lauantai 29. lokakuuta 2016

Tämän joulun toivelahja

Mikähän mahtaisi olla 3 ja 5 -vuotiaiden pojanvesseleiden toivelahja jouluna? No tietenkin tädin tekemä kuuma ja kutittava villapaita!

Counting suomenlampaanvillasta, koot 4 ja 6v.
 237 g ja 192 g, puikot 3


Koska en usko lahjonnan kohderyhmän surffailevan täällä, uskallan laittaa kunnon kuvat paidoista ilman jouluyllätyksen pilaamista.

Koska vihreää lankaa oli vain kaksi vyyhteä, tein ensin isomman paidan harmaana vihrein raidoin. Tämän kanssa veivasin muutaman kierroksen oikean tiheyden kanssa, lopulta pituutta piti vielä tehdä lisää 10 cm kun ohjeen mukaan tehtynä malli olisi ollut enemmänkin napamittainen.

Pienemmän paidan tein vastakkaisilla väreillä jännittäen vihreän langan riittävyyttä. Lankaa jäi lopulta puoli metriä, joten juuri tämän tarkemmin ei lankaa olisi enää voinut käyttää. Paitoihin tuli melkoisen väljät pääntiet, mutta en lähtenyt näitä enää kursimaan pienemmäksi sillä ainakin meidän piltit inhosivat pienenä paitoja joissa oli tiukat pääntiet tai kaulus kutitti. 



Lopuksi vielä nörttivaroitus. Paidan mallin vitsi oli raidoissa, joissa on englanniksi numerot 1-10. Mallin toinen nimi oli matemaatikon pojan paita, joten siksikin paidat ovat kuin saajilleen suunnitellut. Saapa nähdä ratkaisevatko raitojen arvoituksen?

Kylvetin paidat huuhteluainevedessä jotta sain enimmän karheuden pois. Herkintä hipiää paidat voivat siltikin pistellä, mutta poolopaidathan ovat taas muotia :)

sunnuntai 16. lokakuuta 2016

Twistiä Tuulalle

Olen pitänyt hiljaiseloa blogirintamalla, olen kyllä seurannut blogejanne mutta kommentointiin ei ole valitettavasti "riittänyt lusikoita", saati oman blogin päivittämiseen. Hermovauriosärky pysyi sitkeästi aktiivisena vielä säiden viilennyttyäkin, eikä mitkään keinot saaneet kipua katkeamaan. Viime maanantaina annoin vihdoin periksi ja marssin työterveyslääkärin puheille, jonka kanssa päädyimme "rebootiin" eli kolmen päivän kovaan opioidikuuriin josta nyt olen toipumassa. Ei mikään miellyttävä kokemus, mutta tehosi siihen mihin pitikin. Nämä sivuoireet onneksi mennevät ajan mittaa ohi...

Jostain syystä kutominen on ollut yksi kipua lievittävä asia, liekö syynsä lämmittävällä villalla, käsien pienellä liikkeellä tai fyysisellä ja psyykkisellä rauhoittumisella? Samapa tuo, mutta jotain pientä on puikoilla ollut meneillään siis koko ajan. Ja kun yhteen työhön keskittyy pidemmäksi aikaa niin tulee jotain valmistakin, kuten nämä lahjaksi menneet sukat:

Little Twist : sukat Regia 6 ply Arne&Carlos, puikot n:o 3, 94 g


Työkaverini on ystävällisesti kantanut pitkin syksyä meidän pohjattomien ahmattien mahaan omenoita ja tyrnimarjoja, joten päätin tehdä hänelle kiitokseksi sukat. Ravelrystä löytyi saksankieliseksi paljastunut Little Twist -sukkaohje, jossa perussukkaan oli tuotu pientä ilmettä 1 silmukan palmikoilla sukan edessä ja takana. Palmikko erottuu parhaiten kun sukka on jalassa, sopivan jalan puutteessa yritin virittää palmikkoa esiin sukkaplokin avulla.


Ohje oli erittäin yksinkertainen perussukkaohje, joten saksankielentaitonikaan ei joutunut koetukselle. Lankana oli Prismasta hamstraamaani Regian sukkalankaa, jonka "joulupallomiesten" suunnittelema väritys ei ehkä ole parhaimmillaan tällaisena ribbineuleena. 



Saaja oli sukista yllättynyt ja iloinen, koko oli kuulemma sopiva (helppoa, vakoilin pukuhuoneessa kengänpohjista) ja villasukkien teko on hänelle kuulemma tervanjuontia, kantapääkammo vaivaa :) No senkin tiesin, siksi lahja olikin niin helppo keksiä.

Nyt alkaa voimat jälleen hyytyä, joten jätetään seuraavat valmistuneet odottamaan ensi kertaan. Toivottavasti hieman nopeammalla syklillä...