maanantai 24. elokuuta 2015

Nyt varaudutaan pakkaseen!

Helle on vienyt ainakin minusta parhaan terän, osasyynsä on lämmöstä riehaantuvalla hermovauriosärylläkin, mutta en ole koskaan ollut mikään auringonpalvoja. Odotan innolla viilentyviä ilmoja ja pimeneviä iltoja, mutta tiedän että suurin osa kanssaeläjistä kiljuu vastalauseita ja nauttii näistä elokun helteistä. Joten ei ärsytetä enempää tällä aiheella ;D

Niin tai näin, monen muun työn ohella tämä bloginkin päivitys on jäänyt vähän sivuraiteelle. Osallistun KyJyyn tasaisen vauhdin taulukkoni mukaisesti, ja aloituksia on kasassa jo 11. Vielä yhden kun starttaa tällä viikolla, niin ensimmäisen osion aloitukset ovat kasassa -ihan kuten olen suunnitellutkin. Voittopuolisesti puikoilla on erilaisia villaisia tekeleitä, joten ensi talvena ei minun lähipiirissäni ainakaan palella! Seuraavassa kuvakavalkadia millaisia kyjyjä löytyi olkkarin nojatuolin ympäriltä:

Tässä kuvassa on joulupukin muorin kutomat, vielä viimeistelemättömät jalanlämmikkeet leikki-enolleni. Kunhan saan höyryteltyä niin otetaan sitten tarkemmat tekniset tiedot kunnon kuvan kanssa. Leikki-enoni oli oikeasti tätini mies, mutta kun minulla ei ole oikeasti enoa hän ritarillisesti lupasi toimittaa enon virkaa, ja lupaus on pitänyt melkein 40 vuotta tädin kuolemasta huolimatta. Nyt tämä kovia kokenut mies saa jotain pehmeää ja lämmintä jouluna.


Sitten harhauttava kuva jälleen suoraan joulumuorin pajalta, tämän työn eteneminen vaatii hieman kavaluutta ja etukäteissuunnittelua. Mutta täyttää reilusti hyväksytyn aloituksen mitat.

 Tämä työ on taas saanut alkunsa äidin ja tyttären alennusmyyntikierrokselta. Neiti tahtoi kovasti itselleen palmikkokuvioista 20 € akryylikaulaliinaa joka tietenkin kauhistutti äitiä monella rintamalla. Akryyli nitisee hampaissa jo pelkästään sanana, ja 20 € mokomasta rätistä on suoranaista ryöstöä, oli aleprosentti kuinka hurja hyvänsä. Tämä malli on Novitan talvi 2014 -lehdestä, kaksipuoleinen palmikkokaulaliina 7-veikasta. Tähän ihme kyllä kelpasi langaksi Rowanin Tweedin jämät, joten oikeastaanhan tässä on säästetty 40 € kun ei tarvinnut käydä lankaostoksillakaan. On vähän kuin laittaisi rahaa pankkiin kun tätä kutoo!



Että kyllä täällä on kovasti kyjyilty vaikka blogi ei ole päivittynytkään, ja uusilta lankaostoksiltakin olen onnistunut välttymään. Eilen vietin taas mukavan iltapäivän vertaistukiryhmän seurassa, ja kaulaliina edistyi ihan huomaamatta. Seuraavaksi siirrynkin kutomaan sitä koirakoulun pihamaalle, sillä aikaa kun neiti ja Joe tokoilevat. Viime maanantaina tein vielä kahvakuulatreenin, mutta nyt käsi on siinä kunnossa että ei voi kuvitellakaan koskevansa kuuliin. Onneksi on tätä muuta askarta tilalle...

torstai 13. elokuuta 2015

Ne tahtoo Ingallsin Lauran...

Tämä postaus on aloitettava tunnustuksella joka liittyy tosi huterasti alla oleviin villasukkiin. Olin pienenä Pieni talo preerialla -fani, tv-sarja tuli katsottua moneen kertaan ja osasin kirjat ulkoa etu- ja takaperin. Minusta Laura oli hurjan reipas, ettei jopa villi ja ennakkoluuloton tyttö sen ajan normien mukaan, ja aikuisena sitten ihmettelinkin kovin Maija Vilkkumaan biisin sanoitusta. 

Mutta nyt meidän neiti tahtoi Ingallsit. Ne löytyivät a-nanan blogista heinäkuussa, ja tytär tahtoi sellaiset heti alelaarin seiskaveikasta. Tässä ohjeessa oli niin hyvä ohjeistus "tavallisen" kantapään tekoon kärjestä aloitettuihin sukkiin, että ei tarvittu sen kummempia suostutteluja että Ingallsit pääsivät kiilaamaan puikoille heti ensi tilassa. Sen verran muokkasin alkuperäistä ohjetta, että tein sukan päälle 2o2n ribbiä, se istuu paremmin puikulaan jalkaterään kuin sileä neule. Olen aina tehnyt sukkiini tiimalasikantapään kun en ole laiskuuttani muuta opetellut, mutta eihän tämäkään nyt ollut ollenkaan paha!


Ingallsit 7-veikasta, 101 g, 3½ puikot, 10 s kärkialoitus

Sukkia kuvattaessa ne ovat jo olleet käytössä toista viikkoa, helleaallosta huolimatta. Ensitekeleeksi kantapäät ovat ihan mukiinmenevät, hieman on reikäriviä havaittavissa käännöskohdassa, mutta so what.


Mutta ihan parasta on nämä hörselöt ja sukansuun nirkkoreunus! 


Naapurikyttääjät eivät ole niin ihastuneet auringonpaisteeseen, vaan vaihtoivat terassin kyttäysasemat hieman varjoisemmalle puolelle. Paluu arkeen koulujen alun myötä on tapahtunut yllättävän kivuttomasti, tänä syksynä meiltä lähtikin kolme opintielle, kun Joe aloitti arkitokokurssin neiti handlerinaan. Toko taitaa kyllä vaihtua vähän vauhdikkaampaan lajiin, sillä parivaljakkoa jo värvättiin syyskuussa alkavaan junnuagility-ryhmään :-) 


Kärhötkin innostuivat viimein kukkimaan, ukkokulta ihmetteli illalla miten noin mitättömän näköisellä kasvilla onkin noin näyttävät kukat! Nyt ei voi kuin olla samaa mieltä:


tiistai 4. elokuuta 2015

Liika innokkuus ei ole aina hyvästä

Nyt on ollut niin hurja kiire heilutella puikkoja (ja käydä töissä sun muuta pientä sivuhommaa) ettei ole ehtinyt edes dokumentoida kyjyn etenemistä! Tasaisen vauhdin taulukkoni mukaan seuraava aloitus pitäisi saada tehtyä viimeistään 6.8. ja jotain pitäisi taas valmistua 21.8. mennessä, joten mikäpä tässä kyjyillessä ;-D Kuvausvuoroaan odottelevat vielä Annis ja Ingallsit, mutta parasta aloittaa kuitenkin tunnustamalla taas hamsteroinnit.

Tämä on oikeasti ihan vakavasti harkittu ostos, juuri tämän sinistä 4-ply -sukkalankaa ei ollut varastossa: vaaleampaa, turkoosia tai laikukasta olisi löytynyt mutta se ei nyt vaan käy tähän hyshys-projektiin. Siltä varalta että ukkokulta käy täällä kurkkimassa en kerro tämän enempää, mutta tiedoksi teille että vyyhti Cascadea lähti Titityyltä meille. Erikoismaininta siitä, että matkalla poikkesin myös Pikkulinnan loppuunmyynnissä, enkä ostanut mitään vaikka kuinka teki mieli. Jep jep!

Sitten pari iloisesti ylivalottunutta selfietä reissuneuleesta, josta ei tullutkaan Pinaattitunikaa...

 ... vaan tulikin Pinaattimekko!
Pinaattimekko, Drops Safran, 3½ puikot, 364 g

Niin oli kiva kutoa matkan joutuessa, ettei tullut mieleenkään että M-koon kerrosmäärällä vaatteesta voi tulla hieman pitkähkö henkilölle joka on 160 cm sulka päässä. Puikkokoon pienentäminen teki mekosta ihan soppelin horisontaalisuunnassa, mutta helmaosaahan tähän tuli nyt sitten ihan reilusti. Eipä hätää, käy tämä näinkin, ja olenkin haaveillut kotimekosta ja huokaillut että milloinkahan sellaisenkin urakan alottaisi :D

Kuten jo aikaisemmin postasin, tämä oli ensimmäinen top-down -tekeleeni eikä varmaan tule jäämään viimeiseksi. Työ eteni joutuisasti -tosin olihan mulla uskomattoman paljon aikaa kutoa, kun vain istui autossa ja ainoa tehtävä oli rupatella kuskille ja bongata poroja. Ehkäpä ennen seuraavan tekemistä keskityn nyt supistamaan sukkalankavarastoa kyjyilyn merkeissä. Tynnyristä löytyy laaja valikoima riemunkirjavia toisiinsa sopimattomia seiskaveikkojen jämiä, joten näistä on hyvä lähteä liikkeelle. Hyvin menee saapassukkina... 

Ennen sitä on kuitenkin lähdettävä uhmaamaan Prisman lankahyllyn huutelua. Jääkaapissa on jälleen vain valo jäljellä, joten ei auta muu kuin lähteä täydennysreissulle. Onneksi koulut alkavat ensi viikolla, niin jääkaapin saranat saavat hieman lepoa päivällä ;-)