tiistai 26. heinäkuuta 2016

Ruttutimantit, stage 3

Timantitko ovat tytön parhaita ystäviä? Ainakin rippijuhlien dagenefterissä vannoin tiukasti tiskikoneen nimiin, tuo uskollinen apuri pyöritti nurkumatta koneellisen toisensa jälkeen ja vähitellen keittiössä alkoi näkyä vapaata pöytätilaa. Tokihan timantit ovat kivoja, mutta tiskikone tuntui paljon paremmalta kaverilta.

Tourin kolmannella etapilla tehtiin timanttisukat. Sukkien ohje oli vähintäänkin mielenkiintoinen, ensin heräsi epäilys että Kalle Päätalon jäämistöistä on löydetty Kallen runoilema sukkaohje. Kun otti reippaasti puikot käteen ja alkoi kiltisti tehdä mitä ohjeessa käskettiin, sukkaa alkoi pukkaamaan ihan itsestään. Tierien kutominen oli koukuttavaa, ja sukka valmistui palasissa timantin muotoon.


Aloittelin sukkia juhannuslomamatkalla autossa, ja ennenkuin sain ohjeen rytmistä kiinni, tein ja purin ekaa tieriä muutamaankin kertaan. Ukkokulta kyseli huolestuneena onko tuollainen purkaminen normaalia, kamalaahan se olisi jos minä olisin maailman ainoa sukanpurkaja. Vakuuttelin pakittamisen kuuluvan tukevasti tähän genreen, ja jatkoin sitkeää puurtamista. 

Pientä harmitusta aiheutti oivallus, ettei näitä tehdäkään "kaksi yhtä aikaa" -tekniikalla, vaan joudun oikeasti tekemään kaksi erillistä sukkaa. Kun reissuun lähti vain yksi pyörö, en voinut edes ähertää näitä vuorovedolla. Yritin merkkailla ohjeeseen pahimpia mokiani jotta osaisin mokata toisenkin sukan suunnilleen samalla tavalla.  Ensimmäinen sukka valmistuttuaan oli omituisesti rutussa, mutta kyllä sen sukaksi tunnisti.

Lankana oli Väiskiä värissä ruska, ja oli oikein mukava tuttavuus. Tätä voisi käydä hakemassa lisääkin, kunhan lankatynnyrin kansi menee taas kiinni ilman päälle istumista.


Dimangisukat, Väiski 64 g, puikot 2½, koko S
Tour de Sock stage 3

Koska neljännen etapin sukiksi paljastui helmisukat joita en aikonutkaan tehdä, nitkuttelin nämä saman tien loppuun asti. Ei lähellekään etapin aikarajoja, mutta valmistuivatpa kuitenkin! Sukista tuli mulle jokseenkin sopivat, pientä modausta on havaittavissa kantapään kieppeillä ja sekavat muistiinpanot takasivat taatusti yksillölliset ja keskenään erilaiset sukat. Timanttien väleihin jäi paikoitellen japaninkokoisia reikiä, mutta tuokoot ne sukkiin sellaista pitsimäistä keveyttä ;)



Nämä jäävät siis omiin jalkoihin, testataan samalla Väiskin kulutuskestävyys. Kiva ohje, lanka korosti mukavasti kuviota ja väri on just niin mun mieleiseni. Lopputulos tukevasti plussan puolella.

keskiviikko 20. heinäkuuta 2016

Jämäilyä

Näköjään blogin kesätauko alkaa jo muodostua perinteeksi, olkoon sitten niin. Tässä blogihiljaisuutta pidellessä olen ollut mukana Tour de Sockissa lähinnä kannattajajäsenenä sekä osallistunut -myöskin matalalla profiililla- Ravelryn Lankalaatikon jämäilyyn.

Tourin alkamista odotellessani jämäilin ensin Miamin jäänteistä itselleni huivihattuja.
Huivihattu, 34 ja 39 g, puikot 3½, Novita Miami

Nämä herättivät heti päähäni ilmestyttyään välitöntä ihastusta perheen miesjäsenissä: "miks sä oot vetäny koirien ruokailuhupun päähäs?" -ukkokulta- . "Vähänks järkky tollane kuutiopää vaeltelee meiän pihalla luurit korvilla" -teinimonsteri-. Erittäin käyttökelpoinen päänsuojus pihatöihin, suojaa auringolta ja pitää hiukset pois silmiltä. Esteettiseen puoleen en ota kantaa, sillä en pihatöihin mennessäni pahemmin katsele peiliin. Ehkä pitäis?

Seuraavaksi aloin tuhoamaan Tennesseen jämiä. Hieman Dropsin Ruby -tossujen ohjetta modaten tein ensimmäiset versiot pinkki-valkoisena. Ihan näpäkät kotitossut.
Kotitossut Novita Tennessee, 68 g, koukku 3½.


Seuraavat tossut lähtivät liikkeelle valkoisina, ja ne valmistuivat kun skippasin kaksi Tourin etappia. Ovat vielä kuvaamatta ja taltioimatta projekteihin, joten niistä sitten tiedot aikanaan.

Kesän suurin ponnistus oli esikoisen rippijuhlat, joita vietimme sunnuntaina. Siivous aloitettiin klassisesti vaatehuoneesta, jossa kävi yksi juhlavieras: Juho 4 v. Varmasti osasi arvostaa tädin ponnistuksia vaatehuoneen järjestämiseksi. Tästä raivausprojekti lähti sitten laajenemaan, ja lähtöpassit saivat mm. meidän entisen kodin verhot (hillottu siis vuodesta 2007) jotka saivat neidon ensin puhkeamaan hillittömään tirskuntaan. Hoksattuaan että nämä ovat todellakin roikkuneet hänen kotinsa ikkunoiden peittona tunteeksi vaihtuikin syvä häpeä. Yritin selittää, että verhojen hankintavuonna 1999 muoti oli hieman toinen, ja verhot ovat olleet omana aikanaan ihan ok eikä yhtään nolot.

Täytyypä tässä loman kuluessa päivitellä tänne tour-sukkia, niitä on jo kaksi paria valmiina ja kolmas odottaa kärkeä. Viimeinen ohje julkaistaan huomenna, ja jos ohje on kiva, laitan sitten neljännenkin parin puikoille.