torstai 31. maaliskuuta 2016

Voiko lanka lisääntyä partenogeneettisesti?

Nyt olen hyvin hämilläni, insinööriaivot eivät kykene käsittämään tällaista matemaattista mahdottomuutta. Kun kudon villatakin, lankamäärä stashissani lisääntyy?

Alkutilanteessa kyseistä villatakkilankaa oli stashissa 1100 g. Aloitin tekemään villatakkia, jonka edistymisen turvaamiseksi stashiin tupsahti 410 g lisää lankaa. Takki valmistui, punnituksessa painoi 484 g. Takki luovutettiin omistajalleen todistajien läsnäollessa valkoisessa paperikassissa sunnuntaina. Kotiin päästyäni tavaroissani oli ruskea paperikassi, jossa oli 400 g samaa villatakkilankaa. Eli alkutilanteen 1100 g onkin nyt villatakin jälkeen muuttunut 1426 grammaksi!


Omituista lankaa: lisääntyy itsekseen. Mutta mukavaa kutoa!

Niinpä iskikin pieni hätä saada jotain valmiiksi, ja pyöräytin takinluovutusmatkalla pipan valmiiksi. Tästä langasta tekemäni sukat ovat jo muuttuneet sandaalimalliksi, kantapäissä on isot reiät. Jospa pipa kestäisi vähän pidempään, varsinkin kun valmistui oikein mukavasti näiden lämpöisten päivien aikaan ;P
Pipa Regia 4-fädig, väri Kaffe Fasset. Puikot 2½, 120 s, 34 g


Lähinnä tällä on vain henkinen vaikutus lankavaraston vajenemisen suhteen, ja olenkin heilutellut ahkerasti koukkua ylläripyllärilankojen parissa. Jotain omituista ja iloisenkirjavaa odottelee nyt päättelykeijua, ja pääsen taas kohta punnitsemaan aikaansaannoksia.

Olen myös mukana Lankalaatikon suuripienisukkalapashaasteessa, mutta mitään ei ole vielä ollut ajatuksissakaan tuon haasteen tiimoilta. Blogimaailma tuntuu vilisevän nyt erilaisia mysteerikirjoneulesukkia, ja kun peukalo vihertyy aina näin lumien sulaessa, laitoin puikoille Taimitarhan kukkasukat. Sukkaohje on Nalle-langalle kokoon 38/39, mutta kun oma räpylä on vähän eri kokoinen, päädyin tekemään omat sukkani fingering-jämistä. Luonnollisesti loopaten ja kärjestä aloittaen, niin saan soviteltua kantapään kohdalleen.


Nämä tulppaanit edustakoot nyt sitten sekä sukkia että kukkia. Seuraavaksi otan varmaankin puikoille taas tuota merkillistä lisääntyvää lankaa, mutta ensin pitää selvittää sen lisääntymismekanismi ;)

Huomenna onkin sopivasti Aprillipäivä...

keskiviikko 23. maaliskuuta 2016

Park Ave Cardigan

Kevätaurinko tekee ihmeitä näköjään käsityöpuolellakin, langanpätkät tuli pääteltyä jo viikon kuluttua neuleen valmistumisesta. Kyseessä on siis adoptiolangoista kälylle kutomani villatakki, Park Ave Cardigan. 

Takki kudottiin yhtenä kappaleena ylhäältä alas, ja lopuksi tehtiin kaulus. Ciabatta -paidassa opin, että hihat on kätevintä tehdä ensin, ja sitten vasta posotella vartalo-osa helmaa kohden, ja samaa taktiikkaa sovelsin tähänkin. Lankojen rajallisen määrän vuoksi pyysin kälyä valitsemaan takkiin kolme väriä joilla takki tehdään tai raidoitetaan. 




Hänen toiveensa oli, että harmaa olisi vallitseva väri, ja hyväksyi esitykseni raidoituksesta. Harmaata lankaa piti siten taikoa jostain lisää, ja työ hieman odotteli lankalöydösten varmistumista. Tämän takin vuoksi siis adoptiostashini lihoi 400 g lisää, kun harmaata lankaa toimitettiin "varmuuden varalle" vähän enemmänkin. 

Tässä takki on kuvattu meidän neidin, koko XXS, yllä, joten takki roikkuu säkkimäisenä ja raskaana kaikesta ylimääräisen piilotteluyrityksestä huolimatta. Takkia on kerran tekovaiheessa sovitettu saajalleen, ja istuvuus on todettu hyväksi. 


Park Ave Cardigan, lampaanvilla 484 g, puikot 3½
koko M

Sunnuntaina odoteltiin virpojia asianmukaisin varustein, mutta päivä oli yllättävän hiljainen. Taidan alkaa vähitellen uskoa kentänlaidalla kuulemaani teoriaa "virpojien peläteistä" eli 13+ -ikäisistä nuorista miehistä. Tällaisissa taloissa ei kuulemma virpojat vieraile. 


Testasimme teoriaa kyselemällä neidon virpomakomppanian reittiä, ja poikkeuksetta reitti oli ohittanut talot, jossa oli yläkouluikäinen poika. m.o.t.

Nyt houkuttelisi kovasti aloittaa jotkut kivat kirjoneulesukat, kaikenlaisia ohjeita olisi jo listattuna jonoon kun vain valitsisi sen toteutettavan. Toisaalta voisi edistää myös jo aloitettuja töitä, varsinkin sitä kassia josta on muotoutumassa ehkä kenties enemmänkin kori, ja söisi mukavasti stashia tyhjemmäksi. Maanantain työreissua varten piti aloittaa pipa, kun piti saada jotain pientä ilman ohjetta tehtävää matkaan. Se olisi nyt noin puolessa välissä, joten siitä saisi nopeasti pään peittoa kevätaurinkoa vastaan. 

Taidanpa tuumata kuitenkin hetken, ja vastaan tyttären kutsuun lautapelikierrokselle. 

Aurinkoista Pääsiäistä!



torstai 17. maaliskuuta 2016

Magical Mystery Shawl Tour

Joskus vaan asioiden loppuun vieminen ottaa vähän enemmän aikaa kuin tavallisesti. Näin kävi näiden mysteerihuivien kohdalla: molemmat ovat olleet valmiita jo aikapäivää sitten ja kovassa käytössä, mutta kuvaaminen vaan puuttui. Viime sunnuntaina sain sen viimein hoidettua edes välttävällä tasolla, ja tänään sain kuvat siirrettyä kamerasta koneelle. Työläämpää kuin yhden langanpään päättely!

Viime syksynä ilmottauduin varmaan ensimmäisten joukossa Titityyn  järjestämään Veeran "the Other One" -mysteerihuivi KAL:iin, lankana Louhittaren Luolan Tuulen tytär. Vihjeet saapuivat sopivasti ennen työreissulle lähtöä, joten tällä kertaa lentokoneeseen lähti bambupyöröt ja 200 g merinolankaa. Koska huivista tuli ohjeesta (ja pikkuisen kurkin spoilerikuviakin) päätellen raidallinen, langan katkaisu lentokoneessa (= ei saksia) aiheutti hieman päänvaivaa. Lankaleikkureita ei tähän hätään löytynyt mistään, mutta kampaajani idea kynsileikkureista osottautui erittäin päteväksi, kiitos Maija!

Rohkeus ei riittänyt kokeilla kutimen kuljetusta käsitavaroissa Kiinan sisäisillä lennoilla, mutta sinivalkoisin siivin sekä kotimaassa että Kiinaan puikot eivät herättäneet mitään ihmettelyjä turvatarkastuksessa. Huivi eteni joutuisasti, ja kotiin palatessani itsenäisyyspäivänä edessä oli enää päättelyreunuksen teko. Kaikesta kauneudestaan huolimatta olipa turskainen vääntö! Kierretty joustinneule sattui jo ennestään kipeään käteen, mutta muiden lopputuloksen nähtyäni päätin vääntää reunuksen loppuun vaikka henki menisi. Jouluaaton aaton aattona oli sitten juhlahetki vetää langanpätkä viimeisen silmukan läpi ja viritellä koko komeus pingotukseen. Titityyn Ravelryketjusta seurailin kuinka jotkut tuskailivat langan riittävyyttä, minulla molempia värejä jäi vajaat 20 g kerät.

The Other One: Louhettaren Luola/Tuulen tytär. 167 g


Ihastuin mysteerikalisteluun niin kovin, että alkuvuodesta etsin Ravelrystä seuraavaa mysteeriä ratkottavaksi. Kuin tilauksesta löysin alkamassa olevan Susanna IC:n Winter Mystery Shawl:n ja liityin oitis mukaan. Arvoin jonkin aikaa lankavalinnan kanssa, ja koska ohje oli kovin vapaamuotoinen käytettävän langanpaksuuden suhteen päädyin itsevärjäämääni Wooliin. Ohje ilmestyi kahdeksassa osassa, ja sain helposti kudottua viikon vihjeen ennen seuraavan ilmestymistä. Fiksumpi olisi käyttänyt silmukkamerkkejä pitsiosiossa, mutta minä ja tyydyin vain manailemaan niiden puutetta. Tein S-koon ilman helmiä, ja huivista tuli minulle oikein sopivan kokoinen. Kun pituus on 160 cm sulka päässä niin kääriytyneenä suureen huiviin muistuttaa lähinnä kaalikäärylettä.

Tässä mysteerissä valitsemani lanka loppui kiusallisesti kesken, ja valitsin reunukseen selvästi vaaleamman vihreän sävyn. Itsevärjäämää Woolia sekin.


Winter Mystery Shawl, itsevärjätty Wool 
(pujo+rautavihtrilli sekä lehtokuusama+rautavihtrilli), 
121 g

Nyt on vihdoin nämä mysteerit saatettu raportointiin asti, ja voin keskittyä seuraavan työn viimeistelyyn. Muutama langanpätkä on odotellut päättelijää jo lauantaista asti, ja käly varmaan toivoisi villatakkiaan ennen hellekauden alkamista. Nyt alkaisi kovasti olla sukankutomisolo, sillä kaipaisin välillä jotain vähän pienempää ja nopeammin valmistuvaa. Tai ainahan voisi laittaa puikoille yhden huivin...

tiistai 8. maaliskuuta 2016

Rouva Koo shoppailun lumoissa

Jopas on aika vierähtänyt edellisestä postauksesta. Villapaita vaihtui puikoilla neuletakkiin kälylle, mysteerihuivi on pingottumassa ja revontulikin eteni pitkästä aikaa työmatkalla. Että ei täällä ole vaan laakereillaan levätty ;)

Talvilomakin tuli pidettyä lasten kanssa yhtä aikaa, lapset tosin lähtivät oma-aloitteisesti omia aikojaan mummoloihin. Nautin sitten upeista keleistä koirien kanssa, tosin koirien nauttiminen päättyi suihkukomennukseen, tässä Joen tyylinäyte!


Talviloman varalle mulla oli pikkuinen to do -lista, kuinkas muutenkaan:
- tyhjennä komposti
- tee mustaherukkamehua (tuli 15 l)
- raivaa tilaa uudelle ruokapöydälle (osana 16 in 2016 -listaa)
- bongaa pelargonian pistokkaita (pakkanen yllätti ja tuhosi pelargoniat)

Lauantaina miesväki lähti suksiostoksille, ja minä livahdin Plantageniin tarkastamaan pistokastilannetta. Ei tarvinnut pettyä, siellä oli kaksi pöydällistä pistokkaita ja mukaan lähti 7 erilaista pelargoniaa ja 5 verenpisaraa. Että lähti vähän lapasesta, myönnetään. Nyt vielä mahtuvat pikku ruukuissaan sievästi ikkunalle yhteen lihalaatikkoon, mutta kohta on aika muuttaa nämä isompiin ruukkuihin. Ihan harkittuja hankintoja joka ikinen, meillä on kesällä tiedossa rippijuhlat, ja kyllähän silloin pitää olla kukkia joka nurkka täynnä. Ajatelkaas miten paljon nämä olisivatkaan maksaneet täyskasvuisina kukkina ;P


Lankaahan minulla on ihan riittävästi, eikä lisää olisi tarvetta ostaa. Mutta olin eilen käymässä Järvenpäässä työasioilla, ja kas kummaa kun ennen junan lähtöä olikin sopivasti aikaa piipahtaa Lentävässä Lapasessa. Määrätietoisesti ilmoitin etten tiedä yhtään mitä haluaisin, ehkä jotain kivaa sukkalankaa (sitä mulla on jo 2,5 kg) tai jotain ihq huivilankaa (sitäkin kyllä olisi)... mutta jotain pitäs saada. Esittelin sitten The Other One -huivini ja matkaneuleena kulkevaa revontulta, ja siinä samassa se iski. Aivan uskomattoman upean punainen Ilun merino pötkötteli kopassa ja näin kuinka käteni ojentui kuin transsissa sitä kohti. Seuraavaksi pehmeä punainen vyyhti oli kädessäni ja kuulin oman ääneni sanovan, että tämä on mun.

  

Nyt se vyyhti on sitten meillä. Edelleen yhtä upean värisenä, pehmeänä ja houkuttelevana. Harmittaa ainoastaan se, että näitä jäi sinne vielä kopallinen toinen toistaan uskomattomammissa väreissä, kaikki kun ei mahtunut reppuun millään.

Shoppailun lumoissa tosiaan, ihminen joka inhoaa kaupoissa pyörimistä :)

Mainiota Naistenpäivää kaikille, ja tervetuloa lukijakseni, Aurinkokujalla!