torstai 27. helmikuuta 2014

Talviurheilun juhlaa

Ja kattia kanssa. Hiihtolomaa on vietetty keväisissä merkeissä, vähäinen lumi katoaa silmissä, maata alkaa olla paljaana aina vain isompia länttejä ja ojien vierillä loistaa jo pajunkissat. Loman aluksi investoidut Icebugit ovat tulleet juuri tarpeeseen, enää ei tarvitse liukastella koirapojan perässä tyttökoirien pissaläikältä toiselle. Laskettelurinteissä on vielä löytynyt sen verran lunta, että esikko on siellä viihtynyt kavereidensa kanssa, milloin eivät juokse pallon perässä hallilla. Suosittelen paikallista laskettelukeskusta kaikille miltei murkkuikäisten äideille, minullekin olisi myyty 12-vuotiaan lippu kun kävin lunastamassa hissiaikaa pojalleni ;-) Siellähän siis nuortuu -ei vain vuosia, vaan vuosikymmeniä!

Loman kaksi kovinta saavutusta on peiton valmistuminen ja uuden kameran hankkiminen. Olen jo vuosia haaveillut digijärkkäristä, vanhalla pikkupokkarilla on ollut hieman haastavaa kuvata sitä mitä haluaisin eniten ikuistaa: kukkia, käsitöitä, liikkuvia koiria ja futista pelaavia lapsosia. Kaksi ensimmäistä aihetta on onnistunut joten kuten erilaisilla makroilla ja otsalampuilla kikkaillen, mutta kuvassa jossa piti olla iloisesti juokseva springeri näkyi enää mattoteline -koira meni jo! Ja futiskuvat ovat kokoelma nuppineuloja tökittynä johonkin vihreään. No nyt ei pitäisi enää olla kamerasta kiinni, vaan voi reilusti tuijotella peiliin kun tulee surkeita kuvia.

Tässä siis yhdistettynä viikon suurimmat saavutukseni, the peitto ja harjoittelua uudella kameralla:

Peitto suomenlampaan villasta, ohje Dropsin sivuilta, hieman itse muunnellen.
Puikot 4½, koukku 4 mm
lankaa kului 1384 g josta 146 g kokoamiseen ja reunukseen.


Tässä testattu vähän makro-ominaisuuksia, yksityiskohta peiton kulmasta. Reunukseen virkattu ensin 2 kerrosta kiinteitä silmukoita sipulinkuorilla värjätyllä villalangalla, samaa lankaa kuin peiton laput. Lopuksi virkattu kolme kerrosta kiinteitä silmukoita Pirtin kehräämön sukkalangalla.


Peitto roikkumassa rappusten kaiteella. Valkoista ja valkoista, tylsää.
 
Tässä siis tuhoutui taas yksi ufo, hameentekele odottaa edelleen purkamista ja slipoveri pitäisi nyhrätä loppuun. Aikaa on vielä, mutta niin olisi taas uusia ideoitakin! Peitto matkaa huomenna uudelle omistajalleen, hän ei tätä blogia lue joten kuvat uskallan julkaista, mutta peiton tarinan kerron vasta lahjoituksen jälkeen.
 
Eikä vähäisimpänä tekemisenä, meillä on taas luettu ahkerasti tällaista kirjaa:


Eilen tuli viesti että pennut ovat syntynyneet maanantaina, joten pohjois-Ruotsissa pitäisi nyt siis olla kasvamassa meille uusi pikkuinen lintukoirapoika. Luovutus osuu vapun tienoille, joten pihahommia meillä tehtäneen innokkaan pikkuapulaisen kanssa. Lapset ovat jo miettineet tulokkaalle nimeä, lopullista päätöstä ei ole vielä tehty. Äidin ehdottamat Ryan tai Giggs saavat vain vinoja katseita :-)

Vähitellen alkaa valmistautuminen arkeen, harkkakalenteri päivittyi eilen ja vaatehuolto on saatettu alkuviikosta ajan tasalle. Seuraavaksi pitäisikin miettiä taas viikon ruokalista, voisi etsiä vähän vaihtelua ainaiseen jauhelihakeittoon ja kinkkupastaan. Lauantaina onkin sitten jo maaliskuu, kevät tulee!

lauantai 15. helmikuuta 2014

Nyt pingotetaan

Olen viettänyt laiskaa lauantaita. Muu perhe on maailmalla: isä ja tytär Pajulahdessa ja poika Vaasassa juoksemassa pallon perässä. Olen tehnyt vain mitä huvittaa, kävin koiralenkillä naapurin ja hänen koiransa kanssa, koirapojat juoksivat onnellisina metsässä, touhusivat omia juttujaan (hippaa ja poikapainia, lähinnä) ja me juteltiin omiamme. Ulkoilman innoittamana alkoi kovasti pingotuttaa, ja eihän silloin auta muu kuin kaivaa nuppineulat ja Bilteman hyppyruudukko esiin ja alkaa pingottamaan!

 
Hyppyruudukko on ehdottoman kätevä peittolappusten pingotuksessa, tämän peiton lappuset kootaan erityiseen järjestykseen, joten pingotin ruutuun 1 peiton ylimmän rivin laput kokoomisjärjestyksessä, seuraavan rivin ruutuun 2 jne. Nyt ei tarvitse enää pähkäillä miten peitto kasataan. Näppärää.
 
Välikäsityönä puikoille hyppäsi palmikkosukat unikonpunaisesta veikasta, tästä kiitokset vielä salaiselle Jouluystävälleni! Punainen lanka on vaikeaa kuvata ilman luonnonvaloa, mutta jospa tästä saisi jotain tolkkua millaiset räpylänlämmittimet on tulossa. Tikuttimelta saamani sukkaplokit ovat hyvänä apuna kuvaamisessa, omien jalkojen kuvaaminen on hankalaa!

Poika soitteli ja varmisteli kyytiä kotiin, pelireissu oli mennyt kivasti - pienin kolhuin tosin - ja huomenna tätä kivaa olisi tiedossa lisää. Onneksi kotikaupungissa, joten äitikin päässee mukaan. Nyt lähden vielä viemään lankapakettia postiin ennen kuin noudan esikoiseni kotiin.

Leppoisaa viikonloppua!

sunnuntai 9. helmikuuta 2014

Lappuja, lappuja, ja vielä vähän lappuja

Nyt on voittajaolo! Kaikki peittoon tarvittavat 30 lappusta ovat valmiina!

Tässä on pinossa 1238 g suomenlampaan villasta kehrättyä lankaa peittolappusiksi kudottuna. Loppujen lopuksi urakka vaati "muutaman" käsityöpussukan: valmiit laput hedelmäpusseihin, yksi kassi langoille, yksi kassi keskeneräisille ja yksi "ready-to-go" -kassi. Perhe oli sangen ihastunut...
Peitto tulee siis koostumaan 30 kpl lappusista, joita on tehty neljällä eri kuosilla. Kahdessa neulepinnan muodostaa yksinkertaisesti oikeat ja nurjat silmukat

Ja kahdessa taas kieputellaan palmikoita.



Ja kuten arvelinkin, päätökseni suurentaa peittoa johti langan loppumiseen, ja kuten jo niin monta kertaa olen maininnut, tätä ei saa enää mistään. Arvioin kuitenkin langan riittävän lappuihin, ja eihän se ollut ongelma eikä mikään, lankaa jäikin suorastaan runsain mitoin:
Tässä kaikki 25 g, tällä ei edes yhdistetä lappuja...

Siispä lankakauppaan. Titityystä löytyi aika lähelle sopiva lanka, Pirtin Kehräämön suomalainen sukkalanka. Väri on lähelle, mutta ei ihan:

Jotta lanka varmasti riittää hamsteri ostaa aina kaksi vyyhteä, eli mukaan lähti 200 g :-/ Illalla neuletapaamisessa (aka marttakerho, aka juorupiiri...) luotiin täydellinen suunnitelma peittoa varten: jämälangat ja tuo uusi lanka välttävät mainiosti peiton kasaamiseen. Sitten varastoistani löytyi 98 g tätä samaa lankaa sipulinkuorilla värjättynä, sillä virkataan kerran peiton ympäri. Lopuksi virkataan tuolla uudella langalla, värjätty lanka peittää pienen sävyeron. 

Itseeni niin kovin tyytyväisenä loin silmukat "Masse hat":iin, Isoveikasta vitosen puikoilla, 83 g ja valmis jo seuraavana päivänä!
Nyt puikkoja kutittelee punaiset seiskaveikat, joista on saatava palmikkosukat ihan itelle. Olen nyt jäänyt jonkinlaiseen palmikkokoukkuun, eikä lappusten pingottaminen tunnu juuri nyt ollenkaan ajankohtaiselle. Kaikkea se kevätaurinko saakin aikaan :-D

keskiviikko 5. helmikuuta 2014

Säälittävää selittelyä

Olipa mukava yllätys, että blogiini on löytänyt uusi lukija, tervetuloa Kati ja toivottavasti viihdyt! 
 
 
Kai tämä on jotain epätoivoista todistelua et "kyllä sitä on jotain tehty"... Yllä siis tammikuun trackerin näyttämä, en nollannut laskuria vuodenvaihteessa vaan matka on mitattu heinäkuun alusta lähtien. Viime vuoden viimeisenä päivänä matkaa oli kertynyt noin 674 km, joten 100 km/kk -tavoitteessa ollaan pysytty.
 
Viikko on ollut taas jokseenkin sekasortoinen, viikonlopun kivat suunnitelmat menivät täysin uusiksi, kun lauantaiaamuna klo 3:00 heräsin juoksuaskeliin - poika kiiruhti oksentamaan, vatsatauti iski ikävästi kotiturnauksen aamuna. Aamulla piti alkaa sitten ilmoittamaan valmentajille poisjäännistä, ja mitä kurjinta kälylle, että pojat 2 v ja 7 kk voivat toki tulla tädin luo hoitoon, mutta oksennustautia olis tarjolla. Serkkupoikien vierailua oli odotettu koko perheen voimin, ja varmasti pettymys oli suuri veljenikin perheessä, siihen romuttui vapaa lauantaipäivä. No, otamme uusiksi joskus toiste.
 
Töissä on taas ollut draamaa ja suuria tunteita, mustan maanantain pelasti kollega joka tuli päivän lopulla ilmoittamaan konttoriimme valuvasta vesilammikosta. Käytävällä oli isot vesilätäköt joissa seisoimme ihmettelemässä veden määrää, sitten riitti vain vilkaisu toisiimme ja aloimme pomppimaan lätäkössä kuin pahaiset kakarat. Kiitin häntä mahtavasta nauruterapiasta, juuri sopiva päätös sille päivälle!
 
Puikkojenheilutusrintamalla on ruuhkaa, peitosta puuttuu yksi lappu, ja langan riittävyys jännittää. Perjantain vapaapäivällä yritän päästä Titityyhyn tutkailemaan valikoimia, kuvittelisin sieltä löytyvän parhaiten lampaanvillaan matchaavaa lankaa. Seiskaveikka on sitten se viimeinen epätoivoinen vaihtoehto, jos en kerta kaikkiaan mitään muuta löydä. Eli viimehetken paniikki on jälleen synnyttänyt ratkaisun, jopa pari vaihtoehtoakin.
 
Neiti kitisee että hänellä ei ole lapasia (kuin 5 paria, mutta mikään niistä ei ole kirjoneuletta), ja hän on varastamassa minun vanhoja tähtikuvioisia koiranulkoilutustumppuja joista on peukalotkin jo puhki. Novitan Lapaslehdessä oli muutama kiva malli, jos yrittäisi kokeilla miten sormet taipuu kirjoneuleeseen. Samoin monessa blogissa esiintynyt pöllö kutkuttelisi vanhaa "pöhhö"-fania, olen nääs surffannut tämän pöllötrendin huipulla jo hamalla 70-luvulla, kun suuri yleisö on löytänyt pöllöjen lumon vasta nyt 40 vuotta myöhemmin ;)

Sitten kutomistaan edelleen odottaa pipa ja sukat salaisen jouluystäväni lähettämistä langoista, ja tietenkin se viimeinen ufo. Edellyttäen että peitto valmistuu. Sitten listalla olisi tuubihuivi ja lisää sukkia... Koirarintamalla olisi nyt ehkä pientä kirkastumista, katsotaan jos kesään mennessä meillä olisi vihdoin pieni koirapoika!

Juu, siis elossa ollaan ja kovasti sätkitään joka suuntaan, kevättä kohti!