hommissa, ja halu olisi tehdä jo jotain muuta -mutta mitä? Ja kuinka osaan viidentoista vuoden jälkeen luopua noista rakkaista rautamötiköistä ja työkavereista? Olen lähiaikoina menossa työnohjaukseen, jotta saan hieman sparrausta ajatusteni järjestelyyn ja hieman purettua tätä lukkoa, sitä kautta toivoakseni myös uusia ajatuksia. Tunnen itseni erittäin etuoikeutetuksi kun työnantaja haluaa nähdä näin paljon vaivaa vuokseni, eikä vain laita tätä pähkäilyä neljänkympin kriisin piikkiin.

Eilen sain taas vertaistukea ystäviltäni perinteisen neuleillan puitteissa. Kälyn jakku edistyi senttitolkulla, maailma on jälleen parempi paikka elää ja huojentuneina totesimme että perhe-elämän kiemurat ovat hämmästyttävän samanlaiset osoitteesta huolimatta. Eiköhän näillä eväillä porskuteta marraskuu läpi!

Ja joulukuuta odotan taas entistä innokkaampana, sillä bongasin jämälankavillasukkajoulukalenterin taas starttaavan! Viime vuonna seurasin tuota naama kateudesta vihreänä, tuo on juuri Se Oikea juttu yllytyshullulle tempausfriikille knit-along -addiktille jouluhullulle joka hamstraa lankoja. Suoritin jo ensi sukelluksen lankatynnyriini että kantapäät vain vilkkuivat laidalta, ja lajittelin fingering -vahvuisia sukkalankoja erilleen. Hyvästi Kyjy ja puolivalmiit työt, jämälankavillasukkajoulukalenteri kutsuu!