lauantai 21. syyskuuta 2013

Eräyhäri ylpeänä esittää:

ta-ta-da-daa! (rumpujen pärinää...)
Jämälankatunika Tennesseestä Muskatilla höystettynä on vihdoin valmis! Tässä tuore otos neidin yllä, ilman pingotuksia tai höyryttelyjä. Tuo kymmenien lankojen päättely melkein otti jo hermoon mutta annoin neulan suihkia jotta pääsisin tästä viimein eroon. Jälleen kerran manailin sitä, etten tee mitään ohjeen mukaan. Tässäkin oli mallina pari ohjetta, joista olin soveltanut jotain ihan muuta, mitä en enää puolen vuoden jälkeen kyennyt muistamaan. Onneksi kyhäelmä kelpasi tyttärelle, 320 g lankaa vähemmän, jes!
Nyt olisi ollut muikkuverkon vuoro, mutta sivusta tulikin jotain paljon kiireellisempää: työkaveri ilmoittikin yllättäen maanantaina saaneensa perheenlisäystä, ja sai jopa sanottua että esikoinen oli joutunut teholle. Tuore isä oli onnellinen, liikuttunut ja huolestunut, kaikki adjektiiveja joita en olisi aikaisemmin osannut tähän ihmiseen ensimmäisenä liittää. Sihteerini kanssa mietimme kuinka muistaisimme tuoretta perhettä, ja päädyimme korttiin & tossuihin, jotka laitoinkin tänään puikoille petroolin värisestä Woolista. Pehmeät pastellit eivät ole oikein tän työkaverin juttu, joten vaaleansiniset jutut tai pehmoilut unohdettiin suosiolla. Laitan kuvaa, kunhan saan jotain valmiiksi...

Sitten taas kerran jotain ihan muuta:
käväisin tässä esikoisen kanssa pyörähtämässä iltarasteillakin. Sattuipa niin, että viedessämme neitoa harkkoihin kentän viereltä oli lähtö iltarasteille. Poikaa ei tarvinnut paljon houkutella, kävimme nappaamassa lyhimmän reitin kartan ja kävimme kiertämässä rastit neidon kirmatessa pallon perässä. Kyllä oli hauskaa! Kierroksen jälkeen poika vihjaisi lenkkareideni mailien olevan jo täynnä, totta, näissä on goretexia enää nimilapussa...

Nyt on ukkokulta taas kotona, pakastimessa pari lintua ja koirapoika on onnellinen ja täynnä virtaa. Jospa näillä eväillä jaksaisi vielä ensi viikon, tiedossa on tosi raskas työviikko. Tämän kun vielä jaksaa niin sitten pitäisi selvitä onko tunnelin päässä näkyvä valo aurinko vai juna. Onneksi on nämä koot kotona, ne pitävät arjen mukavasti kasassa ja äidin raiteillaan.

Synkistelystä huolimatta rentouttavaa viikonloppua teille!

7 kommenttia:

  1. Hieno tunika. Toivon valon pilkahduksia elämääsi. Synkistyvästä syksystä huolimatta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitokset, optimistina uskon niitä pilkahduksia aina löytyvän, kaikesta huolimatta. Jos ei muuten, niin ainakin silloin kun sytyttää kynttilän ;-)

      Poista
  2. Kaunis tunika!

    Oli varmaan ihan kiva kiertää rastit ja olla samalla ulkona.
    Jaksuja syksyyn!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kiitos!
      Mukavaa, että murkkuikää kolkutteleva pojanhujoppi vielä haluaa lähteä äidin kanssa julkisille paikoille... rastien etsimisen lomassa juteltiin syntyjä syviä. Näillä eväillä jaksaa taas eteenpäin.

      Poista
  3. Onnittelufanfaarit eräyhärin tuotokselle, oikein kiva jämälankatunika syntyikin :).
    Olen mielenkiinnolla odotellut alkusilmukoista lähtien mitä muikkuverkosta syntyy, uteliaisuuteni (:d) tullee palkituksi jossain vaiheessa.
    Olipas sinulla kiva extempore iltaohjelma pojan kanssa maaston siimeksessä.

    Tsemppiä rankkaan työviikkoon!
    Sinnittelyvaihe on täälläkin menossa, vielä pitäisi jaksaa hiukan pinnistellä sisäpuuhissa ja siirtyä sitten ihmettelemään mitä pihapuolella tänä syksynä tekisi. Pitänee silti ensin panostaa normaalimittaisiin yöuniin, joita ei ole vielä syyskuussa ehditty kokea. Ja käsityöt senkun vaan odottavat aikaa joutilaampaa...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Muikkuverkko huutelee jo kovalla äänellä ufo-kopan uumenista, mutta huomenna työmatkalle taitaa siltikin päästä pitsikappa ver2 :-)
      Pidähän huoli yöunistasi, kyllä sitä aikaa ja energiaa taas jossain vaiheessa riittää käsitöillekin. Tuollainen urakka kysyy voimia, jos jotain jätät kesken niin sellaisena se myös pysyy... kuten meillä pari lattialistaa :(

      Poista