Pehmoilua rankan viikon keskellä.

Ei ihan "toppen" ollut tämä viikko tuolla työnantajan palveluksessa, mutta nyt on pahimmat rytinät rytisty. Voin vain olla kiitollinen mahtavasta tiimistäni jonka kanssa saan työskennellä, sellaista yhteishenkeä ja yhteenkuuluvuuden tunnetta en ole vielä muualla kokenut. Koska viikko oli henkisesti raskas, keskityin kerrankin vain omaan jaksamiseeni ja siltä täällä kotona nyt näyttääkin! Kai me ollaan jotain syötykin tällä viikolla, sillä latasin juuri tiskikoneen täyteen likaisia astioita ja yritin vähän raivailla keittiön pöytääkin näkyviin. Viilenneiden ilmojen ansiosta lapsetkaan eivät liene juosseet alasti pihalla, vaan olivat omatoimisesti kaivaneet kaapeista pipoja ja hanskoja. Säilytyslaatikoita löytyy pengottuina vähän joka huoneesta ja puhtaiden vaatteiden korit näyttävät myllätyiltä. Joku on muistanut ulkoiluttaa ja ruokkia koirankin, sillä se makoilee nytkin tyytyväisenä jalkojeni päällä. Minulla ei ole mitään mielikuvaa omasta osuudestani edellä mainittuihin tapahtumiin.

Puikoillakin on tapahtunut, nimittäin maanantai-aamuna värkkäsimme sihteerini kanssa pikapaketin kollegalle. Pienessä paperikassissa oli kortti (harmi, en älynnyt napata kuvaa!) ja tossut, joista postasin viimeksi:

Tossut petroolin värisestä Woolista vastasyntyneelle, 19 g

 

Petrooli on kyllä vaikea väri kuvata keinovalossa! Tossut on tehty kärjestä aloittaen molemmat yhtä aikaa. Puikot 2,5 mm knittarit ja silmukoita 42. Mielestäni näistä tuli vähän omituiset.

 

Työkaveri oli todella mielissään muistamisesta, ja intoutui jopa halaamaan, mikä on hänelle täysin outoa käytöstä. Tuli hyvä mieli kun näin työkaverin niin onnellisena.

 

Muikkuverkko jatkaa epätoivoista huhuiluaan ufo-tynnyrin pohjalta, keskiviikon työreissulle lähtikin peittolappukudin. Olen vähitellen kallistumassa siihen, että puran muikkuverkon etukappaletta ja pienennän kaula-aukkoa. Se on vaan liian iso, ei siitä pääse mihinkään. En halua että sinänsä nätti tunika jäisi kaapin perälle käyttämättä. Jospa saisin sen tänä viikonloppuna työn alle.

 

Jotain jännitettävää piti itselleen järjestää, ja liityin mukaan Salaiseen JouluYstävään. Olen kasaamassa ensimmäistä pakettia, toiveissa olisi saada se pian matkaankin. Olen eka kertaa mukana, jännä nähdä millainen kierros tästä tulee!

 

Vielä toivotan tervetulleeksi uuden lukijani, huomasin että yksi on liittynyt taas koiruuksien pariin. Mukavaa! Nyt lastaan kaksi- ja nelijalkaisen poikani autoon ja suuntaan kohti urheiluhallia, kaksijalkainen pääsee kuplaan juoksemaan pallon perään, ja nelijalkaisen kanssa lähdemme siksi aikaa tihkusateiselle lenkille kartuttamaan kilometrejä. Isä ja tytär lähtivät jo omiin treeneihinsä, ja kaivinkone saapui vihdoinkin mylläämään pihaamme, sen piti lopettaa jo viideltä, mutta hurina kuuluu yhä. Mukavaa saada pihaa vähän laitettua eteenpäin, vielä ehtii istuttamaankin jotain.

 

Nyt on syksy parhaimmillaan: viileää, kosteaa ja värikästä!